Onko kellään yksinäisellä samanlaista perustunnetta että kaikki pitää sua jotenkin vastenmielisenä tai muuten vaan inhoaa? Mulla on tälläinen tunne ihan vieraidenkin keskuudessa että jotenkin jo pelkkä olemukseni saa muut ärsyyntymään ja että olen vain muiden tiellä. Muutenkin koen arvottomuuden tunnetta ja yritän miellyttää kaikkia ihmisiä että kukaan ei vaan alkaisi mua inhoamaan :/ Tosi typerää sillä eihän kaikkia voi miellyttää. Olen sosiaalisesti huono ja pelkään aina loukkaavani muita jos sanon asiat niin kuin ajattelen. Jos joku mua kehuu, ajattelen että hän valehtelee, mutta jos haukkuu niin silloin ne sanat jää mun mieleen tosi pitkäksi aikaa vaivaamaan! Olen päättänyt että parempi olla yksin niin ei loukkaa ketään tai aiheuta muuta huolta. Omaan varmasti huonon itsetunnon mutta en osaa sanoa miksi. Koulussa mua ei sillä tavalla edes kiusattu. Tää on sellainen kierre joka ei vaan katkea.
Luulen että kaikki inhoaa mua
Itsetunto 0
11778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos yrität mielistellä, kumarrella ja samalla pyllistelet kaikkiin suuntii, olet teennäinen ja mairea. Et ole aito ja eipä ihme jos vaikutat luontaan työntävältä. Paras olla vain oma itsenä; ei liian tyrkyllä mutta ei eristäytyväkään. Tuollainen kuvaamasi on raskasta ja teennäistä ja paistaa läpi.
Tutun kuuloista. Tajuan ihan hyvin että kaikki on järjetöntä, mutta etsin jotain 'normaalia' itseä jonka kanssa pärjäisin ihmisten seurassa. Ei onnistu millään. Mikään ei onnistu. Kaikki persoonallisuuden ilmaukseni, tai vähäisen lausahdukseni ihan ystävillenikin näyttäytyvät halveksittavina muutamia minuutteja myöhemmin. Ja jos koetan karsia niitä, vaikutan omissa silmissäni hävinneeltä. Siis tappion kärsinyt aina, teki mitä tahansa tai ei mitään.
Mulla on sama, jatkuva vainoharhaisuus ja pelko että minua luullaan friikiksi... :(
Tuo on ihan normielämääni. Jälkeenpäin käyn mielessäni läpi sosiaalisia tilanteita ja häpeän kaikkea sanomaani. Usein päätän olla seuraavan kerran ihan hiljaa, mutta sekin hävettää, olla tuppisuuna.
Olen myös herkkä vaistoamaan myötähäpeän ihmisistä. Näen heidän silmistään ja ilmeistään miten he häpeävät minun puolestani sanomisiani ja tekojani. Useasti olen myös nähnyt kuinka seurassani oleva punastuu- ilmeisesti myötähäpeästä minua kohtaan. Ja vaistoan kuinka heitä hävettää näyttäytyä seurassani, koska olen joku ihmeen friikki kaikkien mielestä.
Tästäkin voi olla vähän apua.. youtubessa Abraham Hicks. Voi kuunnella niitä juttuja auttaa ainakin minulla. Law of attraction.
http://www.youtube.com/watch?v=fZL0LwhYVLg
en en en
En luule, että kaikki inhoaa mua, mutta yleensä hiljaisuuteni saa muut tekemään vääriä johtopäätöksiä. Olen kuullut mm. että "viihdyn hyvin yksinäni" tai haukkumista wowinörtiksi. Tämä vain siksi, että en osaa isossa ryhmässä ottaa kontaktia helposti muihin.
Minulla se ei ole pelkkä tunne tai luulo. Tiedän että minua pidetään vastenmielisenä friikkinä. En kehtaa kertoa mitä minulle on sanottu parina kertana ulkona ollessani. Kun tuntematon tulee sellaista laukomaan niin viimeistään siinä vaiheessa itsetunto on nollissa. Heikosta ihmisestä juorut ja valheet leviävät hetkessä. Se on niiiiin ihanan helppoa, eihän heikko uskalla puolustaa itseään. En ole syrjäytynyt vaan syrjäytetty.
Mitä merkitystä tai väliä sillä on, inhoaako joku vieras tuntematon sinua vai ei? Ainoa määräävä seikka elämässä on se, että ei itse inhoa ketään eikä mitään vaan elää omaansa ja antaa muidenkin elää. Jokaisen omalla tavallaan.
Erikoista. Mua kiusattiin koulussa, ei mitenkään pahasti, muutama poika nimitteli ja tytöt syrji koko yläasteen ajan. Siitä ehti kuitenkin tulla masennusta ja itsetunto meni piitkäksi aikaa, vasta aikuisiällä erilaisten kokemusten kautta saanut itsetuntoa takaisin. Ei sua kaikki inhoo, varmaan on ihmisiä jotka pitää susta kuhan vaan päästät lähellesi.