Olen alkanut epäillä että mulla olis burn out. Mikään ei enää kiinnosta, koulussa käynti maistuu puulta ja on suorastaan pakkopullaa.
Mulla on ongelmia nukkumisen kanssa, välillä tulee nukuttua yössä 3 tuntia, välillä ei ollenkaan ja silti mutsi lähes väkisin raahaa mut kouluun. Koulussa ollessani ootan vaan et millon tää kärsimys loppuu ja et pääsee himaan nukkumaan ! Kotiin päästyäni unta ei kuitenkaan tule vaan makaan sängyssä ja mitään ei jaksa tehdä. Silti valvon aamuyölle asti ja ehkä nukun muutaman tunnin.
Mulla on aivan ihana poikaystävä jonka kanssa olen seurustellut pian 2 vuotta, tuntuu pahalta kun äksyilen ja kiukkuan vain hänelle koska olen turhautunut mun nykyiseen elämäntilanteeseen. Hänelläkään ei tällä hetkellä mene kovinkaan hyvin ja asiaa pahentaa meidän jatkuva kinastelu.
Asun siis kotona mun vanhempien kanssa ja heidänkään kanssa en jaksa pahemmin jutustella. Yleensä vietän päivät omassa huoneessani peiton alla. Ärsyttää kun mun pitäis olla jotenkin hyvä ja tunnollinen oppilas koko aika, eikä poissaoloja saisi olla lainkaan.
Olen todella usein kipeänä mutta välillä on kuumeessakin pakko raahautua kouluun että ei saa hirveitä huutoja ja kiukutteluita mutsilta mun poissaoloista.
Motivaationi koulun suhteen on täysi 0. Oma alani ei enää kiinnosta millään lailla ja olisin valmis luovuttamaan saman tien. Samassa käyn vielä lukiota, eli mulla on kaksoistutkinto. Se tekee opiskelusta kaksi kertaa rankempaa.
Ennen harrastin edes jonkun verran liikuntaa, kuten lenkillä käymistä ja juoksemista. Nyt sekin on jäänyt.
Kavereita näen vain silloin kun ne tulee käymään meillä, ei mulla ole motivaatiota lähteä minnekkään.
Ärsyynnyn todella helposti pienistäkin asioista, mutta olen saanut hillittyä raivokohtaukseni, toistaiseksi. Silti mä tiuskin vastaukseksi olkoon kysymys mikä tahansa tai jätän kokonaan vastaamatta koska ei vaan kiinnosta.
Onko mulla mahdollisesti burn out, masennus tai jotakin muuta vastaavaa?
17-v ja Burn Out?
7
463
Vastaukset
- n1991..
Moikka! Mulla oli sun iässä saman tapasta ja on edelleen vaikka olen 22v. Mulla todettiin 16v masennus. Suosittelen, että menet vaikka kouluterkkarille kertomaan samat asiat kuin kerroit tässä. On mahdollista saada apua, mutta se vaatii rohkeutta kohdata asiat sellaisena kuin ovat ja sain sinusta sellaisen kuvan, että sinusta on sellaiseen. Tsemppiä sulle toveri :)
- gfhfgffhgf18
mulla oli burnout joskus 13 vuotiaana, ei kukaan oikeasti välittänyt.. Vanhemmat ja opettajat ruoski vaan enemmän. Nyt oon 15.
- Koulussa ollut
Ota koululle joku kirja mukaan ja lue sitä välitunneilla - siirtää ajatuksia muualle.
Vapaa-aikana käväise nuorisitalolla, kirjastossa tai kävelemässä - irtaudu rutiinista joka usein masennuttaa ja ahdistaa. - Nukkuja kaunein
Moi. Mulla ei ole koskaan ollu nukkumisen kanssa ongelmia. Nukun n. 6-7tuntia yössä.
No sitten syntyi esikoinen, joka kärsi koliikista. Yöunet jäi. Sain nukuttua maksimissaan 4tuntia yössä ja nekin tunnin, tai puolen tunnin pätkissä ja aamulla aina töihin.
Tulihan siitä yhtä helvettiä. Ei kertakaikkiaan jaksanu yhtään mitään. Ennen niin aloitteellisesta työntekijästä tuli zombi, joka mieluummin vältteli hommia, ku ei yhtään kiinnostanu.
Kyllä fyysinen väsymys vei henkisen jaksamisenkin äärirajoille.
Nyt on toki parin vuoden jälkeen elämä palannut raiteilleen ja tuo aika muisto vain.
Mielestäni sun pitäis saada ensimmäiseksi apua tohon nukkumiseen. Ei kukaan jaksa noin vähällä nukkumisella. Fyysinen väsymystuo myös henkisen väsymyksen. Jos et itse saa unirytmiäsi aisoihin, niin hanki apua. Asiasi eivät parane, jos et nuku. - yksinäinenlapsi
Itse saan öisin nukuttua, mutta silti olen aivan kuolemanväsynyt kokoajan, mikää ei innosta, ei edes harrastus joka on ollut minulle ennen kaikki kaikessa. Koulussa jaksan olla vain sen takia että on kavereita jotka vähän saavat ajatuksia muualle.Mutta vanhemmille tiuskin ja kiukkuan kokoajan, vaikken itse sitä haluaisi. Olen jatkuvasti pahalla päällä ja kokoajan itkettää. Varsinkin olen alkanut kammoamaan olla kotona iltaisin koska aina alan miettimään liikaa ja tulee ahdistuskohtauksia. En uskalla mennä puhumaan kellekkään koska en halua vanhempieni tietävän, he stressaavat muutankin jo liikaa...
- Ceepap
Kärsitkö ehkä uniapneasta? Jos kuorsaat, niin se voi olla syynä fyysiseen uupumukseen.
Uniapneasta kärsivän uni on vain pinnallista. Hengityskatkokset voivat havahduttaa nukkujan jopa kymmeniä kertoja tunnissa, jolloi lepoa ei saa alkuunkaan riittävästi.
Mä kärsin vuosia apneasta. Jalat oli lyijyn raskaat, eikä mikään kiinnostanu. Kaveri vihjas, että kannattaa tutustua aiheeseen. Laitoin kännykän yks ilta nauhottaan nukkumista ja kun sitten kuuntelin sitä korskaamista, tilasin ajan lääkärille.
Sain kotiin yöksi sellasen mittauslaitteen, joka mittasi hengitystä ja muita toimintoja yön ajan. Tuloksena vaikea uniapnea. Sain sitten unikaveriksi ylipainehwngityslaitteen, joka estää noita hengityskatkoksia. Kyllä elämä on nyttemin kevyempää, vaikkei aina olekkaan ruusuilla tanssimista.
- Petsku70
Olen n. 4vuotta kokeillut eri kiskoja, mutta esim. Labtex Oy:n Somnofit tuote voi toimia jollekin kuorsaukseen, mutta uniapneaan todella heikosti!! Ovat liian massiiviset suussa, verrattuna kirurgin teettämiin kiskoihin. Suosittelen käymistä sairaalan unitutkimuksessa, sieltä voi saada sitten lähetteen joko Kirurgian poliklinikalle tai hammaslääkäriin, jonka jälkeen uniapneakiskot muotoillaan jokaisellé oikeanlaiseksi. Lähetteen myötä, ensimmäinen kisko ei myöskään kustanna mitään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774642- 1801947
- 1241630
- 1321186
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161121- 351056
- 78953
- 52916
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78882- 4848