Murhainhon Peltirumpu sen tiivistää hyvin:
Rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola kertoo meille ensin:
Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä tapahtui tekninen virhe, joka ehti vaikuttaa tutkintaan ja mahdollisesti jopa tähänastiseen lopputulokseen. Virhe onnistuttiin kuitenkin jälkikäteen löytämään ja sen vaikutukset eliminoitiin.
Vastaavan kaltaisia virheitä tapahtuu Sipolan mukaan muutaman kerran vuodessa. Tapauksissa on kyse lähes aina henkilökunnan tai rikostutkijan solujen sekoittumisesta näytteeseen.
Ja myöhemmin tämä sama herra kertoo:
Ei ole siis tapahtunut mitään virhettä tai näytteiden sotkeutumista. Rikospaikalta saatiin dna-näyte, mutta sen tunnistaminen poliisin dna:ksi kesti aikansa juuri rekisterin vapaaehtoisuuden takia. Rekisteriosumia voidaan saada esitutkinnan aikana, sen päättymisen jälkeen tai jopa oikeuden päätöksen jälkeen, Sippola muistuttaa.
Ja pari päivää myöhemmin tulee lisää:
Sippolan mukaan kyse ei ole laboratorion virheestä.
– Lähes aina, kun dna-tutkimus tehdään riittävän tarkasti, löytyy tausta-dnata, joka on yleensä peräisin sivullisista henkilöistä, Sippola kertoo.
-Työntekijän dna:ta oli päätynyt halkoon laboratoriossa, vaikka työntekijä ei ole esitutkinta-aineiston perusteella missään vaiheessa edes koskenut koivuhalkoon
-Työntekijän solut ovat siirtyneet laitteiden pinnoilta toisen laboratorion työntekijän hansikkaista halkoon. On myös mahdollista, että solut ovat tulleet halkoon huoneilman kautta.
Ilmeisesti joku rohkeni epäillä näitä selittelyitä, koska myöhemmin Sippola tarinoi vielä, että dna-tutkimukseen viety halko onkin ensin tutkittu muotolaboratoriossa (epäpuhtaat tilat), jossa näytteen saastuminen tapahtui, ja vasta sen jälkeen puhtaissa dna-tiloissa. Samoinhan kertoi oikeudessa syyttäjä, joka tietenkin perusti tietonsa Sippolan kertomukseen.
Sippolan mukaan on siis tavallista, että dna-tutkimukseen tuodut todisteet viedään ensin sotkettavaksi epäpuhtaisiin tiloihin ja vasta sen jälkeen puhtaisiin dna-tiloihin. Ja kertoja on siis rikosteknisen laboratorion johtaja!
Palautetaanpa vielä mieliin tämäkin:
Syyttäjä myöntää olleen ongelma, että tekopaikalta löytyi ulkopuolisen dna:ta.
- Tämä probleema on poistunut.
Kaikki on siis hyvin. Probleema poistunut, eikä virheitä ole tehty. Suomalaista huippuosaamista!
Rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola kertoo meille ensin:
Ulvilan murhajutun dna-näytteiden käsittelyssä tapahtui tekninen virhe, joka ehti vaikuttaa tutkintaan ja mahdollisesti jopa tähänastiseen lopputulokseen. Virhe onnistuttiin kuitenkin jälkikäteen löytämään ja sen vaikutukset eliminoitiin.
Vastaavan kaltaisia virheitä tapahtuu Sipolan mukaan muutaman kerran vuodessa. Tapauksissa on kyse lähes aina henkilökunnan tai rikostutkijan solujen sekoittumisesta näytteeseen.
Ja myöhemmin tämä sama herra kertoo:
Ei ole siis tapahtunut mitään virhettä tai näytteiden sotkeutumista. Rikospaikalta saatiin dna-näyte, mutta sen tunnistaminen poliisin dna:ksi kesti aikansa juuri rekisterin vapaaehtoisuuden takia. Rekisteriosumia voidaan saada esitutkinnan aikana, sen päättymisen jälkeen tai jopa oikeuden päätöksen jälkeen, Sippola muistuttaa.
Ja pari päivää myöhemmin tulee lisää:
Sippolan mukaan kyse ei ole laboratorion virheestä.
– Lähes aina, kun dna-tutkimus tehdään riittävän tarkasti, löytyy tausta-dnata, joka on yleensä peräisin sivullisista henkilöistä, Sippola kertoo.
-Työntekijän dna:ta oli päätynyt halkoon laboratoriossa, vaikka työntekijä ei ole esitutkinta-aineiston perusteella missään vaiheessa edes koskenut koivuhalkoon
-Työntekijän solut ovat siirtyneet laitteiden pinnoilta toisen laboratorion työntekijän hansikkaista halkoon. On myös mahdollista, että solut ovat tulleet halkoon huoneilman kautta.
Ilmeisesti joku rohkeni epäillä näitä selittelyitä, koska myöhemmin Sippola tarinoi vielä, että dna-tutkimukseen viety halko onkin ensin tutkittu muotolaboratoriossa (epäpuhtaat tilat), jossa näytteen saastuminen tapahtui, ja vasta sen jälkeen puhtaissa dna-tiloissa. Samoinhan kertoi oikeudessa syyttäjä, joka tietenkin perusti tietonsa Sippolan kertomukseen.
Sippolan mukaan on siis tavallista, että dna-tutkimukseen tuodut todisteet viedään ensin sotkettavaksi epäpuhtaisiin tiloihin ja vasta sen jälkeen puhtaisiin dna-tiloihin. Ja kertoja on siis rikosteknisen laboratorion johtaja!
Palautetaanpa vielä mieliin tämäkin:
Syyttäjä myöntää olleen ongelma, että tekopaikalta löytyi ulkopuolisen dna:ta.
- Tämä probleema on poistunut.
Kaikki on siis hyvin. Probleema poistunut, eikä virheitä ole tehty. Suomalaista huippuosaamista!
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, entäs kun Pauli Kuusiranta kertoi IltaSanomissa vuonna 2009, että dna oli veressä, jota oli rikospaikalla! Jutussa ei osattu sanoa miten veri oli rikospaikalle joutunut.
vuodet vierii ja tarinat muuttuu...
"Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pauli Kuusiranta vahvisti alkuviikosta IS:lle, että tekijän jättämäksi luultu dna eristettiin ihmisen jättämästä verijäljestä. Kuusirannan mukaan tähän päivään mennessä ei kuitenkaan ole saatu selville, milloin ja miten kyseinen veri on taloon tullut."
Ja kirkon kirjatkin aikoinaan tutkittiin...
Luulisi syyttäjääkin kiinnostavan.
Miksi murhaaja muka antoi Anneli Auerin soittaa vapaasti puhelimella poliisit paikalle?
Oliko huppumiehellä tarkkaavaisuushäiriö, kuulovamma tai oliko hän sokea.
No , sokee se murhaaja oli.
Annelilla tarkkaavaisuushäiriö.
Muuten olisi seonnut AAn vastuttamattomasta kauneudesta ja henkevyydestä, kuten J.Joutsenlahti ja J.Manner.
Kuuromykkä jalkapuoli se huppis oli. Ja omasi levitaation kyvyn vielä. Ei ollut tavallinen kuolevainen.
Joo, sillä hupparimiehellä oli yliluonnollisia voimia. Ei pitänyt mitään ääntä, ei jäänyt DNA:ta, osasi levitoida. Saattoi olla jopa itse Saatana. Mistä pirusta sitä tietää, mikä sen perkeleen huppiksen nimi on.
Lisäksi huppiksella oli käytössään Harry Potterin näkömättömyysviitta, jonka turvin hän jäi murhapaikalle seuraamaan poliisien työskentelyä.
Oliko huppis demonin varjo? En lainkaan ihmettelisi sitä asiaa.
J on salasuhteessa todistajarouvan kanssa. Rouva on tiennyt, että on salasuhteessa naimisissa olevan varatun miehen kanssa, jolla on pieni lapsi. J kertoo, kuinka huonosti muijan kanssa menee, eikä se edes anna. Varmaan kohta erotaan ja J.tä pelottaa, mitä Se tekee lapsille.
Onko tuttua? Kuinka moni mies kertoo juuri vastaavanlaista tarinaa, kun haluaa päästä pesälle?
Ja tottakai sanoo, että pakko päästä kotiin yöksi. No ihan totta, pakko päästä kotiin yöksi, että muija ei tajuaisi, että sitä ollaan pettämispuuhissa!
Eli puhdas pulmunen J, voi että... hänelle kävi näin, että pettää vaimoaan ja pelottaa niin perkeleesti! Ja jos lapsetkin saa tietää, niin mitä se vaimo tekee - vie ne lapset mukanaan.
Salarakas avautuu 7 vuoden päästä ja kertoo totuutena omaa muunneltua totuuttaan ja kertoo, että ei - ei meillä ollut suhdetta. Buahahaa - kuka uskoo?