Toinen vieras kieli pakolliseksi
LUKIJOILTA | Turun Sanomat 5.9.2013 03:30
”Suomalaiset eivät arvosta kielitaidon merkitystä” kirjoittaa Olav S.Melin Turun Sanomien mielipidepalstalla 3.9. Hän esittää kummallisia käsityksiä vieraitten kielten oppimisesta. Hän ei näytä ymmärtävän sitä, että englantia todella halutaan oppia. Kun toisena vieraana kielenä on pakollinen ruotsi, jäävät muut vieraat kielet vain kielenopiskelusta erityisesti kiinnostuneitten opiskeltaviksi.
”Pakollisesta ruotsista luopuminen ei välttämättä ole ratkaisu ongelmaan” kirjoittaa Melin. Hän perustelee asian näin: ”Osoituksena siitä on se, että ylioppilasruotsin pakollisuudesta luopuminen ei ole lisännyt kiinnostusta kieleen, vaan se on vuodesta 2005 romahtanut viidenneksellä. ” Eipä ole ollut tarkoituskaan. Haluttiin vain, että kirjoittajia ei turhaan rasiteta kielellä, jota he eivät tule koskaan tarvitsemaan.
Ruotsinkielinen ajatushautomo Magma, jota Melin edustaa, on teettänyt useita tutkimuksia. Yksi koski kielipolitiikkaa arvostelevaa kirjallisuutta. Toisessa pohditaan, mitä vaikutuksia pakkoruotsin poistolla on. Åsa Palviainen kertoo, että sillä on pitkälle meneviä seurauksia työnhaussa, yliopistojen toiminnassa, julkisen sektorin kielivaatimuksissa ja pätevän työvoiman saannissa eri paikkakunnilla.
Tämä voisi johtaa siihen, että suomenkieliset, puuttuvan ruotsinkielen taitonsa takia, eivät pysty kilpailemaan vapaana olevista työpaikoista. Näin on. Siksi mainitut epäkohdat on korjattava. Ruotsin asema vaatii täydellisen remontin. Perustuslaki mainitsee kaksi kansalliskieltä, ei kaksikielisyyttä. Sikäli raivaustyö käy helposti. Suomesta tulee väistämättä virallisesti se, mikä se käytännössä 90 prosentin suomenkiselisen ansiosta on, eli yksikielinen.
Suomalaisten vieraitten kielten taito on tällä hetkellä kaksi: englanti ja ruotsi. Se voisi olla sellainen, että englannin lisäksi opeteltaisiin vaihtelevasti venäjää, espanjaa, saksaa, ranskaa ja vaikkapa portugalia. Pakollisen ruotsin tilalla meillä voisi olla pakollinen vieras kieli, ei siis pakkoranskaa tai pakkovenäjää, kuten se usein nimetään. Pakkovenäjä-nimityksen ovat luonnollisesti keksineet pakkoruotsin kannattajat. Suomalaiset ovat uppiniskaisia, mutta eivät tyhmiä.
Meillä on kohtuuton määrä ruotsinkielisiä ministereitä. Yksi heistä on oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, joka suostuu paheksumaan kielialoitteen nimenkerääjien huonoa kohtelua. Samalla hän ilmoittaa epäsuorasti oikeusministerin kannan, jonka lukija voi päätellä lausunnosta: ”Oikeus kansalaisaloitteen tekemiseen on myös turvattu perustuslaissamme. Ruotsi vapaaehtoiseksi -aloitteen hyväksyminen eduskunnassa on sitten aivan eri asia”.
Aika näyttää. Viisi prosenttia on ollut liian kauan ohjaksissa. Se menettää varmasti otteen. Se aika on lähellä.
Marjaleena Lempinen, Turku
LUKIJOILTA | Turun Sanomat 5.9.2013 03:30
”Suomalaiset eivät arvosta kielitaidon merkitystä” kirjoittaa Olav S.Melin Turun Sanomien mielipidepalstalla 3.9. Hän esittää kummallisia käsityksiä vieraitten kielten oppimisesta. Hän ei näytä ymmärtävän sitä, että englantia todella halutaan oppia. Kun toisena vieraana kielenä on pakollinen ruotsi, jäävät muut vieraat kielet vain kielenopiskelusta erityisesti kiinnostuneitten opiskeltaviksi.
”Pakollisesta ruotsista luopuminen ei välttämättä ole ratkaisu ongelmaan” kirjoittaa Melin. Hän perustelee asian näin: ”Osoituksena siitä on se, että ylioppilasruotsin pakollisuudesta luopuminen ei ole lisännyt kiinnostusta kieleen, vaan se on vuodesta 2005 romahtanut viidenneksellä. ” Eipä ole ollut tarkoituskaan. Haluttiin vain, että kirjoittajia ei turhaan rasiteta kielellä, jota he eivät tule koskaan tarvitsemaan.
Ruotsinkielinen ajatushautomo Magma, jota Melin edustaa, on teettänyt useita tutkimuksia. Yksi koski kielipolitiikkaa arvostelevaa kirjallisuutta. Toisessa pohditaan, mitä vaikutuksia pakkoruotsin poistolla on. Åsa Palviainen kertoo, että sillä on pitkälle meneviä seurauksia työnhaussa, yliopistojen toiminnassa, julkisen sektorin kielivaatimuksissa ja pätevän työvoiman saannissa eri paikkakunnilla.
Tämä voisi johtaa siihen, että suomenkieliset, puuttuvan ruotsinkielen taitonsa takia, eivät pysty kilpailemaan vapaana olevista työpaikoista. Näin on. Siksi mainitut epäkohdat on korjattava. Ruotsin asema vaatii täydellisen remontin. Perustuslaki mainitsee kaksi kansalliskieltä, ei kaksikielisyyttä. Sikäli raivaustyö käy helposti. Suomesta tulee väistämättä virallisesti se, mikä se käytännössä 90 prosentin suomenkiselisen ansiosta on, eli yksikielinen.
Suomalaisten vieraitten kielten taito on tällä hetkellä kaksi: englanti ja ruotsi. Se voisi olla sellainen, että englannin lisäksi opeteltaisiin vaihtelevasti venäjää, espanjaa, saksaa, ranskaa ja vaikkapa portugalia. Pakollisen ruotsin tilalla meillä voisi olla pakollinen vieras kieli, ei siis pakkoranskaa tai pakkovenäjää, kuten se usein nimetään. Pakkovenäjä-nimityksen ovat luonnollisesti keksineet pakkoruotsin kannattajat. Suomalaiset ovat uppiniskaisia, mutta eivät tyhmiä.
Meillä on kohtuuton määrä ruotsinkielisiä ministereitä. Yksi heistä on oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, joka suostuu paheksumaan kielialoitteen nimenkerääjien huonoa kohtelua. Samalla hän ilmoittaa epäsuorasti oikeusministerin kannan, jonka lukija voi päätellä lausunnosta: ”Oikeus kansalaisaloitteen tekemiseen on myös turvattu perustuslaissamme. Ruotsi vapaaehtoiseksi -aloitteen hyväksyminen eduskunnassa on sitten aivan eri asia”.
Aika näyttää. Viisi prosenttia on ollut liian kauan ohjaksissa. Se menettää varmasti otteen. Se aika on lähellä.
Marjaleena Lempinen, Turku
Vastaukset 3
Vanhimmat
pakkoruotsin lähtölaskenta on käynnissä ja rkp on nyt hyvä tehdä viisaita päätöksiä ettei siitä tule myös lähtölaskenta rkp:lle ja suomenruotsalaisille...
linkki
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/530939/Toinen vieras kieli pakolliseksi
On hyvä, että turkulaisetkin saavat lukea järkeviä kielivapautta puolustavia kirjoituksia.
TS on nimittäin tunnetusti yksi svekoimmista lehdistä Suomessa. Ja Turun kaupunginjohto on myös täysin sveko.