se, että toinen tuntuu oikealta ja että pitää hänestä, rakastaa. Sellaista kun saisi joskus kokea naiselta ja tietysti kummatkin kokisivat samoin. Se olisi ehdotonta ja aitoa. Ei tarvisi kysyä, kun sen näkisi jo meidän molempien silmistä. Ja sellainen rakkaus kestäisi läpi vuosien. Onkohan sellaista olemassakaan? Ja miksi niin monet lyövät jarrut päälle kun tällainen ihminen ilmestyy elämään? Tiedän monia tapauksia, ei sitä vaan voi heittäytyä rakastumaan kun pitää olla niin sitä ja tätä ja siellä ja täällä ja kulkea onnensa ohi täysin tyhmänä. Hyvä me.
ehdoton ja aito rakkaus, sitä ikävä
se on harvinaista
16176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei silloin lyödä jarruja päälle kun sellainen ihminen astuu elämään! On niitä, tuttavissa ja itselläkin on ollut. Eri asia, miten monta vuotta kestävät kussakin tapauksessa.
Ehkä olis tervettä ymmärtää, että toiset voivat kokea sinut aivan eri tavalla kuin sinä koet heidät.
Joskus sattuu varatullekin... silloin ei auta ku lyödä jarrut pohjaan ja tehdä uukkari.
Musta se ei oikee oo ehdotonta ja aitoa, jos se kestää pari vuotta ja sillee. Tarkotin nimittäin aidolla ja ehdottomalla ihan oikeeta rakkautta. Siis totta kai jokainen kokee aina eri tavalla asiat.
Totta. Mitä pidempään varattuja, sitä yleisemmäksi muuttuu, että sitä sattuu. Hehheh ;)
Mulle kyllä kävi niin, että tie oli liian kapea ja juutuin pientareelle, ei mahtunu kunnolla kääntymään ;)
Mä en taas koe ehdottomalla ja aidolla vain kestoa, ollaan yhdessä vaikka hampaat irvessä, onneton elämä kuin ennen vanhaan. Tai sellaista, missä toinen tykkää kovinkin ehdottomasti ja aidosti toisen ollessa hampaat irvessä.
nii, helppoohan se tietysti ois ihastua parin vuoden välein ja vaihtaa menemään. Mutta kun ei se oo aitoa ja ehdotonta rakkautta. Sellaista, missä kummatkin on samalla aaltopituudella ja välittää toisesta aidosti. Missä jutut ja huumori vain osuvat hyvin yhteen.
Tai sitten se, mikä on aitoa ja ehdotonta, on myös helppoa ja itsestäänselvää milloin kohdalle tulee.
Täydellistä ei silti taida ollakaan, ja kyllähän ihminen aina kaipaa uusia asioita, kokemuksia, uusiakin ihmisiä ja yksinoloakin.
17v,21v.,nyt 82v.86v.
on sitä. onnensa ohi kulkemista. hyvä me. sinäpä sen sanoit. tunnistamatonta, ehdotonta onnea. sitäkö se oli. on mitä on, kunhan on. kiusana.
Olen sen kokenut ja koen yhä. Se, miten voi näyttää toiselle, että tuntee yhä samoin on vaikeaa. Mutta tunne pysyy, ei sitä mikään hävitä. Vaikka kaikkea on tapahtunutkin tänä aikana. Ja olen melko varma, että mieskin tuntee samoin.
Heittäytyisin tunteeseen, jos olisi mahdollista. Ja ehkä joskus onkin.
Miten sä sitte sen oot kokenut? Millaista se on ja miks?
Toisen kun näkee, tunne vaan on olemassa. Aivan kuin se olisi aina ollut ,ihan ensi hetkestä alkaen. Siitä kun näki ensi kerran. Se on kuin luonnonlaki, kuin tuuli, sade tai aurinko. Tunne siitä, että tuo ihminen on se oikea. Ei sitä voi selittää, se pitää kokea.
Tunne myös yhteenkuuluvuudesta, se on vahva. Ja myös tunne siitä, että hyväksyy toisen 100 %. Ja alussa ei ollut mitään muuta tunnetta kuin puhdas rakkaus. Kauneus, jonka näki toisen silmistä. Myöhemmin sitten tuli mukaan muutakin. Ja luottamus. Että luottaa toiseen, vaikkei tiedä toisesta juuri mitään. Vaistonvaraisesti. Ja sattumalta mekin kohtasimme.
Pelko. Sitä on epävarma toisesta joten silloin iskee jarrut kiinni. Sitä vain haluaisi avata itsensä kokonaan toiselle, mutta jos pelkää sitä että toinen ei tunnekaan samoin. Sitä ei haluta nolata itseään ja tuntea oloaan nöyryytetyksi. Ja se sattuu. Torjunta.
Sitä haluaisi itsekin rakastaa. Yhtä tiettyä miestä ja saada häneltä rakkautta takaisinkin, mutta se tuntuu niin utopialta. En yhtään tiedä mitä niiden silmien takana liikkuu.
Toi on ihan totta. Ei kai sitä voi luottaa johonkin ihmiseen, jota ei tunne. Pitäis tutustua, ja se on joskus hankalaa. Ja sitten se, että miesten pitäis tehdä se aloite, vai mitä. Niinhän se pitäis mennä. Mutta nainen tekee sitten valinnan ja päätöksen, jos tekee.
näillä ajatuksin ajauduin autiolle saarelle, mistä ei ole ulos pääsyä.. odotan vain päivää, että vene saapuisi ja minut noutaisi.. tai toisi hänet. tavallaan olen jo lakannut odottamasta.. ennemminkin elelen tässä palmunlehvien alla ja otan päivän kerrallaan..