Vai muuten vaan joku kontrolli-friikki?
Oon siis 17 vuotias tyttö (en viitsi kertoo mistä) ja käyn ammattikoulua. Poikaystävä on 22 vuotta eli vähän vanhempi, käy töissä ja asuu yksin. Ite asun kotona vielä eikä mulla oo sisaruksia. Tavattiin netissä ja myöhemmin "oikeessa elämässä", eka kavereina ja olisko ollu kaks kuukautta nii päätettiin alkaa seurustella.
Poikaystäväni Janne (nimi muutettu) on siis ihan hyvännäköinen ja omaa kivan luonteen vaikka on vähän semmonen mustasukkanen ja aika kiivas luonne välillä.
Mustasukkasuus ilmenee ku oon kavereiden kaa tai jossain ulkona, lähinnä aina ku en oo Jannen kaa tai kotona. Se tekstaa _koko ajan_. Jotain tyyliin "missä meet?" "ootko jo kotona?" "ketä kaikkii siel on?" "mitä teet?" jne. Mul menee alle puolessa kuukaudessa saldot siihen ku vastaan viesteihin. Joskus Janne lataa mulle ite lisää saldoo et pystyn vastaa ja "soittaa jos on hätä"... Viime viikolla Janne sano et olis kiva jos voisin ilmottaa aina ku pääsen koulusta?? Mun lukkari vaihtelee aika usein. No ei siinä kai mitään jos se haluu tekstailla mutku mä en aina jaksais ja me nähään muutenkin neljä tai viis kertaa viikossa. Mul on muutama kaveri jotka on poikii (mun ikäsii) ja Janne on mustasukkainen niistä... Välillä se kyselee kiusallaan kaikkee tyhmää niinku oisin muka kiinnostunut mun poikapuolisist kavereist. Se on aika ärsyttävää. Jannel on itel vaa muutama kaveri, kaikki poikii/miehiä. Oon neitsyt ja puhuttiin Jannen kans jos oisin valmis sänkypuuhiin nii naurahdin jotain et "onks siistii olla mun ensimmäinen?" ja Janne suuttu siitä. "mitennii ensimmäinen? kuka on sit se toinen tai kolmas, luulin et rakastat mua ja oon sun ainut enkä mikää ensimmäinen.." janne sano jotain ton tapasta.
Ollaa seurusteltu nyt puol vuotta ja se haluis et muutan sen luo asuu. Sanoin ettei mun vanhemmat päästä nii Janne sano ettei mun pitäis kuunnella mun porukoita....
ainiin ja jos janne pääsee töistä samaa aikaa ku mä koulusta tai jos sil on vapaapäivä nii se tulee automaattisesti hakee mut autolla. ei kysy et haluunko kyydin vaan sanoo et on tulossa hakemaan. Kerran sanoin et ei käy koska oon menos kaverille nii se odotti koulun pihalla ja alotti heti riidan koska "en haluu viettää aikaa senkaa tai en välitä siitä".... Saattaa kuulostaa et meijän suhde on vaan negatiivista mut on meil tosi hyviiki hetkii ja se saa mut nauramaa yms. Mietin vaa et onks sen käytös aina normaalii? Koska mua harmittaa ku se yrittää päättää asioit mun puolesta, tai käskee yms.. Auttakaa!!!
Oon siis 17 vuotias tyttö (en viitsi kertoo mistä) ja käyn ammattikoulua. Poikaystävä on 22 vuotta eli vähän vanhempi, käy töissä ja asuu yksin. Ite asun kotona vielä eikä mulla oo sisaruksia. Tavattiin netissä ja myöhemmin "oikeessa elämässä", eka kavereina ja olisko ollu kaks kuukautta nii päätettiin alkaa seurustella.
Poikaystäväni Janne (nimi muutettu) on siis ihan hyvännäköinen ja omaa kivan luonteen vaikka on vähän semmonen mustasukkanen ja aika kiivas luonne välillä.
Mustasukkasuus ilmenee ku oon kavereiden kaa tai jossain ulkona, lähinnä aina ku en oo Jannen kaa tai kotona. Se tekstaa _koko ajan_. Jotain tyyliin "missä meet?" "ootko jo kotona?" "ketä kaikkii siel on?" "mitä teet?" jne. Mul menee alle puolessa kuukaudessa saldot siihen ku vastaan viesteihin. Joskus Janne lataa mulle ite lisää saldoo et pystyn vastaa ja "soittaa jos on hätä"... Viime viikolla Janne sano et olis kiva jos voisin ilmottaa aina ku pääsen koulusta?? Mun lukkari vaihtelee aika usein. No ei siinä kai mitään jos se haluu tekstailla mutku mä en aina jaksais ja me nähään muutenkin neljä tai viis kertaa viikossa. Mul on muutama kaveri jotka on poikii (mun ikäsii) ja Janne on mustasukkainen niistä... Välillä se kyselee kiusallaan kaikkee tyhmää niinku oisin muka kiinnostunut mun poikapuolisist kavereist. Se on aika ärsyttävää. Jannel on itel vaa muutama kaveri, kaikki poikii/miehiä. Oon neitsyt ja puhuttiin Jannen kans jos oisin valmis sänkypuuhiin nii naurahdin jotain et "onks siistii olla mun ensimmäinen?" ja Janne suuttu siitä. "mitennii ensimmäinen? kuka on sit se toinen tai kolmas, luulin et rakastat mua ja oon sun ainut enkä mikää ensimmäinen.." janne sano jotain ton tapasta.
Ollaa seurusteltu nyt puol vuotta ja se haluis et muutan sen luo asuu. Sanoin ettei mun vanhemmat päästä nii Janne sano ettei mun pitäis kuunnella mun porukoita....
ainiin ja jos janne pääsee töistä samaa aikaa ku mä koulusta tai jos sil on vapaapäivä nii se tulee automaattisesti hakee mut autolla. ei kysy et haluunko kyydin vaan sanoo et on tulossa hakemaan. Kerran sanoin et ei käy koska oon menos kaverille nii se odotti koulun pihalla ja alotti heti riidan koska "en haluu viettää aikaa senkaa tai en välitä siitä".... Saattaa kuulostaa et meijän suhde on vaan negatiivista mut on meil tosi hyviiki hetkii ja se saa mut nauramaa yms. Mietin vaa et onks sen käytös aina normaalii? Koska mua harmittaa ku se yrittää päättää asioit mun puolesta, tai käskee yms.. Auttakaa!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinulla on oikeus ystäviin ja omaan elämään. Ei kukaan oli narsisti tai ei saa viedä sun vapauttasi. Kuuntele vanhempiasi, vie poika kotiisi ja tutustu häneen näin perheen keskellä,siellä se narsismi paljastuu jos sitä on. Sellainen ihminen haluaa erottaa sut ystävistä ja perheestä ensimmäisenä ja pitää sut vain yksin hallinnassaan. Toi paha olosi kertoo myös jotain. Sitä ei tarvitse sietää eikä sääliä toista. Olit rohkea kun kysyit, lue narsismista tietoa niin opit tunnistamaan sen.Jokainen tarvitsee sen tiedon ihmissuhteissaan ettei tule uskoneeksi valheelliseen hyvään. Terveitä ihmisiä on, valitse sellainen elämätoveriksesi kun sen aika on.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että minulla oli kerran tuon tyyppinen tapaus ja se päättyi todella ikävästi, alkoi vuosien piina kun jätin tämän miehen, mies oli kyllä narsisti, mutta myös psykopaatti, koko ajan hermostunut, mustasukkainen, kavereita ei saanyt nähä, kyseli aina missä olen jne, äkkipikainen ja lopuksi väkivaltainen eron jälkeen. Tuon tapauksen jälkeen kärsin sitoutumiskammosta ja pienikin takertuminen ja yritys hallita minua saa minut vain lähtemään.
Tietysti eri ihminen on mies, josta puhut, mutta liika mustasukkaisuus ja kahliminen ei ole hyväksi kenellekkään. En tunne tapausta, mutta josn näet yhtäläisyyttä kuvailemaani miestyyppiin niin ole varovainen. Minä löysin lopuksi onneksi miehen joka arvostaa, ei kahlitse,on tasapainoinen ja rakastan häntä, se ei aina ole se ensinmäinen poikaystävä, suhteita missä ei ole onnellinen ei kannata pitää yllä.