Miltä tuntuu kun köysi on potkurissa... ei varmastikaan kivalta, etenkin kun silloin yleensä myös tuulee ja matalikoita riittää. Miten tuon vois estää, auttaako häkki potkurin ympärillä muuta kuin potkuri ei saa vettä niin hyvin. Ennaltaehkäisy, konstit, onko niitä?
Köysi potkurissa
sykkyrähykkyrä
182803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Asenna potkuriakselille köysileikkuri
Eipä juuri.
"Miltä tuntuu kun köysi on potkurissa..."
Tuotahan sun on helppo testata! Sammutat koneen kuvailemassasi paikassa ja heität avaimet pilssiin. Sitten varmistat ettet ajaudu kiville ankkuroitumalla, riisuudut ja hyppäät veteen puukonkanssa, myös hienoteräinen saha on hyvä apuväline. Sukeltelet siellä potkurin luona n. 10 min ja kiipeät veneeseen. Pukeudut ja keität kahvit, etsit avaimet ja käynnistät koneen. Ankkuri ylös ja matka voi jatkua!
On se niin kurjaa että kannattaa yrittää välttää. Ainakin oman peränarun potkuuriin kelaaminen varmaan on mahollista välttää!
Myöskään pyydyksiin ei ole syytä ajaa esim. rysään.
Kuukaudenpäästä on jo tosikylmät vedetkin, märkäpukua jotkut pitää mukana.
Varotoimena pidän keulanarua joka ei riitä potkuriin. Vaikka köysi putoaisikin veteen se ei mene potkuriin.
Myöskin auttaa isotehoinen moottori ja erittäin lujat akselivarusteet sekä hyvä ja luja hyvin teroitettu Hst- potkuri jolloin jos köysi menisi potkuriin (yleensä vain verkkoja tai huolimattoman naapuriveneilijän köysi) niin kahvasta vaan tehoja lisää niin kyllä köydet silpppuuntuu, kuten minullakin.
Tietysti huolellisuus on parasta jolla estää köysien menon potkuriin.
Huolellisuudesta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Huolellisuutta noudattaen ainoaksi riskiksi jää merkitsemättömät ajoverkot, joille voi tehdä tasan tarkkaan yhtä paljon kuin uppotukeille.
Sen sijaan potkurilla ja teholla ei ole mitään merkitystä, tai ehkä olisi jos alla on joku F1 veneen potkuri. Muuten teräspotkuri ei leikkaa köyttä (vai onko sinulla niin terävät etureunat, että niiden koskettamisesta tulee haavoja sormiin?), etenkin kun se köysi yleensä alussa on löysä jolloin se pääsee kunnolla kiertymään potkuriin. Tai onhan sillä teholla merkitystä, mitä enemmän tehoa sitä tiukemmin se köysi siellä potkurissa on...
No taas edelleen tämä joka alan asiantuntija välittäjä puuttuu veneilyn ja veneilyntekniikkaan joista ei liene edellisten kirjoitteluidensa perusteella ole kovinkaan hyvin perillä ja ei ilmeisesti lukenut tai ymmärtänyt kirjoittamaani kohtaa potkurin teroituksesta.
Potkurini on niin terävä että sitä ei voi pyörittää paljain käsin koska se leikkaa silloin haavoja käsiin, ja ilmeisesti on leikanut muutaman veneköydenkin koska ei vajaan 30 vuoden aikana ole kertaakaan ollut minkäänlaisia köysi eikä verkko ongelmia potkurini kanssa.
Veneeni moottorissa on kyllä myöskin vääntömomenttia riittävästi että jos normaali muutaman tonnin vetoa kestävä köysi ei leikkaannu heti poikki niin se katkeaa läheltä potkuria.
Tehoa on 150hv ja kierroksia lähelle 3000 r/min. joten kyllä siellä pyörii melko tehokas "tehosekoittaja"
Tällä kertaa kuitenkin välittäjä oli oikeassa. Köydellä pysäyttää laivadieselinkin, jossa on pikkuhiukka enemmän vääntöä kuin sulla.
Hirveältä tuntui. Onneksi oli tyyni sää, joskin oltiin ulkomerellä. Ensin kuului aivan yllättäen kauhea kolahdus. Yritettiin kuitenkin hiljaa ajaen menoa satamaan. Seuraavaksi perävetolaite alkoi ravistaa toden teolla. Nostettiin perävetolaite ylös, jolloin siitä irtosi helposti noin puolimetrinen, vahva köydenpätkä. Teräspotkuri oli varmaan viiltänyt köyden poikki. Matkaa jatkettiin ensin varovasti ja myöhemmin kovaa ajaen. Mitään ongelmia ei ilmennyt. Köyden pätkä on tallessa. Näkyvyys oli hyvä, mutta mitään kalanpyydysten merkkejä emme huomanneet. Olisiko sitten ollut irtoköysi?
Vuan milteepä tuntuu ankkorliuna, tae raatalanka. Vaijer?
Kyllä ankkorliuna katkee ilmeisesti helpommin kuin köydet ja liinat on useimmiten myös heikompia vetolujuudeltaan, raatalanka. Vaijer ja vaijerit ei useimmiten kellu vedessä pinnan lähelläkään vaan painuu pohjaan joten niistä on tosi harvoin ongelmia.
Katselepa hinaajien potkureita. Niille on narut vedessä arkipäivää ja on myös keinot kehitetty.
Millon on koukku sormessa, milloin köysi potkurissa. Jotkut on näille alttiita!!!
Naapurin ankkaroliina kiertyi laiturissa epäonnistuneen rantautumisyrityksen yhteydessä alkukesästä akseliin. Kone sammui saman tien. Lähti onneksi sukeltamalla ja potkurista pyörittämällä muutamassa minuutissa irti ehjänä. Kylmä tosin ehti tulla.
Hatunnosto rauhalliselle laiturinaapurille, kun itsellä meinasi nuubina mennä jo hermot. Ikävältä siis tuntui.
Muutama vuosi sitten Nötössä sattui seuraavaa. Laituri oli kovin täynnä ukkoselta suojaan tulleita veneitä. Yhteysalus tuli samaan aikaan satamaan ja kuulutti lähinnä sitä olleelle veneelle että ottaa varuiksi puukon käteen, koska epäili että aluksen potkurivirta irroittaa ankkurin ja liinan pohjasta ja vetää sen potkurin ympärille. No näin kävi. Aluksi vene alkoi vajota veden alle noin 10 cm sitten ankaroliina alkoi pyöriä vimmatusti kunnes omistaja sai liinan poikki. Siellä ne sitten oli aluksen potkurin ympärillä. Ei ollut kummallekaan mukavaa...
Fiskarini oli poijuissa (etu taka) kiinni rannassa ja kun lähdettiin matkaan niin ikävä sivutuuli painoikin meidät köyden päälle kun jotain siinä sillä kertaa tuherrettiin. No köysi potkuriin ja moottori sammui heti. Ei muuta kun ankkuri pohjaan, housut pois ja puukko käteen ja sukeltelemaan. Oli siellä sitä niin pitkä vyyhti että melkein puoli tuntia meni kun aina vähän sai nirhattua tylsällä puukolla mitä pystyi olemaan hengittämättä kerralla. Useita kertoja sukeltemallahan se siitä sitten aukeni. Onneksi oli lämmin vesi kun oli kesä, ja ranta lähellä.
Kesä 1994 oli ensimmäinen veneilykesä armaalle puosulleni ja minulle. Veneenä Fodimar (7,65 × 2,65 m). Oltiin oltu lähinnä poiju- ja kylkikiinnityksessä; ankkurin varaan rantautumista ei oltu pahemmin harjoiteltu.
Saaristomeren Borstössä sitten oli veneitä laiturin täydeltä. Ei poijuja, joten ankkuri piti saada peräköyden jatkeeksi ja keulanarut laituriin. Puosu väitti ankkurin olevan liian painava hänelle, joten minun oli mentävä sitä laskemaan ja komennettava puosu hoitelemaan hallintalaitetta (vaihdetta/kaasua). Eihän se oikein onnistunut, vaan ankkuriköysi meni oikein tuhannen sykkyrälle potkurin ympärille...
Onneksi mukana oli jollantapainen sekä toinen, pienempi ankkuri – eikä tuuli ollut pahakaan. Kun köydet oli saatu kiinni laituriin, kävin jollalla viemässä pikkuankkurin jonkin matkan päähän taakse ja rantautumisnäytöksemme sai päättyä siltä illalta.
Kun rannanpuoleiset veneet sitten olivat poistuneet laiturista, saatoin hivuttaa veneen kylkikiinnitykseen, perä maalle päin. Näin ylsin irrottelemaan köyden potkurinakselilta uimasillaan ollen (pohjassa seisten). Merivesi ei ollut kesäkuussa vielä mitenkään lämpöistä, mutta homma hoitui.
Ennaltaehkäisykonsteja ei ole (harjoittelua lukuunottamatta) tiedossani, mutta toista kertaa en ole vastaavaa tilannetta joutunut kokemaan. Häkkejä on näkynyt sisävesillä tukkiyhtiöiden hinaajissa potkurin ympärillä, mutta huvivenekäytössä niistä olisi epäilemättä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ennaltaehkäisyksi köysileikkuri potkuriakselille.