Jotenkin sotkeuduin itseäni nuoremman miehen kanssa sänkyyn.Paljastui et käyttää masennuslääkkeitä.Ei kestänyt avioeroa.Hakee nyt turvaa minusta.Tiedän kyllä et pitää uskoa ja kannustaa.Mut saako tehdä asioita toisen puolesta.Saako moittia jos ei hae töitä tai kieltäytyy koulutuksesta jne.Mitkä on pahimmat virheet,jotka voin tehdä?
Miten kohdella masentunutta? Siinäpä pulmani.
Tuhma täti
4728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pahinta on:
Se että alat empatisoimaan. Passaat ja höösäät, voivottelet ja varot kaikkia puheitasi.
Kohtele kuin ihmistä. Ei se rikki mene( se on jo ) Jos ei asioille saa tehtyä itse mitään kierre vaan syvenee, pitää kannustaa sen verran että tämä masis saa jonkunlaisen otteen elämästään ja pystyy tekemään itse asioita joista saa iloa.
Tärkeintä on kun pyydät kertomaan kuka on loukannut tai mitkä asiat ovat loukanneet häntä tässä elämässä. Vahvista ,esim.Ymmärrän. Jatka kuuntelemista ja vahvista. Pyydä kertomaan kaikki tuskalliset kokemukset mitkä vain löytyy.
Voit esim. Sanoa, että mitä haluaisit sanoa tälle henkilölle nyt ja tässä. Ja jatka sitä niin kauan kun huomaat, että henkilö voi jo hyvin. Esim: Rupeaa nauramaan.
Missään tapauksessa, et rupea Äiti Teresaksi, koska se vaan pahentaa häntä. Käykää kävelyllä ja kiinnitä hänen huomionsa esim. kaukaiseen kauniiseen pihlajaan tai lentäviin lintuihin jne.
Yritä saada henkilö nykyhetkeen.
Toivottavasti näistä on apua. Voimia molemmille.
Älä ainakaan ala hänelle ryyppyseuraksi,vajoat itse mukana.
Kiitos kaikkien vastauksista.Apua on ollut. Olen muuttanut suhtautumista joissakin asioissa ja jatkanut tapojani toisissa.Joskus olen aika hirtehinen ja pelännyt et suuttuis,kun vitsailen sairaudesta.ei kuitenkaan ole. Tasoittavatko lääkkeet tunteita ylipäätään? Kaljapullot kuuluvat kuvaan, mutta eivät ilm kovin vahvasti.Toivelistalla on ollut ryyppyilta, mutta sanoin,että minua et ryyppykaveriksi saa.
Seksi tuntuu tekevän hyvää pojalle,mut sitä olen pelänny, et teenkö väärin, kun kysymys ei kuitenkaan ole vakavasta suhteesta minun osaltani.Sanonut kyllä olen,et minä olen sellainen joka tulee ja menee. Entä jos nyt lähden?Paheneeko sairaus?Hirvittää kun ajattelen.Pitäisikö kuitenkin lopettaa hyvissä ajoin.Omasta puolestani kyllä viihdyn sen tyypin seurassa.Tykkään kummallisista..Vaik ei se sängys kummoinen ole. Heh! Sori miehet!