Nämä koirat pitää kieltä heti

Omistajassa vika, koska ei pitänyt koiraa kytkettynä, mutta koiran vika, että on itse tuon luonteinen.

Ei koiraakaan voi syyttömänä pitää, jos se tekee jotain tuollaista.

cddcdcd kirjoitti:

Omistajassa vika, koska ei pitänyt koiraa kytkettynä, mutta koiran vika, että on itse tuon luonteinen.

Ykskään koira ei vaan päätä olevansa aggressiivinen ihan naps vaan. Kyllä siinä on omistajuudessa jokin mennyt vikaan, koira on sairas tai sitten koiran päässä on vikaa - joka ei sitten taas ole mitenkään rotusidonnaista.

Jos tuon rotuinen koira on hankittu pelkäksi egonjatkeeksi/tietämättä rodusta mitään, on lopputulos kiinni ampuminen.
Itse "tunnen" muutamia amstaffeja, eikä yksikään niistä ole vihaista nähnytkään. Täydellisiä perhekoiria, antaa muksujen juosta yli ja vaikka vääntää solmuun jos siltä tuntuu.

Vika on aina omistajassa, jos koira käy johonkuhun/johonkin kiinni ilman hyvää syytä. Joko omistaja ei osaa koiraansa kouluttaa rodun vaatimalla tavalla, tai sitten omistaja on itsekeskeinen eikä tajua lopettaa pipipäistä koiraa, jolla ei ole hyvä olla.

öö´öh kirjoitti:

Ei koiraakaan voi syyttömänä pitää, jos se tekee jotain tuollaista.

Koiran vika kun on tuon luontoinen ja ei koiraakaan voi syyttömänä pitää?

Koiran äly vastaa 2-2,5 -vuotiaan lapsen älyä. Mitä pahaa noin pieni lapsi voisi tehdä, jotta sitä alettaisiin samalla lailla syyttämään?

Jos lapsi vaikka kiukuspäissään kaataa kynttilän ja talo palaa, onko se lapsen vika, vai olisiko lasta pitänyt valvoa... Miten selität sille lapselle, tai koiralle, että älä toimi niinkuin mielesi tekee?

Pro koirat kirjoitti:

Koiran vika kun on tuon luontoinen ja ei koiraakaan voi syyttömänä pitää?

Koiran äly vastaa 2-2,5 -vuotiaan lapsen älyä. Mitä pahaa noin pieni lapsi voisi tehdä, jotta sitä alettaisiin samalla lailla syyttämään?

Jos lapsi vaikka kiukuspäissään kaataa kynttilän ja talo palaa, onko se lapsen vika, vai olisiko lasta pitänyt valvoa... Miten selität sille lapselle, tai koiralle, että älä toimi niinkuin mielesi tekee?

Lue lisää

2-2,5 vuotisen vekaran kanssa liikkeellä vilkasliikenteisellä paikalla, niin eikö olekin loogista että silloin pidetään vekara a)sylissä, b) rattaissa, c) valjaissa, eikä anneta sen juoksennella autojen alle. Ilmisille vekarasta ei ole muuta vaara kuin sille jonka auton alle se tenava sukeltaa. Syyllisyystunteita ilman tuskin selviää, enempää kuski kuin vanhempikaan. Mutta siirryttäessä koiraan niin miksi tämä sama vastuuntunto on kateissa? Koira, erityisesti isokokoinen rotjake, voi saada ja halutessaan saakin, melkoisia vaurioita ihmisen lihaskudokseen. Kuitenkin näitä näkee jatkuvasti irrallaan. Umpimetsissä, metsäpoluilla, metsäautoteillä, maanteillä, kaduilla ja jalkakäytävillä sekä puistoissa sen polulla ja nurmikoilla.

Lapsi sekä koira ovat molemmat eläviä varoitusmerkkejä. Tämän useimmiten lasten vanhemmat tajuaa, mutta kun kyseessä on koira, niin sillä ei ole niin väliä?

No siinä tapauksessa (kaikissa sellaisissa tapauksissa) omistaja ansaitsee selkäsaunan sen lisäksi, että koira tietenkin pitää heti lopettaa.

Pidätkö niitä ihmisiä kateellisina, joilla ei ole aggressiivista koiraa?

Jos koira tekee tuollaista vain aggression takia (ei metsästysvietin), niin ei omistajan ole pakko sitä säilyttää. Loppujen lopuksi koira ei saisi olla aiheettomasti aggressiivinen. Koirassakin voi olla luontaista vikaa, joka häiritsee omistajan elämää.

dddddddd1 kirjoitti:

Jos koira tekee tuollaista vain aggression takia (ei metsästysvietin), niin ei omistajan ole pakko sitä säilyttää. Loppujen lopuksi koira ei saisi olla aiheettomasti aggressiivinen. Koirassakin voi olla luontaista vikaa, joka häiritsee omistajan elämää.

Lue lisää

Ei tee vain aggression takia. Pitbull-tyyppiset koirat ovat iloisessa metsästys/leikkifiiliksessä ampaistessaan hampailla kiinni johonkin liikkuvaan olioon. Niiden aivoissa on korostuneena toimintona tarttumispurenta/tappopurenta joka siis on vahvasti motivoivaa, palkitsevaa saalistuskäytöstä juuri näillä haukuilla.
Turha toistella mantroja "koirassa ei ollut vika vaan omistajassa joka ei ole kouluttanut koiraansa". Jotkut rodut vain olisi paras suosiolla pitää aina kytkettynä. Henkilökohtaisesti toivoisin Suomeenkin kiellettyjen rotujen listaa, johon vähintään pitbulllit päätyisivät. Mihin Suomessa tarvitaan esim. fila brasileiroja tai dogo argentinoja, voi myös miettiä. Kun ei niitä karanneita mustia orjiakaan meillä metsästetä.

jestapajepulis kirjoitti:

Ei tee vain aggression takia. Pitbull-tyyppiset koirat ovat iloisessa metsästys/leikkifiiliksessä ampaistessaan hampailla kiinni johonkin liikkuvaan olioon. Niiden aivoissa on korostuneena toimintona tarttumispurenta/tappopurenta joka siis on vahvasti motivoivaa, palkitsevaa saalistuskäytöstä juuri näillä haukuilla.
Turha toistella mantroja "koirassa ei ollut vika vaan omistajassa joka ei ole kouluttanut koiraansa". Jotkut rodut vain olisi paras suosiolla pitää aina kytkettynä. Henkilökohtaisesti toivoisin Suomeenkin kiellettyjen rotujen listaa, johon vähintään pitbulllit päätyisivät. Mihin Suomessa tarvitaan esim. fila brasileiroja tai dogo argentinoja, voi myös miettiä. Kun ei niitä karanneita mustia orjiakaan meillä metsästetä.

Lue lisää

Samoin laumanvartijat listalle heti! Miksi lähdetään siitä, että vika on omistajassa, ei ole koiran vika, kaikki koirat ovat kivoja perhekoiria jne ?

Ei autoja ja aseitakaan anneta kelle vaan, koska ne ovat hengenvaarallisia väärissä käsissä!

Kaikki ihmiset eivät ole niin osaavia/ vastuuntuntoisia/ huolellisia/ selväpäisiä/ rauhallisia, että heille sopii iso koira. Ja kun koira on väärissä käsissä, se on yleensä joku sivullinen henkilö, joka kärsii.

jestapajepulis kirjoitti:

Ei tee vain aggression takia. Pitbull-tyyppiset koirat ovat iloisessa metsästys/leikkifiiliksessä ampaistessaan hampailla kiinni johonkin liikkuvaan olioon. Niiden aivoissa on korostuneena toimintona tarttumispurenta/tappopurenta joka siis on vahvasti motivoivaa, palkitsevaa saalistuskäytöstä juuri näillä haukuilla.
Turha toistella mantroja "koirassa ei ollut vika vaan omistajassa joka ei ole kouluttanut koiraansa". Jotkut rodut vain olisi paras suosiolla pitää aina kytkettynä. Henkilökohtaisesti toivoisin Suomeenkin kiellettyjen rotujen listaa, johon vähintään pitbulllit päätyisivät. Mihin Suomessa tarvitaan esim. fila brasileiroja tai dogo argentinoja, voi myös miettiä. Kun ei niitä karanneita mustia orjiakaan meillä metsästetä.

Lue lisää

Erinomaisen hajuaistinsa takia dogo argentino sopii loistavasti jäljestykseen. Taitava kouluttaja saa siitä tokokoirankin. Oikein kestävä rotu pitkillekin lenkeille, on valpas ja aktiivinen koira oikeanlaiselle, johdonmukaiselle ja määrätietoiselle, tiukalle mutta lempeälle ihmiselle.

Dogo ei sovi egonjatkeeksi kenellekään, koska se on pehmeä ja herkkä omistajaansa kohtaan eikä kestä kovaa koulutusta. Dogoa pitää osata motivoida ja kehua oikea-aikaisesti.

Mitään rotua ei pidä kieltää sen takia, että joku yksittäinen idiootti on jonkun koiran pilannut. Mietipä omalle kohdalles: Jos hölmöilisit ja ajaisit kännissä kolarin, olisko oikein, et autot ja viina kiellettäis koko Suomesta, kaikilta?!

tulisi ehdottomasti kuulua päivän tutustuminen ensiapupoliklinikan toimintaan. Ehkä myös päivän pakollinen kuvakollaasin katselu koiran raatelemista ihmisistä poliisin ja ensiapupolin arkistoista.

Avartaisivat monen silmiä

Siihen koulutukseen kirjoitti:

tulisi ehdottomasti kuulua päivän tutustuminen ensiapupoliklinikan toimintaan. Ehkä myös päivän pakollinen kuvakollaasin katselu koiran raatelemista ihmisistä poliisin ja ensiapupolin arkistoista.

Avartaisivat monen silmiä

Lue lisää

Itse olin todistamassa n. 3m päästä näkyä noin 13vuotta sitten, jossa koira raateli pientä tyttöä purren kasvoihin. Jouduin niin shokkiin, etten alussa voinut tehdä muuta kuin katsoa tapahtumaa. Sitten sain jostain sen verran voimaa, että pääsin hakemaan koiran omistajan sisältä jotta irrottaisi koiran. Tullessa takaisin (alle minuutti kesti) tyttö oli saanut potkittua koiran pois kimpustaan, oli jotenkin päässyt pyörähtämään siinä maassa sen vertaa että sai jalat itsensä ja koiran väliin, ja juos meitä kohti itkien, naama veressä ja suunpieli oli revennyt n. 3cm alaspäin kaikki muut haavat ympäri kasvoja ja suuta. Tusin ja tunnen edelleen syylisyyttä, etten päässyt shokiltani itse irroittamaan koiraa - tai mistäs sen tietää, olisinko vain pahentanut asiaa jos en olisi leukoja saanut auki. Olin tuolloin yläasteella ja tyttö ala-asteella.
Tästä tapahtumasta huolimatta, en ole alkanut vihaamaan koiria saatika tätä kyseistä rotua vaikka tämä yksi märäomenaksi paljastui. Kunnioitus koiria, varsinkin vieraita koiria kohtaan on kasvanut ja käyttäytymiseni näiden seurassa on muuttunut. En ole enään niin luottavaisin mielin menossa rapsuttamassa ja olettamassa, että kaikki koirat tykkää minusta, vaan lähestyn rauhallisesti ja menen kyykkyyn ennen kuin koira tulee luokse asti, vähän sivuttain ollen ja annan koiran tutustua ennen kuin edes tarjoan rapsuttamista.
Ja jos tuosta sai käsityksen, että pelkään koiria, niin itselläni on 3 suuri kokoista koiraa ja yksi keskikokoinen (painot 20-50kg välillä) joista pari edustaa rotua, jotka osa täällä olisi kieltämässä ja haukkuvat tappajiksi (dogo argentino).
Tyttökään ei saanut tästä mitään kammoja, edelleen oli näiden seurassa eikä pelännyt vieraita koiria - ainoastaan tuli allergiseksi erinäisille asioille, kuten mm. hevosille, rehuille, lehmille, kissoille, maitotuotteille, joillekkin koirille (jotkut koirat aiheutti reaktion ja jotkut ei, riippui koiran karvasta ja miten hilseilivät)..
En ole katkera tapahtumasta, vaikka edelleen näen selvästi silmissäni tämän tapahtuman vaikka siitä on jo noinkin monta vuotta.
Niin ja tämä tyttö on edesmennyt pikkusiskoni

Koska ei ole olemassakaan sellaista kuin "taistelukoira". Amstaffit, pitbullit, akitat, bulldogit ym menee seurakoirana ihan niinkui mikä tahansa muukin koira sillä erolla, että omistajan täytyy tietää mitä tekee, olla määrätietoinen eikä lipsua EI:stä, kerran ei on aina ei, ja kouluttaa oikein.
Ja amstaffien, pitbullien, staffien, bulldoggien ym voi harrastella myös ihan samallailla kuin minkä muunkin koirien kanssa. Näiden kanssa täytyy vain muistaa, että vietit on korkeammalla kuin vaikka papillonilla. Viettejä voidaan käyttää hyväksi kouluttamisessa, jos vain osaa. Jos ei osaa, niin ei ominpäin kannata edes yrittää.
Viettien takia myös veikkaisin sen koiran käyneen hevosen päälle - saaliseläin. Ei olla osattu pitää viettejä kurissa kun ei olla opetettu hillitsemään itseään.
Ja mitä metsästyskoiriin tulee, dogo argentino on metsästyskoira, mutta suomessahan tällä ei pahemmin metsästellä, joten toimii suomessa seurakoirana. Kuten myös irlanninsusikoira, eiköhän tuo ole jo melko lailla seurakoira nykyään. Eipä ole tullut vastaan tai kuullut, että susi saatu irkulla. Plotteja ym taitavat nykyään siihen käyttää.
Entä territ, terrejäkin monia monituisia, on henkeen ja vereen olevia tappajia kuten saksanterri ja sitten sellaisia, jotka juoksisi saalista pakoon mamman käsilaukkuun, vaikka silkkiterrieri (vähän huono esim. kettuhan nauraisi ittesä kuoliaaks jos joku edes mallaisi silkkiterrieriä luolaan).
Pointti oli se, että oli alkuperäinen käyttö mikä tahansa, niin nämä alkaa pikkuhiljaa muuttua seurakoiriksi ja siitä puhuminen, että hankkii koiran siihen mihin sitä käytetään, alkaa kuulostaa jo suoraan sanottuna tyhmältä. Ei yhtään väheksymättä kommenttiasi, ymmärrän pointtisi, itseäni suorastaan vituttaa, kun vastaan tulee syöttöporsaan näköinen pelokas saksanterri kun tiedän, millainen tuo rotu kauneimmillaan voi olla - tulisieluinen taistelija henkensä uhallakin. Toivottavasti näiden kasvattajat pitävät vielä huolen, että pennut menee vain metsästäjille ja jos pentu ei näytä siltä, että soveltuu metsäkoiraksi, möisi ehdoin kotikoiraksi (ei saa jatkaa sukua)

asdertnm, kirjoitti:

Koska ei ole olemassakaan sellaista kuin "taistelukoira". Amstaffit, pitbullit, akitat, bulldogit ym menee seurakoirana ihan niinkui mikä tahansa muukin koira sillä erolla, että omistajan täytyy tietää mitä tekee, olla määrätietoinen eikä lipsua EI:stä, kerran ei on aina ei, ja kouluttaa oikein.
Ja amstaffien, pitbullien, staffien, bulldoggien ym voi harrastella myös ihan samallailla kuin minkä muunkin koirien kanssa. Näiden kanssa täytyy vain muistaa, että vietit on korkeammalla kuin vaikka papillonilla. Viettejä voidaan käyttää hyväksi kouluttamisessa, jos vain osaa. Jos ei osaa, niin ei ominpäin kannata edes yrittää.
Viettien takia myös veikkaisin sen koiran käyneen hevosen päälle - saaliseläin. Ei olla osattu pitää viettejä kurissa kun ei olla opetettu hillitsemään itseään.
Ja mitä metsästyskoiriin tulee, dogo argentino on metsästyskoira, mutta suomessahan tällä ei pahemmin metsästellä, joten toimii suomessa seurakoirana. Kuten myös irlanninsusikoira, eiköhän tuo ole jo melko lailla seurakoira nykyään. Eipä ole tullut vastaan tai kuullut, että susi saatu irkulla. Plotteja ym taitavat nykyään siihen käyttää.
Entä territ, terrejäkin monia monituisia, on henkeen ja vereen olevia tappajia kuten saksanterri ja sitten sellaisia, jotka juoksisi saalista pakoon mamman käsilaukkuun, vaikka silkkiterrieri (vähän huono esim. kettuhan nauraisi ittesä kuoliaaks jos joku edes mallaisi silkkiterrieriä luolaan).
Pointti oli se, että oli alkuperäinen käyttö mikä tahansa, niin nämä alkaa pikkuhiljaa muuttua seurakoiriksi ja siitä puhuminen, että hankkii koiran siihen mihin sitä käytetään, alkaa kuulostaa jo suoraan sanottuna tyhmältä. Ei yhtään väheksymättä kommenttiasi, ymmärrän pointtisi, itseäni suorastaan vituttaa, kun vastaan tulee syöttöporsaan näköinen pelokas saksanterri kun tiedän, millainen tuo rotu kauneimmillaan voi olla - tulisieluinen taistelija henkensä uhallakin. Toivottavasti näiden kasvattajat pitävät vielä huolen, että pennut menee vain metsästäjille ja jos pentu ei näytä siltä, että soveltuu metsäkoiraksi, möisi ehdoin kotikoiraksi (ei saa jatkaa sukua)

Lue lisää

suomessa muka ei metsästetä? Menehän minkä järven rantamaille tahansa sinä päivänä kun sorsastus alkaa niin näet että kyllä todellakin metsästetään. Dogolla ei sorsastuksessa varmaan kyllä mitään tee. Mutta hirvestyksessä ehkä jo, ellei kaikki pelkäisi omien suokkien ja karhu- ja hirvikoiriensa hengen puolesta. Suomessa taitaa olla kaikkein eniten metsästäjiä euroopassa. Ja asekulttuurikin jokseenkin hallussa, toisin kuin etelämpänä ja idempänä.

asdertnm, kirjoitti:

Koska ei ole olemassakaan sellaista kuin "taistelukoira". Amstaffit, pitbullit, akitat, bulldogit ym menee seurakoirana ihan niinkui mikä tahansa muukin koira sillä erolla, että omistajan täytyy tietää mitä tekee, olla määrätietoinen eikä lipsua EI:stä, kerran ei on aina ei, ja kouluttaa oikein.
Ja amstaffien, pitbullien, staffien, bulldoggien ym voi harrastella myös ihan samallailla kuin minkä muunkin koirien kanssa. Näiden kanssa täytyy vain muistaa, että vietit on korkeammalla kuin vaikka papillonilla. Viettejä voidaan käyttää hyväksi kouluttamisessa, jos vain osaa. Jos ei osaa, niin ei ominpäin kannata edes yrittää.
Viettien takia myös veikkaisin sen koiran käyneen hevosen päälle - saaliseläin. Ei olla osattu pitää viettejä kurissa kun ei olla opetettu hillitsemään itseään.
Ja mitä metsästyskoiriin tulee, dogo argentino on metsästyskoira, mutta suomessahan tällä ei pahemmin metsästellä, joten toimii suomessa seurakoirana. Kuten myös irlanninsusikoira, eiköhän tuo ole jo melko lailla seurakoira nykyään. Eipä ole tullut vastaan tai kuullut, että susi saatu irkulla. Plotteja ym taitavat nykyään siihen käyttää.
Entä territ, terrejäkin monia monituisia, on henkeen ja vereen olevia tappajia kuten saksanterri ja sitten sellaisia, jotka juoksisi saalista pakoon mamman käsilaukkuun, vaikka silkkiterrieri (vähän huono esim. kettuhan nauraisi ittesä kuoliaaks jos joku edes mallaisi silkkiterrieriä luolaan).
Pointti oli se, että oli alkuperäinen käyttö mikä tahansa, niin nämä alkaa pikkuhiljaa muuttua seurakoiriksi ja siitä puhuminen, että hankkii koiran siihen mihin sitä käytetään, alkaa kuulostaa jo suoraan sanottuna tyhmältä. Ei yhtään väheksymättä kommenttiasi, ymmärrän pointtisi, itseäni suorastaan vituttaa, kun vastaan tulee syöttöporsaan näköinen pelokas saksanterri kun tiedän, millainen tuo rotu kauneimmillaan voi olla - tulisieluinen taistelija henkensä uhallakin. Toivottavasti näiden kasvattajat pitävät vielä huolen, että pennut menee vain metsästäjille ja jos pentu ei näytä siltä, että soveltuu metsäkoiraksi, möisi ehdoin kotikoiraksi (ei saa jatkaa sukua)

Lue lisää

Jos koira on rodultaan niin viettien viemä,että käy kiinni hevoseen,voi se käydä myös juoksevaan ihmiseen,koiraan tai mihin tahansa kotieläimeen.
Esim.ajokoira ajaa jänistä,kuuluu sen rotuun,mutta ei ikimailmassa kävisi ihmiseen kiinni metsästysvietin sokaisemana.
Jos koira on rodultaan sellainen,että saattaa liikaa innostua muista liikkuvista eläimistä yms,ja niihin käydä sitten kiinni.
Miten omistaja voi varmistua ettei niin koskaan koiran elinaikana käy?
Ja miten kasvattaja saa ostajan ymmärtämään,mihin rotu pahimmillaan kykenee?
Onko meidän ihmisten pakko valita koiriksemme sellaisia koiria,jotka ovat helopsti kiinni käyviä.Ja siten vaaraksi ympäristölleen,jossa niitä liikutetaan.Koirahan voi vahingossa karata omistajaltaan.Jos koira on silloin vaaraksi muille,ei mielestäni sellaista koiraa tule ollenkaan pitää.
Mikä rodun valinnan syy on niin painava,että muiden terveys ja turvallisuus ei paina enempää?
Jokaisen pitäisi miettiä sitä koiravalintaans niin ,ettei koirasta sen vahingossa karatessakaan ole muille vaaraa.
Roduilla on väliä,nehän on jalostettu eri tarkoituksiin.
Vietit ovat rotukohtaisia,ei seurakoirana pitäminen niitä mihinkään kadota.
Siksi niitä yllätyksiä tulee ,kun omistaja ei tunne koiransa rotua.Eikä tiedä mikä sen rodun vietit laukaisee.
Jos seurakoiraksi koiran ottaa,on turvallisempaa kaikille muille ihmisille,valita se seurakoira.
Asiasta toiseen,näin lenkillä äsken rotikan.Omistajalla oli sen kanssa tekemistä.Koira kiskoi ohituksessa,karvat selästä pystyssä.Omistajalla oli koira hihnassa,mutta samalla huuteli koiralleen sen nimeä.Hihna oli tosi lyhyellä,ja silti koira nyki niin,että hetken luulin että lähtee omistajaltaan.
Nauttiiko joku omistaja oikeasti tuonlaisen koiran omistamisesta?
Ei näyttänyt ainakaan siltä,näytti kovasti pelkäävän että koira karkaa minun tai koirani luo.
Onko oikeasti kivaa omistaa,ja lenkittää koiraa,joka on kokoajan lähdössä vihaisena käsistä vastaantulijan luo?
Eikä näyttänyt muuten yhtään kiltiltä höslääjä koiralta,niitäkin välillä näkyy.Kun koira on liian innoissaan vastaantulevasta kaverista.Sehän on ihan hyvä asia,eipä ole vihainen ainakaan.

Itse valitsen koiran rodun niin,että ei tarvitse lenkillä jännitellä,lähteekö koira käsistä.
Otan koiran jonka kanssa oikeasti tiedän pärjääväni,en halua tuollaista stressiä,ja vaarojen jatkuvaa välttelyä.
Jotkut jopa kiertävät lenkillä vastaantulevat koirat kaukaa,kääntyvät toiseensuuntaan.Tai menevät metsään,roskistentaa,parinkymmenen metrin päähän pellolle,tai muuten vaan piiloon.
Sehän näyttää sitten hienolta koiran lenkittämiseltä,kun omistajakin vastaantulijoita pelkää ja välttelee.
"Väärä rotuvalinta" tulee siinä ensimmäisenä mieleen,kun noita näkyy.

Kuten alla sivuttiin,tuo taistelukoirasana ei vastaa todellisuutta,roduista puhuttaessa.Sanaa viljellään ja käytetään miten sattuu,josta sitten seuraa niin väärinkäsitystä,kuin myös ei nähdä metsää puilta...
Eli yhä edelleen,on taistelukoirataustaisia rotuja.Mutta se ei=taistelukoira.Taistelukoira on sellainen,joita käytetään taistelussa.Nykypäivänä lähinnä koiratappeluissa,joita valitettavasti yhä järjestetään,joissakin maissa jonkunverrankin,valitettavasti.

Taistelukoirataustaisilla koirilla on tiettyjä,vaativia piirteitä,jotka pitää ottaa huomioon,jos lähtee niitä hommaamaan.Mutta ei nekään ihan samanlainen soppa ole,vaan eri roduissa kuitenkin omat juttunsa.Kuin myös kokonsakin...

Itse olen aivan samaa mieltä siinä,että rotuja valittaessa aina pitää tutkia se rodun historia.Koska sieltä kumminkin tulee geeneissä rodulle ominaisia piirteitä jonkun verran myöskin.Vaikkakin rotuja luotaessa on sitten rotuja muokkailtu paljonkin.Esim.tiettyjä taistelukoirataustaisia hyvinkin seurakoiramaiseen muotoon.Enemmän tai vähemmän.Mutta niitä historiallisia taipumuksia ei ole eritoten niille varsinaisesti jalostettu.
Eli sanoisin,että pitää tutkia historia,rodun kehittäminen sieltä,sekä nykyinen tilanne,niin rotumääritelmä,kuin ihan elävässä elämässä,miten toimii.

Alla mainituista viettien käytöstä sanoisin sen verran,että itse en varsinaisesti katso,että ne,mitä taistelukoirataustaisilla oletetaan sieltä esihistoriasta tulevan,olisi ihmeemmin käyttöä koulutuksessa(eri asia on jollain rodulla kehitettäessä tietyt koulutuksessakin hyvin hyödynnettävät),pikemmin päinvastoin.Ne vietit mitä koulutuksessa on pääasiallisesti hyödynnettävissä,on vähän muita.
Toki eri asia on,jos lähdetään puhumaan ihan erityiskäytöstä,joissa taas haetaan tiettyjä asioita,joita ns.normikoulutuksissa tai harrastuksissa ei tarvita.
Kyllä ulkonäkö yksi kriteeri voi olla,mutta EI koskaan tärkein.Eli lähtökohta on se,että koira sopii itselle mahdollisemman hyvin,osataan klaarata rodunomaiset erityispiirteetkin jos/kun niitä on,ja koira saisi mahdollisemman rotutyypilliset olosuhteen/pidon,jos/kun on rodulla siihen tarvetta.

Ai että kirjoitti:

suomessa muka ei metsästetä? Menehän minkä järven rantamaille tahansa sinä päivänä kun sorsastus alkaa niin näet että kyllä todellakin metsästetään. Dogolla ei sorsastuksessa varmaan kyllä mitään tee. Mutta hirvestyksessä ehkä jo, ellei kaikki pelkäisi omien suokkien ja karhu- ja hirvikoiriensa hengen puolesta. Suomessa taitaa olla kaikkein eniten metsästäjiä euroopassa. Ja asekulttuurikin jokseenkin hallussa, toisin kuin etelämpänä ja idempänä.

Lue lisää

ai olet nähnyt/tiedät dogolla metsästettävän suomessa??? "dogo argentino on metsästyskoira, mutta suomessahan tällä ei pahemmin metsästellä"

valinta tärkeää kirjoitti:

Jos koira on rodultaan niin viettien viemä,että käy kiinni hevoseen,voi se käydä myös juoksevaan ihmiseen,koiraan tai mihin tahansa kotieläimeen.
Esim.ajokoira ajaa jänistä,kuuluu sen rotuun,mutta ei ikimailmassa kävisi ihmiseen kiinni metsästysvietin sokaisemana.
Jos koira on rodultaan sellainen,että saattaa liikaa innostua muista liikkuvista eläimistä yms,ja niihin käydä sitten kiinni.
Miten omistaja voi varmistua ettei niin koskaan koiran elinaikana käy?
Ja miten kasvattaja saa ostajan ymmärtämään,mihin rotu pahimmillaan kykenee?
Onko meidän ihmisten pakko valita koiriksemme sellaisia koiria,jotka ovat helopsti kiinni käyviä.Ja siten vaaraksi ympäristölleen,jossa niitä liikutetaan.Koirahan voi vahingossa karata omistajaltaan.Jos koira on silloin vaaraksi muille,ei mielestäni sellaista koiraa tule ollenkaan pitää.
Mikä rodun valinnan syy on niin painava,että muiden terveys ja turvallisuus ei paina enempää?
Jokaisen pitäisi miettiä sitä koiravalintaans niin ,ettei koirasta sen vahingossa karatessakaan ole muille vaaraa.
Roduilla on väliä,nehän on jalostettu eri tarkoituksiin.
Vietit ovat rotukohtaisia,ei seurakoirana pitäminen niitä mihinkään kadota.
Siksi niitä yllätyksiä tulee ,kun omistaja ei tunne koiransa rotua.Eikä tiedä mikä sen rodun vietit laukaisee.
Jos seurakoiraksi koiran ottaa,on turvallisempaa kaikille muille ihmisille,valita se seurakoira.
Asiasta toiseen,näin lenkillä äsken rotikan.Omistajalla oli sen kanssa tekemistä.Koira kiskoi ohituksessa,karvat selästä pystyssä.Omistajalla oli koira hihnassa,mutta samalla huuteli koiralleen sen nimeä.Hihna oli tosi lyhyellä,ja silti koira nyki niin,että hetken luulin että lähtee omistajaltaan.
Nauttiiko joku omistaja oikeasti tuonlaisen koiran omistamisesta?
Ei näyttänyt ainakaan siltä,näytti kovasti pelkäävän että koira karkaa minun tai koirani luo.
Onko oikeasti kivaa omistaa,ja lenkittää koiraa,joka on kokoajan lähdössä vihaisena käsistä vastaantulijan luo?
Eikä näyttänyt muuten yhtään kiltiltä höslääjä koiralta,niitäkin välillä näkyy.Kun koira on liian innoissaan vastaantulevasta kaverista.Sehän on ihan hyvä asia,eipä ole vihainen ainakaan.

Itse valitsen koiran rodun niin,että ei tarvitse lenkillä jännitellä,lähteekö koira käsistä.
Otan koiran jonka kanssa oikeasti tiedän pärjääväni,en halua tuollaista stressiä,ja vaarojen jatkuvaa välttelyä.
Jotkut jopa kiertävät lenkillä vastaantulevat koirat kaukaa,kääntyvät toiseensuuntaan.Tai menevät metsään,roskistentaa,parinkymmenen metrin päähän pellolle,tai muuten vaan piiloon.
Sehän näyttää sitten hienolta koiran lenkittämiseltä,kun omistajakin vastaantulijoita pelkää ja välttelee.
"Väärä rotuvalinta" tulee siinä ensimmäisenä mieleen,kun noita näkyy.

Lue lisää

Taisit ymmärtää pointtini väärin tai sitten selitin harvinaisen epäselvästi.
Koira tulee kouluttaa hallitsemaan viettejään. Ajokoirakin lähtee ihmisen ym perään ajamaan, JOS sitä ei kouluteta oikein. Paimenkoirat paimentaa ihmisiä, territ toklaa lahkeesta kiinni ohi juostaessa jne. Puhuin kouluttamisesta, missä opetetaan koiraa hillitsemään itsensä, että vain sallitussa tilanteessa saa lähteä viettien viemäksi. Se vietti herää siinä vaiheessa, kun se ihminen/saalis lähtee juoksemaan, mutta jos on koulutettu oikein, koira HILLITSEE itsensä eikä lähde ihmisen tai muun kielletyn perään.

Esimerkiksi, miulla on kissa, koirani ei jahtaa sitä tai muutenkaan kiusaa, mutta naapurin kissat on eri asia. Joskus huomaan koirieni viettien kasvavan jos kissani juoksee pihan poikki, ja näkee miten ne taistelee haluja vastaan etteivät lähde perään. Tuttavani metsästää lintuja, ja omistaa kaksi lintukoiraa, mutta hän myös kasvattaa kanoja, hanheja ym ja koirat osaa jättää nämä linnut rauhaan. Siinäkin on pitänyt kouluttaa nämä koirat hillitsemään itsensä.

Joko kerroin niin, että ymmärretään? Eli puhuin koko ajan vieteistä, ja kouluttamista niiden hillitsemäksi. Ja minun veikkaukseni hevosen päälle käyneen kohdalla on se, ettei sitä ole opetettu hillitsemään viettejään. Rotuahan on käytetty mm. villisian pyyntiin, eli riistaviettiä koirasta löytyy.

Mikään pakkohan ei ole valita sellaista, joka kouluttamattomana on viettien viemää ja saa aikaa tuhoa ja tuskaa, mutta ne jotka sellaisia rotuja halajaa, on näiden pistettävä päähän, että se koira tulee kouluttaa. Ei riitä perus hihna-,istu-,maahan-ym koulutukset, vaan pitää myös niihin vietteihin perehtyä miten niitä voi koulutuksessa käyttää avuksi, ja miten opetetaan hillitsemään niitä.
Jokaisen pitää miettiä koirarotu valinnassa sitä, mihin OMAT rahkeet riittää, onko tietotaitoa kouluttamaan juuri sen rotuinen koira, jotta se ei ole tikittävä aikapommi.

Itse valitsin koirani, kun uskoin itseeni ja TIESIN, että voin kouluttaa koirani. Ja näin on käynyt. Voin taluttaa koiriani hihna löysällä kaupungilla, eivätkä näytä mitään mielenkiintoa muihin ihmisiin tai koiriin siellä. Näyttelyissä voin taluttaa koiraa näyttelytaluttimella ja koira tulee koko ajan sivulla nätisti, myös kehän ulkopuolella (vain yksi näyttelyissä käyvä koira - vanhin on jo liian vanha niihin hommiin).

molossi ei rek kirjoitti:

Kuten alla sivuttiin,tuo taistelukoirasana ei vastaa todellisuutta,roduista puhuttaessa.Sanaa viljellään ja käytetään miten sattuu,josta sitten seuraa niin väärinkäsitystä,kuin myös ei nähdä metsää puilta...
Eli yhä edelleen,on taistelukoirataustaisia rotuja.Mutta se ei=taistelukoira.Taistelukoira on sellainen,joita käytetään taistelussa.Nykypäivänä lähinnä koiratappeluissa,joita valitettavasti yhä järjestetään,joissakin maissa jonkunverrankin,valitettavasti.

Taistelukoirataustaisilla koirilla on tiettyjä,vaativia piirteitä,jotka pitää ottaa huomioon,jos lähtee niitä hommaamaan.Mutta ei nekään ihan samanlainen soppa ole,vaan eri roduissa kuitenkin omat juttunsa.Kuin myös kokonsakin...

Itse olen aivan samaa mieltä siinä,että rotuja valittaessa aina pitää tutkia se rodun historia.Koska sieltä kumminkin tulee geeneissä rodulle ominaisia piirteitä jonkun verran myöskin.Vaikkakin rotuja luotaessa on sitten rotuja muokkailtu paljonkin.Esim.tiettyjä taistelukoirataustaisia hyvinkin seurakoiramaiseen muotoon.Enemmän tai vähemmän.Mutta niitä historiallisia taipumuksia ei ole eritoten niille varsinaisesti jalostettu.
Eli sanoisin,että pitää tutkia historia,rodun kehittäminen sieltä,sekä nykyinen tilanne,niin rotumääritelmä,kuin ihan elävässä elämässä,miten toimii.

Alla mainituista viettien käytöstä sanoisin sen verran,että itse en varsinaisesti katso,että ne,mitä taistelukoirataustaisilla oletetaan sieltä esihistoriasta tulevan,olisi ihmeemmin käyttöä koulutuksessa(eri asia on jollain rodulla kehitettäessä tietyt koulutuksessakin hyvin hyödynnettävät),pikemmin päinvastoin.Ne vietit mitä koulutuksessa on pääasiallisesti hyödynnettävissä,on vähän muita.
Toki eri asia on,jos lähdetään puhumaan ihan erityiskäytöstä,joissa taas haetaan tiettyjä asioita,joita ns.normikoulutuksissa tai harrastuksissa ei tarvita.
Kyllä ulkonäkö yksi kriteeri voi olla,mutta EI koskaan tärkein.Eli lähtökohta on se,että koira sopii itselle mahdollisemman hyvin,osataan klaarata rodunomaiset erityispiirteetkin jos/kun niitä on,ja koira saisi mahdollisemman rotutyypilliset olosuhteen/pidon,jos/kun on rodulla siihen tarvetta.

Lue lisää

Juu näin tein, puhuin erityiskäytöstä koska automaattisesti ajattelen, että kun se haastava koira otetaan, niin sen kanssa harrastetaan rodulle sopivia asioita - kuten nyt vaikka powerdog jossa nämä pääsee käyttämään viettejään joka samalla toimii palkkana, samalla kuluttaen itseään ja oppien, että tuohon saa ne vietit purkaa.
Tai jos koira on hyvä käyttämään nenäänsä, käytetään sitä hyväksi kouluttamalla jälki- ja/tai etsijäkoira.
Dogo argentinosta saa mainion jälkikoiran tämän metsästysvietin vuoksi, näin esimerkkinä. Hyödynnetään siis viettejä koulutuksessa

Ei tommoista viite listaa joissa tapahtumia, muista roduista löydy.Outoa...
Olen näitä muutaman nähnyt,ja kerran ollut tekemisissä.Mutta se yksi oli kyllä ihan minusta välinpitämätön,ja rauhallinen yksilö

"Antonio Nores Martinez päätti luoda uudenlaisen rodun vastaamaan niitä vaativia tarpeita, joita paikallinen metsästys asetti. Koiran tehtävänä oli jäljestää ja ajaa riista kiinni vaikeakulkuisessa maastossa ja pysäyttää se, sekä pitää kiinni, kunnes metsästäjä ehtii paikalle. Tohtori Martinezilla oli myös toinen tavoite; hän halusi, että uusi rotu toimisi myös kodin ja perheen vartijana. Hän koki, että vartiokoiran oli taisteltava kuolemaan saakka puolustaessaan isäntäänsä, muuten se oli arvoton.

Käyttäen pohjana Cordoban taistelukoiraa hän alkoi kehittää uutta rotua. Hän käytti jalostuksessa pointteria kehittääkseen hajuaistia, boxeria lisätäkseen rodun älykkyyttä ja koulutettavuutta, tanskandoggia koon suurentamiseksi, bullterrieriä sen pelottomuuden vuoksi, bulldoggia leveyden ja massan aikaansaamiseksi, irlanninsusikoiraa metsästysvaiston ja nopeuden kehittämiseksi, bordeauxindoggia purentavoiman lisäämiseksi, pyreneittenkoiraa koon ja valkoisen turkin vuoksi ja espanjanmastiffia voiman lisäämiseksi. (Näitä valintoja tarkastellessa tulee ottaa huomioon tuolloin eletty aikakausi vrt. nykyisyys; moni edellä mainituista roduista on muuttunut suuresti 1920-luvulta verrattuna tähän päivään.) Antonio Nores Martinez valitsi tarkoin vain parhaita koiria jalostusohjelmaansa ja kehitti useita linjoja joita hän kutsui perheiksi, nimeten ne intiaaniheimojen mukaan mm. Aracauna, Guarani ja Inca. Hän sekoitti näitä linjoja hyvin tarkasti ja varovaisesti, usein poistaen kokonaisia pentueita jalostuksesta, koska niillä oli epätoivottuja ominaisuuksia. Kun Antonio Nores Martinez murhattiin, hänen veljensä Augustin jatkoi tätä työtä. Augustin Nores Martinezin väsymättömien ponnistusten myötä Argentiinan Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1964 ja Kansainvälinen Kennelliitto FCI 1973. Dogo argentino on ainoa argentiinalainen rotu."

" Aikojen kuluessa rodun sopeutumiskyky on tehnyt siitä hyvin monikäyttöisen; se on osoittautunut arvossapidetyksi seuralaiseksi sekä uskolliseksi ja vertaansa vailla olevaksi suojelijaksi kiintymyksensä kohteille. Vahvuutensa, sitkeytensä, hyvän hajuaistinsa ja rohkeutensa ansiosta se on verraton koira metsästettäessä villisikaa, pekaria, puumaa ja muita maaseudun petoja, joita esiintyy Argentiinan laajoilla ja vaihtelevilla alueilla. Tasapainoisuus, sopusuhtaisuus ja erinomaiset, voimakkaat lihakset ovat ihanteellisia ominaisuuksia kestämään pitkiä matkoja vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa ja taistelemaan tulisesti tavoitetun saaliin kanssa"

"KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen, vilpitön, nöyrä, ystävällinen, ei kova haukkumaan ja aina tietoinen voimastaan. Rotu ei koskaan saa olla aggressiivinen ihmistä kohtaan; tätä ominaisuutta tulee ankarasti valvoa. Silti etenkin uroksen dominoiva luonne saa sen alinomaa kilpailemaan reviiristä samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa. Metsästäjänä se on nokkela, hiljainen, peloton ja rohkea."

"Dogo Argentinolla on muutama selkeä ominaisuus, jotka vaikuttavat kaikkeen mitä tämän koiran kanssa tehdäänkin:

- erittäin voimakas laumavietti; kiintyminen omaan perheeseen
- todellinen norsun muisti
- ohjaajaherkkyys, miellyttämisenhalu
- nopeus, voimakas riistavietti"

Ja paljon paljon PALJON lisää juttua sivulla http://www.dogoclub.fi/

asdertnm, kirjoitti:

"Antonio Nores Martinez päätti luoda uudenlaisen rodun vastaamaan niitä vaativia tarpeita, joita paikallinen metsästys asetti. Koiran tehtävänä oli jäljestää ja ajaa riista kiinni vaikeakulkuisessa maastossa ja pysäyttää se, sekä pitää kiinni, kunnes metsästäjä ehtii paikalle. Tohtori Martinezilla oli myös toinen tavoite; hän halusi, että uusi rotu toimisi myös kodin ja perheen vartijana. Hän koki, että vartiokoiran oli taisteltava kuolemaan saakka puolustaessaan isäntäänsä, muuten se oli arvoton.

Käyttäen pohjana Cordoban taistelukoiraa hän alkoi kehittää uutta rotua. Hän käytti jalostuksessa pointteria kehittääkseen hajuaistia, boxeria lisätäkseen rodun älykkyyttä ja koulutettavuutta, tanskandoggia koon suurentamiseksi, bullterrieriä sen pelottomuuden vuoksi, bulldoggia leveyden ja massan aikaansaamiseksi, irlanninsusikoiraa metsästysvaiston ja nopeuden kehittämiseksi, bordeauxindoggia purentavoiman lisäämiseksi, pyreneittenkoiraa koon ja valkoisen turkin vuoksi ja espanjanmastiffia voiman lisäämiseksi. (Näitä valintoja tarkastellessa tulee ottaa huomioon tuolloin eletty aikakausi vrt. nykyisyys; moni edellä mainituista roduista on muuttunut suuresti 1920-luvulta verrattuna tähän päivään.) Antonio Nores Martinez valitsi tarkoin vain parhaita koiria jalostusohjelmaansa ja kehitti useita linjoja joita hän kutsui perheiksi, nimeten ne intiaaniheimojen mukaan mm. Aracauna, Guarani ja Inca. Hän sekoitti näitä linjoja hyvin tarkasti ja varovaisesti, usein poistaen kokonaisia pentueita jalostuksesta, koska niillä oli epätoivottuja ominaisuuksia. Kun Antonio Nores Martinez murhattiin, hänen veljensä Augustin jatkoi tätä työtä. Augustin Nores Martinezin väsymättömien ponnistusten myötä Argentiinan Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1964 ja Kansainvälinen Kennelliitto FCI 1973. Dogo argentino on ainoa argentiinalainen rotu."

" Aikojen kuluessa rodun sopeutumiskyky on tehnyt siitä hyvin monikäyttöisen; se on osoittautunut arvossapidetyksi seuralaiseksi sekä uskolliseksi ja vertaansa vailla olevaksi suojelijaksi kiintymyksensä kohteille. Vahvuutensa, sitkeytensä, hyvän hajuaistinsa ja rohkeutensa ansiosta se on verraton koira metsästettäessä villisikaa, pekaria, puumaa ja muita maaseudun petoja, joita esiintyy Argentiinan laajoilla ja vaihtelevilla alueilla. Tasapainoisuus, sopusuhtaisuus ja erinomaiset, voimakkaat lihakset ovat ihanteellisia ominaisuuksia kestämään pitkiä matkoja vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa ja taistelemaan tulisesti tavoitetun saaliin kanssa"

"KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Iloinen, vilpitön, nöyrä, ystävällinen, ei kova haukkumaan ja aina tietoinen voimastaan. Rotu ei koskaan saa olla aggressiivinen ihmistä kohtaan; tätä ominaisuutta tulee ankarasti valvoa. Silti etenkin uroksen dominoiva luonne saa sen alinomaa kilpailemaan reviiristä samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa. Metsästäjänä se on nokkela, hiljainen, peloton ja rohkea."

"Dogo Argentinolla on muutama selkeä ominaisuus, jotka vaikuttavat kaikkeen mitä tämän koiran kanssa tehdäänkin:

- erittäin voimakas laumavietti; kiintyminen omaan perheeseen
- todellinen norsun muisti
- ohjaajaherkkyys, miellyttämisenhalu
- nopeus, voimakas riistavietti"

Ja paljon paljon PALJON lisää juttua sivulla http://www.dogoclub.fi/

Lue lisää

Joo siinä olikin rotumääritelmää.
Mutta entäs nämä "häiriö" käyttäytymiset.Kun on käynyt koiriin jne,kiinni.Missä silloin on mennyt vikaan,olisko vaan pitänyt olla paremmin estettävissä?

Ja voiko kukaan taata,ettei koira kymmenen elinvuotensa aika pääse karkaamaan,ihan vahingossa.Omistaja kaadu,tai ovi jää auki.

lisää tietoa haluu kirjoitti:

Joo siinä olikin rotumääritelmää.
Mutta entäs nämä "häiriö" käyttäytymiset.Kun on käynyt koiriin jne,kiinni.Missä silloin on mennyt vikaan,olisko vaan pitänyt olla paremmin estettävissä?

Ja voiko kukaan taata,ettei koira kymmenen elinvuotensa aika pääse karkaamaan,ihan vahingossa.Omistaja kaadu,tai ovi jää auki.

Lue lisää

"
Suurin mahdollisesti esiin tuleva ongelma Dogo Argentinon kanssa on inho vieraita koiria ja eläimiä kohtaan. Tämä yleensä ilmenee jonkin asteisena viimeistään n. 16-24 kuukauden "murrosiässä". Tähän saakka Dogo saattaa olla hyvinkin sosiaalinen ja mielenmuutos tulee yleensä uudelle nuoren koiran omistajalle yllätyksenä, vaikka siitä olisikin kerrottu useaan otteeseen. Osaksi tämä käytös juontaa juurensa sen metsästyskoira- ja taistelukoirageeneihin, osaksi syy on pienen pennun ja nuoren koiran kasvatuksessa. Asiaan voi siis vaikuttaa paljonkin. Koira ei ole koskaan kuullutkaan tasa-arvosta ja demokratiasta. Se elää aina laumassa ja perhe on koiralle sen lauma. Laumassa on aina arvojärjestys. Tarkoitus olisi, että omistaja on sen lauman johtaja jossa koira elää. Jos perheessä on muita koiria, ne selvittävät kyllä välinsä. Dogo on ehdottomasti nimenomaan tapakasvatettava. Tämä ei tarkoita samaa kuin varsinainen systemaattinen kouluttautuminen johonkin lajiin. Rotu on voimakas ja omapäinen, joten se on pennusta lähtien opetettava tietämään paikkansa omassa laumassaan ja samalla tässä ihmisten yhteiskunnassa."

Tuo on ikävä kyllä totta, jos suomesta ei saa niin muualta kyllä. Koiranostajatkin osaavat niin lahjakkaasti valehdella kasvattajille, mitä aikovat koiran kanssa tehdä ja millainen on muka historia koirien parissa. Taitava valehtelija, ja kasvattaja myy väärään paikkaan.

Osasit perustella kantasi hyvin, miksi pitäisi kieltää. Normaalisti saa sellaisen kuvan näistä, jotka ovat kieltämässä, että koiran itsensä takia ettei sen kanssa voi pärjätä. Mutta sinun viestistä tulee sellainen kuva, että ihminenhän se on loppu peleissä vastuussa koirien teosta ja jos moneenkin väärään käteen tämä rotu joutuu, on se kuin venäläinen ruletti. Osasinkoha itse aamurähmäsenä selittää mikä ajatus tuli :D pitää myöhemmin käydä tarkistamassa kunhan herännyt kunnolla, mitä tullu kirjotettua :P

Totta, kaikki rakkihullut kiellettävä!