Havahduin ongelmaani kunnolla vähän aikaa sitten. Olen 17-vuotias tyttö. Niinkin yksinkertainen tilanne kuin passin anominen aiheutti ongelmia. Poliisiasema oli remontoitu sitten viime käyntini, enkä tiennyt minne mennä, en löytänyt kunnon ohjeistusta.
Pyörin asemalla jonkin aikaa, uskaltamatta kuitenkaan kysyä neuvoa. Lopulta soitan äidilleni, ja kun hän käskee kysyä neuvoa, romahdan totaalisesti ja alan itkeäkin. Siinä aikani soperrettuani, äitini sanoo soittavansa asemalle ja kysyvänsä minne pitää mennä (tietää, että minulla on ongelmia vastaavissa tilanteissa, mm. siksi minun piti hoitaa passiasia itse, mihin en sitten kyennyt). Hän sai sitten selvitettyä, soitti minulle ja kertoi minne mennä. Loppu sujui ongelmitta.
Mutta siis, jos minulle tuottaa jo tuollainen asia ongelmia, miten ikinä pystyn hoitamaan mitään asioita itse? En voi ikuisesti turvautua vanhempieni apuun. Olen muutenkin järkyttävän ujo, enkä viihdy useimpien ihmisten seurassa ja pelkään aina nolaavani itseni.
Pyörin asemalla jonkin aikaa, uskaltamatta kuitenkaan kysyä neuvoa. Lopulta soitan äidilleni, ja kun hän käskee kysyä neuvoa, romahdan totaalisesti ja alan itkeäkin. Siinä aikani soperrettuani, äitini sanoo soittavansa asemalle ja kysyvänsä minne pitää mennä (tietää, että minulla on ongelmia vastaavissa tilanteissa, mm. siksi minun piti hoitaa passiasia itse, mihin en sitten kyennyt). Hän sai sitten selvitettyä, soitti minulle ja kertoi minne mennä. Loppu sujui ongelmitta.
Mutta siis, jos minulle tuottaa jo tuollainen asia ongelmia, miten ikinä pystyn hoitamaan mitään asioita itse? En voi ikuisesti turvautua vanhempieni apuun. Olen muutenkin järkyttävän ujo, enkä viihdy useimpien ihmisten seurassa ja pelkään aina nolaavani itseni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuoruuteen kuuluu epävarmuus, hyvin sujui tämä kirjoittaminenkin itse en ole osannut koskaan kirjoittaa oikein .
kaikilla on huonoja hetkiä toiset tunnistaa ne ja eivät tee silloin mitään eivät soita eivät mene kauppaan. ja välttyvät morkkikselta.
Itselläni ongelma on erilainen: minun on helppo puhua täysin vieraille aikuisille ja lapsille, olen asiakaspalvelussa töissä ja se sujuu yleensä ihan hyvin, kunnes... asiakkaaksi tulee itseni ikäinen. En tiedä mistä moinen johtuu, koulussakin mulla on tosi vaikeeta kun en uskalla jutella kenellekään. Opettajie kanssa kommunikointi sen sijaan toimii oikein hyvin. Ja ikää mulla on siis 18 vuotta. Onko kellään muulla tällaista?
se on sos tilanteitten pelko pamit auttaa mut niissä omat haitta puolensa
Nyt vaan koitat päästä pelkosi ylitse! Eli ensi kerralla todellakin käyt itse kysymässä. Vain siten saat tietää, ja vain siten saat "kokemusta". Jonkin ajan kuluttua se helpottuu etkä enää mieti sitä.
Itse olen kärsinyt puhelinkammosta ja kaikenlainen aikojen varailu yms on ollut ihan kamalaa. Otin vaan itteäni sit niskasta kii ja pakotin soittamaan. Nykyään tuleekin hoidettua töissä jos jonkinmoista tilailua ja asiakaspuheluita.
Tsemppiä! :)