Tästä käy ilmi, että sosiaalidemokraatti Reino Oittinen aloitti SDP:ssa tavan antaa Rkp:lle.
HBL, 8.9.2013:
"Taloudelliset olosuhteet ja sattuma vaikutti siihen, että Rkp:llä sattui olemaan lihaksia painostaa pakollinen ruotsi peruskouluun. Silloin kuten nytkin kävi kielikeskustelu kuumana, mutta nationalistisesti värittynyt argumentointi ja aggressiivisuus ovat myöhempää laatua.
Rkp:n silloinen puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson kutsui eduskuntaryhmänsä edessä "radikaaliksi poliittiseksi operaatioksi" päätöstä vaikuttaa hallituksessa v. 1968 siten, että ruotsista tulisi pakollinen aine peruskouluun.
Hanke on nähty tuloksena lehmäkaupasta tulevan opetusministerin, Johannes Virolaisen(Keskusta) ja Rkp:n välillä. Rkp oli saanut vaa´ankielen aseman hallituksen muodostamisessa.
Tutkija Janne Väistö, Åbo Akademi, joka kirjoittaa väitöstään siitä, miten ruotsista tuli pakollinen aine peruskouluun, haluaa tarkentaa kuvaa.
– Taustalla oli devalvaatio 1967, tulosopimus ja hallituksen tarve saada valtalaki, että hintataso voitaisiin jäädyttää ja inflaatio pysäyttää. Liberaalit ja Kokoomus eivät halunneet mukaan Mauno Koiviston hallitukseen, ja koska valtalaki vaati määräenemmistön eduskunnassa, pääsi Rkp avainasemaan, sanoo Väistö.
Jos oli kyse lehmäkaupasta, tapahtui se lehmäkauppa Rkp:n ja koko hallituksen välillä, ei erityisesti Virolaisen, katsoo Väistö, joka mm. on lukenut vanhoja eduskunnan pöytäkirjoja tuolta ajalta.
"Kaikki lapset eivät voi oppia kieliä"
Rkp:n oikea siipi ei halunnut istua samassa hallituksessa kommunistien kanssa, ja Rkp.n eduskuntaryhmä äänesti hallitukseen menosta jo samana päivänä, kun hallitus muodostettiin. Se, että kielikysymys ratkaistaisiin hallituksessa Rkp:n haluamalla tavalla, sai kuitenkin enemmistön Rkp:n jäsenistä suostumaan hallitukseen vastenmieliseen kokoonpanono hallituksessa.
–Sattui siis ilmaantumaan kultainen mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka peruskoulun kieliopetus järjestettäisiin, keinolla, joka tuli aivan itse kieliopetusasian ulkopuolelta.
Ja kreivin aikaan Rkp onnistuikin kääntämään veneen suunnan. Kulttuurilautakunta ja silloinen sosiaalidemokraattinen opetusministeri Reino Oittinen oli nimittäin jo päättänyt, että yksi vieras kieli loi tarpeeksi päänvaivaa peruskoulussa, ja englanti oli yhä enemmän kehittynyt välttämättömäksi kieleksi. Mutta Oittinen oli, kuten monet kylmän sodan aikana, nordisti, eikä mitenkään vihamielinen ruotsin kieltä kohtaan. Ei, pääargumentti - jota puoltivat myös kasvatustieteilijät ja muu kouluväki, katsoivat, että ei voitu odottaa, että suomenmaalaiset lapset voisivat selvitä enemmästä kuin yhdestä vieraasta kielestä. Muut syyt olivat taloudellisia ja käytännöllisiä, esim. että maaseudulla olisi ruotsinopettajia kaikkiin kouluihin.
–Oli hyvin yleinen käsitys, että kaikki eivät voi oppia kieliä, eivät ainakaan kahta kieltä.
Aggressiivinen nationalismi
Peruskoulureformin jälkeen oli hiljaista kieliopetuskysymyksen ympärillä n. 20 vuotta, mutta 1980-luvun lopussa alkoi uusi keskustelu, joka nyt on johtanut kansalaisaloitteeseen, joka vaatii pakkoruotsia pois.t
–Keskustelu on paljon aggressiivisempaa nyt ja suuri osa väitteistä on kansallisesti värittyneitä. Lisääntyvä nationalismi on eräs tendenssi, joka ei koske vain Suomea vaan koko maailmaa. Käsite "pakkoruotsi" on osaltaan sytyttänyt negatiivisia asenteita ruotsinopetusta vastaan.
Jopa valtakunnan suurin lehti Helsingin Sanomat käyttää käsitettä ikäänkuin se olisi korrekti ja neutraali nimitys.
–Se on varsin merkillistä.
Väistö on tutkinut väittelyjä kielioepetuskesksuteluissa aikojen halki, ja toteaa, että uusia asia-argumentteja ei ole tullut esiin. Kansalaisaloite tulee todennäköisesti päätymään eduskuntakäsittelyyn, mutta Väistö ei usko mihinkään muutoksiin tällä hallituskaudella.
– Mutta jos Perussuomalaiset istuvat seuraavassa hallituksessa, ei tiedä kuinka käy."
HBL, 8.9.2013:
"Taloudelliset olosuhteet ja sattuma vaikutti siihen, että Rkp:llä sattui olemaan lihaksia painostaa pakollinen ruotsi peruskouluun. Silloin kuten nytkin kävi kielikeskustelu kuumana, mutta nationalistisesti värittynyt argumentointi ja aggressiivisuus ovat myöhempää laatua.
Rkp:n silloinen puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson kutsui eduskuntaryhmänsä edessä "radikaaliksi poliittiseksi operaatioksi" päätöstä vaikuttaa hallituksessa v. 1968 siten, että ruotsista tulisi pakollinen aine peruskouluun.
Hanke on nähty tuloksena lehmäkaupasta tulevan opetusministerin, Johannes Virolaisen(Keskusta) ja Rkp:n välillä. Rkp oli saanut vaa´ankielen aseman hallituksen muodostamisessa.
Tutkija Janne Väistö, Åbo Akademi, joka kirjoittaa väitöstään siitä, miten ruotsista tuli pakollinen aine peruskouluun, haluaa tarkentaa kuvaa.
– Taustalla oli devalvaatio 1967, tulosopimus ja hallituksen tarve saada valtalaki, että hintataso voitaisiin jäädyttää ja inflaatio pysäyttää. Liberaalit ja Kokoomus eivät halunneet mukaan Mauno Koiviston hallitukseen, ja koska valtalaki vaati määräenemmistön eduskunnassa, pääsi Rkp avainasemaan, sanoo Väistö.
Jos oli kyse lehmäkaupasta, tapahtui se lehmäkauppa Rkp:n ja koko hallituksen välillä, ei erityisesti Virolaisen, katsoo Väistö, joka mm. on lukenut vanhoja eduskunnan pöytäkirjoja tuolta ajalta.
"Kaikki lapset eivät voi oppia kieliä"
Rkp:n oikea siipi ei halunnut istua samassa hallituksessa kommunistien kanssa, ja Rkp.n eduskuntaryhmä äänesti hallitukseen menosta jo samana päivänä, kun hallitus muodostettiin. Se, että kielikysymys ratkaistaisiin hallituksessa Rkp:n haluamalla tavalla, sai kuitenkin enemmistön Rkp:n jäsenistä suostumaan hallitukseen vastenmieliseen kokoonpanono hallituksessa.
–Sattui siis ilmaantumaan kultainen mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka peruskoulun kieliopetus järjestettäisiin, keinolla, joka tuli aivan itse kieliopetusasian ulkopuolelta.
Ja kreivin aikaan Rkp onnistuikin kääntämään veneen suunnan. Kulttuurilautakunta ja silloinen sosiaalidemokraattinen opetusministeri Reino Oittinen oli nimittäin jo päättänyt, että yksi vieras kieli loi tarpeeksi päänvaivaa peruskoulussa, ja englanti oli yhä enemmän kehittynyt välttämättömäksi kieleksi. Mutta Oittinen oli, kuten monet kylmän sodan aikana, nordisti, eikä mitenkään vihamielinen ruotsin kieltä kohtaan. Ei, pääargumentti - jota puoltivat myös kasvatustieteilijät ja muu kouluväki, katsoivat, että ei voitu odottaa, että suomenmaalaiset lapset voisivat selvitä enemmästä kuin yhdestä vieraasta kielestä. Muut syyt olivat taloudellisia ja käytännöllisiä, esim. että maaseudulla olisi ruotsinopettajia kaikkiin kouluihin.
–Oli hyvin yleinen käsitys, että kaikki eivät voi oppia kieliä, eivät ainakaan kahta kieltä.
Aggressiivinen nationalismi
Peruskoulureformin jälkeen oli hiljaista kieliopetuskysymyksen ympärillä n. 20 vuotta, mutta 1980-luvun lopussa alkoi uusi keskustelu, joka nyt on johtanut kansalaisaloitteeseen, joka vaatii pakkoruotsia pois.t
–Keskustelu on paljon aggressiivisempaa nyt ja suuri osa väitteistä on kansallisesti värittyneitä. Lisääntyvä nationalismi on eräs tendenssi, joka ei koske vain Suomea vaan koko maailmaa. Käsite "pakkoruotsi" on osaltaan sytyttänyt negatiivisia asenteita ruotsinopetusta vastaan.
Jopa valtakunnan suurin lehti Helsingin Sanomat käyttää käsitettä ikäänkuin se olisi korrekti ja neutraali nimitys.
–Se on varsin merkillistä.
Väistö on tutkinut väittelyjä kielioepetuskesksuteluissa aikojen halki, ja toteaa, että uusia asia-argumentteja ei ole tullut esiin. Kansalaisaloite tulee todennäköisesti päätymään eduskuntakäsittelyyn, mutta Väistö ei usko mihinkään muutoksiin tällä hallituskaudella.
– Mutta jos Perussuomalaiset istuvat seuraavassa hallituksessa, ei tiedä kuinka käy."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuonna 1961 Oittisen johtama kouluhallitus antoi mietintöä puoltavan lausuman, joka auttoi kääntämään riittävän monen porvaripuolueen poliitikon pään. Eduskunnassa meni marraskuussa 1963 läpi ponsi, jossa vaadittiin hallitusta ryhtymään toimiin yhtenäiskoulun toteuttamiseksi. Opetusministeriksi sopivasti palannut Oittinen asetti uuden peruskoulukomitean, jota jälleen johti itse. Komitean työn valmistuttua hän oli jo opetusministerinä uudessa hallituksessa, ja saattoi keväällä 1967 antaa peruskoulu-uudistusta koskevan lakiesityksen eduskunnalle. Hän joutui arvostelun kohteeksi vastustettuaan pakollista ruotsin opiskelua, joka lisättiin jälkeenpäin esitykseen, eikä häntä siksi huolittu opetusministeriksi enää keväällä 1968 aloittaneeseen Koiviston hallitukseen. Ateistina hän olisi halunnut myös lakkauttaa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen, mutta katsoi sen olevan toistaiseksi epärealistinen tavoite.[11]
Ei muuta kuin hikilenkille ja rasittamaan kroppaa, kyllä se siitä helpottaa. Hakekaa nyt hyvät ihmiset elämään jotain sisältöä. Kannattaa alkaa tutkijaksi, vääntämään väitöskirjaa asiasta, mennä tiedeyhteisöön arvioitavaksi kun tekee näitä tutkimuksia yksittäisistä henkilöistä.
Helpoin tie on arvioida näkemyksiään S24 palstalla, kun täällä ei ole virallista tutkimuskritiikkiä ammattilaistasolla. Se on vähän kuin yläkoululainen kiusaa ekaluokkalaista, silloin kuin silmä välttää.
Jutta Urpilaisen peruste pakkoruotsille on se raha, jota SDP sai ja saa Rkp:ltä vaaliavustuksena.
Yhtä lupausta vastaan: pakkoruotsi pisyy.
Pakkoruotsihuorille kelpaa raha.
Pakkoruotsi tuhosi hyvin alkaneet opintoni Amk;ssa. Ongelmia alkoi ilmetä kun en mennyt lainkaan ruosin tunneille vaan käytin tämän ajan mm saksan kielen opiskeluun. Hankaluuksiahan siitä seurasi ja tivattiin missä vietän aikaani. Koetin hommata lukihäiriötestin kautta vapautusta. Tämä ei auttanut sillä "luokanvalvoja" vai mitä tutoropettaja liene olikaan, sattui olemaan ruotsinkielinen. Arvata saattaa mitkä ovat omat asenteeni ruotsin pakollista opiskelua kohtaan. Lopulta otin hatkat amk;sta . Tämä ei ollut ainoa syy, mutta eräs merkittävistä. Pakkoruotsia ei tulisi missään tapauksessa tuputtaa oppilaitoksissamme. Tulee panostaa kieliin joilla on todellista kysyntää. Nythän on niin että opiskelija rukat opiskelevat ideologisista syistä kyseistä kieltä. On tunnustettava se tosiasia että ruotsin kieli ei enää palvele opintojen jälkeistä elämää. Tämä on tosiasia jota suomessa ei haluta nähdä.
Periaatteeni pidin, mutta kieltämättä usein mietin olisiko yhteiskunta minä hyötynyt enemmän jos nostaisin jotain muuta kuin työttömyyspäivärahaa. Kukaties olisin jatkanut opintojani pidemmälle tai toimisin aktiivisesti työelämässä.
Toisaalta työttömänä henkilö säilyttää vapauden opiskella juuri sitä mitä itse haluaa. Lähinnä itseopiskelun metodeilla. Ainakaan sitä ei ole vielä työttömiltä kielletty. Tosin tuethan voi menettää jos menee vaikkapa viikonloppu kurssille, ainakin niin minulle sanottiin muutama vuosi sitten.
Loppukanettini on lähinnä se että pakkoruotsi ei ole meille useille pelkästään kysymys valinnasta vaan laajemmin voi vaikuttaa elämään ja uraan. Osa totaalikieltäytyjistä on tuntunut muuttaneen ulkomaille jossa tälläistä kielipakkoa ei harjoiteta, vaan opiskelevat siten kohdemaan kieltä ja englantia. Meitä jotka emme suostu opiskelemaan ruotsia vain siksi koska VALTIO SIIHEN PAKOTTAA on todellisuudessa todella paljon. Kaikella on hintansa