Timo T.A:lle

Kun niin "?????"-merkein kerran kysytään, täytynee nimimerkin "Näin on" opastuksesta ainakin jotenkuten vastata, vaikkei kolmen rivin perinteisen tahallinen väärinymmärrys varmaan tälläkään avituksella asiantilaa kysymysmerkkeilijän tajunnassa avita.

Olen vuosikymmentolkulla ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että Suomen on niin oman kansansa kuin maailman kaikkien kansojenkin kannalta viisainta pysytellä kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella eli harjoittaa historiallisen menestykselliseksi koettua aktiivista, rauhantahtoista ja sotilaallisiin liittoumiin nähden "liittoutumatonta" ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Sen tähden minusta on ollut järkyttävää seurata esimerkiksi Matti Taneli Vanhasen käsittämätöntä metamorfoosia, jolla liki parimetrinen ja varsin jäykänoloinen jätkä on osoittautumassa ja osittain jo osoittautunut tyystin selkärangattomaksi!

Joskus alkukeväästä hänen uuden ulkopoliittisen oppinsa - eli suoraan sanoen Paavo Lipposen vanhan! - mukaan Suomi muka kuuluisi niin sanotussa "terrorisminvastaisessa" sodassa "etulinjan maihin".

Kyseisen natointoilijoille otollisen evankeliumin kävi ensin jossakin A-piste tai A-talk -ohjelmassa julkiänkyttämässä - tosin varsin punastellen - Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen, jonka muodonmuutosta kutakuinkin järkimiehestä sailaan sinipunakomennon auguuriksi olen myös tälle henkilökohtaisesti mutta myös julkisemminkin kummastellut.

Pääministeri Vanhanenhan muistaakseni jossakin lehdistötilaisuudessa vahvisti valtiosihteerinsa po. tv-esiintymisessä väläyttämän kannan myös omakseen ja vahvisti sen vielä erityisesti EU-parlamentaarikko Kyösti Virrankosken 60-vuotisjuhlahappeningeissa kesä(kuu)n alukupäivinä. Siitähän Vara-Mooses keräsi niin paljon aplodeja, että olisi viimeistään tuolloin hänelläkin heränneen B(ertolt) B(recht)-henkisen kysymyksen: mistä aplodit tulevat?


Olen tässä vaellustemme varhemmissa vaiheissa myös pääministerille itselleen - ja varsin lähietäisyydeltä - tehnyt tiettäväksi, että etenkin suhteessa "terrorismin vastaiseen taisteluun" pääministeri Matti Vanhasen linja on sekä teoreettisesti että käytännöllisesti huutavan virheellinen, väärä ja siis kansakunnan ja maailmanrauhan kannalta vastuuton.

Edellä esittämäni perusteella voin sanoa paheksuvani voimakkaasti sitä, miten pääministeri Matti Vanhasesta löytyi Beslanin kaamean "terrorismi vs. Putin" -välikohtauksen yhteydessä yksisilmäistä ryhtiä voimakkaasti paheksua Etelä-Ossetiassa ilmennyttä "terrorismia lapsia vastaan" - ollenkaan taustoittamatta tapahtumia esimerkiksi fundeeraamalla vaikkapa "rauhanomaisimpia" asiantilamahdollisuuksia tyyliin, "pitäisköhän Putininkin "antaa rauhalle mahdollisuus"....

Tosin pääministeri Vanhasen linjanveto ei ollut mitään uutta: heittäytymällä jo keväällä 2004 koko "valkoisen miehen varrellaan" Bushin ja Blairin taannoin ex-pääministeri Paavo Lipposelta erityiskiitosta saaneen "sotaa haluavien" koalition jälkijättöiseksi, etulinjalaiseksi aisapojaksi, ei ollut niinkään yllättävää, ettei pääministeri Vanhanen sen enempää terrorismi- kuin globalisaatiokysymyksissä kykene näkemään yhtään Lipposta enempää ns. metsää puilta.

Joten "?????" saa luvan olla varma, ettei pääministeri Vanhanen kovinkaan paljon sen enempää oikeistolaisen sisäpolitiikkansa kuin epäanalyyttisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansakaan vuoksi nauti meikäläisen hyväksyntää ja siunausta. Tosin hän tuskin sitä siunausta on minulta kaipaamassakaan, mutta tulkoon tässä yhteydessä sanotuksi, että "näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakaan" ei liene tuleva tilannetta, jossa vähimmässäkään määrin olisin antamassa vähintäkään tukeani Matti Vanhasen "tahdottomille", kansanvastaisille linjanvedoille".

Samanlaisen arvion sinällään ansaitsee myös tasavallan presidentti Tarja Halonen opportunistisesta oleilustaan valtionpäämiehen paikalla. Todella kammoksuttavia ovat olleet taannoin hänenkin hymistelynsä ja ylistelynsä niin George W. Bushille kuin V. Putinillekin - Kiinan muka parentuneista "ihmisoikeusolosuhteista" puhumattakaan! Ja älylliseen epärehellisyyteen taannoiset hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) kannanotot syksyllä 2002 ja vielä alkuvuodesta 203 Irakin-kysymyksestä eli tilanteessa, jossa Suomi olisi vielä antaa ex-pääministeri Lipposta rauhanomaisemman panoksen mm. Irakin-kysymyksen ratkaisemiseksi - eli siis ilman laitonta hyökkäystä Irakiin.

Hyvä "?????"! Minulle Venäjä ei taatusti ole tällä eikä muillakaan kerroilla yhtään "sopivampi" koalition kohde, mutta sehän ei juuri näiden keskustasaitille pesitytyneiden "asevelisosialistikysymysmerkkien" kalloon taida mahtua.

Ennen jäljempänä seuraavia "lisälehtiä luonnontietoon" kevennettäköön tätä ymmärrysongelmaa kaskulla:

Albert Einsteinilta kyseli tiemmä taannoin muuan blondi (vrt. asevelisosialisti????), mikä ero on "ajalla" ja "ikuisuudella". Albert herkesi kuulemma tuohon tuumaamaan: jos minulla olisi "aikaa" selittää asia niin, että blondikin (vrt. asevelisosialisti?????) asian ymmärtäisi, siihen kuluisi taatusti "ikuisuus"...

Eli repikää jatkohuumorit noista linkeistä, jonka korrektiussyistä tarjoilen osaksi myös copypastattuna:

Linkki: http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=39154&sana=


Linkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html



Sillä minä en muuta joka päivä näkemystäni edes Matti Vanhasesta, ja jos sen teen, siihen on oltava hyvin perustellut syyt. Niitä ei edelleenkään ole tarjolla, joten tunnustan luonnehtineeni jo kesästä 2003 lähtien pääministeri, puheenjohtaja Matti Vanhasta myös (ainakin) seuraavasti: "Keskustan kalvakka valakka", "ruunattu korskea orhi", "pappilan hätävara", "Lepsämän EU-liturgi".

Linkki: http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=39154&sana=

"Timo Ristimäki / 22.01.2004 10:00:38

Vestigia terrent, Vara-Mooses Vanhanen!
Mooses Lipponen jatkaa sotarikollisten (mm. George W. Bush) asialla?

Kauhun tuntein saa jatkuvasti panna merkille sen vimman, jolla Mooses
Lipponen - demariväestäänkin mm. presidentin ja ulkoministerin tavan takaa
hempein herjoin kuitaten ja
ohittaen - vetoaa suoraan Vara-Moosekseensa, Suomen Keskustan Kalvakkaan
Valakkaan eli pääministeri Matti Vanhaseen, lännettämisunelmiensa
totaaliseksi toteuttamiseksi. Kaiketi loppuvuodesta 2002 Bushin &
Blairin sotaan halukkaiden koalitiolle annettujen lupausten mukaisesti
on toimittava, on Suomen kansan ja myös ikioman demariväen enemmistökin
sitten asiasta mitä mieltä tahansa!

Irakin-kysymyksen ympäriltä synnytettyä asiakirjavuoto-oikeudenkäyntiä
odoteltaessa on syytä palauttaa mieleen, mistä asiakokonaisuudessa
oikeastaan onkaan kysymys.

Mooses Lipposen Hämeen Sanomien 125-vuotisjuhlasessioissa jokin aika sitten
pitämän puheenparren jälkeen ei liene enää kenelläkään syytä epäillä,
etteikö Anneli Jäätteenmäen voimin ja kautta tapahtunut Lipposen ja
sinipunansa kaataminen ollutkin itse asiassa viimeisten vuosikymmenten
isänmaallisin teko!

Ja etteikö sittemmin Anneli Jäätteenmäen kaatamisessa ja kurittamisessa
olekin itse asiassa ollut ja edelleenkin ole koko ajan kyse Suomen ulko- ja
turvallisuuspoliittisesta linjasta - sisäpolitiikasta puhumattakaan.

Lipposen sinipunan kritiikittömälle Nato- ja EU-ytimiin-suuntautumiselle
sekä "sailaan oikeistoliberalistiselle" yleiselle
yhteiskuntapolitiikalle Anneli Jäätteenmäen aikaansaaman vaalivoiton
myötä oli mahdollistumassa kertakaikkinen stoppi! Eduskuntavaalien
tuloksen myötä kansalle olikin
tarjoutumassa yli kymmenen vuoden kyykyttämisen jälkeen
yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta korostavaa alkiolais-kekkoslaista
sosiaaliradikaalia yhteiskuntapolitiikkaa ja aktiiviseen rauhan- ja
ihmisoikeustyöhön pohjautuvaa liittoutumatonta ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa. Sitä tämän maan erkkolainen sen enempää kuin
muukaan demariporvarieliitti ei voinut sallia tapahtuvan.

Jotta keskustelun taso pysyisi riittävän korkeana, siteeraan
mahdollisimman paljon itseäni (taisi myös muuan UKK taannoin sarkastisesti
tokaista?). Seuran www-keskustelupalstalle kirjoittelin siis
Irakin-kysymyksestä ja Mooses Lipposesta jo heinäkuussa 2003 jokusenkin
kommentin.

Tänään eli 21.1.2004 - mm. julkisuuteen tulleen Bushin hallinnon erotetun
valtiovarainministeri Paul O´Neillin kertoman mukaan - se tuntuu sekä
kaukonäköiseltä että vieläkin erinomaisemmin ajankohtaiselta! (Paul
O´Neillin mukaanhan Bushin regime oli jo hyvissä ajoin ennen 11.9.2001
tapahtunutta WTC-iskua eli aivan toimikautensa alusta lähtien faktisesti
päättänyt hyökkäyksestä Irakiin eli Saddamin syrjäyttämisestä.)

Kirjoitin Seuran www-keskustelupalstalla 21.07.2003 mm. seuraavaa:

"- - Suomessa surullisenkuuluisa Irak-jupakka johti tunnettuihin
seurauksiin ja jäi - poliittisten (pää)toimittajien ja muiden
toimitsijoiden mielestä - historiaan osoituksena luottamuksen katoamisen
katkerasta hedelmästä.

Suomessahan oppositiopuolueen puheenjohtaja ja sitten vaalituloksen
kautta pääministeriksi noussut Anneli Jäätteenmäki jos kuka yritti - jo
pitkään ennen kuin Bushin ja Blairin sotakoalitio oli ryhtynyt
konkreettisiin hyökkäystoimiinsa - saada syntymään keskustelua
suunnitteilla olleen sodan perustelujen oikeutuksesta.

Niin Helsingin ja
Turun kuin Hämeen Sanomatkin - iltapäivälehdistä puhumattakaan - olivat
tuolloin ylväästi muun valtamedian ruodussa tivaamassa ainoastaan
Jäätteenmäeltä faktoja siitä, missä kyseenalaisessa "koalitiossa"
silloinen pääministeri Lipponen muka silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen mukaan mahtoikaan olla hang-around -jäsenenä.

Itse tosiasiathan tiedettiin jo silloin - siis ennen eduskuntavaaleja -
ja tiedetään tätä nykyä yhä aukottomammin: Lipponen - ja hänen
johtamansa Suomi - oli innolla mukana terrorismin vastaisen taistelun
varjolla nostatetussa sotauhohysteriassa - ymmärtämättä kyseenalaistaa
alkuunkaan uhon tueksi tuotettujen uhkakuvien olemusta ja
oikeellisuutta.

Mutta vieläkään ei Suomen valtamedia ole kyselemässä puhemies Lipposelta
"politiikan uskottavuuden ja luotettavuuden" perään. Lipponen on
näköjään edelleen oikeassa, vaikka Bush ja Blair ovat ilmiselvästi jo
jääneet ja vieläkin yhä selvemmin jäämässä kiinni siitä, että ovat
valehdelleet
kansalaisilleen ja petkuttaneet niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin
instituutioita."

"- - Näissä merkeissä jään odottelemaan, koska muutenkin niin paljon
(kesäkautena) uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen
pääministeri Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa
2002. Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet
joulukuussa 2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002
Prahassa pitämässä puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon".

Kyseinen koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn
nostettu "terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se
valtioiden joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko
Bush ja Blair oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi
Irakin-iskulleen, tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai
kuten sitten myöhemmin maaliskuussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston
luvatta."

"- - Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle
oikeutukselle ei enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan
painoa. "Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan
kaipaamattoman - puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa
järjestyksessä jälleen tehneen Golf-kärryistään kritiikittömän
länsisuuntauksen panssarinyrkiksi korotettu entinen presidentti Martti
Ahtisaari. Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun
länsimaisittain "hyvät" tekevät miekkalähetystään - "pahojen akseli"
saakoon palkkansa, tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä
tahansa. Tarkoitus pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot,
vaikka hyvin tiedetään, että "tie helvettiin on kivetty hyvillä
aikomuksilla".

" - - Onkin kysyttävä, oliko ja onko Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka
katkaisi sinipunan voittoputken - kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse
paljon enemmästä kuin vain yhdestä naisesta ja parista "vuodosta". Oliko
ja onko kysymys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös
yleisen yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti
uusliberalistisemmille linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen
toimiessa pääministerinä tässä maassa olisi ollut mahdollista?

- - Mooses Lipposen ja Vara-Mooses Vanhasen lisäksi pohdiskeltavaan
kysymykseen osannee suoralta kädeltä vastata ainakin
puoluesihteeriparivaljakko Eero Heinäluoma ja Eero Lankia. Eritoten Eero
Lankia on onnistunut pitämään tunnollaan entisten lisäksi uudempiakin
salaisuuksia: kuka ihmeessä mahtoikaan olla sellainen henkilö, joka kävi
hänen luonaan tunnustamassa kiikuttaneensa iltapäivälehtien toimituksiin
mittavaan historialliseen merkitykseen nousseita keskustan
työvaliokunnan kokouksen (7.3.2003) pöytäkirjakopioita? Kun kysymyksessä
ei sitten kai liene ollut tunnontuskissaan pyöriskellyt ja pyöriskelevä
Hannu Takkula, olisiko "hyveellisyyttä" osoittaneen teon tehnytkin jokin
tosi virtuaalinen henkilö? Salamyhkäisen Lankian oma uskottavuus
kohentuisi huomattavasti, jos (edes) keskustaväelle kirjan kansia
raotettaisiin avoimesti tältä osin.- -"

Noin siis Seura-lehden www-sivuilla jo heinäkuussa 2003.

Ja tammikuun puolivälissä 2004 tosiasiallinen tilanne on tällainen:

Kun Yhdysvalloissa itsessään julkisuuteen saatetaan - viimeisimmäksi
siis Bushin oma entinen republikaaninen valtionvarainministeri Paul
O´Neill - päivä päivältä yhä kriittisempää aineistoa tavasta, jolla
Bushin hallinto tietoisesti vääristellen hankki öljy- ja aseteolliselle
kompleksilleen sekä "sotahalukkaiden koalitiolle" oikeutusta laittomaan
hyökkäyssotaan Irakia vastaan, olisi kohtuullista, jos Suomessakin
alettaisiin miettiä vaikkapa Mooses Lipposen omaa - ja hänen Suomen
puolesta (?) lupaamaansa - "osallisuutta" siinä prosessissa, jonka
tuloksena kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäyssota sitten heti
maalisvaalien jälkeen aloitettiin.

Ex-pääministeri Lipposen Irak-linjauksia ei yhtään oikeutetummaksi tee
se, että hutva (hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta)
kokonaisuudessaan hoiperteli Irakin-kysymyksessä aina 7.3.2003 asti eikä
vielä tuonkaan päivän Irak-kirjaus - edelleen erittäin epäanalyyttisena
- kestä kriittistä arviointia...

Mooses Lipposen pääministerikautensa aikaisten toimien suhteenhan olisi
valtakunnanoikeudellisessa mielessä entistäkin arvioitavaa; oltiin
Itävallasta ja Jörg Haiderista aikanaan mitä mieltä tahansa, Lipponen
veteli jo tuolloin omia ja omavaltaisia perustuslaillisia linjauksiaan.

Osaomistyhtiöittensä (Viestintä Teema Oy) kautta Lipposen ikiomaan
etupiiriin kuuluneeseen ja
kuuluvaan Soneraan sinipuna-aikana upotetut "kansanavut" olisivat
niinikään rahvaan yleisen oikeustajun vaatimusten mukaisesti saatava
objektiiviseen ja kriittiseen tarkasteluun.

Ja siitä, miten ylimielisesti kansainväliseen ja muuhunkin oikeuteen
suhtautuvat Mooses Lipposen tavoin hänen ulkomaiset toimeksiantajansa,
eritoten maailmanpoliisin roolin itselleen ottanut George W. Bush, saa
kohtalaisen oikean kuvan seuraavasta Heikki Patomäen artikkelista:

Linkki: http://fi.oneworld.net/article/view/75307/1/

Prof. Patomäen artikkelin lukemisen jälkeen kelpaakin sitten
tasapainotusta kaipaavien lukea vaikkapa
tänäisestä Hesarista Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powellin
yläkertainen "tiedote".

Siinä sitä onkin jälleen oivallinen näyte "puolueettomien" Erkon
pellervojen ulkopoliittisesta vedätyksestä! Koskahan porvarilehdistössä
mahtaakaan alkaa Nato-jäsenyyden puolesta (EY-jäsenyyskampanjoinnin
kaltainen) etusivun ilmoitusten aika?




Timo Ristimäki / 22.01.2004 10:17:44

Pappilan hätävarasta Bemarin takapenkille!

Ajankohtaiseksi autovalintojensa vuoksikin nouseva Vara-Mooses Vanhanen ansaitsee netlarin palstoilla pientä muistelua - näin sanoen:

Linkki: http://www.seura.fi/keskustelu/message.php?fid=3&mid=72160

"Julkaistu" 09.10.2003 13:50 Seura-lehden www-keskustelupalstalla otsikolla:

"Valitutettiinko Matti Vanhanen kuin "sika säkissä"?

Kun pääministeri Matti Vanhanen tuli ikäänkuin kutsutuksi keskustan puheenjohtajaksi lähinnä demarien ja muiden porvarien sekä valtamedian avustaman keskustan oman "mustan tusinan" koolle kutsumassa ylimääräisessä puoluekokouksessa, on syytä arvioida, kenen asialla oikeastaan onkaan Matti Vanhanen.

Se tiedetään, että hän on taatusti professori-isänsä poika - ja isä on taas taattua sosiobiologista tavaraa, mitä sillä nyt nykyaikana - siis jokunen vuosikymmen "aatehistoriallisten loistoaikojensa" jälkeen - tohtii ymmärtääkään. Kovin on kuitenkin poika isänsä oppien tuntuinen. "Yrittämisen ja yhteisvastuun Suomen" korostamisessa kaikuu vähän kuin Vanhanen todella aivan tosissaan uskoisi, että "jokainen on oman onnensa seppä". Kiäriäisittäin hötkyiltynä siihenhän voisi sanoa, että voihan se olla niin, vuan voihan se olla toisinnii. Että kysymys voitaisiinkin asettaa myös näin: "Mitä eroa on sepällä ja kapitalistilla?" Ja siihenhän koettu eli perinteinen vastaus - kaikesta IT- ja bio-huumasta huolimatta - on tiukasti edelleen: "Kukaan ei ole seppä syntyessään."

Koska tuntuu siltä, ettei Matilla ole (ollut)juurikaan halua, malttia kuten ei luonnollisesti tarvetta moiseen pohdiskeluun, onkin kysyttävä, kenen asialla Matti Vanhanen oikein on? Kun ajatellaan kansaa ja sen valtaa, kysymys asettuu ehkä näin: Onko Matti Vanhanen kansan- vaiko "väki"- vaiko vain EU-vallan asialla? Joka tapauksessa hän oli jo orastavasti kirjassaan "Vaikeita valintoja" niin pragmaattinen lippostelija, että häntä voi kuvaannollisesti kutsua sanoilla "Ruusulla merkitty äänetön yhtiömies". Ja ruusuhan demarien tunnettu kampanjakukka - eiköhän sen punaloisteella puskettu hämäriltä koulunpihoilta vaikka mitenkin ihmeellistä tapahtumaan niin taiva(stelu)issa kuin jo täällä maan päällä!?! (Vrt. Lipposen pariskunnan soidinmenot töölöläiskoulun pihamaalla!)

Ajatellaanpa erityisesti vaikka EY/EU-kysymystä, joka on yksi niistä keskeisistä asioista, joissa Matti on ennättänyt näyttää "elastisuutensa", jos sen haluaa hamekankaisesti ilmaista. Mattihan oli alun alkaen EY-kriittinen. Hänessä oli aika ajoin havaittavissa jopa "kansanvaltaisia piirteitä". Vaan ajattelisikohan hän nykyään esimerkiksi seuraavasti: (Tokkopa?) Jos Suomen kansalle olisi ennen taannoista neuvoa antavaa - eli siis silloista EY-kansanäänestystä - kerrottu, ettei taloudellisella ja poliittisella eliitillä ole pienintäkään aikomusta antaa KANSAN päättää vielä erikseen rahaliittoon ja "aikaansa seuraavalla liittoutumattomuudella" tosiasiassa myös sotilasliittoon liittymisestä, Suomi olisi EU:hun tuskin lainkaan liittynyt. Ei siis enempää eliitin taktikoimalla Ruotsin "vedätyksellä" kuin ei taatustikaan ilman sitä.

Nyt tasavallan niin "varsinaiset" kuin Vara-Mooseksetkin pelkäävät, että mikäli Suomen kansalle annetaan samanlainen KANSANVALTAINEN MAHDOLLISUUS kuin mitä ruotsalaiset saivat juuri äsken euroäänestyksessään toteuttaa, Suomenkin taloudellinen ja poliittinen ja mediaeliitti joutu(isi)vat häpeään: Ruotsissakin talouselämä miltei kokonaisuudessaan ja enemmistö ns. ay-liikkeen eliitistäkin sekä yli 80% kansanedustuslaitokseen valituista ynnä kaikki "valtapuolueet" liputtivat euron puolesta, vaan kuinkas sitten kävikään. Kun vallan kerran sanotaan kansasta lähteneen, kansa Ruotsissa palauttikin sen itselleen!

Ja vastaavaa tapahtumasarjaa pelkää muiden muassa keskustan "Kalvakka Valakka", Vara-Mooses Matti Vanhanen. Hänen metamorfoosinsa muutamassa kuukaudessa on ollut - ikävä kyllä - mitä melkoisin. Kukahan dokumentaristi ottaisi sydämenasiakseen tehdä hänestä Emile de Antonion tyyliin kotimaisen Milhouse-version - siis vastaavan kuin mitä taannoin tehtiin muutamastakin Nixonista!. Siinä dokumentissa riittää kyllä vielä tulevina vuosina rahvaalla nauramista - muuta ei punamullan valekaapuun puetulla sailaan sinipunaisella komennolla rahvaalle tule riittämäänkään.

Kun Mooses Lipponen on jo vuositolkulla ollut tyystin rähmällään EU:n tosi kovan ytimen (s.o. saksalaisen autoteollisuuden ja belgialaisten pedofiilien!?!) edessä, on puolestaan hänen uskollisen peesaajansa eli Vara-Mooses Vanhasen EU-perustuslakikonventti- ja useimmista muistakin muka "aate"poliittisista linjauksista on suomen kielessä moista poliittista "yhteistyöhalua ja -kykyä" hyvin kuvaava ja tilanteen vakavuutta sattuvasti ilmentävä sanapari: "EHDOTON ANTAUTUMINEN"... Kysymys on ehkä politiikan ilmauksin ja kielellä siitä, missä vaiheessa hienosti sanottuna pragmatismista tulee (puhtaaksiviljeltyä eli pelkkää) opportunismia? Muuan Eero-parivaljakko ja muuan toinenkin toisistaan enää tuskin rautakangella erotettavissa oleva pää- ja puuhamiespari ansaitsisivat kyllä Universumin demokratia-palkinnon.

Jos ja kun politiikan retoriikassa kehutaan liikkuvien äänestäjien olevan "demokratian ritareita", edellä mainittujen herrojen arkisista askareista uskon vielä ennen seuraaviakin "edustuksellisen demokratian" tähtihetkiä syntyvän yllin kyllin liikettä ja vipinää niin, ettei demokratian edistämisen palkinnonsaajista liene sen enempää kiistaa kuin epäilystäkään!

Timo Ristimäki
"Politiikan, median ja demokratian dissidentti (emer.)"

PS. "Ruusulla merkitty äänetön yhtiömies" taisi olla Pekka Parkkisen yhden runokirjan tähänkin maailman aikaan varsin osuva nimi. Caj Westerberg puolestaan muistaakseni runoili taannoin: "Ostetaan ja myydään, myydään ja ostetaan. Kallista on ja halvalla menee". Ettei vain olisi näin asianlaita kansanvallan ja valtiosuvereniteetinkin - ja liittoutumattomuuden suhteen? Sillä Vanhasen "linja" ei kyllä vakuuta juuri muita kuin ehkä demareita ja muita porvareita - ja tietysti valtamediaa, jonka nuoleskelulla ei nyt tunnu olevan äärtä eikä rajaa. Heille kaikillehan Matti Vanhanen onkin jo osoittautunut muutamassa hetkessä mitä oivallisemmaksi "sijoitukseksi" eli todelliseksi "Pappilan hätävaraksi"...

Yllä oleva näkemys on kirjoitettu alun alkaen siis Seura-lehden www-keskustelupalstalle heti keskustan ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen lokakuun alussa 2003. Ikävä kyllä siinä esitettyjen näkökantojen suhteen ei ole ollut tarvetta tarkistaa näkemystä Vara-Mooses Vanhasesta - ainakaan kansanvaltaisempaan suuntaan! Itse asiassa Vanhanen tuntuu olevan varmin tae sille, etteivät demarien edistysmielisemmät ja rauhanhenkisemmät (niitäkin sentään toivon mukaan vielä on?) voimat pääse tekemään pesäeroa Lipposen sinipunan "jätöksiin".



Timo Ristimäki / 04.02.2004 09:34:00


Ohjaako Lipponen Erkon avituksella edelleen takapenkiltä?

Hymy -lehden julkistettua viimeisimmässä numerossaan 2/2004 pitkät
pätkät UM:n parivaljakko Favorin & Pölhön mielihalusta miltei ikuisiksi
ajoiksi salaisiksi leimaamia muistiopapereita ex-pääministeri Paavo
Lipposen vuoden 2002 joulukuiselta Valkoisen talon reissulta tavallinen
kansa ei voi kuin kauhistella pöyhkeyttä ja röyhkeyttä, millä nykyinen
sdp:n puhemies Paavo Lipponen kehtaakin jatkaa muiden opastamista ja
ojentamista ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa.

Kun Mooses itse on osoittautumassa tähänastisesti tiedettyäkin nato- ja
sotaintoilevammaksi asekauppiaaksi, rahvaalla ei liene isompia syitä
hurraa- huutoihin. Ellei sitten vaikkapa näin:

Eläköön Paavo Lipponen...
.. mutta omalla kustannuksellaan!

Eikä siis esimerkiksi Suomen valtion elättinä sdp:n puheenjohtajan
askareita päätoimisesti hoidellen. Tai siinä sivussa vielä muillekin
EU:n kansoille kovakustannuksiseksi kihoksi himokkaasti pyrkien.

Paavoa pahasti painava trauma on se, että mm. ulko- ja
turvallisuuspolitiikassa tämä harhaanjohtava Mooses on kyennyt olemaan
väärässä 1960-luvusta lähtien jokaisella vuosikymmenellä. UKK:n
elinaikana hän julisti "uutta ulkopolitiikkaa" ja oli ajavinaan Kekkosen
ohi "vasemmalta". 1990- ja 2000 -luvuilla tämä ajokortiton (nyt kai jo
taannoinen) tila-autoilija yrittää korjata takavuosien ohjausvirhettään
- ja kuten niin tavallista "ylitse ja ohitse oikealta!".

Lännettämisinnossaan Mooses karauttaa tätänykyä ohi jopa perinteisten
porvarien. Siinäpä olisikin Itälän Villelle kokoomuksen puoluekokoukseen
vastaehdokkaaksi todellinen kypäräpää...

Kuvitelkaapa vain: Mooses Lipponen kypäräpääpappipuolueen puheenjohtajana
ja uskollisina aisankannattajinaan Ben Z.ja Kimmo Immeri S. eli "mies kuin
unelma" olisi kuin moderni versio Pekka Töpöhäntä -kirjojen Monnista,
Pillistä ja Pullasta!

Vaan miten ihmeessä Moosesta jaksetaan porvari- ja demarilehdissä
jatkuvasti ylistää "ylivertaiseksi ulkopolitiikan asiantuntijaksi".
Ulkopoliittisessa instituutissakin aikoinaan huseeranneelta
"asiantuntijalta" olisi toki voinut parivaljakon B & B "halukkaiden
koalitio" -rekrytoinnin aikoihin (vv. 2002-2003) odottaa, että olisi
ymmärtänyt jättää nuoremman Bushin "johtajuuden ylistämisen" vähemmälle
ja tajunnut myös sen, minkä kaikki USA:n, CIA:n ja NSA:n poliittista
(lähivuosikymmenten) historiaa tuntevat koko ajan tajusivat: presidentti
George W. Bush tietoisesti tosiasioita vääristellen vedätti niin oman
kansansa kuin kansainvälisen yhteisönkin kansainvälisen oikeuden
vastaiseen hyökkäyssotaan suvereenia (Irakin) valtiota vastaan.

Itsekritiikittömimpänä EUrooppalaisena juoksupoikana Bushilla Atlantin
tällä puolen askaroi Mooses, jonka valtioiden suvereniteetista
piittaamattomalle sotaisuudelle tenää ei tuntunut eikä tunnu täälläkään
tekevän muu kuin kansa ja kansanvalta! Luonnollisesti tuommoinen
kovakallo on pyrkimässä kaikkiin koviin ytimiin. Kuinka kauan demarien
edistysmielisemmät ja rauhantahtoisemmat voimat (vai onko heitä enää
missään?) jaksavat kestää Mooseksen melskaamista? Ja kuinka alas
poliittisen moraalin näkökulmasta jaksaa vajota pääministeri Vanhanen
omituisessa pragmatismissaan, johon näyttää jatkuvasti kuuluvan
Mooseksen mielistely todella öklöttävällä tavalla.

[Hyvin kuvaavaa Vara-Mooses Vanhasen "pragmaattiselle realismille" on se, että kun Helsingin Sanomat tässä päivänä muutamana yltyi - ensin itse julkaisemansa pääministerihaastattelun jäljiltä - pääkirjoituspalstaansa myöten kritisoimaan Vanhasta siitä, että tämä näytti Hesarin mielestä hötkyilevän poispäin ex-pääministeri Lipposen kaikkiin ja myös koviin ytimiin intomielisesti suuntautuvalta EU- ja Nato-linjalta, tämä Kalvakka Valakka osoiti pragmaattisen realisminsa tajun alentumalla kirjoittamaan pitkän selitelmän "linjastaan" Hesarin mielipidesivulle siitä, miten oikeastaan mikään ei (ainakaan suhteessa) EU-politiikkaan ei ole alkuunkaan muuttunut Lipposen ajoista!]

Lipponen ja myötäjuoksijansa (mm. Max Jakobsson ja Moritz Tarkka)
jaksavat ehtimistään jankuttaa: Nato ei ole entisensä, Nato on muuttunut
jne.

Totta tosiaan Nato on muuttunut! Totta tosiaan onkin. Kuinkahan moneen
suvereeniin maahan Naton voimin tässä takavuosina hyökättiinkään ennen
sitä ylistettyä "muutosta" - eli muutosta yksinäisen maailmanpoliisin
käsikassaraksi?

Anneli Jäätteenmäen "henkilökohtainen" vaalivoitto Paavo Lipposesta
kirjautuu vielä isänmaamme historiaan viime vuosikymmenten
isänmaallisimpana aikaansaannoksena: kansainvälisestä oikeudesta ja rauhan
ulkopolitiikasta piittaamattomille piireille tuli AJ:n ansiosta jos ei
aivan lopullinen niin ainakin tilapäinen stoppi!

Ex-pääministeri Lipposen aikeita ja aiemmpiakin toimia on tässä maassa ryhdyttävä tutkimaan vähintäänkin samalla lailla kuin kohtsillään tutkittaneen Bushin ja Blairin sotaan johtaneita askareita omissa maissaan.

Pääministeri Vanhasen olisi jo korkea aika ryhtyä "isännäksi" muuallekin kuin vain omaan taloonsa!

Lisätiedoksi linkki maaliskuulta 2003:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html

Timo Ristimäki
"demokratian, median ja politiikan dissidentti (emer.)"


*****************************************'

Ja pääministeri Matti Vanhaselle olen näkemykseni lähettänyt jokuseenkin otteeseen, esimerkiksi seuraavasti:


"Vastaanottaja: , [email protected]>

Kopio:
Aihe: Vestigia terrent, pääministeri Vanhanen!
Lähetetty: Thu, 3 Jul 2003 08:56:47 +0300


Pääministeri, kansanedustaja, Suomen Keskusta rp:n
varapuheenjohtaja Matti Vanhanen
Valtioneuvoston linna

Hyvä Matti Vanhanen! (vaiko "?")

Järkytyksellä olen jo jokusen tovin seurannut tapahtumia
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten jälkeen. Eikö keskustassa
jo olisi ennen niitäkin pitänyt nähdä, miten siinä käy, kun Moosesta
seurattiin ja seurataan. Ja että vielä tämäkin!

*******************************

Vanhanen ilmoittaa olevansa ulkopolitiikassa Lipposen linjoilla
02.07. - 20:40 (kopioitu Aamulehden verkkosivuilta 3.7.2003)



--------------------------------------------------------------------------------


Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan liittoutumattomuus ei enää kuvaa
Suomen asemaa terrorismin vastaisessa taistelussa. Vanhanen arvioi
olevansa ulkopolitiikassa samalla tavalla realisti kuin SDP:n
puheenjohtaja Paavo Lipponen.
Vanhasen mukaan Suomen linjassa on tehty uusi avaus, kun Suomi on EU:n
mukana valmis solidaarisuuteen ja auttamaan terrori-iskun kohteeksi
joutunutta.

? Emme ole ennen olleet valmiita käyttämään sotilaallista voimaa
terrorismin torjunnassa, Vanhanen sanoo.Aiemmin EU:n presidenttiä
vastustanut Vanhanen sanoo kuuluvansa nyt senkin osalta Lipposen kanssa
realistiseen koulukuntaan. EU:n tulevaisuuskonventti päätyi ehdottamaan
EU:lle presidenttiä. Vanhasen mukaan Suomen pitää ottaa konventin
lopputulos realiteettina.

? Pitää ottaa huomioon konventin lopputulos ja tarkastella millä
voimasuhteilla se on syntynyt, hän sanoi.

STT

****************************

Hyvin lyhyt tuntuu olevan keskustan "munallisten mallien" muisti: nyt kun
ollaan itse päästy vallan kammareihin, ollaan oitis valmiita unohtamaan,
että niihin ei olisi sen enempää Matti Vanhasella, Mauri Pekkarisella,
Juha Korkeaojalla - Seppo Kääriäisestä puhumattakaan ollut mitään asiaa,
ellei - todennäköisesti heidän kaikkien perimmäisten toiveiden
vastaisesti, näinkin lienee yhä enemmän syytä arvaella - Hämeenlinnassa
kuulun Rinkelinmäen sikakatsomon edessä viime kesäkuussa Anneli
Jäätteenmäestä olisi tullut Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaa ja siten
henkilöä, joka johdatti johtamansa puolueen ulos monivuotisesta
hallituspoliittisesta diasporasta.

Kun on ollut niinkin tarkasti seuraamassa muutaman vuosikymmenen ajan
kotomaamme ja myös Suomen Keskustan ja edeltäjiensä ja muitakin
poliittisia kuvioita, ei voi muuta kuin todeta ikäväksi tosiasiaksi
jälleen tämän: kunnia sille, joka kunniaa pyytää!

Kuten jo onnitteluviestissäni uudelle pääministerille julkitoin, oli
kamalaa katsottavaa se välinpitämättömyys, millä näköjään kohtalaisen
heikolla poliittisella itsetunnolla ja ehkä myös -itsetuntemuksella
varustetut keskustan "miehet" suhtautuivat henkilöön, jota heidän olisi
ja
on kiittäminen niin paljosta. Vaan kiittämättömyys tuntuu olevan maailman
palkka. Aika monen - siis muun kuin nyt uhratun Anneli Jäätteenmäen -
keskustan puoluejohdossa sietäisi ja sietää edelleenkin toden totta
hävetä!

Sanonpahan vain, että "kirjan kannet kiinni", "vaalitaistelun on nyt
loputtava" ja "mitä se teille kuuluu" -linjalla ei keskustalle tule
kunniaa koituman niiltä ihmisiltä, jotka todella antoivat sille tukensa -
monet ensimmäistä ja mahdollisesti myös viimeistä kertaa - viime
eduskuntavaaleissa. Pikemminkin edessä voi ennustaa olevan "Esko Ahon
viitoittaman (hallitus)tien", joka tunnetusti johti keskustan ja myös
kannattajansa ja tukijansa moneksi vuodeksi paitsioon. Vastaavanlaista
korskeutta, kopeutta ja vallantäyteyttä en toivoisi ainoankaan keskustan
riveistä nousseen ja nousevan enää edustavan. Esko Aholta itseltäänhän
moista nöyryyttä ja itsekriittisyyttä näytti ja näyttää olevan
perusteetonta odottaa, kuten hänen ihmeelliset "Irak-opetuksensakin"
osoittivat. Muilta vallan keskiössä nyt piehtaroivilta voinee tämmöinen
tavallinen pienviljelijänpoika parannusta vielä sentään toivoa...

Näissä merkeissä lähetän tiedoksenne mietteet, jotka rustailin
keskiviikkona 2.7.2003 eli siis jo ennen kuin silmiini ja korviini olivat
sattuneet uuden pääministerin "uudet" ulko- ja turvallisuuspoliittiset
aivoitukset. Ettei vain ole meneillään mielipiteidenvaihtoviikot!?!

Onnea "uudelle alulle" (mutta poliittiselta sisällöltään koko lailla
toisenlaiselle) toivotellen

Hämeenlinnassa 3. heinäkuuta 2003 klo 8.55

Timo Ristimäki
"demokratian ritari (in spe)"

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>