Mikä teistä on maksimi-ikä ikävöidä kuin teini toista?

Kolmekymppisenä menee korniksi

Ei mene korniksi koskaan vaikka olisit 115-vuotias, silloin kun ihmiset kaipaa toisiaan niin ei siinä ikärajoja kysellä.

Minulla ikää 39v. ja ikävöin kuin teininä erästä miestä. Olen itsekin hieman yllättynyt tästä "teinimäisyydestäni" ko. miehen suhteen. Olen kuitenkin äiti-ihminen ja joudun noin muuten viettämään järjellistä elämää. Tämä mies on saanut minut aivan teiniksi.

Pöh !! Ei mene maine. Eikä ole ikärajaa.

No ei todellakaan ole ikärajaa. Ihmeellinen ajatus, että pitäisi olla ikäraja ikävöinnille tai millä tavalla sen näyttää...Siis tunteiden näyttämisellä/elämisellä olisi jokin ikäraja, jonka jälkeen kyseinen asia muuttuu korniksi? Miksi ihmeessä? Mikä siitä tekee kornin? Muuta selitystä en itse pysty näkemään kuin sen, että ihminen joka ajattelee noin (siis mikäli ei ole kysymys teinistä jonka mielestä varmaan kaikki yli 30-vuotiaiden suhteet ovat korneja), on elämässään pettymysten myötä niin kyynistynyt ja katkeroitunut, ettei uskalla ketään päästää lähelleen. Sittenhän on hyvä vedota siihen, että "onhan se nyt kornia, jos vielä yli 40-vuotiaana tuntee intohimoisia tai ikävoiviä tunteita". Minkälaisia yli 40-vuotiaiden pitäisi olla? Ihmissuhdetyötä tekevänä lähes jokaisen ihmisen sisällä, iästä huolimatta, asuu iätön kuva itsestä ja tuntemus itsestä. Mikä ei tarkoita, etteikö ihminen olisi ns. kehittynyt henkisesti elämänsä matkalla, mutta että sisällään jokainen kantaa jollakin tavoin itsestänsä ikuista kuvaa "nuoruutensa persoonana". Ja kyllä ne leiskuvat tunteet voivat aivan hyvin leiskua yli 40-vuotiaanakin, ja silloin ne vasta leiskuvatkin, koska on jo tieto siitä, miten elämä menee ja miten niistä leiskunnoista kannattaa nauttia.

Joten täytynee sanoa, että henkilökohtaisesti en ymmärrä kysymyksen merkitystä/asettelua lainkaan...käsittämätön. Kuten en sitten tietenkään muutamia "korni" vastauksiakaan, jos nyt sitten eivät ole satiiriksi tarkoitettuja. Mutta niinkauan kuin henki pihisee ja tämän maan päällä eikä alla on, leiskukoon ja ikävöiköön jokainen ihan juuri sillä tavalla kuin tahtoo, ja ihan iästä riippumatta...

Olisipa kurjaa olla henkisesti niin kalkkeutunut että pitäisi miettiä voiko ikävöidä vai ei ja missä iässä. Ap taitaa olla todella tylsä, harmaa ja mummomainen, oli ikä mikä tahansa. Joka iässä voi ja on suotavaa haaveilla ja ikävöidä.

Ja tämä m44 kaipuaa ainakin yhtä naista isolla kirjaimella siihen malliin, että nuoremmat pois tieltä!

noh 38.. viimeistään tuo 42 :D jatkoajalle menee jo lähempänä 50.. eiköhän silloin jo toivoisi kaikille löytyvän se oma prinssi tai prinsessa. Voi sitten valkoisella ratsulla liihottaa satumaahan..

kauniita unia kaikille *ihanille* uneksijoille ♡


http://www.youtube.com/watch?v=8C31lO7_Naw

Jos ikävöinti, kaipaus ja "teinifiilarit" pitäisi lopettaa vaikkapa kolmekymppisenä, tarkoittaisi se, ettei rakastumisia tai ihastumisiakaan olisi enää, vaan ihminen olisi sulkenut itsensä.

Jos toinen osoittaa "teinimäisyyttä", tarkoittaa se, että henkilöllä on aitoja tunteita, ja mikä sen hienompaa?

Itsellä ainakin näin "oikeasti" aikuistuessa myös tunteet ovat muuttuneet syvemmiksi, elämänkokemuksen mukanan tuomaa resonointipohjaa kenties.

Ja kun kohtaa jotain hienoa, sen myös huomaa, ymmärtää, sekä arvostaa enemmän.

Että, jos ja toivottavasti kun, ihmiset tuntevat hyviä tunteita toisiaan kohtaan, niin se olisi jossain ikähaarukassa kornia ja epäsuotuisaa. Tyypillistä suomalaista puritanismia, missään muualla ei varmastikaan käsketä kätkemään tunteitaan, kuin Suomessa. Meillä ei saa näyttää tunteitaan kuin kännissä. Siksi täällä vedetäänkin niin hitokseen viinaksia. Ja taas tulee moraalisaarnaa..viinanjuonnista seuraavaksi.
Ou jee!