Syyt ongelmiinne

A - Ö = Elämän puute

F = F**k
O = Off

Ongelmien syynä ovat monet asiat.
Minulla introvertti luonne ja asperger-taipumus. Ne ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka rajoittavat sosiaalista kanssakäymistä. En tarvitse toisia ihmisiä nurkkiini, kun tykkään itsestäni ihan näinkin. Tottakai yksinäisyys on ongelmakin, mutta mielummin yksin hyvässä seurassa kuin harmillisena riippakivenä joukon jatkona.
Ei taida aloittaja olla omintakeinen tyyppi, kun noin hyökkäävään sävyyn laukoo mukamas-totuuksia.

Rahaa on, ei paljon mutta täysin riittävästi, kun on koulutusta vastaava työ. Terveyttä on, harrastuksia on ja vaikutusvaltaa sen verran kuin kaipaan.

Eli seksi on ainoa sinun listaltasi, mitä puuttuu. Itse lisäisin sille myös hellyyden.

Mistä ihmeestä sinä tiedät syyt tuntemattomien ihmisten onrgelmiin?

Pelastusvarmuuden puute ei välttämättä tässä ajassa liikauta, varsinkaan umpipaatunutta, mutta kuoleman jälkeen voi alkaa hitusen verran ressata, kun huomnaa että jaa näin tässä kävi kun sille rikkaalle miehelle, eli Tuonelassa elikkä helevetin porstuvassa olla oleskellaan. Kaikken ensiksi kannattaakin etsiä Jumalan valtakuntaa, koska sielun pelastumienn on lievästi sanottuna elämän tärkein päämäärä ja tarkotus. Niin ja jos ite on saanut astua sisälle pelastukseen niin kannattaahan siitä toisillekin kertoa, voit nääs olla se ainoa joka jollekulle koskaan tulee taivasasioista mitään puhumaan.
Näin siis kilvoitelkaamme päästäksemme sisään ahtaasta portista, vaikka syntisen lihamme toki olisi kivampi koettaa pästä sisään ahtaaseen porttoon. Jep.

Vaikka ihmisellä olisi kaikkia mainitsemiasi asioita niin jos olet oikeasti yksinäinen niin se pelkästään riittää tekemään elämästä onnettoman!!

No, rahasta ei ole puutetta, kun on oppinut tulemaan vähällä toimeen, eikä kaipaa sitä krääsää ympärilleen. En sanoisi seksistäkään olevan puute, olen siinäkin suhteessa poikkeava mies, ettei seksi ole koskaan ollut erityisen tärkeässä asemassa elämässä. Enemmän kaipaisin läheisyyttä ja hellyyttä, mutta kun on nähtävästi tuomittu yksinäisyyteen, on pitänyt oppia tulemaan toimeen ilman toisen ihmisen lämpöä.

Vaikutusvaltaa, sitä epäilemättä puuttuu, mutta en ole vallanhimoinen, joten en vaikutusvaltaa haluaisikaan. Työstä tai opiskelusta ei ole tietoa, eikä halua joutua taas yksin toisten ihmisten keskelle, silloin vasta olonsa surkeaksi tunteekin.

Elämä täyttyykin harrastuksista, joiden kautta terveyskin on hyvässä hantissa. Tai no, ainakin ensimmäiseen nyrkkeilymatsiin asti :)

Ei ole ongelmia, on vain syitä.

Jos luonne on hieman syrjäänvetäytyvä ja hiljainen niin seurauksena on yksinäisyys ja ulkopuolisuus kaikesta. Ei sille voi mitään, ettei muut arvosta sellaisena kuin on vaan vaaditaan sellaisia piirteitä, jotka ovat omalle luonteelle järjenvastaisia.

Se on vähän sama kuin sinisestä väristä tykkäävä henkilö pakotettaisiin tykkäämään punaisesta. Mutta kenenkään ei ole pakko muuttaa minäänsä, vaan kukin saa tykätä siitä mistä tykkää.