tuttua muille?

Lue tämä, niin ei tarvi enää pelätä saatanaa.
azazel.fi/article/eiko-saatana-ole-paha/

Minulla oli vähän samankaltaisia kokemuksia nuorempana, mutta minä kun en ole skitso vaan jotain muuta.. (useat skitsot uskovat näin)

Jos psykiatrille menet tuollaisia sekoilemaan saat melko varmasti skitson paperit, mutta niille ei kannata kertoa mikäli tilanne ei aivan toivottamaksi mene, vaan pyrkiä itse pitämään kiinni elämän punaisesta langasta.

Hei! Olet nähnyt ja kokenut ihan oikeita asiota. Todellisa.

Toiset, kaikki, eivät niitä näe, tunne koe.

Se ei aivan välttämättä ollut itse saatana, mutta sen apulaiset ovat hyvin samanlaisia kuin kuvasit. Olen itse jutellut niiden kanssa ja nähnyt ja moni muu on nähnyt.

Apu ja ratkaisu löytyy hieman yllättävästä "pakkauksesta". Ja moni ei halua sitä ottaa vaikka auttaisi saatikka tutkia.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla on valtuus ja voima, niin että jos tutkit asiaa, saat ilmoituksen Jumalalta, Isältä, otata kasteen ja konfirmaation ja jatkat hyvää elämää vapaudut noilta.

Tiedot ja avaimet asiasta ja noista hengistä ym on kirjassa nimeltä Oppi ja Liitto. Mormoninkirja on kirja joka todistaa Kristuksesta ja sitä on hyvä lukea alkuun. Soita kirkkoon ja pyydä saada tavata edustajia ns lähetyssaarnaajia, he opettavat alkuun. Tai ehkä tunnet jonkun jäsenen.

Eli älä huolehdi. Tai voit jatkaa elämää tavalliseen malliin. Normaali lääketiede tekee sinusta tosiaan verorahoillamme erliaisia diagnooseja ja toteaa pyskoosiksi , skitsofreniaksi tai muilla luokittelusanoilla.

"mormonikirkko" on palautettu alkukirkko, siksi se on eri asemassa ja eri valtuudella kuin muut kirkot ja ryhmät jotka on perustettu ilman valtuutta taivaasta. Vaikka tekevätkin paljon hyvää ja opettavat hyviä asioita.

Minä olin samassa jamassa kuin sinä. Onneksi löysin ratkaisun.

..voit etsiä kaikki muutkin uskonnot, systeemit... ym mutta kokemuksen mukaan ratakisua ei lopulta löydy muualta

suosittelen todella kertomaan spygiatrille sun tapahtumat ja käymään asiat läpi. Saat oikean hoidon ja lääkkeet joilla ne katoaa kokonaan. yleensä lääkkeitten sopivuudesta vierähtää aikaa, mutta kun oikeat lääkkeet löytyy ni mikä on sen ihananpaa kun et enää näe sitä tai kuule ääniä. sen takia ihmiset laitetaan hoitoon eli mielisairaalaan jossa ne pystyy tarkkailla mikä lääke auttaa ja mikä ei kunnes oikea lääke löytyy joka auttaa kaikkeen. eikä kannata häpee sitä että on skitsofreenikko se on vaa loppujen lopuks osa sua mihin pitää suhteutua . lääkärit auttaa eteenpäin ei syyllistä. PS: kokenut

Kerro ihmeessä hoitajalle tai lääkärillesi! Jos et kehtaa tai sanat eivät vaan tule suusta ulos niin näytä heille tuo kirjoituksesi. :) Ei ainakaan jää mitään sanomatta. Mitä väliä sillä on minkä diagnoosin saat? Karulta se ehkä siinä paperilla näyttää mutta eihän siitä tarvitse kertoa kelleen jos ei halua. Pääasia on että saat apua ja sopivat lääkket mitkä voivat huomattavasti helpottaa oloasi! Ja se vielä, että jos et hae apua niin tilanne voi pahentua... :/ Parempi katsoa kuin katua!

Minä sairastan itse psykoosia, mutta uskon myös hengelliseen maailmaan. Se ei ole samaa sarjaa joulupukin ja pääsiäispupujen kanssa. Saatana, demonit, enkelit, Jeesus, Jumala ja Pyhä Henki ovat totta.

Minä suosittelisin sinua käymään jonkin helluntaiseurakunnan rukoustyötä tekevän ihmisen kanssa puhumassa asiasta. Ja jos et halua, sano niille kun tulevat seuraavan kerran, että jättäkää minut rauhaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ne vihaavat Jeesuksen nimeä. Luultavasti yrittävät sinua panetella ja yrittää haukkua sinua ja pilkkaavat Jeesusta. Mutta usko minua: Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ.

Jeesuksessa roikkuen itsekin,
Sirpale85

mielikuvituksesta tulevaa astraalimaailmaa todellisuudeksi, sillä sitä se ei ole vaikka se siltä tuntuu.

olen kokenut jokseenkin samanlaisia asioita, nämä tapahtumat huvittavat minua, koska en todella usko olevani hullu, mutta ihmismieli on niin kummallinen. teininä heräsin yöllä ja näin peilin kautta ihan selvästi kuolleennäköisen teini-ikäisen pojan istuvan sänkyni päässä ja katselevan minua. kun katsoin suoraan sänkyni päähän, en nähnyt mitään ja peilin kautta taas näin. en tuntenut pelkoa, kohautin vain olkaani ja menin takaisin nukkumaan. olen nähnyt pahoja painajaisia koko ikäni. olen nyt likemmäs kolmeakymmentä. kuulen juuri kuvaamasilaisia ääniä päässäni, ei siis todellisia, mutta niin vahvoja niin että tiedän etteivät ne kuulu minulle, vaikka osaan ajatella aina loogisesti, että kenelle muullekaan ne kuuluisivat, minun omat aivonihan ne saavat aikaan. ääni on jonkun pahan hengen, silloin kun se on todella paha, tuntuu että se on s****nan. ääni on joskus niin vihainen että se sähisee sanansa, yleensä taas ivallisen kuuloinen, maskuliininen ääni, joka yleensä pilkkaa minua tai sanoo minun ajatuksinani asioita joita en koskaan missään nimessä tahtoisi. esim. että haluaisin jonkun rakkaani kuolevan, ääni siis sähisee :"kuole narttu!" vaikka omasta äidistäni. se on ihan kamalaa ja saa minut vihaamaan itseäni, koska päästäni tulee tuollaisia ajatuksia, koska rakastan vanhempiani ja veljeäni yli kaiken, enkä koskaan ajattelisi heistä mitään pahaa. näen myös hahmoja vilaukselta, mikä taitaa olla aika normaalia yleensäkin. mutta yleensä tiedän vain jonkun hengen olevan vieressäni. minä vain tiedän sen. ja tiedän myöskin että se on hullua. joskus tunnen hengen hengityksen ihollani, ja se hieman pelottaa minua. joskus haistan jonkun tietyn tuntemani kuolleen henkilön hajun, ja ajattelen hänen olevan läsnä. muutaman kerran olen kuullut oman nimeni kuiskattavan. kuulen joskus myös pianon tai viulunsoittoa, vaikka se varmaan on vain vesiputkista kuuluvaa kohinaa.
jos olen vaikka jossain hotellissa tai muussa oudossa paikassa etsin katseellani kameroita yleensä kylpyhuoneesta. x)
uskon toiseen ulottuvuuteen, ja mietin monesti että alkaako näiden todellisuuksien rajat heiketä niin että ne henget sieltä saavat kosketuksen minuun. ajattelen myös että "jumalat" tarkkailevat minua, ikään kuin jostain kristallipallosta, että kuinka toimin, ja selvitänkö "tehtävät" joita he ovat elämääni kätkeneet. tämä kaikkihan kuulostaakin vielä hullummalta kirjoitettuna. :D
lapsena myöskin näin unen jossa sanoin "mi sos cojos onos" eikä se varmasti tarkoita yhtään mitään mutta unessa sain käsityksen että se tarkoitti minun olevan valittu. ajattelen myös toisinaan kuulevani toisten ajatuksia.
mietin kaikkia näitä asioita aina järjellä, ja tiedän että aivoni vain temppuilevat ja todennäköisesti olen vain katsonut liikaa elokuvia ja minulla on vilkas mielikuvitus. mutta kun nämä asiat tuntuvat vain tulevan useammin osaksi päiviäni, pelkään tulevani hulluksi.

Sain kerrottua. Alettiin järjestelemään yhteispalaverejä osaston ja avon kanssa. Mut pitkään tuntenut hoita puhui eripersoonista. Mulla on muutenkin dissosiatiivisiä oireita aikavoimakkaasti. Eli sain sen käsutykaet, että epäilyksena olis dissosiatiivinen identiteetti häiriö. Mutta kerroin siinä paljon muutakin asioita kun nuo mitä kirjoitin alussa. No mutta onneks oon saanut suun auki ja hoido esistyy! Kyllä kanatti!