Minä muistelen Sinun yhtä ilmettäsi silloin joskus kauan sitten. Sinä hetkenä minun sydämeni suli ihan kokonaan. Näinkö silloin suoraan Sinun sydämeesi? En ole koskaan kohdannut mitään sellaista. Sillä tahdon uskoa sen olleen Sinä puhtaimmillasi. Minä en voi luopua toivosta, mutta minä en todella tiedä mitä minä nyt teen. Ja se särkee sydäntäni niin paljon. Minä rakastan sinua.
Mitä minä teen
pallot sekaisin
361440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kirjoitat kauniisti.
Minusta taas on tuntunut, että en ole nähnyt hänen sydämeensä, vaan sieluunsa. Kenties sama asia?
millanen ilme ja missä?
Kuhan et pahaa sille, kuulosti enkeliltä. :)) Vai onko niitä, enkeleitä ? :))
ollaanko me enkeleitä toisillemme?saanko siipiesi suojaan painaa pään?
Saat. Minäkin rakastan sinua. Aina olen rakastanutkin.
Olisin maailman onnellisin nainen jo hän kertoisi minulle rakastaneensa minua aina.
Valitettavasti me emme olleet enkeleitä toisillemme.
Minä olen. Häntä. Ja on ikävä.
Kauniita sanoja :(
Lisää, lisää, millanen ilme ja minkälaisessa tilanteessa ??
ei ainakaan tee pahaa.
etkö saa sanotuksi millainen ilme ja missä?????
Niin! Aika jännä juttu, että jonkun ihmisen ilme voi jäädä mieleen. Taitaa olla oikeasti tärkeä ihminen tuolle aloittajalle. Kuinka monen ihmisen ilmeitä te muistatte? Mä olen niin väsynyt, että mieleen ei tule ensimmäistäkään, paitsi nyt pari oikein läheistä ihmettä ja ne hymyilevänä tms.
Kyllä itse ainakin muistan kaikki rakkauteni kohteen ilmeet, eikä tuota edes mitään vaikeuksia. Olen miettinyt niin paljon tunteita niiden takana.
Kyllä yleensäkin muistan ihmisten ilmeitä eri tapahtumista. Ehkä jos ei muista mitään ilmeitä, ei koe niitä tärkeiksi, ei osaa lukea ilmeiden taustalla olevia tunteita ja ei ole tunneälykäs.
ihan loppu täälläkin. Hän on minulle todella tärkeä.
Miksi? Onko hän muuten nainen?
voi sattua.
Vastapuolella on ehkä ollut samanlaisia tuntemuksia. Edessäni oli jotain niin käsittämätöntä, mahdoton unohtaa. Vaikka elämää on jo takanapäin, mitään vastaavaa en ollut kokenut aiemmin.
Toiveikas olen, kumpa kohtaamallani ihmisellä olisi rohkeutta katsoa uudelleen silmiini. Katsoessasi näet kaipaavan ja rakastuneen naisen. Vain Hän sen näkee.
Jännä miten joku ilme voi jäädäkin niin mieleen. Muistan hyvin sen yhden kerran kun hän hymyili, ilmeisesti itsekseen, eikä varmaan huomannut että katselin. Se oli niin hellä ja ehkä lievästi huvittunut hymy, puolittainen ja piilotettu tosin, mutta lämmin. En edes tiennyt olevani rakastunut, mutta sillä tajusin olevani. Tunsin leijuvani, olin ihan pilvessä tuntikausia, ymmärtämättä mitään ulkomaailmasta.
rakkaus on paskaa..
Kerran eräs mies tuli tervehtimään minua, ja kun katsoin häntä ja tervehdin kasvoistani ja silmistäni näki varmasti tunteeni, olin kovin rakastunut häneen. Paikalla oli kolmaskin ihminen, jonka kanssa olin keskustelemassa ja minun täytyi katsoa hetken ihan muualle ettei tämä kolmas henkilö näe tunteita silmissäni. En ikinä unohda sitä hetkeä. Hän epäilemättä ei edes muista sitä. En olisi koskaan halunnut lähteä hänen luotaan, mutta tuskinpa tunne oli molemminpuolinen, joten oli parasta muuttaa pois. Joskus tuli vahva tunne, että hän ei halunnut päästää minua. Emme keskustelleet asiasta. Jos olisimme keskustelleet ja hän olisi pyytänyt minua jäämään, olisin jäänyt, pysyvästi.
hyvä, puhu, kysy mitä kuuluu, ym. , se on hyvä alku.
Näillä palstoilla tunteilevilla on kyllä todellakin pallo hukassa...
Jos heihin on oikeasti rakkaus iskenyt ja toinen heidän mielestään jotenkin vastaanottavainen, niin eivät olisi tänne jääneet kirjoittelemaan, vaan eläisivät jo sitä rakkauttaan.
Höpöpuheita, kuvitelmia ja varattuja ihmisiä.
Ihmisen hyvyys voi olla aina läsnä, oli tilanne mikähyvänsä.
sanoi :)) ....
et alentuisi siihen mitä teet. Jos on tunteita ei kohtele kuten sinä teet.
Milloin oli kauan sitten?
monta vuotta sitten
Itelle käyny ihan samalla tavalla joskus, se oli niin erillaista, kuin tavallinen katseleminen. Tuntui että pystyi toisen kanssa pelkällä katseella keskustelemaan äänettömästi,vaikka muitakin oli läsnä. Tuli vaan tällainen mieleen monen vuoden takaa, kun hän lähti kotiin ja olin/olimme rappusilla, niitä katseita oli ollut silloin enemmänkin, mutta en tiedä katsoiko hän samalla tavalla? Tämä tuli vain mieleeni sinun kirjoituksistasi, mutta en usko että olisit se ihminen ketä tuli mieleen. En usko hänen ehtivät olla edes tällaisilla palstoilla. Hänellä kun on nykyään pieni oma perhe, sattumoisin näin hänet työntämässä rattaita jossa istui pieni ihminen. Ja olen onnellinen hänen puolestaan ♥ En haluaisi sotkea hänen elämäänsä joten en ole siksi ottanut häneen yhteyttä.
Itsekin muistan hänen ilmeensä ja sen tunteen mitä hän minulle antoi.En ole muiden kanssa sitä kokenut.Vaikka rakkautta elämään on mahtunut,ei kenenkään kans ole ollut samanlaista tunnetta.Kuin olisi tuntenut tuon ihmisen aina.Aikaa tuosta tunteesta on jo kauan.Vaikka itselläni on tuo pieni ihminen niin kyllä silti kyseistä ihmistä mietin välillä vieläkin.
Uteliaisuus tietenkin heräsi...oletko N vaiko M?
Kysyn ihan vain siksi että käytät myöskin sanaa pieni ihminen vaikka olisit voinut käyttää sanaa lapsi/lapseni tai muuta vastaavaa...
Olen N
Hän joka työnsi rattaita oli M.
Näit hänet nukkumassa?
Ajatuksissaan ollessaan ilmeetkin vaihtuvat jotenkin ajatusten mukaan. Jossain ravintolajonossa vaikkapa tulee ajateltua kaikenlaista. Varsinkin kun inspiraation lähde on lähettyvillä.
maattiin sängyssä;)