Miksi kiusauksia saarnataan seuroissa anteeksi, onko se raamatunmukaista.
Nostin toisesta kejusta hyvän kommentin keskustelun aloitukseksi.
"Miksi pitää sellaisesta kiusauksesta tehdä parannusta joita tulee ja menee, lintua ei voi estää lentämästä pään yli mutta voi estää tekemästä pesän pään päälle. Usko on iloa, rauhaa ja vanhurskautta Pyhässä hengessä, teillä on mennyt vähän henkipallojen touhuksi tuo homma. Tällainen hengellisyys aiheuttaa pelkoa ja vie kauas Jeesuksen luota. Lopettakaa hömpötys ja olkaa vapaita armolapsia, ette kykene omilla teoilla pysymään oikealla tiellä."
Nostin toisesta kejusta hyvän kommentin keskustelun aloitukseksi.
"Miksi pitää sellaisesta kiusauksesta tehdä parannusta joita tulee ja menee, lintua ei voi estää lentämästä pään yli mutta voi estää tekemästä pesän pään päälle. Usko on iloa, rauhaa ja vanhurskautta Pyhässä hengessä, teillä on mennyt vähän henkipallojen touhuksi tuo homma. Tällainen hengellisyys aiheuttaa pelkoa ja vie kauas Jeesuksen luota. Lopettakaa hömpötys ja olkaa vapaita armolapsia, ette kykene omilla teoilla pysymään oikealla tiellä."
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minua kiusaa tiukkapipoiset oikeat uskovaiset, eipä juuri muut asiat.
Varsin tunnettu saarna Jeesuksen vuorisaarna:
Matt. 5
1 Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.
2 Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
28
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
Katolinen opetus on että sellainen mikä ei johda tekoihin ei ole synti mutta luterilainen opetus on että ajatuskin on jo synti.
Ps. 19:12
(19:13) Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
Ai noitako kuisauksia ne puhujat jatkuvasti anelee anteeksi, joku voi katella lapsia kansa sillä silmällä, no nyt selvisi.
Mikä on himoiten katsomista ? jos näkee kauniin naisen katsoa voi ihaillen, ei silti tarvi himoita, ja kauneuskin on muuten katsojansilmässä.
Voi, voi.
Etten muuta sano.
etsivä-xx, kirjoitat aivan oikein, on se hyvä kun niitä kiusauksiakin saa uskoa anteeksi.
Näin se on. Kiusaus voi synnyttää joskus vakaviakin syntejä, joten on suuri armoetu, että Jumalan lapsi voi uskoa jo kiusaukset anteeksi. Uskovainen haluaa tunnustaa kiusauksensa, koska omatunto, jossa asuu pyhä henki ja Jumalan rakkaus, valvoo ja kertoo kilvoituksen tilasta.
Kiusaukset, erheet, virheet ja vääryydet ovat syntiä.
Mutta tahallinen synti ja sen jatkaminen voi olla kuolemaksi, jonka edestä ei enää Jeesuksen uhria ole.
Jeesuskin joutui kiusauksiin, mutta ei langennut oli paholaisen kiusattavana - kulki kuitenkin virheettömän ja synittömän elämän.. ei kiusaus itsessään ole synti vaan jos siihen lankeaa.
Älä opeta ohi Raamatun.
En ole tarjoutunutkaan suureksi opettajaksi. On hyvin mahdollista, että keskustelupalstan tasoisella foorumilla nopeasti näpytellessä jokin sanavalinta tai pilkku tms. sellainen menee vikaan, mutta se ei vielä minusta eikä kenestäkään "ohi Raamatun opettavaa". Ongelma on tässä tapauksessa enemmän sen, joka haluaa lietsoa jonkinasteista riitaa. Haluatko sinä?
Kirjoitin ja tarkoitan edelleen:
"Uskovainen haluaa tunnustaa kiusauksensa, koska omatunto, jossa asuu pyhä henki ja Jumalan rakkaus, valvoo ja kertoo kilvoituksen tilasta."
Kaikki vääryys on syntiä. Näin todistaa Raamattu. Jos uskovaiselle kiusaukset alkavat häiritä uskonelämää ja tulevat liian painaviksi eli omatunto kertoo "tien nousevan pystyyn", silloin on hyvä keventää tätä taakkaa. Se kevenee kuulemalla evankeliumin lohduttavat sanat.
Päivittäiseen parannukseen valmis uskovainen rukoilee näin:
Ps.19:12
(KR 1938)
Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
(KR 1992)
Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.
Niinpä uskovainen ihminen voi kokea kiusauksenkin ylivoimaiseksi esteeksi uskomiselle. Sekin on totta että Jumala ei kiusaa ketään. Ihmisellä kiusaukset taas nousevat omasta turmeltuneesta lihasta.
Oma teologinen kysymyksensä on, voidaanko sanoa näin raflaavasti Jeesuksen lihan olleen turmeltunut, koska hän oli ihmisen puolelta Mariasta, ihmisestä? Nousiko hänen kiusaajansa sisältä lihasta vai ulkopuolelta vain? Joka tapauksessa Jeesus tuli toteuttamaan Isänsä tahdon. Kiusauksetkin Hän torjui, kuten Isä tahtoi. Ihminen ei itsessään tuollaiseen kykene. Siksi uskovaiset matkaystävät ovat auttamassa kiusausten koittaessa. Tuo apu tarkoittaa evankeliumilla vahvistamista.
Näytäppä Raamatusta kohta, jossa kiusaus on sanottu selkeästi synniksi.
Ei Jeesus langenunt syntiin vaikka oli kiusausten alla.
Lankeemus on, että lankeaa syntiin kiusauksen johdosta.
Miksi haluatte muuttaa Raamatun Sanaa ? Siitä varoitetaan vakavasti !
Ei sinusta ollut Raamatusta keskustelijaksi. Pyydät näyttämään Raamatusta kohtia, mutta et ymmärrä, että niiden kirjainten sisällöstä ja merkityksestä pitäisi pystyä keskustelemaan. Siitähän ne kiistat tulevat, että ihmiset eivät pysty asettumaan toisen pääkoppaan ja suostu käsittämään, että toinen ymmärtää jonkun raamatunkohdan eri tavalla. Tuo vl:llä osasi kyllä, mutta sinä et.
En ole vaparilainen enkä vl, mutta olen ajatellut samaa asiaa - kiusausta ja onko se synti.
Kyllä minunkin mielestäni Jeesuksenkin olisi sitten pitänyt anoa anteeksi sitä, että paholainen häntä kiusasi. Sama pahoilainen kun kiusaa meitäkin ja meidänhän tulisi seurata opettajamme esimerkkiä!
Kun nyt itse huomaan joutuvani kiusaukseen, on todella hyvä, jos se kirkastuu kiusaukseksi ja sen seuraukset synniksi - eli jos elän kuten paholainen tuossa kiusauksessa yrittää saada minut elämään, haen apua sieltä ainoalta auttajalta, joka voi tässä auttaa.
Jeesus sanoi kiusauksen tullessa, että "näin on kirjoitettu" eli hän torjui kiusauksen ei omilla voimillaan, vaan Jumalan sanalla. Meille on annettu Jumalan sana (=Jeesus Kristus), jonka avulla voimme voittaa kiusaukset.
On aivan oikein pyyttää näyttämään Raamatusta kohtia, joilla voi perustella väitteensä. Kirjainten sisällölle ja merkitykselle voivat ihmiset antaa merkityksiä vaikka miten - aivan sen perusteella, mitä vaikkapa vain aivan itse ajattelevat.
Voipa joku syntikin saada oikeutuksensa muka Sanaan perustuen, jos Sanaa ei tutki tai jos ei anna Sanan tutkia itseään.
Olen samaa mieltä tuon vaparilaisen kanssa. Mitä Raamattu ei osoita synniksi se ei ole sytniä.
Ei niitä itse tarvitse keksiä - niitä riittää mutenkin.
Eikö anglikaanille Raamatun Sana merkitsekään vaan mitä mieltä ihmiset ovat ?
Mielestäni Vaparilainen kysyy juuri oikeita kysymyksiä. Tuo lause "Ei Jeesus langennut syntiin vaikka oli kiusausten alla" on silmiä avaava, tärkeä. Kiusausten alla oleva ei ole tehnyt syntiä. Vielä! Vasta jos hän kiusausten alla lankeaa syntiin, hän on tehnyt syntiä. Kiusaus ja sitä mahdollisesti seuraava synti ovat saman prosessin erí vaiheita. Kiusaus on kuin houkutus joutua syntiin, mutta joka kiusauksensa torjuu, hän ei mielestäni ole tehnyt syntiä.
Jos tulkinta kulkee niin, että kaikenlaisia väärin tekemisen mahdollisuuksiakin on pyydettävä kiusauksina anteeksi, niin silloin esim. jos jotakin kehotetaan tekemään jotakin uskovaiselle sopimatonta, ja hän kieltäytyy, niin silloinhan hänen pitäisi sekin tilanne kertoa jollekin uskovaiselle ja pyytää siltä ulkopuoliselta anteeksi sitä, että hänelle asetettiin tämä kiusaus. Torjuttu kiusaus ei ole synti! Näin ymmärtäisin.
Jos kiusaus olisi synti, Jeesuskin olisi syntinen ja sovitustyö olisi merkityksetön ja meille kaikille olisi osana kadotus.
Jeesus on ainoa joka ei tehnyt syntiä - onneksemme.
Miksi ette usko tässäkään Raamattua vl:t ?
Ihmeellistä miten noin yksinkertaiset ja Raamatussa selkeästi sanotut asiat ovat aivan sekaisin vl-opetuksessa.
Suuri osa vl-puhujistakin pyytää kiusauksia anteeksi. Kas kun ei kokoaan tai ihon väriään.
Eikö heille ole vieläkään selvinnyt, että Jeesusta Vapahtajaamme kiusattiin enempi kuin ketään eikä langennut syntiin.
Ei kiusaus itsessään ole synti vaan jos lankeaa siihen.
Jos Jeesus olisi langennut niin meidän toivo olisi mennyt ja iankaikkinen kadotus olisi kaikkien osana.
Siis mikä tässä nyt hankaa ja on epäselvää ?
EI suinknaan Jeesuskaan pyytänyt keltään anteeksi sitä että sielunvihollinen kiusasi häntä ?!
Mitä muuta vihollenen sitten tekee kuin kiusaa uskovaa sehän on sen työ, eikä se ol esiinä laiska eikä lomalla.
No mitä uskova sittebn tekee kun joutuu kiusatuksi, ja uhun nyt ihan aidosta ja oikeasta enkä jhostain kuvitellusta oppiharhaisuudesta nousevista huonoista omistatunnoista ?
Vastustaa perkelettä Jeesuksn nimessä, niin se pakenee, näinhän Raamattu opettaa, eikä missään vaiheessa ole kyse mistään anteeksipyytämisen tarpeesta kun nyt olen näin huono että olen kiusattu niin saanko uskoa sitä ja tätä ja anteeksi, ei tällaista ole terveessä opissa eikä uskomisessa.
Jos nyt siulunvihollinen sanoo minulle, että okei, otappa nortit esille ja ala vetää himoihisi tyydykettä, niiin mitä minä uudestisyntyneenöä silloin teen ?
Minä sanon sille, että kuules karvakoipi, siitä ei tule minkäänlaista kunniaa minun Jumalalleni että minä posket lommollaan vedän savua itseni täyteen ja saastutan ympäristöäni monella tavalla ja poltan rahaa taivaan tuuliin, ei kiitos, en kuuntele sinua, mene matkoihisi ja vie norttisi mennessäsi !
Näin uskova tekee kiusauksen tullessa kohti ja liki. Näin teki Jeesus, ja nöäin saammme mekin tehdä.
Eri asia on jos ko henkilöei ole koskaan tullutkaan uskoon, eihän sellisella mitään jumalyhteyttä ole, ei pyhän Hengen voimaa eikä tahtoa eikä mitään muuat kuin muotomenot ja oppifraasit, joilla pelataan yhteisön silmänlumeeksi niin ja näin.
Kiusaus ei ole synti, vaan se on kiusaus. Vl:ssa kiusauksetkin (eli sielunvihollisen kuiskutukset "onko tämä oikea usko" tai "sanoiko Jumala todella niin esim. ehkäisystä" tai "ei kait saunakaja ole syntiä") saarnataan anteeksi, vaikkei pyytäisikään.
Evankeliumissa (lue Jeesuksen Nimessä ja Veressä) tarjotaan patenttilääkkenä kaikkiin vaivoihin, alkaen mielenterveysongelmista (ainakin ennen vanhaan) päättyen raskaisiin tekosynteihin (esim. pedofilia).
Evankeliumi, joka on ilosanoma Jeesuksesta, käsitetään vl-kontekstissa eri tavalla, kuten ympäröivässä kristillisyydessä. Tämä vl-evankeliumi on rippiä, eikä evankeliumia. Salarippiä, julkirippiä tai avaraa saarnaa, että kaikki saa uskoa anteeksi JNJV:ssa.
Evankeliumi, kuten sen itse ymmärrän, ei alun perin ollut kuten nyt vl:ssa saarnataan. Vaan se oli uskoa Jeesuksen jumaluuteen, Häneen toivonsa laittamista ja tietysti syntielämästä luopumista. "Mene, äläkä silleen enää syntiä tee".
Evankeliumi, joka itselleni riittää, on ilosanoma. "Ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän". Rippi ja ripittäytyminenkin on tarpeen, useinkin. Silloin kun omassatunnossani tiedän toimineeni väärin lähimmäistäni kohtaan, tai kun olen rikkonut Käskyjä.
Hyvä näin. Mutta toivoisin, ettei viestiäni taas poistettaisi, kuten kaikille viesteilleni on käynyt.
Jatkan vielä:
Vl:n usko säilyy käymällä seuroissa tai kuulemalla usein kohdalleen "evankeliumia" toisin sanoen jatkuvaan ripittäytymiseen ja "matkavaatteen" pesemiseen. Vaikka tiedämme, ettemme koskaan ehätä kaikkea syntiä "panna pois", laitamme siihen turvamme.
Itse tiedän, että jos oma autuuteni jäisi "matkavaatteen" puhtaanapitämiseen en koskaan pääsisi Perille, koska tiedän tekeväni syntiä alati "ajatuksin, sanoin ja töin". Sitä vastoin turvaan siihen Lupauksen Sanaan, että saan uskoa itseni "pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi" ilman omia ansioitani. Täysin Armosta, täysin Uskosta, yksin Kristuksen ansion tähden.
Uskon, että siinä on kaikki mitä voin tehdä autuuteni eteen. Uskoa.
Ja minusta on pöyhkeää väittää, että minunkin, vanhoillislestadiolaisen, joten JÄÄ vain matkavaatteen puhtaanapitämiseen. Ai että miten alentavasti sanottu. Jos et koe tarvetta ripittäytyä, niin good for you. Ei silti tarvitse ruveta niitä ihmisiä panettelemaan, jotka rippiä ja evankeliumin päästävää sanaa haluavat kohdalleen kuulla!
Lause korjattuna: Ja minusta on pöyhkeää väittää, että minunkin, vanhoillislestadiolaisen, usko JÄÄ vain matkavaatteen puhtaanapitämiseen.
Lue ylempi viesti, jonka Jumalan lapsi kirjoitti, siinähän hän kertoo, että ripittäytyy:
"Rippi ja ripittäytyminenkin on tarpeen, useinkin. Silloin kun omassatunnossani tiedän toimineeni väärin lähimmäistäni kohtaan, tai kun olen rikkonut Käskyjä."
Minä pidän Jumalan lapsen kirjoitusta hyvänä ja raamatunmukaisena.
Rippi on yksi armovälineistä, heikon uskon vahvostukseksi Jumalalta annettu.
Aina kun usko tuntuu heikolta ja epäilykset valtaavat mielen, silloin kristitty on vapaa kertomaan jollekin luotetulle ihmiselle mieltään vaivaavista asioista. Ja jos hän on tehnyt syntiä joka vaivaa omaa tuntoa, niin silloin ripin vastaanottaja Jumalan palvelijana julistaa ripittäytyvälle Jeesuksen käskyn mukaisen synninpäästön.
Meitä ei pelasta kuitenkaan rippi, eikä mitkään muutkaan armovälineet, vaan USKO KRISTUKSEEN. Kristus itse on asettamissaan armovälineissä vaikuttavana.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Armonvälineet
Sinä opetat väärin. Rippi ei kuulu ev.lut.kirkon armonvälineisiin.
Rippiä ei ole luokiteltu armonvälineeksi. Mutta ripillä on kuitenkin armonvälineluonne (Luther).
Sanotaanko niin, että rippi on armoetu. Lutherin mukaan sitä ei saa päästää kirkosta unohtumaan.
Sanojen muotoon on hyvä kiinnittää huomiota.
Kyllä. Armoetu on varmasti paras sana kuvaamaan tuota, en keksi itse parempaa.