Tympii venelehdissä ja veneilypalstoilla harrastettu pienten veneiden leimaaminen "sopiviksi veneilyn alkutaipaleelle" tai "ensiveneiksi".
Onko niin, että venettä voi vaihtaa vain suurempaan? Onko tarkoituksenmukaista, että kaikille ruokitaan asennetta, jonka mukaan isompi on aina parempi? Minä ainakin myin juuri matkaveneen ja haen yli puolet halvempaa ja pienempää retkivenettä, kun se sattuu sopimaan nykyiseen käyttööni paremmin.
Onko niin, että venettä voi vaihtaa vain suurempaan? Onko tarkoituksenmukaista, että kaikille ruokitaan asennetta, jonka mukaan isompi on aina parempi? Minä ainakin myin juuri matkaveneen ja haen yli puolet halvempaa ja pienempää retkivenettä, kun se sattuu sopimaan nykyiseen käyttööni paremmin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin, että valtaosa veneenvaihdoista kulkee juuri tuon paheksumasi otaksuman mukaisesti. Lisäksi ei asenteellisesti mielestäni ole ollenkaan hassumpaa suositella aloitteluveneeksi juuri sitä pienikokoista. Päinvastaisista tapauksista sen sijaan on näyttää useita kielteisiä seurannaisvaikutuksia ja kokemuksia.
On aivan normaalia hankkia suurempi vene esim. perheen kasvaessa, mutta kun lapset lentävät pesästä ja ison veneen tarve lakkaa, on aivan yhtä luonnollista hankkia tilalle edellistä pienempi vene, jos sille sitten käyttöä vielä on. Älä siis pahastu lehtien kirjoittelusta, siellä on monia muita aiheita, joista saattaa todella olla syytä huolestua.
Mutta kuvaako tuo tämänhetkinen linjasi myös sitä, jolla itse aloitit? Eli etkö ole kertaakaan vaihtanut suurempaan?
Minä ymmärrän nuo "suositukset" kyllä vähän toisinpäin: varsin moni etsii ensimmäiseksi veneeksi sellaista vähän pienempää ja edullisempaa, mahdollisesti jo siinä vaiheessa ajatellen, että vaihtaa isompaa myöhemmin. Minä tosin tein päinvastoin, ostin heti ensimmäiseksi veneekseni aika ison enkä usko koskaan vaihtavani isompaan ainakaan, jos vain täällä Itämerellä liikun; pienempään ja hitaampaan voin joskus vaihtaakin. Veneilykokemustahan minulla tosin oli ennestäänkin, mutta omaa ostaessa ajatuksena oli, etten minä rupea aikuisiällä harrastamaan extreme-elämää missään vessattomissa ja pentterittömissä pikkupurkeissa, joissa ei mahdu edes suorana seisomaan eikä kääntymään ja sadesäällä tulee ahtaanpaikankammo. Mutta luulen, että keskiverto ensiveneenostaja toimii toisenlaisilla premisseillä.
Tässä luin erään kapteenin ja laivurin 70-vuotis haastattelun. Kirjoituksessa hän sattuvasti sanoo, vene on hyvä kun se täyttää käyttäjänsä tarpeet. Tästä voi vetää johtopäätöksen ettei koolla, nopeudella, venetyypillä sinänsä ole merkitystä.
Harvinaisen selväjärkinen mies, valitettavasti vaan kaikille ison veneen käyttäjille ei tämä ole selvinnyt ja asenne on "köyhät kyykkyyn".
Kyykyssä köyhien pitäisikin olla. Ei niitä kukaan jaksa katsella. On se kumma kun eivät vieläkään ole tajunneet paikkaansa.
Mutta kun tässä ei olekaan siitä kysymys vaan siitä, että kahdelle hengelle riittää 8 metriä.
"vene on hyvä kun se täyttää käyttäjänsä tarpeet. Tästä voi vetää johtopäätöksen ettei koolla, nopeudella, venetyypillä sinänsä ole merkitystä."
Eivätkös nämä ole juuri niitä ominaisuuksia, joilla käyttäjän tarpeet täytetään.
Uskoisin ettei esimerkiksi matkaveneilyä ja uistelua harrastava päädy valinnassaan samaan venetyyppiin jne.
Eikös silloin venetyypillä ole ratkaiseva merkitys.
eikös se silloin tarkoita että mitään "aloittelijan venetyyppiä" ei ole vaan kukin aloittaa sillä ensimmäisellä veneellään, oli se sitten millainen tahansa..itselle sopivinta venettä ei ainakaan meidän kerhossa ole taitanut ketään vielä löytää, kun uusia tai isompia aina ollaan hommaamassa
Kyllähän ihminen yleensä haluaa sopivimman mahdollisen, johon on varaa. Ja harvalla on varaa siihen, mitä eniten haluaisi.
Eri asia on sitten se, että jos haluaa oppia purjehtimaan, niin se tapahtuu paljon paremmin ja nopeammin pienellä veneellä kuin 35 jalkaisella, jolla sitten ajetaan koneella muut paitsi 5 metrin sivumyötäiset.
Liikuin 3,5tn veneellä muutaman vuoden, yhteensä puolitoistasataa vuorokautta. Em. matkavene oli varustettu kaikilla mukavuuksilla ja se ensimmäinen veneeni. Nyt myin sen, ja olo on auvoinen: ei syystelakointia, eikä jokakeväistä Visan höyläämistä Maritimissa, ei sateen pitämistä kosteassa kajuutassa, eikä tungeksimista täpötäysiin vierassatamiin...
Veneily on mukavaa, mutta kohtuullisina annoksina ja kohtuukustannuksin. Maailmassa on niin paljon muutakin tekemistä.
Seuraava veneeni mahtuu trailerille ja siinä ei ole mukavuuksia. Perämoottori vie ja jos perheemme päätyy turhamaiseksi, valitsemme paatin, jossa on jonkinlainen tuulilasi tai jopa katto. Yötä seuraavassa paatissa tuskin ollaan ja taatusti sillä ei rehennellä kenellekään.
Itseasiassa odotan innolla ensi kesän veneretkiä.
Vesilläolon viehätys ei ole kuluneneina vuosina häipynyt minnekkään. Kerskailu tai näyttämisen halu ei ole koskaan vaivannut mutta silti veneet ovat vaihtuneet silloin tällöin. Kaikki ovat aikansa palvellet hyvin. Nuorena venettä tuli käytettyä soidinmenoissa, silloin vauhti oli tärkeää. Perheen perustamisen ja lasten kuvioon tulon jälkeen asumismukavuus ja tilat (takakajuutta), polttoaineen kulutus nousivat arvoasteikossa. Tänäpäivänä lapset eivät enää kulje mukana, on tullut mieleen vaihtaminen takakajuutattomaan veneeseen. Sellaisestahan on poijujen noukkimiset, ankkuroinnit ym. paljon helpompia, varsinkin kun ei tässä tunnu notkistuvan enää, vaimosta puhumattakaan.
Tunne että vähän toisenlainen vene voisi täyttää vielä paremmin tämän päivän tarpeet askarruttaa.