Aamuahdistus

Joo on, mutta kannattaa miettiä, mitä sille tekee.

Itse herään joka aamu klo 4.30, jotta pystyn lähtemään ahdistukseltani kohti työtä joskus ennen seitsemää ja olen kahdeksan jälkeen työpaikalla.

Minullakin on ahdistus pahimmillaan aamuisin. Se tuntuu olevan aika yleistä. Osalla on päinvastoin eli ahdistus pahenee iltaa kohden, mutta harvoin kai ahdistus on tasaista koko päivän.

Itse yhdistän tuon aamupaniikin siihen, että koko päivä on edessä ja jaksaminen kortilla. Illalla helpottaa kun nukkumaan menon aika lähestyy. Minulla tuo alkoi, kun tulin jätetyksi yllättäen pitkässä parisuhteessa. Pahimmillaan se oli heti eron jälkeen, melkein oksensin paniikista aamuisin. Nyt kun erosta on yli vuosi, olo on parantunut jotakuinkin kestettäväksi. Ei tämä elo edelleenkään mitään elämisen arvoista ole, mutta jotenkin raahaudutaan eteenpäin.

Itselläni ole varsinaisesti masennusta, mutta tuon aamuisen tunnistan. Se alkaa heti kun herään, kestää muutaman minuutin ja on sitten ohi kun nousen ylös. Mutta niiden muutamien minuuttien aikana se on totaalinen. Voin kuvitella kuinka kurjaa on, jos on jatkuvasti masentunut.

Omalla kohdallani olen ajatellut sen johtuvan ehkä alhaisesta verensokerista aamuisin, tai jostain muusta kropasta johtuvasta ennenkuin se lähtee kunnolla käyntiin. Kun ei sitä muuten ole.

Mitään lääkitystä minulla ei ole, ja muutenkin olen kaikinpuolin terve.

Suositan kokeilemaan aamu rutiiniksi :)
http://www.youtube.com/watch?v=cLrwMkgqI0o

Mulla auttanut ja tehnyt yleisolo tilalle hyvää myös.

aamutokkuraan, jota en kyllä kutsuisi ahdistukseksi vaikka onkin samanlaista, johtuu huonosta työpaikan sisäilmastoinnista. Öisin herään usein ja tuntuu että on kova nuha ja aamuisin on keho niin tukossa, että ei meinaa millään lähteä käyntiin. Puoleen päivään mennessä olo helpottuu. Joskus täytyy käydä paniikki läpi ennenkuin olo laukeaa.

Tunnistan tämän huoneilmastoinnista johtuvaksi. Ilmastointi on pielessä ja korvausilmaa ei tule tarpeeksi ja se mikä tulee jostain rööristä seinässä, on likaista. Ikkunoita ei pidetä koskaan auki. Lomilla tai jaksoissa kun olen harvoin huoneissa, olo helpottuu eikä ole ongelmia nousta aamulla ylös.

Tämä vinkiksi toisillekin kannattaa alkaa kiinnittää huomioita asiaan.

Aamuahdistus viittaa masennusperäiseen ahdistukseen. Cymbalta voi olla mainio lääke siihen

Juotko kahvia tai teetä tai muuta kofeiinipitoista? Saattaa liittyä tuo aamuahdistus siihenkin, tai sitten ei.

Sama kaava täällä. Aamuisin olo on tuskainen, mikä tuntuu myös fyysisinä oireina (ripuli, rinnan puristus, ehkä pala kurkussa). Temestaa naamaan. Iltaa kohden helpottaa. Uskon, että tuo on puhtaasti biologista/aivokemiallista.

Itsellä myös aamut ahdistavimpia. Heti herättyäni mieli ikään kuin etsii ahdistavat asiat, jotka pyörivät mielessä. Pikkuhiljaa päivän myötä mieli rauhoittuu.
Oon miettinyt hoitokeinoja "aamupaniikkiin" ?
Onko muita kohtalontovereita ?

Hyvä aloitus, kun just minunkin asia! Olen samaa itsekseni kummastellut, inhonnut ja siis kärsin aamutuskasta!

Tuolla ylempänä AamuAngsti kirjoitti "...mutta tuon aamuisen tunnistan. Se alkaa heti kun herään, kestää muutaman minuutin ja on sitten ohi kun nousen ylös. Mutta niiden muutamien minuuttien aikana se on totaalinen."
Näin on minullakin! Kyllä mun mielialat heiluvat masisten ja angstien välillä pitkin päivää ja iltaakin, mutta ovat myös poissa, esim. silloin kun huomio pakotettuna johonkin ulospäin.

Aamun tilanne, kun silmät avaan on kamala. Minulla se tarkemmin sisältää jotakin tällaista, että kaamea, kaoottinen, päätön tunne, taas on tyhjyyttään kumiseva päivä edessä. Kotini on ylen hiljainen niinkuin koko kerrostalonikin, kaikkiko ihmiset kuolleet, poistuneet lähettyviltäni, mikä kuin korostaa elämäni autiutta. Viikon varrella välillä sosiaalisuutta saankin, mutta varsinkin kun yksinään asuu, niin aamut ovat tosi vaativia. Onhan niin, että on epäluonnollistakin täysin yksin erillisesti elellä, mikä tuntuu just aamuisin?!

Tämänkin kokemuksen jaan: "..aamut ahdistavimpia. Heti herättyäni mieli ikään kuin etsii ahdistavat asiat, jotka pyörivät mielessä. Pikkuhiljaa päivän myötä mieli rauhoittuu." Ihan kuin liikkeelle lähtö petistä auttaisi, kehon liike. Pakottaudun kahveenkeittoon ja jotakin muuta pikku kävelyä kammarilla, ehkä ikkunan aukaisu. Ne toimet jotenkin selvittävät päätä. Sitten yksi kuppi kahvia kai vähän auttaa.

Itselläni ei ainakaan mistään cymbaltasta johdu. Yöksi otan vain ihan pienen määrän bentsoa, ei muuta. Sitten aamulla pienimmän määrän masislääkettä, alimäärän oikeastaan. En ole osannut ajatella, että aamutuska näistä olisi.

Mulla just toisinpäin,ahdistus pahenee iltaa kohden ja nukkumaan mennessä/öisin pahimmillaan. Aiheuttaa unettomuutta ja unihäiriöitä, joten siinä mielessä aamuahdistus ois parempi että sais ainakin nukuttua.

Aamuahdistus vaivaa aamu-unisia ja ilta-ahdistus iltaunisia, jos on vaivatakseen.

Samaa oon ihmetelly... sillon ku ahistaa, ni aamut pahimpia, varsinki vapaa-aamut... mulla myös kaamos vaikuttaa, kesällä on tilanne yleensä eri ja monesti oon tuntenu just toisin päin, että "joka aamu on armo uus".

Yks syy voi olla myös se että aamulla ei oo syöny pitkään aikaan, varmaan matala verensokeri.. kunnon hiilaripitonen aamiainen voi auttaa.

Minä en erikoisemmin taistele ahdistuksien suhteen mutta ymmärrän sen, että kaikilla ei ole ahdistuksiin saman kaltaiset syyt.
Itse toimin ahdistuksia vastaan realistisen pikasilmäyksen ahdistuksiini ja sen aiheuttaviin kohiin luoden ja niihin teen lopun teoillani, ellen muuten niin muutamankin kilometrin lenkki tekee hyvää ja sitten suihkuun! Tiedän, että monet naiset, tarttuu rättiin tai pölynimuriin ja siivoaa ahdistuksetkin pois samalla!

On totta, että eri, lievienkin sairaudet ja lääkitys on monien ahdistuksiin syy mutta joka syömällä pääsee siitä eroon niin suosittelen kuitenkin pitämään huolen kehonsa painosta, sillä ylipaino onmyös monille yksi ahdistuksen aiheuttaja. Ja jos niitä syitä alkaa olemaan useita niin oravanpyörässä eläminen on raskasta!

Ahdistuksia lieventäviä kirjoituksia täältä poistetaan, noh, ihmisyys ei kaikki kiinnosta.

Miten se oikein on uskovaisten suhteen, sallikaan minun kysyä, että onko se todellakin ahdistusta josta kirjoitatte vain olisko sittenkin kyse "PyhänHengen" ilmoituksista kyse, jota monet kutsuvat hengenahdistukseksi?

Googletin tänään aamuahdistus -sanan ja löysin tämän viestiketjun. Yllätyin ja ilahduin (jos nyt ahdistuksen vuoksi voi ilahtua), että tuoreimmat kommentit tässä ketjussa ovat eiliseltä päivältä.

Minua on tänä talvena ruvennut vaivaamaan tavallista pahempi aamuahdistus, joka ei näytä menevän ohi vaan oikeastaan vain pahenee. "Ilahduin" siis, että kohtalotovereita on. Joku tuolla aiemmassa viestissä kuvaili, kuinka kaikki ikävät asiat kuohahtavat päähän yhtä aikaa heti herätessä. Että sekö olisi ahdistuksen syy...

Minä herään lähes joka aamu raskaisiin uniin. Unen tunnelma ikään kuin jatkuu herättyä ja siinä samassa syntyy ahdistus, joka jollain kummallisella tavalla liittyy alkavaan päivään. Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti niin, että itse unta ja niitä ajatuksia ei enää myöhemmin kunnolla tavoita. Kuin uni ja valve sekoittuisivat toisiinsa tuon lyhyen kauhutuokion ajan. Hyvin vaikea on kuvailla sitä.

Tiedän nukkuvani liian pitkään, koska minulla ei ole mitään kiirettä minnekään. Jos joudun nousemaan aikaisin jonkin aamumenon vuoksi, ei ahdistus "ehdi iskeä". Siispä looginen ajatus on, että pitäisi ruveta pakottamaan itsensä ylös joka aamu kukonlaulun aikaan. Pitäisi ainakin kokeilla sitä.

Nykyiset keinoni, eli sängyssä viivyttely heräämisen jälkeen, unen muistelu ja rauhallinen aamuvenyttely laimentavat ahdistusta ja kun lopulta kävelen keittiöön, on ahdistus "unohtunut", mutta vain kultakin aamulta kerrallaan.

Miten tuosta tuskasta pääsisi kokonaan irti? Olen sitä mieltä, että vaikka se päiväksi lähes unohtuu, mutta kuitenkin on taas seuraavana aamuna tuoreena läsnä, se vaikuttaa hiipimällä mieleen kuitenkin. Enhän muuten olisi ruvennut etsimään kohtalotovereita netistä!

'Minä herään lähes joka aamu raskaisiin uniin. Unen tunnelma ikään kuin jatkuu herättyä ja siinä samassa syntyy ahdistus, joka jollain kummallisella tavalla liittyy alkavaan päivään. Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti niin, että itse unta ja niitä ajatuksia ei enää myöhemmin kunnolla tavoita. Kuin uni ja valve sekoittuisivat toisiinsa tuon lyhyen kauhutuokion ajan. Hyvin vaikea on kuvailla sitä.'

Kuin minun suustani tuo teksti.

Monia ahdistaa yksinäisyys, tosin kaikki siitä kärsivät eivät sitä mielellään kerro.

Minulla myös aamutuskaa, varsinkin viikonloppuisin. Nyt kun on jo valoisaa, jopa vielä enemmän. Tuntuu, että aurinko leikittelee ulkona, minulla taas niin synkeä olo. Asunto tuntuu hyvin tyhjältä, jota siis onkin, ja naapuruston vaimeat äänet vain korostavat yksinäisyyttäni.

Arkena en tätä koe, koska herään aikaisin, yleensä huonosti nukkuneena, ja kiirehdin heti aamutoimiin, laitan radion päälle. Melankolialle ei ikään kuin ole tilaa.

Päivän mittaan olo on hyvä, joten kyse yleensä tosiaan ihan siitä heräämisen jälkeisestä tilata. Olo on vähän sellainen "tässäkö tämä nyt on?" ja epämääräinen möykky rinnassa tuntuu aivan todelliselta.

Aamulla herättyäni olen ahdistunut siihen asti kun pääsen töihin. Siellä alkaa sosiaalisuus ja työ vie ajatukset pois itsestä. Jotenkin unesta herääminen yht äkkiä tuo tuskaisan olon. Sitä yrittää "tulla taas omaksi itsekseen" . Vähän kuin mikä maa, mikä valuutta. Tärkeintä mielestäni yleensäkin ahdistuneisuudessa olisi saada ajatukset itsestä poispäin. Nyt kun jouduin aloittamaan ssri t toisen kerran, ja 3kk olen käyttänyt, niin alkaa tuntua että tästä selvitään. En tiedä uskallanko enää koskaan lopettaa lääkkeitä. Ahdistuksen uusiutuminen ja lääkkeiden uudelleenaloitus on maanpäällinen helvetti, ennenkuin alkavat taas auttamaan. Se hyvä puoli vuosia kestäneessä ahdistuksessa on, kun kuoleman- ja helvetinpelkoni on kadonnut kokonaan. Helvetin olen jo kokenut, siksi kuolemassakaan ei ole mitään pelottavaa.

Hienoa, että en ole yksin! Minulla myös heti, kun avaan silmät, on huono, ikävä alakuloinen olo. Se helpottaa ehkä parissa- viidessä minuutissa. Sitä pahentavat: illalla syöty sokeri, illalla otettu bentso, lyhyt yöuni, illalla otettu alkoholi. Voisin kutsua sitä myös häpeän ja arvottomuuden tunteeksi, ikäänkuin moraaliseksi krapulaksi, esim. jokin somepäivitys, olinkohan nyt ihan tyhmä, kun kirjoitin sen ja sen. Sitten menen äkkiä poistamaan joitakin kommentteja, ja kohta ne on jo unohtuneet. Aikaisemmin oletin, että nyt alkaa taas masennus, ja hain mielialalääkkeitä, ja niillä aamuahdistus hävisi. Nyt kuitenkin huomaan, että meitä on muitakina, ja meillä olo on ihan hyvä tuon muutaman aamuminuutin jälkeen, joten olen ajatellut todella selvittää, miksi olo on ahdistunut, vaikka mitään noista edellä mainitsemistani asioista ei olisi ollut syynä. Minua helpottaa ajatus, että niin moni muukisn on samassa tilanteessa, ja, että tämä ei ole alkua masennukselle. Nyt kokeilen valohoitoa aamuisin, koska syksy on tulossa, katsotaan auttaako se. Niin ja olen nainen!

Jos joku haluaa kirjoitella ed mainituista privasti, olen enemmän kuin valmis.
Nämä aamuahdistukset ovat enemmän kukn tuttuja itselle, ja nyt saikulla näistä.
[email protected]

Huhhuh, aamuahdistus on myös mulla ihan tuskanen ilmiö!

Olen ollut vuosia masentunut, enemmän ja vähemmän. Sillon kun olo on pahimmillaan, aamut ovat todella ahdistavia enkä meinaa päästä ylös. Sydän hakkaa ja päässä humisee. Illalla olo on ollut ihan mukava, aamujen olokin helpottaa melko pian. Mutta todellista se on.

Syön Cymbaltaa (gen.subst. tehty ja vaihdettu lääke samaan vastaavaan). Annos on 60mg ja se on nostettu muutama päivä sitten. En ole koskaan kokenut että olisin saanut sivuvaikutuksia, mutta nyt tuntuu että ahdistus on ehkä hieman pahentunut lääkkeen(noston?) myötä. Diagnooseina masennus ja paniikkihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Elämä on sekaisin, parisuhde sekaisin ja töistä olen nyt sairaslomalla.

Viime syksynä olin hirveän ahdistunut ja aamut oli pahempia. sydän hakkas ja olis tullut ulos varman ellen olis pitänyt ulkopuolelta kiinni. Lääkärissä otettiiin kaikki mahdolliset kokeet, kaikki oli ok. Sain sitten mielialalääkkeet, entinen vaihdettiin toiseen, entistä olin syönyt jo muutaman vuoden. Olo koheni parissa viikossa, aamuahdistukseen määrättiin opamoxia joka auttoi hyvin. Opamoxin pystyin lopettamaan aika pian eikä edes vieroitusoireita tullut. Keväällä lopetin pöljästi Sertlan orionin kun tuntui että en tarvitse sitä enää. Tänä syksynä alkoi taas samat oireet ja ja aloin syömään samaa lääkettä, neljä viikkoa syöty eikä mitään apua. Ahdistus aamulla heti herättyä on hirveä, sydän hakkaa ja levoton olo. Välillä helpompaa mutta kumma juttu jos aamulla herätys töihin 03.00 niin ahdistus ei ehdi iskeä ja päivä menee hyvin mutta iltavuoro ja nukun pitempään niin aivan kamala aamupäivä on edessä. Kuin suuri möykky jossain sisällä ja syvällä. Päivisin olen levoton ja toivon vain että selviän hyvin työpäivästä. On kai pakko sopeutua kun kaikki kotikonstitki on kokeiltu. Välillä tulee ilonhetkiä mutta ahdistus palaa takuuvarmasti. Neuvoja?

Stressihormonit jyllää aamulla eniten. Työ saattaa stressata sua myös.

Kas täällä olikin kohtalontovereita. Itse olen aivan neuvoton tän ahdistuksen kanssa. Aamulla kun herään niin se ahdistus ja painon tunne on tosi voimakas. Sydän hakkaa ja tuntuu että taju lähtee. Herään usein tosi aikaisin ja unen saaminen uudelleen on mahdotonta. Olen vasta aloittanut brintellixin uusiutuneeseen masennukseen. Ja jotenki tuntuu että olo on jopa pahentunut aloituksen jälkeen. Yritän peitellä lapselta tätä kamalaa oloa.. Mutta ahdistus on tosi lamaannuttava. Mies ei tätä oikein ymmärrä ja koen masennuksesta ja ahdistuksesta jopa häpeän tunteita. Koulu ja työt vievät ajatuksia muualle. Mutta kotiin tultua ahdistus hiipii takaisin. Käyn kunnan mielitiimissä juttelemassa.. En tosin koe siitä kovin hyötyväni. Vaikkakin hyvä tietenkin puhua olostaan. En enää löydä sellaista 'sisäistä' rauhan tunnetta.

Voisiko aamuinen tuskainen ahdistus tulla monilla siitäkin, että illalla otettu lääke/lääkkeet puolittuvat aamulla tai jotkut lyhytvaikutteiset puolittuvat veressä jopa aiemmin yöllä. Tarkoitan psyykenlääkkeet. Itselläni oli tätä ilmiötä Xanorin kanssa, minkä pienen määrän otin illala saadakseni unen ja aamulla olikin kauhea olo, mikä usein kesti iltapäivään asti. Kun laitettiin käyttööni pienin määrä SSRI'tä, niin aamuahdistusoire lähti tasoittumaan pois. Ei oiretta nyt ole, vaikka yleisesti minulla kyllä on masentuneisuutta melkein aina. Aamusta enemmänkin saan kuin stressin tunteen, että mistä kaikesta tänään pitääkään selviytyä, ja se stressiolo työntää voimaa nousta, asioita odottaa. Mutta pahimman kautta noin vuosi sitten kävin läpi aamuahdistusta. En kaikkea tiedä, miksi (onneksi!) väistyi. Toivoa on.

Bentsot aiheuttaa pitkään käytettynä masennusta ja ahdistustakin. Kannattaa kokeilla hitaasti tehtyä vieroitusta ensin hentsoista ja sen jälkeen ssri napeista. Itse tosin tein toisinpäin eli ensin lopetin ssri lääkkeen aika seinään ja sen jälkeen bentsot hitaasti. Olo parantunut hurjasti ja aamuahdistuskin lähes kadonnut.

Kummamallista vastausta täällä. Syy on kuitenkin yksinkertaine aivojen kemiassa. Serotoniini ei vaikuta yöllä (ei tarvitse koska aivot levossa) ja herännenä tuo hormoni edelleen hitaasti pääsee vaikutamaan. Itsellä pahimmat vaiheet ajoi yöpainajaisiin jotka hoidettiin mirtazapiinillä, joka taas johti 20kg painonnousuus. Eli. Jos ahdistus pysyy kasassa suosittelen heti herättyä liikuntaa muodossa tai toisessa. Vaikeaa siihen ryhtyä mutta piam huomas että hermosto kiittää..

Ahdistus ja univelka yhdessä on kamalaa, aamuyöllä iskee kamala paniikki ja mahdoton enää nukkua . Aamulla heti liikuntaa 5-6 km lenkki niin vähän helpottaa , sitten kauhulla pelottaa seuraava yö

Aamulla ahdistus on kovimmillaan, johtuen stressihormoni kortisolista, jonka taso on aamulla korkeimmillaan. Myös serotoniinin määrät silloin vähäiset kuten edellä joku totesi. Kortisoli kuitenkin tekee sen paniikin ja hädäntunteen, sitä on muutenkin siis aamuisin eniten, ja jos elämäntilanne vielä antaa aihetta ahdistukseen niin aamulla olo on pahin.

Lääketehtaiden myrkyt ovat pitemmän päälle haitallisia. Luontaisempia kontsteja on myös, ja niissä ei ole haittoja. Itselleni on tehonnut parhaiten kotioloissa tehtävä avanotuinti - heh, joo: jää kylmää vettä vatiin tai lavuaariin ja sinne kädet ranteita myöten, mielellään myös kasvot etenkin nenän ja silmien seutu. Näin saadaan aikaan ns. sukeltajarefleksi. Pidätetään henkeä 15-30 sekuntia, jolloin parasympaattinen hermosto aktivoituu ja keho ja sen myötä mielikin alkaa rauhoittua. Toistetaan tämä pari kertaa. Olo helpottuu kummasti. - Tärkeää on, että vesi on todella kylmää, ja että ranteet peittyvät (siinä kohtaa vaikutus on suurin, koska valtimot siinä). Lisätietoa ja video-opastustakin netistä googlaamalla "diving reflex". Tämä siis rauhoittaa kiihtynyttä hermostoa, mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, ja aamulla lisäksi herättää ihan mukavasti kylmän veden vaikutuksesta.

Aamupaniikkiin lisäksi tähän yhdistettynä liikunta. Jokainen löytää oma lajinsa ja tyylinsä kun kokeilee. Suorituspaineet ja vanhat ikävät muistot koulun liikuntatunneilta kannattaa heittää romukoppaan. Voi koettaa esim. vaikka tanssia jonkun mieleisen musiikin säestyksellä. Joogaliikkeet ovat tehokkaita ahdistuksen hallintaan, ja niihin löytyy opastusta netistä. Helppoja liikkeitä joita oppii kuka vaan, ilman välineitä. Aamupaniikissa, ehkä huonosti nukkuneena ei kannata asettaa itselleen mitään paineita, tehdä vaan sen verran kun kokee voivansa, aluksi kannattaa kuitenkin koettaa ylittää mukavuusaluetta hieman. Se palkitsee.

Liikunnasta tulee endorfiineja, ja lihasjännitykset laukeavat. Tärkeää on opetella olemaan suorittamatta ja löytää itselle yksilöllisesti sopivat tavat joilla keho ja mieli saadaan voimaan paremmin. - Aamupaniikki on kemiaa, yhdistettynä raskaasseen elämäntilanteeseen, nämä elämää pilaavat tekijät on mahdollista selättää em. konstein ainakin sen verran että päivä lähtee paremmin liikkeelle.

Myös ruokaa mikä virkistää eikä plösäytä eikä lannista entisestään. Itse en julistaisi kahvia enkä sokeria pannaan aamulla, vaikka ne periaatteessa lisäävätkin sympaattisen hermoston aktivaatiota. Jos samalla syö terveellistä ja energisoivaa ruokaa kuten marjoja, kuituja, hapanmaitotuotteita, mahdollisesti spirulinaa tai vehnänorasjauhetta tms. ravinnerikasta juomatiivistettä niin voi ihan rauhassa ahmia vaikka pullan. Siitä mieli piristyy aamulla eikä kaikkea tartte ottaa niin vakavasti.
- Näistä ykköskonsteina kyllä suosittelen sitä aamuista avantouintia kotona - eli pää vatiin ja jäävettä sekaan. :) Ette pety.

Ahdistusta lievittää myös Propral, jonka vaikuttava aine on propranololi. Eri asia, kuinka turvallinen tämä lääke on pidemmän päälle.

Olipa valaiseva linkki, jos halutaan että yksi ihminen saa avun lääkkeellä, se pitää määrätä seitsemälle, eli kuusi syö turhaan. 😳