Olen vasta muutaman vuoden tiedostanut ja pystynyt itselleni myöntämään, että äitini on narsisti. En tässä laajemmin kertomaan karmeaa elämäntarinaani, johon kuului henkinen ja fyysinen väkivalta, alistaminen, loputon valehtelu ja väheksyminen. Päälimmäisenä täydellinen tunnekylmyys ja empatian puute.
Reilu kymmenen vuotta sitten siskoni yllättäen katkaisi lämpimät välimme. Kokonaan. Tuohon liittyi ehkä hänen kateutensa elämänmuutokseeni (omaa mutua). Eli hän seurasi äitimme "kohtaloa".
Tällä hetkellä joudun surukseni toteamaan, että toinenkin siskoni on muuttunut äärimmäisen kylmäkiskoiseksi ja tunnekylmäksi. Hän on aina yrittänyt hyötyä toisista ihmisistä. Hänellä on elämässään melkoisen rankkoja kokemuksia, mutta hänessä ei ole koskaan ollut mitään syytä. Kuin äitimme suusta. Siinäkö meni toinenkin siskoni narsismin kitaan?
Yritän peilata itsestäni narsistin piirteitä, joitakin löydän ja kamppailen kynsin hampain näitä vastaan. Selviänkö järjissäni? Huom. En ole tekemisissä näiden äärimmäisen vaikeiden sukulaisten kanssa kuin vain viimeisessä pakossa. Minulle tulee fyysisesti karmea olo ilkeiden ja negatiivisten ihmisten seurassa. Olen niin "henkinen" tapaus.
Reilu kymmenen vuotta sitten siskoni yllättäen katkaisi lämpimät välimme. Kokonaan. Tuohon liittyi ehkä hänen kateutensa elämänmuutokseeni (omaa mutua). Eli hän seurasi äitimme "kohtaloa".
Tällä hetkellä joudun surukseni toteamaan, että toinenkin siskoni on muuttunut äärimmäisen kylmäkiskoiseksi ja tunnekylmäksi. Hän on aina yrittänyt hyötyä toisista ihmisistä. Hänellä on elämässään melkoisen rankkoja kokemuksia, mutta hänessä ei ole koskaan ollut mitään syytä. Kuin äitimme suusta. Siinäkö meni toinenkin siskoni narsismin kitaan?
Yritän peilata itsestäni narsistin piirteitä, joitakin löydän ja kamppailen kynsin hampain näitä vastaan. Selviänkö järjissäni? Huom. En ole tekemisissä näiden äärimmäisen vaikeiden sukulaisten kanssa kuin vain viimeisessä pakossa. Minulle tulee fyysisesti karmea olo ilkeiden ja negatiivisten ihmisten seurassa. Olen niin "henkinen" tapaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensin haluan sanoa, että olen todella pahoillani siitä, että rakkaatkin ihmiset perheessäsi ovat kadottaneet oman lämpönsä ja halunsa jakaa sen muiden kanssa. Minun perheessäni onneksi "vain" vanhempani ovat narsisteja.
Ymmärrän että on vaikea pysyä omana itsenään, kun on erittäin vaikeita ihmisiä ollut Koko elämän aikana ympärilläsi. Kannattaa kumminkin keskittyä niihin piirteissä itsessäsi mitkä olet huomannut tekevän muut ihmiset ja sinut onnellisiksi. Uskon, että olet lohduttanut, saanut ihmisiä nauramaan ja ehkä jopa suojellut joitakin ystäviäsi ja tämä on antanut mukavan olon sisälläsi. Kun vaan muistat miten palkitsevia tietyt asiat ovat elämässä rankkoinakin hetkinä, niin en usko, että koskaan pystyt kadottamaan omaa itseäsi.
Äitini on narsistisia piirteitä omaava.Ei ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa,henkistä kylläkin ja ovelaa manipulointia.Lapsena pelkäsin häntä ja siksi kai sain itse läheisriippuvaisen oireita.
Siihen aikaan ei narsismista puhuttu. Vasta jonkun vuoden olen asian ymmärtänyt narsismista tietoa saatuani. Olen moneen juttuun mennyt tunteella mukaan, mutta koskaan en ole äitiäni jättänyt. Etäisyyttä välillä otan ja parantelen itseäni.
Hän on jo vanha ja tiedän hänen tarvitsevan apua sen verran,että pärjää omassa asunnossaan. Sen hänelle suon koska en halua kostaa hänelle,hänen kauttaan minule tapahtuneita asioita. Hylkääminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua.
Omasta hyvinvoinnista on huolehdittava sen ymmärrän nyt.
Kun mietin sisaruksiani kaikki olemme jonkun sortin läheisriippuvaisia.
Kun sen itse ymmärtää voi oppia elämään toisten rinnalla eikä perheessä aikusten lasten tarvitse välttämättä vanhempiansa kokonaan jättää.
Vähän rajaa kylläkin. Omaan elämään on oikeus.
Lapsuuden haavat tulee nähdä ja käsitellä ne ovat todella tapahtuneita.
Paraneminen on mahdollista ja anteeksi anto vaikka narsisti ei koskaan omaa osuuttaan ymmärtäisikään.