Mitenkähän tämän aloittaisi, pakko näitä tuntemuksia on jonnekin purkaa... Tiedän että 24:n foorumit on väärä paikka mutta kuitenkin.
Olen ihan pian 17 vuotias lukiolainen, joka oli perusterve, elämäniloinen eikä ollut huolta huomisesta.
Noin puolitoista viikkoa sitten huomasin kuitenkin että alan syödä entistä huonommin. Tasan viikko sitten ruokahalut tipotiessän, alkoi pahoinvointi, jatkuva väsymys. Pahoinvointi meni ohi pian sen jälkeen, kun lääkäri sanoi kyseessä olevan lievä vatsatauti. Sitten nousi lämpö, edelleen ruokahaluttomuus, sydämentykytys, kerran jo hengenahdistusta ja se väsymys. Olo heikkeni päivä päivältä ja sekavuus lisääntyy, käyn lääkärissä, otetaan testit, odotetaan. Pari päivää sitten ensimmäiset verikokeet; ei mitään, tänään, ikään kuin viimeisenä pisarana; ei mitään lopuissakaan tuloksissa.
Parina viime päivänä mielessä on pyörinyt itsetuhoisia ajatuksia ihan tuosta vaan, hyppään sillalta, siinä se. Voiko joku sairaus tehdä näin? Kaikki tuli ihan tuosta vaan, mikän ei nyt huvita.
Olisi kavereita, mielenkiinnon kohteita, ulkomaanmatka nurkan takana, TULEVAISUUS, mutta ei. Onko se kaikki vain pään sisällä? Pelko siitä että onkin joku syömishäiriö (ihan tuosta vaan?) tekee elämisestä mahdottoman tuntuista. Miten siitä voi nauttia jos on nälkä, mutta ruoka ei maistu? Olen ihan justiisa alipainoinen, menettänyt kolme kiloa viikon aikana. On itkukohtauksia, tänään lähen kiertelemään kylää, etsimään sopivaa paikkaa tehdä SE(vaikka olenkin uskonnollinen).
Nyt äkkiä jotain lohtua tai rohkaisuja kehiin. Vaikka tuntuu että "sairauden" muut oireet ovat katoamassa, niin siitä on jäänyt päälle jonkinlainen ahdistus, masennus ja kova kiire päättää oma elämänsä :( Vielä kaksi viikkoa sitten olin vielä täysin normaali...
Olen ihan pian 17 vuotias lukiolainen, joka oli perusterve, elämäniloinen eikä ollut huolta huomisesta.
Noin puolitoista viikkoa sitten huomasin kuitenkin että alan syödä entistä huonommin. Tasan viikko sitten ruokahalut tipotiessän, alkoi pahoinvointi, jatkuva väsymys. Pahoinvointi meni ohi pian sen jälkeen, kun lääkäri sanoi kyseessä olevan lievä vatsatauti. Sitten nousi lämpö, edelleen ruokahaluttomuus, sydämentykytys, kerran jo hengenahdistusta ja se väsymys. Olo heikkeni päivä päivältä ja sekavuus lisääntyy, käyn lääkärissä, otetaan testit, odotetaan. Pari päivää sitten ensimmäiset verikokeet; ei mitään, tänään, ikään kuin viimeisenä pisarana; ei mitään lopuissakaan tuloksissa.
Parina viime päivänä mielessä on pyörinyt itsetuhoisia ajatuksia ihan tuosta vaan, hyppään sillalta, siinä se. Voiko joku sairaus tehdä näin? Kaikki tuli ihan tuosta vaan, mikän ei nyt huvita.
Olisi kavereita, mielenkiinnon kohteita, ulkomaanmatka nurkan takana, TULEVAISUUS, mutta ei. Onko se kaikki vain pään sisällä? Pelko siitä että onkin joku syömishäiriö (ihan tuosta vaan?) tekee elämisestä mahdottoman tuntuista. Miten siitä voi nauttia jos on nälkä, mutta ruoka ei maistu? Olen ihan justiisa alipainoinen, menettänyt kolme kiloa viikon aikana. On itkukohtauksia, tänään lähen kiertelemään kylää, etsimään sopivaa paikkaa tehdä SE(vaikka olenkin uskonnollinen).
Nyt äkkiä jotain lohtua tai rohkaisuja kehiin. Vaikka tuntuu että "sairauden" muut oireet ovat katoamassa, niin siitä on jäänyt päälle jonkinlainen ahdistus, masennus ja kova kiire päättää oma elämänsä :( Vielä kaksi viikkoa sitten olin vielä täysin normaali...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko ehkä kriisiytynyt pikku hiljaa, vai onko ympärilläsi jotain ikävää, voisithan tunnelukkotestin netistä etsiä, ym.