Haluan kertoa tästä täällä, koska tämä palsta on nykyään ainoa juttukaverini. Kävin tänään shiatsu-hoitajalla, joka kertoi kykenevänsä tulkitsemaan kehosta asiakkaansa tunnetiloja. Mutta ensin vähän taustaa (jota olen kyllä jauhanut täälläkin jo moneen kertaan):
Avomieheni jätti minut toisen löydettyään reilu vuosi sitten. Pääsyynä oli minun masennukseni. Romahdin erossa ihan täysin henkisesti ja olen kärsinyt siitä asti kovasta ahdistuksesta ja erilaisista pelkotiloista. En kykene sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaikka sitäkin olen jonkinverran koettanut harrastaa ja tunnen sitä kaipaavani. En vain enää osaa. Pääasiassa olen ollut yksin ja keväästä asti tehnyt paljon retkiä ympäriinsä, kävellyt metsässä ja kaduilla.
Ahdistus tuntuu puristuksena päässä, silmien takana, ja möykkynä rintakehän alla. Pelkään vanhenemista, pelkään että aika kuluu (olen 37-vuotias nainen), etten koskaan enää pysty suhteeseen ja päivä päivältä olen vanhempi ja vähemmän kiinnostava. Pelkään, etten koskaan enää tule olemaan onnellinen. Pyörittelen epätoivoisena mennyttä ja mietin koko ajan, että antaisin mitä vain, jos voisin palata ajassa taaksepäin ja saisin ihanan mieheni takaisin.
No, palataan shiatsu-hoitoon. Hoitaja ei kysynyt minulta mitään ennen hoitoa, vaan kertoi vain kuinka edetään. Tässä huomioita, joita hän teki hoidon aikana ja sen jälkeen:
"Sinulla on raskas tunne päässä, ei päänsärkyä, mutta jotakin muuta. Ehkä myös liikaa ajatuksia. Olet juuttunut johonkin asiaan etkä pääse eteenpäin. Ehkä jokin päätöksentekotilanne.
Olet hirveän hätäinen, sinulla ei ole kiire mihinkään. Nyt on aika olla yksin ja saan tunteen, että sinun olisi hyvä mennä luontoon, kävellä vaikka yksin metsässä. Koeta lakata pyörittelemästä mennyttä, et voi saada sitä takaisin. Saan tunteen vatsassa tai rinnassa olevasta ahdistuksesta ja silmien takana ja otsalla olevasta painon tunteesta."
Aika uskomattoman yksiin osui siihen nähden, etten kertonut tälle ihmiselle kuin nimeni ajanvaraustilanteessa. Kuuntelin häntä hiljaa, koska olen joskus kuullut, että ihmisen reaktiot ohjaavat tämäntyyppistä tulkintaa.
Se mikä meni vikaan oli tuo tulkinta päätöksentekotilanteesta. Ja toiseksi se, että olen henkisesti aivan ihmisraunio, mutta hän ei käytöksensä perusteella "huomannut" sitä minusta.
Mielenkiintoinen kokemus joka tapauksessa, kiva kun sai jollekulle kertoa!
Avomieheni jätti minut toisen löydettyään reilu vuosi sitten. Pääsyynä oli minun masennukseni. Romahdin erossa ihan täysin henkisesti ja olen kärsinyt siitä asti kovasta ahdistuksesta ja erilaisista pelkotiloista. En kykene sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaikka sitäkin olen jonkinverran koettanut harrastaa ja tunnen sitä kaipaavani. En vain enää osaa. Pääasiassa olen ollut yksin ja keväästä asti tehnyt paljon retkiä ympäriinsä, kävellyt metsässä ja kaduilla.
Ahdistus tuntuu puristuksena päässä, silmien takana, ja möykkynä rintakehän alla. Pelkään vanhenemista, pelkään että aika kuluu (olen 37-vuotias nainen), etten koskaan enää pysty suhteeseen ja päivä päivältä olen vanhempi ja vähemmän kiinnostava. Pelkään, etten koskaan enää tule olemaan onnellinen. Pyörittelen epätoivoisena mennyttä ja mietin koko ajan, että antaisin mitä vain, jos voisin palata ajassa taaksepäin ja saisin ihanan mieheni takaisin.
No, palataan shiatsu-hoitoon. Hoitaja ei kysynyt minulta mitään ennen hoitoa, vaan kertoi vain kuinka edetään. Tässä huomioita, joita hän teki hoidon aikana ja sen jälkeen:
"Sinulla on raskas tunne päässä, ei päänsärkyä, mutta jotakin muuta. Ehkä myös liikaa ajatuksia. Olet juuttunut johonkin asiaan etkä pääse eteenpäin. Ehkä jokin päätöksentekotilanne.
Olet hirveän hätäinen, sinulla ei ole kiire mihinkään. Nyt on aika olla yksin ja saan tunteen, että sinun olisi hyvä mennä luontoon, kävellä vaikka yksin metsässä. Koeta lakata pyörittelemästä mennyttä, et voi saada sitä takaisin. Saan tunteen vatsassa tai rinnassa olevasta ahdistuksesta ja silmien takana ja otsalla olevasta painon tunteesta."
Aika uskomattoman yksiin osui siihen nähden, etten kertonut tälle ihmiselle kuin nimeni ajanvaraustilanteessa. Kuuntelin häntä hiljaa, koska olen joskus kuullut, että ihmisen reaktiot ohjaavat tämäntyyppistä tulkintaa.
Se mikä meni vikaan oli tuo tulkinta päätöksentekotilanteesta. Ja toiseksi se, että olen henkisesti aivan ihmisraunio, mutta hän ei käytöksensä perusteella "huomannut" sitä minusta.
Mielenkiintoinen kokemus joka tapauksessa, kiva kun sai jollekulle kertoa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän kävely syksyissä metsässä rahoittaa. Kävin juuri lenkillä illan hämärssä ja oli jo pieni tihkusade mutta ei kasteleva. Puhuminen tunteista auttaa aina. Kannattaa myös kirjoittaa. Kyllä sinunkin elämä voi vielä saada valoisamman käänteen. Aikansa asioita pyörittelee ja sitten vain loksahtaa uusi vaihe päälle tai alkaa unohtelemaan niitä murheitaan.