21 grammaa

Jopas oli tekemällä tehty elokuva. Juuri sen verran "taiteellinen", että voisi uskoa sen uppoavan puoliälymystöön; osaan elokuva-arvostelijoista yms.

"Taide-elokuvien" genressä 21 grammaa on juuri sellainen, että on pantava aivot narikkaan, jotta pystyisi uppoamaan kunnolla siihen, eli saisi jotain elokuvasta irtikin. Kaikki elokuvassa on falskia ja teennäisen syvällistä yms. Halpahintaisuutta ei pysty silloin välttämään, kun yrittää olla originelli, syvällinen, vakuuttavan vakava ja syvästi otettava -jos ei nimittäin omaa näkemystä, oikeanlaista taiteellista aistia, ja viime kädessä sydäntä; oikeata elokuvaohjaajan sydäntä.

Elokuvan leikkaus toimi kaamealla tavalla aivan liian usein. Kuvakulmat välähtelivät ja sinkoilivat kuin jossain halpavideossa, ilman mitään oikeanlaista rytmiä ja elokuvan poljentoa rikkoen. Tämä valinta oli juuri sitä päälleliimattua taiteellisuutta; originellisuutta ilman sydäntä ja näkemystä. Vaikka elokuvan perustempo oli rauhallinen, silti elokuvaan ei oltu ymmärretty laittaa rauhallista, viipyilevää, zoomailevaa ja karismaattista kohdetta aina eri kuvakulmista lähestyvää kuvakulmaa. Typerä veto, koska näyttelijöissä oli imua, ja kuvakulman sinkoilu vain heikensi ja rikkoi elokuvan tunnelmaa.

Näyttelijät olivat nimittäin karismaattisia. parhaiten kunnostautui ja osaansa muutenkin sopivin oli Michaelia näyttelevä Danny huston.
Myös Sean Penn oli mukiinmenevä, mutta hänellä on ne maneerinsa, eikä hän muutenkaan kuulu luonnenäyttelijöiden kärkikastiin, vaikka onkin etevä, varsinkin jos pääsee näyttelemään itseään.

Vaikeassa perheensä menettäneen naisen surussa ja tuskassa pyuöriskelevän lesken rooliissa Naomi Watts ei kyennyt uskottavaan roolityöhön. Hänen tunteensa ja heittäytyminen rooliin jää liian ohueksi ja etäiseksi. Hyvä näyttelijä sinänsä, mutta väärä valinta tuohon vaikeaan rooliin, joka olisi vaatinut paljon enemmän resursseja ja uskaltamista.

On vaikea sanoa tarkkaan, miksi koin leffan niin tympeäksi. Yleisvaikutelma syntyi ehkä juuri elokuvan falskiudesta: niin monessa paikassa mentiiin tyylittömästi yli. Ikäänkuin ohjaajalta olisi puuttunut taiteellista itsevarmuutta, ja siksi hän sortui ylilyönteihin ja liikaan yrittämiseen, jolloin sinänsä hyvä juoni ja leffa meni kertakaikkiaan överiksi ja muuttuikin epäuskotavaksi ja teennäiseksi.

Kertakaikkiaan falski elokuva, eipä voi muuta sanoa. Mutta uppoaa varmaan keskivertoihmiselle, joka ei ole turhan "tarkka", ja saa kaipaamiaan emootioita ja tuhruttaa muutaman kyyneleen. Itsekkin kyllä vääntäisi mielellään muutaman tipan silloin tällöin, mutta tämän elokuvan parissa se ei kyllä onnistu, paremminkin kyynisyys herää keinotekoisen edessä.