Olen sairastellut monta vuotta masennusta ja olen kerennyt miettiä asiaa aika monelta kantilta ja olen viimein ruvennut uskomaan siihen, että masennuksella on aina joku syy. Tai useampia syitä saman aikaisesti. Aikaisemmin ajattelin epämääräisesti, että masennusta voi olla ilman mitään tunnistettavaa syytäkin, mutta en enää ajattele niin. Nykyään minun mielestä masennus johtuu aina ja joka kerta siitä yksinkertaisesta syystä, että masennusta sairastava aina tahtoo jotain ja - ilmeisestikin - ei saa toivomaansa. Tuo toivottu asia voi oikestaan olla minkälainen vaan maan ja taivaan väliltä mutta toive kuitenkin. Näin olen ajatellut ja sen myötä - ainakin hieman - parantanut omaa elämääni vaikka en missään täydellisessä kunnossa vielä olekaan.
Mitä mieltä te muut masennusta sairastavat olette: onko teidän mielestä masennuksella aina jokin syy vai voiko se tosiaan olla vaan niin kuin eräs kaverini tapaa sanoa "eksistentiaalinen v*****s"? =)
Mitä mieltä te muut masennusta sairastavat olette: onko teidän mielestä masennuksella aina jokin syy vai voiko se tosiaan olla vaan niin kuin eräs kaverini tapaa sanoa "eksistentiaalinen v*****s"? =)
Vastaukset 92
Vanhimmat
Aiheen vierestä yksi hassu huomio tähän väliin. Masennusta ei voi sairastaa sanan todellisessa merkityksessä, koska masennus ei ole sairaus. Tilalla tulisi käyttää esimerkiksi sanontaa "olen masentunut" samalla tavalla kuin, jos kertoo olevansa iloinen. Eroa ei tee pitkäänkään jatkunut raju masennus, vaikka se monesti luokitellaan 'sairaudeksi'. Todellisuudessa, sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sairauden määritelmän kanssa.
Eix masennus ole psykiatrinen sairaus??? Masennus ei ole sama asia kuin apeus, koska apeus menee ohitse, masennus ei.
Masennukseen saattaa liittyä myös itsetuhoisuutta ja ajatuksia tai puhetta kuolemasta tai itsemurhasta. Lisäksi masentuneella voi olla perusteettomia tai kohtuuttomia itsesyytöksiä, ruokahalun muutoksia, unettomuutta tai liikaunisuutta sekä keskittymiskyvyn ja muistitoimintojen heikkenemistä. Lisäksi saattaa esiintyä arvottomuuden tunnetta, ärtyneisyyttä, itkuisuutta tai vaikeuksia itkeä, vähentynyttä seksuaalista mielenkiintoa ja aktiivisuutta, painon muutoksia, päänsärkyä, vatsavaivoja ja epämääräisiä kipuja.
Mä en oikein kässää tota sun kirjoitusta. Miks masennus ei sun mielestä täytä sairauden määritelmää, ole hyvä ja perustele!
Masennus tai apeus, kyseisellä tunteella on monta nimeä, menee kyllä ohi, kun aiheuttajaan on puututtu ja saatu korjattua. Itsesyytökset, ruokahalun muutokset, itsetuhoisuus, puheet kuolemasta, unettomuus, liikaunisuus, keskittymiskyvyttömyys, muistiongelmat, arvottomuuden tunteet, ärtyneisyys, itkuisuus, vaikeudet itkeä, vähentynyt seksuaalinen aktiivisuus tai halut, painon muutokset ylös tai alas, vatsavaivat ja muut kipuilut ovat aivan normaaleita ihmisreaktioita stressaaviin ja ikäviin elämäntapahtumiin. Ne eivät ole sairauksia itsessään eivätkä myöskään mitenkään epänormaaleja vastaavissa tilanteissa. Sairaudella tarkoitetaan epänormaalia fyysistä poikkeavuutta esimerkiksi keuhkoissa, sydämessä, aivoissa, raajoissa tai missä tahansa muualla ruumiissa. Masennus ei johdu fyysisestä viasta vaan on lähtöjään psyykkinen ongelma. Luettelemiasi oireita saattaa tosin esiintyä oikean sairauden myötä! Mikäli mitään fyysistä vikaa ei kuitenkaan ole (ei löydetä), puhutaan psyykkisestä vaivasta, mikä siis ei ole lääketieteellisesti oikea sairaus. Tällöin potilas halutessaan voidaan ohjata psykologin puheille, jolloin psyykkisiä ongelmia voidaan setviä ja pyrkiä ratkaisemaan. Jos olet kiinnostunut tietämään lisää miksi masennus ei ole, yleisistä uskomuksista huolimatta, sairaus, suosittelen tekemään omaa "salapoliisityötä". Internet on erinomainen tietolähde.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat aika samanlaiset kuin masennuksen. Eikö siis kilpirauhasen vajaatoiminta ole sairaus?
Se että masennuksen syy on aivoissa, ei tee siitä yhtään vähempää sairautta kuin mistään muusta sairaudesta, jonka syy on jossain toisessa elimessä.
Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvä esimerkki sairaudesta, joka aiheuttaa edellä läpikäydynlaisia masennusoireita. Kilpirauhasen vajaantoiminta on elimen, eli tässä tapauksessa kilpirauhasen, epänormaalia toimintaa, joten kyseessä on sairaus. Masentuneiden aivoissa taas ei ole koskaan todettu mitään epänormaalia toimintaa, joten lääketieteellisesti ei voida puhua sairaudesta. Alzheimerin tauti tai epilepsia ovat esimerkkejä todellisista aivosairauksista. Huomaa siis ero.
Masentuneilla on todettu useita muutoksia aivoissa.
http://www.health.harvard.edu/newsweek/what-causes-depression.htm
http://www.policymic.com/articles/53157/depression-physically-changes-your-brain-scientists-discover
http://www.sciencedaily.com/releases/2013/03/130318105329.htm
https://en.wikipedia.org/wiki/Biology_of_depression
Olen ottanut selvää asioista ja sen vuoksi olen sitä mieltä kuin olen. Luen mielelläni antamasi linkit ja palaan asiaan, mutta voin jo nyt sanoa, että mitään todisteita siitä, että masennus olisi sairaus ei noissa linkeissä tule olemaan.
Linkkien tarkoitus ei ollut todistaa, että masennus on sairaus, vaan osoittaa vääräksi väite "masentuneiden aivoissa taas ei ole koskaan todettu mitään epänormaalia toimintaa".
Se että masennus on sairaus, todistuu sillä, että se löytyy kaikista merkittävistä tautiluokitusjärjestelmistä, mm. ICD ja DSM.
Nyt on edella mainitut linkitkin luettu ja eihän sieltä mitään sairauteen viittaavaa löytynyt niin kuin jo lupailin aikaisemmin. Mutta eipä sieltä löytynyt myöskään mitään mikä viittaisi epänormaaliin aivotoimintaakaan masentuneilla. Pitää huomata, että ihmisten aivojen eri osien aktiivisuutta voidaan mitata aivokuvantamismenetelmin, mutta aivoissa näkyvä erilainen aktiivisuus masentuneiden ja onnellisten ihmisten välillä on täysin normaalia. Se ei siis todista mitään siitä, että aivot toimisivat jotenkin epänormaalisti niillä joiden on paha olla. Samalla tavalla eroja huomataan, kun verrataan ihmisiä, jotka keskittyvät johonkin tekemiseen henkilöihin, joiden ajatus ei ole mukana. Eri osa-alueet aivoissa ovat aktiivisena tai passiivisina eri tilanteissa. Toisin sanoen, ihminen masentuu ensin, mikä näkyy aivokuvannuksessa. Ei niin, että ensin aivoissa tapahtuu jotain ja sitten ihminen masentuu. Tästä ei ole mitään näyttöä. Masennus on elämän ongelmista ja tapahtumista lähtöisin ja elämän ongelmat eivät ole sairauksia vaikka ikäviä voivat ollakin. Edellisessä viestissäsi sanomaasi liittyy myös yksi mielenkiintoinen ristiriita. Mikäli kyseessä olisi epänormaali aivotoiminta viittaisi se silloin sairauteen (vertaa Alzheimerin tauti tai epilepsia). Näin ei kuitenkaan ole, sillä mitään epänormaalia ei ole eikä kyseessä siten voi olla sairaus.
ICD ja DSM eivät todista taas yhtään mitään. ICD:tä en kritisoi muutoin kuin sen F-pääluokkaa. Huomaa myös miten kyseinen luokan kohdalla ei käytetä nimitystä sairaus, vaan sen sijaan termi on häiriö.... jonka käyttö sekin on kyseenalaista. Esimerkiksi juuri masennus ei ole mikään häiriö vaan normaali ihmisreaktio elämän tapahtumiin. Sanaa sairaus ei voida käyttää, koska lääketieteellisesti mielenterveysongelmat eivät siis ole sairauksia. Amerikkalainen DSM on ollut pelkkä vitsi jo syntymästään lähtien ja opuksen älyttömyyden ovat vihdoin joutuneet myöntämään jo useat alan korkeissa asemissa olevat henkilötkin.
http://www.healthline.com/health-news/mental-many-professionals-question-new-dsm-edition-051213
Sattuipa silmääni myös mielenkiintoinen kotimainen lehtijuttu aiheesta.
http://www.hs.fi/tiede/Brittipsykologit Biologia ei selitä mielen sairauksia/a1368322133531
Onko kaksisuuntaiseen mielialahäiriöönkin liittyvä masennus, joka usein on äärimmäistä ja muistuttaa psykomotorisen hidastumisen osalta jopa katatoniaa, vain reagointia elämän ongelmiin ja tapahtumiin, ja sitten kun taas menee lujaa, on ollut liikaa päinvastaisia tapahtumia?
Kukaan ei kai ole väittänyt kaikkien depressioiden syyksi, että ensin on kemiallinen tai muu poikkeama aivoissa ja se sitten aiheuttaa masennuksen. Aivot ovat plastiset ja "piuhoitukset" muovautuvat elämänkokemuksista, mitä varhaisempi ikäkausi, sitä enemmän tätä tapahtuu. Meillä kenelläkään ei ole samanlaisia aivoja, ei edes geneettistä perustaa niille. Kuvantamismenetelmät antavat karkeata osviittaa eri ihmisten reagoinneista samoissa tilanteissa, eivät mitään sen kummempaa tietoa vaikkapa masennuksen syistä. Jo näistä eroista voidaan päätellä, että me emme ole samanlaisilla aivoilla varustettuja. Persoonallisuushäiriöisten aivoissa on esimerkiksi selvästi erilaista aktiviteettia kuin niin sanottujen täyspäisten. On turha jankata tällaisista asioista jotain "oliko ensin muna vai kana"-soopaa.
Normaali reaktiohan masennus on. Toiset vain tuntuvat masentuvan niin, että siitä on toimintakyvylle haittaa ja subjektiivista kärsimystä, ja toiset eivät.
Ja minusta haitta toimintakyvylle ja kärsimys ovat aivan riittävät sairauden kriteerit.
Mielestäni toit esiin hyviä pointteja muun muassa aivojen muokkaantuvuudesta ja erityisesti siitä, että aivokuvantaminen ei pysty ottamaan mitään kantaa masennuksen syihin (ellei tietysti kyseessä ole fyysinen aivovamma). Mitä tulee kaksisuuntaiseen, en valitettavasti ole perehtynyt siihen riittävän hyvin, että voisin siihen ottaa kantaa. Oma tietämykseni ja osaamisena ovat lähinnä masennuksen alueella.
Mitä tulee niihin ihmisiin, joilla sanotaan olevan "personnallisuushäiriö" niin en usko, että heidänkään aivoissa mitään normaalista poikkeavaa tapahtuu. Jos olet löytänyt luotettavia tutkimuksia poikkeavuuksista niin mielenkiinnolla lukisin asiasta. Kuten edellä olleista linkeistä kävi ilmi, ihmisiä yritetään monesti johdattaa harhaan erilaisilla "shokeeraavilla" vertailukuvilla, jotka ovat todellisuudessa kuitenkin ihan normaaleja. Lukuisat normaalit ihmiset saavat vastaavan diagnoosin, vaikka heissä ei ole mitään vikaa vaan ovat joutuneet kokemaan kovia elämässään, tai ovat ottaneet kokemansa muuten, syystä tai toisesta, hyvin raskaasti.
Muna vai kana -vertaus on itse asiassa erittäin oleellinen koko tämän masennuksen syiden ja synnyn ymmärtämisen kannalta. Yksinkertaistettuna tämä on juuri se asia, josta kaksi nykyistä psykiatrian eri suuntausta väittelevät ja välillä suorastaan riitelevät keskenään. Ymmärrän, että koet toimintakyvyn heikentymisen ja yleisen kärsimyksen olevan hyvä peruste nimittää masennusta sairaudeksi, mutta lääketieteellisesti se ei riitä. Kansan keskenhän sanotaan, että "sairastetaan masennusta" ja tähän virheeseen sortuvat lukuisat ammatilaisetkin, varmasti osittain juuri sen vuoksi, että siitä on vain tullut tapa. Paljon kuulee myös, että masennus on sairaus vasta, kun oireet ovat kestäneet tietyn aikaa, mutta tämä on jälleen samaa mutua. Masennus ei muutu lääketieteellisesti sairaudeksi missään vaiheessa.
Vielä yksi tärkeähkö huomio tähän loppuun. Vaikka masennus ei ole sairaus, se ei tarkoita, etteikö kyseessä olisi vakavasti otettava asia. Tiedetään, että jotkut päätyvät jopa itsemurhiin jatkuvan pahanolon takia. Kuunteleminen, ymmärrys ja muu tuki voivat auttaa ketä tahansa pahimmassakin elämänhädässä. Luulenpa, että yksi painava syy miksi ihmiset haluavat niin kovasti määritellä masennuksen sairaudeksi on juuri se miten suurta kärsimystä henkinen pahoinvointi pahimmillaan voi tuottaa.
Eikö masennuksen takana ole usein jonkin välittäjäaineen puutostila. Niitähän
lääkkeillä yritetään korjata. Oliko se serotoniini, jota esim. alkoholi vähentää ja
on siksi huono "masennuslääke". Miksi melko äkillinen masennus voi alkaa
eikä sen vuoksi ole minkäänlaista aloitekykyä, vaikkei mieltä painaisi mikään
asia. Ei siinä auta tahdonvoima ja luonnekin muuttuu vuosien aikana itsellekin
vieraaksi. Kyllä siinä mielestäni on paljon kemiaa ja fysiologiaa, johon
kemiallisilla aineilla voidaan suoraan vaikuttaa. En väitä mitään, kun en
tiedä muuta kuin että hyvin vaikealta voi tuntua...mieliala tai sairaus.
"Eikö masennuksen takana ole usein jonkin välittäjäaineen puutostila."
Ei. Kyseessä on myytti. Lisää tietoa esimerkiksi: http://beyondmeds.com/2009/11/10/chemical-imbalance-myth/
"Niitähän lääkkeillä yritetään korjata."
Yritetään joo, ehkä. Vaikea sanoa. Valmistajat nimittäin tietävät, ettei ne masennuslääkkeet sitä todellisuudessa tee, mutta mainoslauseena se on toimiva.
"Oliko se serotoniini, jota esim. alkoholi vähentää ja on siksi huono "masennuslääke"
Varmaan on joku puoskari tähänkin vedonnut.
Sähköshokit aivoihin korjaavat parhaiten "henkisen pahoinvoinnin". Miten ne siihen "henkeen" vaikuttavat? Mitä ainetta se "henki" on?
Se, että masennusta sanotaan sairaudeksi sen kestettyä tietyn aikaa, ei ole mutua, vaan määritelmä. Ei kolmen sekunnin sekavuuskaan ole psykoosi, kyllä sen pitää vaivata kauemmin ollakseen mielisairaus.
Ei kukaan vakavastiotettava tosissaan väitä, että sähköisku päähän ketään auttaisi yhtään missään.
Olet oikeassa, että masennuksen 'muuttuminen' sairaudeksi on määritelmä kysymys ja siksi joku on senkin joutunut päättämään. Tämä päätös, oli se demokraatiinen tai ei, ei tee masennuksesta oikeaa sairautta. Oikean sairauden määrittämiseksi tai toteamiseksi pitää olla aina objektiivinen näyttö, kuten veri- tai virtsakoe, röntgenkuvat tai vastaava.
saattaa olla että se ei ole sairaus, mutta kamala olotila se on. sen voin vakuuttaaa.
se voi viedä esim. työkyvyn kokonaan pitkäksi aikaa, tai lopullisesti, ellei hoitoa saa.
Sähköisku/t) päähän auttaa monia vaikeinta masennusta potevia ihan ratkaisevalla tavalla.
Entä amputaatiopotilaiden kivut jalassa, jota heillä ei edes ole, eikä aivoissakaan mitään vikaa. Silti heillä voi olla kovia kipuja. Paikassa, jota ei ole fyysisesti olemassa. Mitähän röntgeniä, pissa- ja verikokeita tuo sairauskäsitteen kriitikko näiltä ottaisi ja miten heitä auttaisi? Puhaltaisiko jalkaan, ohjaisiko homeopaatille vai kristalliterapiaan. Auttaisikohan jalan hieronta.
Voit lähteä tuosta liikkeelle. En haaskaa aikaani tähän keskusteluun enempää.
http://breggin.com/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=32&Itemid=37
Voit pitää jatkossakin uskosi siihen, ettei aivojen välittäjäaineiden epätasapainoilla ole mitään tekemistä masennuksen kanssa, koska aivojen saati sympaattisen järjestelmän välittäjäaineiden pitoisuuksia ei voi potilailta mitata.
Voit vaatia veri- ja pissanäytteitä vaikka elämäsi tappiin, koska veri-, selkäydin- ja pissanäytteistä ei voi päätellä aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia. Puolet "aivojen välittäjäaineiden" määristä, jotka näytteissä näkyvät, olisi kuitenkin muualta kehosta kuin aivoista.
Ihmisen käyttäytymisessä ja tunne-elämässä ei tapahdu kuitenkaan mitään ilman keskushermostoa, välittäjäaineita ja sähköistä impulssien välittymistä. Jos pidät "henkisiä ongelmia" tästä irrallisena asiana, voit mennä uskontopalstalle saarnaamaan.
Ehkäpä tarkennan hieman kantaani. Olet ymmärtänyt väärin näkemykseni. Aivoissamme tapahtuu koko ajan kaikenlaisia kemiallisia välittäjäaineiden reaktioita sekunnista toiseen, juuri tälläkin hetkellä. Näin tapahtuu niin minulla kuin sinullakin, mitä ikinä juuri tällä hetkellä olet tekemässäkään. Sama koskee jokaista elävää ihmistä. Tämä lienee itsestään selvää, joten yhtämieltä näyttäisimme tässä kohtaa olevan.
Myytti sanan käyttö tulee aiheelliseksi, kun aletaan puhumaan "tieteellisestä faktasta" (hypoteesista), jonka mukaan masennuksella on yhteys aivojen välittäjäaineiden (epä)tasapainoon. (Huom. Koko sanan epätasapaino käyttäminen on itsessään älytöntä, koska kukaan ei ole mitään tasapainoakaan onnistunut koskaan määrittämään. Koko masennuksen konsepti sairautena ja sen lääkehoito perustuvat pelkkiin uskomuksiin.) Välittäjäaineilla on selvä yhteys mielialaan, mutta me ihmiskuntana emme ole päässeet lähellekään ymmärrystä siitä mikä minkäkin välittäjäaineen todellinen rooli on aivotoiminnan kokonaisuuden kannalta. Tällaiset psykiatrian ja lääketeollisuuden yhdessä viljelemät yksinkertaistukset kansaanuppoavat yleistyksen serotoniinitason yhteydestä masennukseen ovat pelkkää mutua.
Samalla tavalla kuin sanotaan, että vastapuoli, jota minä edustan, voi vedota tieteellisen todistusaineiston puutteeseen (mikä kuulostaa mielestäni ihan kohtuulliselta argumentilta) vaikka maailmanloppuun asti, eikö psykiatrialta ja lääketeollisuudelta olisi kohtuullista pyytää esittämään todisteet hypoteesinsa todenmukaisuudesta? Tiedän kyllä, että ihmisiä hoidetaan hypoteesien perusteella muuallakin maailmalla kuin pelkästään kehittyneissä maissa. Esimerkiksi Afrikassa noitatohtorit uskovat voivansa häätää pahanhengen ihmisestä lurituksilla tai parantaa AIDSin kastamalla potilaan pataansa.
Älyttömiä ovat niin ikään biopsykiatrian ajatukset ja väitökset masennuksesta oikeana sairautena. Muun muassa em. asioiden vuoksi biopsykiatriaa kutsutaankin usein enemmän uskonnoksi (tai bisnekseksi, kun ajatellaan lääketeollisuuden roolia lääkkeiden valmistajina ja nykyisen ajattelutavan suurimpana hyötyjänä).
Ja mitä tuo todistaa? Linkkejä löytyy vaikka minkä tueksi. Varsinkin Yhdysvallat on pullollaan erilaisia tohtoreita, jotka kirjoittavat kirjoja. Kaikenlainen huuhaa myy, lääketieteen kilpailevista näkemyksistä salaliittoteorioihin. Varsinainen taito näissä liittyy siihen, kuinka kirjoittaa joutumatta oikeuteen. Mistä me voimme tietää, ettet sinä linkkeinesi esimerkiksi ole skientologien asialla.
Ilman taloudellista kannustinta tuskin olisi kummoisiakaan lääkkeitä, jotka kiistatta auttavat psykiatrisia potilaita. Mielisairaalat olisivat täynnä melankolisia potilaita ja skitsofreenikot pitäisivät omaa harhaista showtaan. Terapeuttinen työskentely olisi mahdotonta oireiden vaikeuden vuoksi.
Skientologiakortti, tuo psykiatriakeskustelun natsikortti.
Auttavat, hmm... tietyt lääkkeet kohtuullisissa määrissä ja lyhytaikaisesti voivat kyllä auttaa. Apu tulee aineiden aivoja lamaavan vaikutuksen myötä. Esimerkiksi pieni annos diazepamia erityisen hammaslääkärikammoiselle henkilölle ennen porausta tai hätääntyneelle tai hysteeriselle henkilölle akuutista voi olla avuksi, jos keskustelu ei tunnu rauhoittavan. Muusta en ole samaa mieltä.
Ei, vaan kehotus kriittisyyteen ja varovaisuuteen.
Olet siis sitä mieltä, että psykoosilääkkeet ja masennuslääkkeet eivät ole tarjonneet potilaille merkittävää helpotusta eivätkä vähentäneet oireita tai mahdollistaneet terapiaa.
Meillä Suomessa oli aikoinaan yhtä paljon mielisairaalapaikkoja kuin muita sairaalapaikkoja, jotkut elivät mielisairaaloissa koko elämänsä. Meno oli levotonta ja tuskaista tai täysin apaattista, mutta tarvittava perushoiva saatiin. Näitä aikojako haikailet takaisin? Vai onko sinulla jokin uusi ja ihmeellinen hoitomenetelmä tarjolla, joka tekee lääkehoidosta tarpeetonta?
Kun puhutaan mielialalääkkeiden auttavasta vaikutuksesta on tärkeä määritellä mitä sillä ylipäätänsä tarkoitetaan ja kenen mielestä vaikutus on parempi. Nopea esimerkki, sillä tämä on tärkeääkin tärkeämpi asia ymmärtää. Esimerkiksi mielisairaaloissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa asukkaille syötetään yhä tänäkin päivänä neurolepteja ("psykoosilääkkeitä"), jotta he pysyvät hiljaa, passiivisina, eivät laita vastaan ja ovat siten helpommin kontrolloitavissa ja pyytävät vähemmän apua. Laitoksen työtaakan kannalta tämä on voidaan nähdä hyvänä vaikutuksena, mutta asukkaan ja yleisen moraalin kannalta toiminta on häpeällistä.
Olen sitä mieltä, että "masennuslääkkeiden" ja "psykoosilääkkeiden" todellista vaikutusta ei haluta paljastaa potilaille, koska se tekisi käytönnössä lopun niiden kysynnystä. Sinunkin täytyy ymmärtää, että mikään lääke ei helpota tai paranna masennuksesta. Em. aineiden toiminta perustuu vain aivojen lamaamiseen tai vastavuoroisesti stimulointiin, joka aina vahingoittaa aivoja. Mitä pidempään lamaava ja/tai stimuloiva tila aivoissa on käynnissä, sitä vahingollisempaa se on aivojen toiminnoille. Vaurioit voivat, ja jäävätkin usein pysyviksi, lyhyelläkin käyttöajalla (muutama kuukausi riittää). Tiedän, että meno mielisairaaloissa on tänä päivänäkin älyvapaata (selkeitä viitteitä esim. TS:n tapaus). Lyhyesti sanottuna mikä tahansa käsittely on parempi kuin aivojen vahingoittaminen. Itse menettäisin mielummin kävelykykyni, tai vieköön vaikka koko raajan, kunhan eivät vaurioittaisi aivojani ja sitä kautta ihmisyyttäni. Psykiatrian harjoittama ihmisen aivojen vammauttaminen on pahoinpitelyrikoksista vakavin.
Olet siis ihmisyyden kunnioittaja ja erityisesti sydäntäsi lähellä ovat psyykepotilaat. Miksi paasaat netissä? Sinustahan olisi mielisairaaloissa enemmän apua hoitajana?
Tai ehkä ei sittenkään.
Enpä tiedä tuosta. Ennenku mulla ees oli yhtään koskaan masennusta, luulin et se oli vaan tietyistä syistä - että sille olis aina joku konkreettinen syy, yksinkertainen ja sellanen, jota ei tarvi kauan pohdiskella. Mun paras kaveri oli masentunut hetken (vai vain apea, sillä meni harrastukset ja poikakaverijutut ihan penkin alle), ja se yritti mulle aina selittää, ettei se tiedä miksi se on masentunut. Että sitä vaan ketuttaa ihan kaikki mitä tää maailma pitää sisällään.
Nyt kun mä oon ollu masentunu jotain puol vuotta suunnilleen, viillelly ja miettiny miten tappaisin itteni (hillitöntä että minä ja kaveripoika mietitään usein yhteistä itsemurhaa), tajuan kyl. Mulla ei oo paljon kavereita, sen kai luulis olevan se masennuksen syy, koska mulla on muuten asiat perkeleen hyvin - koulu rullaa (vau, oon siinä hyväkin. aina välillä.), mul on naimisis olevat vanhemmat, mulla on harrastuksia ja oon suht. hyvässä kunnossa (oon kropaltani terve, en liian laiha enkä liian lihava & on lihaksia). Mut se on vaan niin, että joka ilta alkaa yksin ollessaan pohtimaan kaikenlaista ja dramatisoimaan omaa tilannetta niin hirveesti - miettimään menneitä ja tajuamaan, mitä kaikkee on menettäny ja miten hirveitä ihmiset on sulle ollu joskus ja on nykyäänkin.
Joskus pelkkä loukkaava lausahdus saa mut sellaseen moodiin, et tekee mieli delata. Se saa kaikki aiemmat loukkaukset pulpahtamaan mieleen ja tulee se "kukaan ei välitä musta!" - fiilis.
Mä voisin myöntää, että viiltely on periaatteessa avun hakemista kun sitä ei uskalla sanoo. Ja huolien purkamista kivun muodossa. Mä kirjotan päiväkirjaa, kirjotan vaan paskoista jutuista. Mä viiltelen ja pidän lyhythihasia --> haavat kokoajan näkyvillä. Mä "unohdan" mun päiväkirjan aina välillä mun pöydälle jonkun löydettäväksi. Mut ei, ei millään. Mä teen sen ehkä tietoisesti - mä haluaisin apua. Haluisin apua ihan kuollakseni. Tuntuu vaan, etten osais selittää asiaa kellekkään, joka osais auttaa yhtä hyvin kun sanoilla, joita oon kirjottanu tapahtumahetkellä päivikseen. Tai etten vois selittää mun tilannetta kellekkään, joka ei oo huomauttanut mua mun viiltelystä.
Oon jutellu aika monelle taholle, aina välillä kytillekin. Vieraille aikusille juteltaessa tulee tosi outo olo - pitääkö ne sua niinku typeränä teininä vai oikeesti apua tarvitsevana, joka tekee kiellettyjä juttuja et sais huomioo. Aina sillon, kun tollasta isompaa hämminkiä tulee elämään, porukat tuntuu välittävän enemmän. Mut sitten, ku se hälvenee vähä ja arki astuu taas mukaan, kukaan ei tunnu oikeen välittävän. Olis ihanaa, jos olis joku pysyvä.
Hei, jos sä todella tarviit apua niin sä saat sitä. Ja jos sun vanhemmat ei ota sua todesta, niin ihmettelen... kerro niille. Ei kukaan voi auttaa jos ei tiedä. Ilmeisesti olet aika nuori, koulusta terveydenhoitajalle puhuminen vie asioita eteenpäin. Älä jää yksin asioidesi kanssa! Please!
Minä en usko masennuksen olevan sairaus, en usko välittäjäaine teorioihin.. alakulo, apeus, masennuksen tunne, toivottomuus, epätoivo jne ovat tunteita jotka kumpuavat aina jonkin tapahtuman tai tapahtumasarjojen jälkeen siis aivan normaalia..
Se mikä tunteesta tekee sairauden onkin länsimaisen lääketieteen riemuvoitto. Tässä on kyse bisneksestä ja aivopesusta. On isolla rahalla saatu markkinavoimat uskomaan masennukseen ja mielensairauksiin.
Ihmiset ovat parhaillaan "sairaita" koska iso osa syö lääkkeitä jotka todellakin sotkevat pään sekä ajatukset. Tuohonkin on oma termistö eli sairauden pahentuminen.
Minua kiukuttaa. Itse olen lapsesta saakka kovia kokenut, kestänyt ja päässyt aina eteenpäin, selvinnyt ja tehnyt töitä.
Minun maailmankuvani järkkyi erään tietyn tapahtuman seurauksena, en pystynyt käsittämään miten raadollisia ihmiset voivat olla. Kateus ilmeisemmin takana ja nämä ihmiset saivat toimillaan aikaan paljon pahaa elämässäni.
Tuolloin tuli aika, kun ajattelin että tarvitsen ulkopuolista tukea ja apua.
Minulle selitettiin, että olen nyt sairastunut masennukseen ja sain lääkkeet. Lääkkeet jotka väsyttivät ja tekivät minusta hassun, kaikki järkevyys ja vastuuntunto katosi. Velkaannuin ja muutuin puheliaaksi.Olin aika ääliö.. havahduin 6kk päästä ja lopetin masennuslääkkeet. Kun otin psykiatrin kanssa tämän puheeksi sain bipo lääkkeet.
Olin kuolla oman käden kautta tuota lääkitystä syödessäni, lopetin nekin lääkkeet.
Nyt olen vuoden ajan ollut ilman mitään lääkitystä ja rauhassa käynyt alakuloani läpi.. selvisin ilman lääkkeitä ottamalla vain järjen käyttöön ja katsomalla asioita vähän laajemalla katsonta kulmalla.
Joten omakohtaiseen kokemukseen vedoten voin sanoa, että masennus ei ole sairaus vaan tunne, voimakas tunne. Tunteiden kanssa voi elää ihan täysi painoista elämää ei niitä tarvitse lääkitä.
Se on ihan hienoa, että teillä on oma (toipumus)kokemus, mutta huomatkaa nyt kuitenkin, että teidän kokemuksenne eivät ole koko maailma ja koko totuus. Ette voi yleistää omista kokemuksistanne vedettyjä johtopäätöksiä jokaiseen masennuspotilaaseen.
Enpä usko, että kukaan yrittääkään yleistää omia tunnekokemuksiaan, koska tunnemaailma on kaikilla ihmisillä eri, ihan jokaisella ja sitä on siten mahdoton yleistää. Ainoa mikä kaikkia ihmisiä maailmassa yhdistää on, että olemme joskus huonolla päällä ja joskus surullisia. Joskus suru jatkuu pitkään ja silloin puhutaan masennuksesta. Mikä on lohduttaa aina tietää on, että masentuneisuus ei ole kenelläkään ihmisellä sairaus, vaikka voi vakavaa psyykkistä ja fyysistä (vatsakipu, oksetus jne.) oireilua aiheuttaa. Kenessäkään masentuneessa ei kuitenkaan ole fyysisesti mitään vikaa ja, jos on, silloin puhutaan jostain oikeasta sairaudesta, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kun elämän saa maistumaan, häviävät passivoiva suru ja alakuloisuus. Koskaanhan emme kuitenkaan tunteistamme kokonaan eroon pääse, mutta voimme oppia niiden kanssa elämään. Jotkut yrittävät väistää asian käsittelyn ja valita helpomman reitin alkoholin tai pilleripurkin avulla, mutta tämä ei ole pitkäkantoinen tai terveellinen tapa ratkaista asioita.
Joo, ei minulle ollutkaan tarkoitus yleistää ajatuksiani, mutta omassa elämässäni olen huomannut tuon, että aina ollessani masentunut niin siihen on ollut joku syy jonka olen useimiten oivaltanut vaikkakaan en aivan heti ja akuutimassa vaiheessa ollessani. Ja, minun mielestäni ihminen on perusolemukseltaan myönteinen olento ja pysyy sellaisena jos elämässä ei tule vastaan liian vaikeita asioita mistä tuntuu ettei selviä. Sellainen kuva minulla on ihmisistä ylipäänsä ja se on itse asiassa aika optimistinen kuva ainakin minun mielestä. Ihminen kestää paljon vaikeuksi ennen kuin murtuu =)
Kyllä asia on niin. Se on merkki, että nyt pitää pysähtyä?
Kyllä siihen on aina jokin syy, joko henkinen tai fyysinen.
Yhdyn samaan mitä kerroit masennuksesta ilman tunnistettavaa syytä niin kyllä on.Kyllä masennuksella on aina olemassa jokin syy juuri siitä mitä ei ole päässyt elämässä kokemaan ja toivoo juuri näiden asioiden toteutuvan mutta ikinä ei toteudu. TAI tunnu toteutuvan.Henk kohtasta kokemusta on.
siis ketä sanoi että aina voi yrittää nimellä..
Tottakai sillä on syy, mutta ei välttämättä mitenkään tunnistettava laukaiseva syy. Emme me voi tietää kaikkia syitä, jotka voivat olla geneettisiä tai muuten "elimellisiä". Helpoin tilannehan onkin silloin, kun masennus on tavalla tai toisella reaktiivinen, alkanut jostain itsetunnon kolhusta tms. Aina näin ei ole; masennus tai taipumus siihen vain on. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on perinnöllinen ja elimellinen sairaus, joten miksei pelkkä masennuskin voisi olla sitä. Syyn ei tarvitse olla kokemuksellinen, psyykkinen trauma tai deprivaatio. Myös somaattinen syy on syy.
henkinen tai elimellinen syy. Elimellinen syy esim kilpirauhasen vajaatoiminta. Henkiset syyt esim. kiusaaminen, muiden antama jatkuva vähättely, narsistin kanssa eläminen.
eikös masennusta hoideta lääkkeillä, jotka vaikuttavat tiettyihin välittäjäaineisiin? Koska oman kehon välittäjäaineiden tasapaino on vinksallaan?
Kyllä se mielestäni. siis minun mielestäni silloin on laskettaissa sairaudeksi.
Siis jos kyse on tällaisesta ns kemiallisesta masennuksesta, eikä niinkään nykyajan stressi kiire ahdistus olotilasta.
Masennusta kyllä 'hoidetaan' 'lääkkeillä', jotka vaikuttavat välittäjäaineisiin. Virhe tässä ajattelussa on, että tieteessä ei ole koskaan osoitettu mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisellä olevan näissä välittäjäaineissa tai niiden toiminnassa mitään vikaa. Koko ajatus serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöstä masennuksen syynä onkin myytti. Kun ihmiset saadaan uskoteltua luulemaan, että syynä heidän kokemaansa psyykkiseen pahoinvointiin on jokin aivosairaus tai välittäjäaineiden 'epätasapaino' todellisten elämän ongelmien sijaan ja, että he ovat itse siten voimattomia auttamaan asiaa, on lääkkeiden myyminen potilaille vaivatonta. Todellisuus kuitenkin on, että 'mielialalääkettä' otettuaan henkilöllä on ensimmäistä kertaa lääketieteellisesti kemiallinen epätasapaino aivoissaan. Netistä löytää loputtomasti artikkeleita, varoituksia ja tutkimuksia aiheesta. Laitan alle yhden otteen alkupalaksi niille, jotka kiinnostuivat perehtymään tähän psykiatriseen huijaukseen tarkemmin. Alla linkki oheisten lainausten lähteeseen.
"As one well-known psychiatrist put it: “[SSRIs] are not correcting a biochemical imbalance, these drugs create severe imbalances in the brain. ... The idea that human suffering, psychological suffering, is biochemical is strictly a promotional campaign, perhaps the most successful in the history of the world, created by the drug companies. We do not even have a technology, a scientific technology, for measuring what happens inside the brain ... it is literally a fabrication.”
"If your doctor tells you that these drugs will correct an imbalance in your brain chemicals, please realize that more than likely your doctor got this from drug company representatives as part of the drug companies’ marketing activities. There is no scientific evidence to support such a statement. Just because you are depressed does not mean that there is something wrong with your brain chemicals."
-http://www.antidepressantadversereactions.com/imbalance.php
Vaikka masennuksen aivomekanismi on edelleen puutteellisesti tunnettu, niin nykyisillä masennuslääkkeillä on päivänselvä hoitovaste. Esimerkiksi se että itsemurhat ovat vähentyneet radikaalisti Suomessa ja muualla, johtuu ennen muuta uusista masennuslääkkeistä. Muuta selitystä ei ole.
Jokainen saa elää valheessa niin halutessaan. En lähde pidemmälle opastamaan. Totuuden löytämiseen tarvitaan ripaus oma-aloitteisuutta sekä aitoa kiinnostusta tietää faktat. Hoitovaste 'masennuslääkkeillä' on todella kyseenlainen käsite. SSRI:den niin kutsuttu terapeuttinen vaikutus (tai hoitovaste) perustuu aivotoimintojen lamaamiseen serotoniinijärjestelmää häiritsemällä. VAROITUS! Tällainen luonnoton pitkään jatkuva häirintä voi johtaa pysyviin aivovaurioihin!
Lisätietoa, esim.:
www.antidepressantsfacts.com/toxicity-brain-damage.htm
www.drugawareness.org/ssri-facts/ssri-meds/
"'Mielialalääkettä' otettuaan henkilöllä on ensimmäistä kertaa lääketieteellisesti kemiallinen epätasapaino aivoissaan".
Ehkä, mutta ehtä sitten.
Otan vertailukohdaksi masennukselle seborrooisen ekseeman eli taliköhnäihottuman. Sen sairausluonnetta et varmaankaan kiistä, kun iho punoittaa, kutisee ja hilseilee mielettömästi ja vaivaan voidaan vaikuttaa vähentämällä iholle luonnostaan kuuluvien malassezia-hiivasienten määrää sairaalla ihoalueella. Sairaalla ihoalueella sinänsä voi olla vähemmän sientä kuin terveellä. Kuitenkin hiivasienen vähentäminen johtaa oireiden helpottumiseen tai ihottuman parantumiseen.
Ergo: Ei ole olemassa mitään normaaleja sienen pitoisuuksia iholla, mitään normaalin, terveen ihon lääketieteellisiä raja-arvoja ei voida määritellä. Ne kuuluvat iholle. Mutta vaikuttamalla niihin SAADAAN AIKAAN oireiden helpottumisen tai taudin paranemisen, olkoon pitoisuudet, mitkä hyvänsä.
En väännä enempää rautalangasta.
Toki erilaiset ihosairaudet ovat todellisia sairauksia, ja varmasti niiden kohdalla voidaan saada hoitovaste moninkin erilaisin menetelmin. Onhan kaikenlaisia voiteita, laserhoitoja, hauteita ja ilmeisesti myös ravinnolla on joissain tapauksissa vaikutusta. Lääkärit, ja erityisesti Ihotautilääkärit, osaavat varmasti kertoa tarkemmin.
Masennuksen hoidossa hoitovasteen arvioiminen on huomattavasti monimutkaisempaa ja vaikeampaa. Samalla usein ongelmana on toivotun hoitovasteen määritelmän ero lääkärin ja potilaan välillä. Mielialalääkkeet ainoastaan huumaavat käyttäjänsä sen sijaan, että ne vaikuttaisivat minkään "sairauden" syihin. Tietenkin voimme ajatella, että huumeet ja muut päihteet, esim. alkoholi voivat auttaa jotain ihmistä voimaan paremmin hetkellisesti elämän ongelmiensa keskellä, jolloin ne vaikuttaisivat masennuksen oireisiin, kuten mahdolliseen ahdistukseen ja alakuloiseen mieleen, mutta pitkässä käytössä se ei toimi. Alkoholillakin voidaan siis saada lyhyessä tarkastelussa hoitovaste. Samoin voidaan ajatella kaikista psykoaktiivisista aineista, mielialalääkkeet mukaan lukien. Huumaava vaikutus voi olla tyypiltään lamaava tai stimuloiva, mutta kumpikaan vaste ei todista, että alkuperäinen tila olisi sairaus.
Jos tarkoituksesi oli osoittaa, että vaste masennuslääkkeillä saadaan, olen siitä samaa mieltä. Vasteen laatu masennuksen kohdalla on kuitenkin täysin subjektiivinen käsite.
Samalla tavalla subjektiivinen on myös vaikkapa kipulääkkeillä saatu helpotus. Aivokemiaahan niilläkin sotketaan.
Tosin vasteen subjektiivisuudesta voi olla eri mieltä. Jos potilaan toimintakyky merkittävästi muuttuu, kyse on jostain muusta kuin laadultaan subjektiivisesta vasteesta. Tai kun läheiset huomaavat potilaassa selvää muutosta parempaan - et kai väitä, että masennuslääkkeet sekoittavat niidenkin aivokemiat, jotka niitä eivät käytä, esimerkiksi näkemään potilaassa olemattomia toipumisen merkkejä kuten lenkkeilyä ja työssäkäyntiä?
Masennuslääkkeistä ehkä alettu puhua nykyään liian ehdottomasti ikään kuin tiedettäisiin satavarmasti niiden vaikutusmekanismit. Näin on alettu tehdä SSRI-lääkkeiden tultua markkinoille. Lyhenne kuvaa tarkasti sitä, mitä lääke hermosolussa tekee: estää selektiivisesti serotoniinin takaisinottoa. Niinpä samalla oletetaan, että juuri se on itse ongelma. Ei vanhempien lääkkeiden aikana oltu ollenkaan niin varmoja: trisyklisistä masennuslääkkeistä ei väitetty tiedettävän muuta kuin niiden kemiallinen rakenne trisyklisyys. Se ei haitannut tehoa, joka on monille vieläkin paljon parempi kuin uusien lääkkeiden.
Minulla on sinulle hyviä uutisia: Yhdysvalloissa on kehitteillä lääke, joka lievittää masennusoireita ensimmäisestä annoksesta lähtien, ja vaikutus kestää jopa viikon. (Sanomattakin on selvää, että näihin uutisiin saa suhtautua varauksella. Tuskin koskaan on tiedotusvälineissä kohkattu yhtä paljon lääkkeistä kuin SSRI:den tultua käyttöön. Tai no, kyllähän e-pilleri taisi olla isompi juttu, koska naiminen on kivaa.)
En väitä etteikö jotkut läheiset pystyisi puntaroimaan henkilön voinnin muutosta oikein, mutta tässä on vaara suureen virhearviooon. Läheisillä ei ole ymmärrystä esimerkiksi mielialalääkkeiden toimintaperiaatteesta, joten moni tekee pahan virheen tulkitessaan aivotoimintojen lamaantumisen kehitykseksi (vastaavan virheen tekevät lähes poikkeuksetta myös psykiatrit!). Siten alkanut tai jatkunut lenkkeily ja työssäkäynti eivät kerro tai ole todiste todellisesta toipumisesta lainkaan.
Laittaisin omaisuuteni likoon, että kyseinen lääke toimii nopeammin vain siksi, että se tulee olemaan edellisiäkin aineita myrkyllisempi.
Ok, tänne on pesiytynyt joku skientologi/salaliittohörhö: 31541R4U5
Tutkikaa mielummin tiedejulkaisuja, joilla on tieteellistä painoa. Ei hörhölinkkejä. Niitä löytyy yliopistojen sivuilta, google scholaristakin, kirjastosta. Masennuksen aiheuttamista aivomuutoksista on tehty paljonkin tutkimusta. Joten ihmiset. Etsikää tietoa, älkää luottako ihan kaikkeen mitä hörhöt täällä kirjoittelee. Hyvää päivänjatkoa kaikille.
Sinullakin menee sekaisin kaksi eri asiaa, sairaus ja normaali aivojen muokkaantuvuus. Aivot muokkaantuvat jatkuvasti ja viimeisimpien tietojen mukaan, joihon olen itse törmännyt, tämä muokkaantuvuus jatkuu läpi elämän. Siihen miten aivot muokkaantuvat vaikuttaa varmasti lukuisat eri asia, joista mieliala on yksi. Tässä ei ole mitään epänormaalia eikä se, toisin kuin esimerkiksi Alzheimerin taudista puhuttaessa, viittaa masennuksen kohdalla sairauteen.
jaa jaa.. kylläpä on nyt tämä numerosarja hörhö paneutunut tilanteeseen. Ja kokemustakin on, eller?
Esim parkinsonin taudissa aivoissa on selvä merkki siitä, että dopamiinia ei muodostu. Ja dopamiini on yksi välittäjäaineista jotka vaikuttavat myös siihen onko masentunut vai ei!
Vaikka en tunnekaan Parkisonin taudin syitä tarkemmin, tiedän kyllä, että se on oikea sairaus. Ei sitä kukaan lähde kieltämään. Dopamiini kyllä vaikuttaa ihmisen mielialaan sekä mielihyvän tunteeseen, mutta masennuksen kohdalla ei ole koskaan osoitettu, että henkilöllä olisi jotain vikaa tässä dopamiiniaineenvaihdunnassa.
Sinullakin menee sekaisin kaksi eri asiaa, sairaus ja normaali aivojen muokkaantuvuus. Aivot muokkaantuvat jatkuvasti ja viimeisimpien tietojen mukaan, joihon olen itse törmännyt, tämä muokkaantuvuus jatkuu läpi elämän. Siihen miten aivot muokkaantuvat vaikuttaa varmasti lukuisat eri asia, joista mieliala on yksi. Tässä ei ole mitään epänormaalia eikä se, toisin kuin esimerkiksi Alzheimerin taudista puhuttaessa, viittaa masennuksen kohdalla sairauteen.
Aivojen plastisuudesta voidaan puhua, mutta masennus estää aivojen muokkautumista ja uuden oppimista. Masentuneen aivot eivät toimi oikein, ne voivat kutistua ja niissä voi tapahtua muutoksia niin välittäjäainetoiminnassa kuin rakenteessa. Sen on todettu myös altistavan alzhaimerille. Aivot, monimutkaiset kun ovat rakenteeltaan ja toiminnaltaan, voivat toimia ihmistä vastaan. Masennustyyppejäkin on useita, niidenkin järjestely on monimutkaista. Luokitteluista voidaan toki puhua, ne ovat kaikenkaikkiaan keinotekoisia. Mehän niitä teemme. Mutta se, miksi masennusta pitäisi käsitellä ei vain mielialana vaan sairautena, sitä puoltaa monta seikkaa. Toimintakyvyn muutoksien, aivotoiminnan, aivojen hermoverkkomuutokset ei vähäisimpänä.
Missä sanotaan, että masennus estää aivojen muokkautumista ja uuden oppimista? Tämähän kuulostaa aivan älyttömältä. Masentuneen aivot nimenomaan muokkaantuvat jatkuvasti, siinä missä muidenkin ihmisten.
Entä missä kerrotaan, että masentuiden aivot kutistuisivat? Tai, että kutistuisivat sen enempää kuin kenenkään muunkaan? Tiedetään kyllä, että monet mielialalääkkeet, kuten stimulantit ("'ADHD'-lääkkeet"), SSRI:t ("masennuslääkkeet") ja neuroleptit ("psykoosilääkkeet") aiheuttavat aivosurkastumaa ja, että tätä käytetään monesti temppuna huijaamaan ihmisiä luulemaan, että kyseessä olisi "sairauden" aiheuttama muutos. Moinen huiputus ei ole kuitenkaan koskaan kestänyt lähenpää tarkastelua.
Minä olen syönyt kymmeniä tuhansia bentsoja, "leptejä" ym hoitaakseni
aikuisiän kestäneitä masennus- ja ahdistustiloja. Kun eivät ole auttaneet,
niin on alkoholilla ja viime vuosina jopa opiaateilla haettu elämänhallintaa.
Kai siellä nupissa vaurioita on syntynyt. Kun on noin pajon asiantuntijoita,
niin kertokaapa yli viisikymppiselle, että vieläkö uutta tervettä aivosolukkoa
ja hermoratoja voisi syntyä ja millä tavoin siihen ehkä vielä voisi vaikuttaa
muutenkin kuin käydä pitkät tuskalliset vieroitusoireet läpi, mitä nytkin teen.
Vastauksesta kiitollinen.
Masennus ilmeisesti vähentää aivojen plastisuutta eli muokkautuvuutta.
"A recent Australian study found that depression may hinder neuroplasticity. Researchers measured electrical changes in the brain of 23 depressed and 23 healthy people after a brief magnetic stimulation. They found the expected change and reaction in the brains of healthy people, but not in the depressed.
Neuroplasticity is the reason why at first your trumpet skills in middle school were terrible, but after a few weeks of training, you got the hang of it, and by the end of the year recital you had a solo.
It is the remarkable ability of our brains to change and adapt from experience. Neurons form connections in the brain when we learn something new. As we become proficient, these pathways are strengthened, and the task becomes easier. The structure of your brain changes, and it is molded based on your experiences."
http://www.policymic.com/articles/53157/depression-physically-changes-your-brain-scientists-discover
Oliko tuo vastaus minulle? Kiitos joka tapaukksessa. Tuo englanti....
Kaikenlaisella "aivojumpalla" tulisi uusia hermoyhteyksiä ja siten oppii
uutta. Erilaiset taidot kehittyvät harjoittelulla...niinkö? Syntyvätkö uudet
hermoverkostot "vanhoihin" aivokudoksiin vai vieläkö uutta "materiaalia"
kasvaa aktiivisella aivojen käytöllä ja erilaisten taitojen harjoittelemisella,
opiskelulla yms. Voisiko esim. jollakin omega-rasvahapoilla saada
rakennusaineita uutta aivo-/hermosolukkoa muodostamaan? Vain vähän
kouluja käynyttä kiinnostaisi ihan aidosti (ei oikein kielitaitoa).
Uuden oppiminen aktiovi toimimaan uusia alueita aivoissa ja estää elintä surkastumista esim. dementoitumista.
Onko tehty tutkimusksia ja onko olemassa tutkimustuloksia laajalta populaatiolta , että mielialalääkkeet kuten ssri- lääkkeet surkastuttavat aivoja? Olisi mukava nähdä noita tutkimustuloksia.
Itsehän sanoit, että välittäjäaineiden määrää ei voida tutkia. Kyllä dopaminin vähentyminen huomataan nimenomaan tutkiessa parkinsonia.
Kuten sanoin aiemmin en tunne Parkinsonin tautia tarkemmin, joten en voi siihen liittyvistä asioista lähteä väittelemään. Ihmisen serotoniinitasoa ei voida mitata suoraan, sen tiedän. Epäsuoramittaus voidaan tehdä ymmärtääkseni selkäydinnesteestä, josta saadusta näytteestä voidaan sitten päätellä/arvioida serotoniinitaso aivoissa. Kysymys kuuluu kuinka monelle masennuslääkereseptin kouraansa saaneelle tehdään selkäydinpunktio ennen lääkemääräystä? Ei yhdellekään. Ja mitä, jos moinen vaivalloinen ja tietääkseni kivuliaskin testi mielenterveyspotilaalle tehtäisiinkin, mikä olisi tulos? Huomattaisiin, että serotoniinitaso voi olla alhaalla tai ylhäällä eikä sillä ole korrelaatiota masennuksen tai sen asteen kanssa. Asia on todettu lukuisissa tutkimuksissa, jotka ovat johtaneet koko teorian masennuksen ja serotoniinin yhteydestä romuttumiseen. Serotoniiniteoria kuopattiin lääketieteen maailmassa jo 80-luvulla, mutta yhä tänäkin päivänä, 30 vuotta myöhemmin sen varjolla myydään lääkkeitä mainoskamppanjan ostaneille kuluttajille. Ko. tarina menee länsimaalaisille läpi kuin noitapatahoito afrikkalaisille. Sitten täällä lännessä ihmitellään miten hyväuskoisia ja hölmöjä siellä savanneilla ja viidakoissa ollaan...
Mun mielestä masennus on sairaus MUTTA aina sivuoire jostain muusta. Todella huono ruokavalio yhdistettynä huonoon kuntoon voi aiheuttaa masennusta. Myös kilpirauhas sairaus aiheuttaa masennusta ja stressi, mielenkiinnoton elämä etc.
Masennus on sivuoire mutta se ei tarkoita että sekin menisi aina ohi välittömästi kun syy hoidetaan. Ongelma on siinä ettei todellista syytä yleensä löydetä koska se voi olla jokin ravinto aine puutoskin tai fyysinen sairaus jota ei löydetä. Kun masennus on ollut päällä pitkään niin siitä eroon pääseminen kestää yleensä (oman kokemuksen mukaan) vuosia.
Kaikkein suurin syy todennäköisesti masennuksen pitkittymiseen on huono hoito ja muiden välinpitämättömyys.
Psykologilla käyminen on vain jutustelua jostain turhista asioista ja käyntien ajasta puolet menee siihen kun psykologi yrittää selata paperi nippuaan läpi, samalla miettien kuka helvata mulla tänään on täällä. Olen jutellut varmaan 7 eri psykologin kanssa vuosien aikana ja aina sama homma. Mikään ei edisty. Jos et muista mitään tarkkaa traumaa tai edes itsekään ymmärrä mikä elämässäsi on oikeasti vialla niin hoito mahdotonta koska olet ns "liuku hihna hoidossa". Ei sellaiset psykologit joilla on varmaan 40 potilasta per kuukausi voi mitenkään auttaa ketään.
Psykologeilla pääsee vain lääke koekaniiniksi ja lääkkeiden käyttöä, haittoja tai mitään muutakaan ei seurata, vaikka kuuluisi. Lääkkeitä ei pitäisi syödä koko elin ikää vain vaan ehkä n. puoli vuotta tai kaksi vuotta. Myös lääkkeen aikana kuuluisi katsastaa veri arvot säännöllisesti sun muut jutut. Minulle ei sitä ikinä edes kerrottu. Olen syönyt nyt 7 vuotta varmaan 5 eri SSRI lääkettä ja todennäköisesti viimeiset 3 vuotta täysin turhaan. Koko psykologien hoito perustuu siihen että etsitään niin voimakas ja sopiva troppi ettei ihminen turhia mieti ja elää kuin robotti. Ei mietitä sitä onko ihminen normaali olotila se että pumpataan täyteen lääkkeitä.
Seuraavaksi ongelmaksi on yleinen terveyden huolto. Uni ongelmat, väsymys, oudot säryt, migreenit, vatsavaivat, äärimmäinen hikoilu ovat sellaisia joihin ei saa apua millään Suomessa. Kaikki pitää saatana tehdä itse. Kaikki mitkä listasin tulkitaan ns "vaikeiksi" asioiksi ja liikaa aikaa vieviksi joten ne niiden takia ei joko pääse lääkärille tai lääkäri ei ota tosissaa. Uni on ihmisen yksi ehdottomasti tärkeimmistä asioista mutta silti uni ongelma ei hoideta. Noihin lääkäri vaan suosittelee jotakin epä määräistä paskaa.
Valtiolla tai työkkärillä tai millään ei ole mitään oikeutta tuomita masentuneita ihmisiä koska se on heidän vikansa ettei tässä kirotussa maassa kukaan parane, kiitos erittäin huonon terveyden huollon.
Masennukseen on mahdotonta aina löytää syytä, voihan kyseessä olla lapsuudessa koettu trauma, jota ei muista, mutta aikuisena se sieltä alitajunnasta vaan saattaa jossain tilanteessa ponnahtaa.
Mitä tulee näihin persoonallisuushäiriöihin, anteeksi, jos poikkean itse asiasta, niin psykiatrit ja psykologit ovat nykyisin niin kiireellisiä ihmisiä, että teetättävät pikatestejä, periaatteella rasti ruutuun ja 10 minuutin päästä tehdään arvio, että tämä on se ja se phäiriö.
Tämä tilanne johtuu siitä, että terveydenhoidon määrärahoja on leikattu reippaasti ja terveydenhoitohlk on suoraan sanottuna tulosvastuutehtävissä, joka ei kuulu terveydenhuoltoalalle.
Näitä vääriä diagnoosia näin ollen tehdään varmasti paljon ja jopa ei-ammattitaitoisten ihmisten toimesta.
Se ei ole säästöä, että elintärkeältä sektorilta leikataan säästojen nimissä paljon rahaa, koska se merkitsee enemmän sairaalahoitojaksoja, hoitohenkilökunnan poissaolojen lisääntymistä, kalliita toisen asukaskunnan sairaalahoitoja akuuteissa tapauksissa, pahimmissa tapauksissa, jos apua ei ole saatavissa, itsemurhia, perhetragedioita, joista on saatu ihan tarpeeksi lukea.
Minua hävettää erityisesti, että nuoret joutuvat odottamaan kuukausia erikoissairaanhoitokäynneille pääsyä.
Oisko jo Suomen valtion satsattava terveydenhoitoon ja lopettaa leikkiminen "säästöjen" nimissä.
Mistä ihmeestä tänne on eksynyt noita "MASENNUS EI OLE SAIRAUS/LÄÄKKEET ON SAATANASTA" -ihmisiä? Ei ole ollut mitään uutta tai kehittävää sanottavaa masentuneille tai lääketieteelle ylipäätänsä, ja muutenkin valehtelevat mielialalääkkeiden "huumauksesta" ja levittelevät linkkejä varsin kyseenalaisille sivuille joiden tietoarvo on nolla (ja yrittävät jotain Java-ohjelmiakin ajaa, joten varoituksen sana siitäkin).
Luultavasti suurin osa täällä olevista ihmisistä on sitä mieltä, että lääkkeet eivät aina ole se yksi ainoa oikea vastaus, mutta osa näistä lääkehoidoista yksinkertaisesti toimii joillekin. Ei kukaan muutenkaan ole väittänyt että näillä lääkkeillä ei ole sivuoireita, mutta jos valintana on joko jonkun vääjäämätön itsemurha tai tämän mahdollisuus saada elämä raiteilleen, eiköhän se lääkehoito ole parempi valinta.
Kun puhutaan masennuksesta, ei silloin tarkoiteta jotain ohimenevää surullisuutta tai apeutta, vaan puhutaan elämänlaadun merkittävästä heikkenemisestä: kaikki stressinaiheuttajat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, vapaa-ajan toiminta ja harrastukset eivät (enää) tuota mielihyvää, jatkuva univaje ja väsymys, ihmissuhteet kärsivät jne. Nämä tapahtuvat biologisista syistä, ja mikään ei tätä asiaa enää muuta. Meillä on yksinkertaisesti niin paljon todistusaineistoa, että mikään ei tätä asiaa muuta.
Paitsi että masennuksella on biologinen perusta, masennuksesta kärsivät vaativat tehokasta kuntoutusta. Kun masennus määritellään sairaudeksi, masentuneet ihmiset saavat tunnustetusti aikaa ja resursseja masennuksen hoitamiseksi. Jos masennus ei ole sairaus, mitä masennuksesta kärsivän sitten pitäisi tehdä? Jatkaa vain samaa rataa hakkaamalla päätä seinään kunnes jossain vaiheessa päässä vain napsahtaa?
Jos on aikaa tappaa se pari tuntia niin näissä on melko kattava tietopaketti masennuksen biologiasta ja oireista:
Stanfordin professori Sapolskyn luento:
http://www.youtube.com/watch?v=NOAgplgTxfc
BBC:n dokumentti, tutkijoiden sekä masentuneiden haastatteluja:
http://www.youtube.com/watch?v=F5YubjEqbZ8
Ja yksi lyhennelmä tutkimusesta, jossa tutkittiin lisämunuaisten kokoa. Lisämunuaiset tuottavat kuuluisimmin stressihormoni adrenaliinia.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7872849
Lyhyt versio:
- Masentuneiden hippokampus on huomattavasti fyysisesti pienempi
- Masentuneiden mantelitumake reagoi tehokkaammin negatiivisiin ärsykkeisiin
- Masentuneiden lisämunuaiset ovat yleensä huomattavasti suuremmat
- Kolme ylläolevaa oiretta reagoivat masennushoitoihin
- 17 000 ihmistä Uudessa-Seelannissa tutkittiin masennustutkimuksessa, jossa yhden geenin "huono" versio aiheutti 30-kertaisen mahdollisuuden masennuksen ilmenemiseen
Nyt en tiedä edes mistä lähtisin liikkeelle. Alkaa mennä jo työstä tämä virheiden korjailu.
"Ei ole ollut mitään uutta tai kehittävää sanottavaa masentuneille tai lääketieteelle ylipäätänsä, ja muutenkin valehtelevat mielialalääkkeiden "huumauksesta" ja levittelevät linkkejä varsin kyseenalaisille sivuille joiden tietoarvo on nolla"
Tietäisit paremmin mielialalääkkeiden huumaavasta vaikutuksestakin, jos perehtyisit niiden toimintaperiaatteeseen ja vaikutuksiin. Mistään tietolähteestä ei ole hyötyä, jos lähteitä ei lue.
Mielialalääkkeistä on varmasti osalle hyötyä nykyiselläänkin, mutta tämän hetkinen käyttöperiaate on vastuutonta lääkäreiden ja erittäin riskialtista potilaan näkökulmasta.
"Nämä tapahtuvat biologisista syistä, ja mikään ei tätä asiaa enää muuta. Meillä on yksinkertaisesti niin paljon todistusaineistoa, että mikään ei tätä asiaa muuta."
Tämä nyt on sitten taas sellaista kukkua ja sananhelinää, että en osaa edes sanoa mitään. Missään nimessä ihmiselämän vastoinkäymiset eivät ole biologisia alkuperältään. Ja mitään pitävää todistusaineistoa ei moisille biopsykiatrian väitteille löydy, kun sitä aletaan pyytämään.
"Kun masennus määritellään sairaudeksi, masentuneet ihmiset saavat tunnustetusti aikaa ja resursseja masennuksen hoitamiseksi."
Tässä tuot esiin yhden tärkeän epäkohdan. Onhan se hassua, että ennen kuin mielenterveysongelmista kärsivä saa resursseja avukseen pitää tulla väkisin diagnosoiduksi sairaaksi. Virhe on järjestelmässä. Koska elämän vastoinkäymiset eivät ole sairauksia, mutta silti voivat olla henkisesti hyvinkin rampauttavia, tulisi tähän keksiä joku toinen tapa ilmaista asia. Sinänsä ymmärän, että papereihin kirjataan henkilön olevan "sairas", sillä jotain virallisiin papereihin pitää tuen saamiseksi laittaa, mutta ilmaisu on harhaanjohtava, koska kyseessä ei ole oikeasti sairaus vaan henkinen pahoinvointi. Joku fiksu voisikin keksiä tähän viralliseen ilmoittamiseen paremman ratkaisun.
"Jos masennus ei ole sairaus, mitä masennuksesta kärsivän sitten pitäisi tehdä?"
Ajatelkaa, jos kaikille elämän ongelmille ja asioille pitäisikin olla sairausdiagnoosi ennen kuin sille voi tehdä jotain. Pystyttekö kuvittelemaan millainen maailma silloin olisi.
Katsoin mielenkiinnosta laittamasi materiaalin läpi. Robert Sapolskyn luento oli kyllä mielestäni todella heikkotasoinen niin sisältönsä kuin perusteluidenkin puolesta. Olen nähnyt jokusen luennon biopsykiatrian puolestapuhujilta ja ovat olleet sentään tätä parempia. Sivuhuomiona: Sapolskylta löytyy jopa tämä, jo koomisia mittasuhteita saavuttanut klassikkovirhe, diabetes-vertaus! :) Hyvä kansa, diabeteksellä ja masennuksella ei ole mitään tekemistä keskenään. Tähän saatte varmistuksen keneltä tahansa ammattinsa osaavalta lääkäriltä, unohtakaa psykiatrit. Asian myöntävät myös lääkeyhtiöt. Vertauksen tarkoitus on markkinoida mielialalääkkeitä, koska mainoslauseena se on helposti ymmärrettävä ja uppoaa kuluttajille siten hyvin.
BBC:n dokumentti on ehkä vieläkin pinnallisempi. Mitä tulee esimerkiksi sähköshokin käyttöön masennuksen hoidossa, laitoinkin samaisen linkin jo aikaisemmin toiselle keskustelijalle, mutta laitan sen tähän vielä uudemman kerran, koska sopii aiheeseen niin hyvin ja on tärkeä tietää.
http://breggin.com/index.php?option=com_docman&task=cat_view&gid=32&Itemid=37
Ohjelman älyttömin lausahdus (joita oli kyllä paljon muitakin); "For those of you who are dithers, there is evidence that depression actually exists in the brain" (kohdassa 08:50). Ainoa mitä kyseinen tutkimus todistaa (jos pitää paikkaansa, mitä en välttämättä epäile) on, että aivomme ovat plastiset ja ne muokkautuvat ajatustemme ja kokemustemme mukana läpi elämämme. Dokumentin tässä kohdassa ei tullut esille olivatko tutkitut henkilöt olleet mielialalääkkeiden käyttäjiä tutkimuksen aikana tai ennen, mikä on erittäin oleellinen tieto. Mielialalääkkeiden, kun tiedetään aiheuttavan jo itsessään muun muassa aivojen atrophiaa. Sinänsä (jos tutkimus on siis kunnolla tehty) tutkimuslöydös on hyvin hämmästyttävä ja hieno, ainakin omasta mielestäni, mutta huomatkaa, että se ei siis sano, että masennus olisi sairaus. Löydös osoittaa vain aivojemme kyvyn muuntautua ja "vahingoittua" kokemamme stressin tai sen vähentymisen johdosta.
Dokumentissa olisi vaikka mitä kommentoitavaa ja korjattavaa, mutta siihen tarvitsisin kokonaisen esseen, johon en ryhdy. Mainittakoon nyt vielä kuitenkin toinen oleellinen iso virhe, joka katsojalle kaupataan. "[Antidepressants] which balance the chemicals in the brain" kohdassa 27:10. Jälleen kerran kyseessä on ainoastaan hypoteesi, jota käytetään tehokkaasti mainoslauseena. Kiinnostuneet voivat lukea asiasta lisää esimerkiksi kommenttini 18.9.2013 21:30 linkeistä ylempää tai googlettamalla "chemical imbalance myth".
Viimeisen tutkimuksen tulosten tulkitsemisesta tekee ongelmaisen se, että tutkittavat henkilöt ovat käyttäneet mielialalääkitystä tutkimuksen aikana tai ennen. Tämän ongelman perustelinkin jo ylempänä. Sinänsä aivojen muokkaantuvuuskyky on varmasti mielenkiintoinen tutkimusalue.
"Mielialalääkkeistä on varmasti osalle hyötyä nykyiselläänkin, mutta tämän hetkinen käyttöperiaate on vastuutonta lääkäreiden ja erittäin riskialtista potilaan näkökulmasta."
Eli masennuslääkkeet pitäisi kieltää henkilöiltä, jotka kokevat saavansa niistä hyötyä? Kukaanhan ei niitä pakolla syö.
Missä ovat lähteet lääkkeiden "erittäin suurista riskeistä"?
"Ajatelkaa, jos kaikille elämän ongelmille ja asioille pitäisikin olla sairausdiagnoosi ennen kuin sille voi tehdä jotain. Pystyttekö kuvittelemaan millainen maailma silloin olisi."
Eli et osaa neuvoa masentunutta mitenkään.
"Eli masennuslääkkeet pitäisi kieltää henkilöiltä, jotka kokevat saavansa niistä hyötyä? Kukaanhan ei niitä pakolla syö."
En varsinaisesti ole kieltämässä masennuslääkkeitä, vaikka sekään ei huono päätös yhteiskunnalta olisi. Kannatan valinnan vapautta, mutta valitettavasti nykyjärjestelmän vuoksi käyttäjät eivät saa tietää mielialalääkkeiden haitoista ennen kuin on liian myöhäistä, elleivät sitten keksi tehdä tutkimustyötä omatoimisesti ennen käyttöpäätöstään. Lääkäreiden osaamiseen ja rehellisyyteen ei voi tässä asiassa luottaa. Ja mitä tulee pakkolääkitsemiseen, no nimi kertoo jo kaiken.
Vakaviin haittavaikutuksiin liittyen viittaan esimerkiksi viestiini 18.9.2013 21:30 ylempänä.
"Eli et osaa neuvoa masentunutta mitenkään."
Täytyykö minun psykologiksi, psykoterapeutiksi tai psykiatriksi ryhtyä? No, valtavirtapsykiatrit päihitän mennen tullen, mutta suosittelisin minua ennemmin hakeutumaan psykologin tai psykoterapeutin juttusille. Heiltä saattaisi löytyä hyviäkin menetelmiä miten elämän ongelmiaan tai traumoja voi lähteä ratkomaan ja käsittelemään.
"Vakaviin haittavaikutuksiin liittyen viittaan esimerkiksi viestiini 18.9.2013 21:30 ylempänä."
Tarkoitin tietysti objektiivisia, tieteellisiä lähteitä.
"Täytyykö minun psykologiksi, psykoterapeutiksi tai psykiatriksi ryhtyä? No, valtavirtapsykiatrit päihitän mennen tullen, mutta suosittelisin minua ennemmin hakeutumaan psykologin tai psykoterapeutin juttusille. Heiltä saattaisi löytyä hyviäkin menetelmiä miten elämän ongelmiaan tai traumoja voi lähteä ratkomaan ja käsittelemään."
Ensinnäkin terapia ja lääkkeet eivät millään tavalla sulje toisiaan pois, vaan on todettu, että ne toimivat yhdessä paremmin kuin kumpikaan yksinään. Toiseksi terapiaa ei ole tarjolla kaikille vaan ainoastaan tietyt KELAn kriteerit täyttäville sekä maksukykyisille. Jos lääkehoidot lopetetaan, niin terapian saatavuus ei sillä lisäänny tippaakaan. Nämä eivät ole millään tavalla toistensa kanssa kilpailevia vaihtoehtoja.
"Tarkoitin tietysti objektiivisia, tieteellisiä lähteitä."
Laittamani aikaisemmat linkit ovat erinomaisia tietolähteitä, mutta, jos haluat laajempaa kirjallisuutta voit lukea esimerkiksi Joseph Glenmullenin "Prozac Backlash":n tai Robert Whitakerin "Anatomy Of An Epidemic". Jälkimmäinen kertoo enemmänkin tarinaa siitä mihin nykyinen pillereiden pumppaus on meidät johtanut. Samalla tulevat karmeasti esiin aineiden haitat. Kirjallisuutta löytyy vaikka muille jakaa.
Vieraile ehdottamasti myös 9.10.2013 12:15 viestissä laittamallani sivulla, jos haluat oppia jotain psykiatriasta. Sivulta löytyy kattava tietomäärä psykiatrian eri osa-alueista sekä erittäin informatiivisia videopresentaatioita. Aikuisena ihmisenä otat asioista itse selvää. Materiaalia löytyy runsain mitoin, kun lähdet vain etsimään.
"Ensinnäkin terapia ja lääkkeet eivät millään tavalla sulje toisiaan pois, vaan on todettu, että ne toimivat yhdessä paremmin kuin kumpikaan yksinään."
Sulkevat. Ainoastaan lääkeyhtiöt ovat "osoittaneet" jotain noin typerää. Sen sijaan objektiivisissa tutkimuksissa on todettu, että terapia yksinään on, varsinkin pitkässä juoksussa, huomattavasti lääkityksen ja terapian yhdistelmää tehokkaampi masennuksen hoitomenetelmä, eikä se mikään ihme ole tietäen masennuslääkkeiden haitallisuuden. Luonnollisesti pohjalukemat saa pelkkä lääkekäyttö vaihtoehto.
Mielialalääkkeet pystyvät voittamaan pelkän terapian ainoastaan erittäin lyhyellä tähtäimellä, noin muutaman viikon kohdalla, jonka jälkeen terapia kiihdyttää ohitse ja katoaa horisonttiin, näin sanoinkuvainnollisesti. Mikäli mukaan ympätään jarru, eli masennuslääke, menettää terapia huomattavan osan, tai jopa koko tehokkuutensa. Terapiassa tietenkin tärkeä tekijä on henkilökemia, kuten kaikissa ihmiskontakteissa, joten oikeanlaisen terapeutin etsiminen ja löytäminen on ratkaisevaa.
Olet oikeassa siinä, että valitettavasti resurssit ovat yksi ongelma minkä vuoksi ihmisille tungetaan myrkkypillereitä suuhun mielummin ja katsotaan muualle, mutta se ei hyvää jälkeä tee, kuten tilastoista (lue esim. R. Whitaker: Anatomy of an Epidemic) tiedetään. Seurauksena moni kärsii lopunikänsä ainekäytön aiheuttamista vaurioista.
"Laittamani aikaisemmat linkit ovat erinomaisia tietolähteitä, mutta, jos haluat laajempaa kirjallisuutta voit lukea esimerkiksi Joseph Glenmullenin "Prozac Backlash":n tai Robert Whitakerin "Anatomy Of An Epidemic". Jälkimmäinen kertoo enemmänkin tarinaa siitä mihin nykyinen pillereiden pumppaus on meidät johtanut. Samalla tulevat karmeasti esiin aineiden haitat. Kirjallisuutta löytyy vaikka muille jakaa. "
En ole kiinnostunut mistään aiheeseen ehkä etäisesti liittyvistä kirjoista. Väitit että masennuslääkkeiden käyttö aiheuttaa vakavan riskin. Voitko kertoa, mitä nämä riskit ovat, ja linkittää asialle lähteen?
"Seurauksena moni kärsii lopunikänsä ainekäytön aiheuttamista vaurioista."
Mitä nämä vauriot ovat? Missä tutkimuksissa ne on osoitettu?
" Mikäli mukaan ympätään jarru, eli masennuslääke, menettää terapia huomattavan osan, tai jopa koko tehokkuutensa."
Lähde?
"Terapiassa tietenkin tärkeä tekijä on henkilökemia, kuten kaikissa ihmiskontakteissa, joten oikeanlaisen terapeutin etsiminen ja löytäminen on ratkaisevaa."
Selvästi sinulla ei ole juuri realistista käsitystä asiasta. Useimmilla masentuneilla ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen terapiaan, saati että saisivat tarkoin valita terapeutin.
Onneksi olkoon, missasit kaikki pointit tuossa viestissä.
Sanot että masennus ei ole sairaus, mutta miten selität että aivot ja muukin keho reagoivat eri tavalla masennuksen aikana? Tai miksi yhden geenin eri versio aiheuttaa niin suuren muutoksen masentuneiden määrässä tuossa Uudessa Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa? Ai niin, et selittänytkään sitä mitenkään, koska et siihen pysty. "Aivot muokkautuvat blaa blaa blaa" jne.
Sanoit Sapolskyn luentoa "heikkotasoiseksi" ja tuota BBC:n dokkaria "pinnalliseksi", mutta et perustellut kumpaakaan mitenkään.
Mutta tämä on se syy miksi kukaan ei täällä ota sinua vakavasti:
"Elämän vastoinkäymiset eivät ole sairauksia"
Masennus ei ole vain "elämän vastoinkäymisiä". Suuri vastoinkäyminen voi aiheuttaa masennuksen, mutta tämä vastoinkäyminen ja masennus eivät ole sama asia. Normaalit aivot pystyvät käsittelemään stressiä ja palautumaan siitä, mutta masennus on terveyden tila, jossa tämä koettu stressi, väsymys ja itsetuhoiset ajatukset eivät vain poistu. Tälle tilalle ei välttämättä tarvitse edes mitään suurta elämäntilanteen muutosta.
Ja kuten sanoin, kun puhutaan lääketieteellisestä masennuksesta eikä vain alakuloisuudesta, aivot eivät tässä tilassa yksinkertaisesti pysty tuntemaan mielihyvää kokonaan biologisista syistä. Jos poistat ihmisen mielihyvän tunteen, poistat suuren osan siitä miksi normaalit ihmiset ylipäätänsä ovat elossa.
Miltä tuntuisi jos pelkästään sängystä nouseminen veisi jo suuren osan energiastasi, kaikki harrastukset kuntoilusta löhöilyyn ja klubittamisesta lukemiseen laittaisivat enemmän tai vähemmän vain v*tuttamaan ja ihmisten kanssa keskusteleminen olisi vain uuvuttavaa?
Jos olet ollut joskus alakuloinen mutta olet päässyt yli siitä, onneksi olkoon - olet normaali. Jos et ole koskaan ollut diagnosoidusti masentunut kuten monet tällä palstalla, et tule ikinä masennusta ymmärtämään. En tiedä oletko trolli vai ajatteletko aidosti noin, mutta olen monesti kuullut monilta ihmisiltä samoja asioita joten saatat ehkä jopa oikeasti ajatella noin.
Pelottavissa esimerkkitapauksissa kun vanhemmat ja kaverit ovat kuulleet jonkun masennuksesta, melko monenkin ensimmäinen reaktio on antaa "neuvoja" kuten "olet vain laiska, ala nyt vain tekemään jotain", "lopeta tuo itsesääli", "lähde vain ulos", "Afrikassa on lapsia joiden olot ovat huonommat, miksi sinä tunnet näin" jne. Pahimmassa tapauksessa on epäilty masennuksen teeskentelyä rahojen perässä. Noita neuvoja annetaa ihan kuin ihminen vain päättäisi kasalla vipuja kuka on, mitä tuntee ja mitä ajattelee.
Kun vuosien ajan ei näe elämässä iloa eikä tunne olevan mitään annettavaa muille ihmisille, ja sen päälle alkaa vyörymään noita "neuvoja" ja epäilyjä osoittaen että kukaan ei oikeastaan hyväksy tai ymmärrä tilaasi, olo on nyt yksinäisen lisäksi syyllinen, koska normaalit ihmiset eivät ole masentuneita ja pystyvät vain elämään elämäänsä.
Tälle palstalle hakeutuvat ihmiset, jotka tarvitsevat jotakuta jota ymmärtää, ja sitten sinä pölähdät paikalle vielä lisää syyllistämään ja riitauttamaan ihmisiä. Et pysty argumentoimaan masennuksen tilasta tai auttamaan muita. Masentuneet ovat jo tarpeeksi syyllistettyjä tilastaan, eikä sinun olemassaolosi auta täällä ketään.
"En ole kiinnostunut mistään aiheeseen ehkä etäisesti liittyvistä kirjoista. Väitit että masennuslääkkeiden käyttö aiheuttaa vakavan riskin. Voitko kertoa, mitä nämä riskit ovat, ja linkittää asialle lähteen?"
Etäisesti liittyvistä? Et ole selvästikään kiinnostunut koko aiheesta. Jos olet, kirja käteen ja lukemaan. Jos masennus ei kuulu omaasi tai lähimmäistesi elämään, ei sinun näistä asioita tarvitse välttämättä tietää. Voit jatkaa elämääsi onnellisessa kuplassa.
"Mitä nämä vauriot ovat? Missä tutkimuksissa ne on osoitettu?
" Mikäli mukaan ympätään jarru, eli masennuslääke, menettää terapia huomattavan osan, tai jopa koko tehokkuutensa."
Tässä tulee hyvin esiin se miten huonosti olet ylipäätänsä koko asiaa perehtynyt. Kirja käteen vaan ja lukemaan. Em. materiaali toimii tähän tarkoitukseen erittäin hyvin. Mutta, kuten sanoin, jos asia ei kosketa omaa elämääsi millään tavalla, ei sinun tarvitse näistä asioista stressata.
"Selvästi sinulla ei ole juuri realistista käsitystä asiasta. Useimmilla masentuneilla ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen terapiaan, saati että saisivat tarkoin valita terapeutin."
Tiedän, että oikean terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa ja, että moni ei pääse taloudellisten syiden vuoksi henkilöä valitsemaan, eikä edes hyvä taloudellinen asema välttämättä takaa, että sopiva terapeuttisuhde löytyy. Mutta vaikka terapeuttia ei löytyisikään, ihmisen myrkyttäminen hänen tietämättään on silti väärin. En voi ymmärtää heitä, jotka ovat tästä eri mieltä.
"Tai miksi yhden geenin eri versio aiheuttaa niin suuren muutoksen masentuneiden määrässä tuossa Uudessa Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa?"
Ihmisinä olemme toiset alttiimpia reagoimaan asioihin raskaammin kuin toiset. Jotkut jännitävät esiintymistä tai suorituksia enemmän kuin toiset. Toiset taas suuttuvat helpommin kuin toiset. Yksi taas nolostuu ja kokee häpeää raskaammin kuin muut. Osa meistä muuttuu surullisiksi ja masentuu helpommin. Viimeiseksi mainittuun liittyy valtava määrä erilaisia elämän tilanteen osa-alueita. Kaverisuhteet, suhteet vanhempiin, kiinnostusten kohteet, unelmat, taloudellinen tilanne, työtilanne, työilmapiiri, terveydentila (krooniset sairaudet jne.), tunne yhteenkuuluvuudesta johonkin yhteisöön, kyky ja mahdollisuudet toteuttaa itseään etc. Eli toki osa meistä on alttiimpia masentumaan, mutta päätekijän etsiminen biologisista lähteistä sosiologisten syiden sijaan on väärä lähtökohta hahmottaa ihmisten henkistä hyvinvointia (tai pahoinvointia) ja siten harhaanjohtavaa.
"Sanot että masennus ei ole sairaus, mutta miten selität että aivot ja muukin keho reagoivat eri tavalla masennuksen aikana?"
Hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi: Psyykkinen reaktio ei ole eikä voi olla sairaus.
Sairauksia ovat esimerkiksi syöpä, diabetes, pneumonia, kilpirauhasen vajaatoiminta, ms-tauti, alzheimer, influenssat ja niin edelleen. Sairauksia eivät ole ilo, suru, innostus, suuttumus, masennus, jännitys, intohimo, rakkauden tunne, paniikki, pettymys, kiihtymys, kiinnostus, ahdistus etc. eikä mikään edellisten tunnetilojen puute, väittää lääketeollisuus meille mitä tahansa.
"Suuri vastoinkäyminen voi aiheuttaa masennuksen, mutta tämä vastoinkäyminen ja masennus eivät ole sama asia. Normaalit aivot pystyvät käsittelemään stressiä ja palautumaan siitä, mutta masennus on terveyden tila, jossa tämä koettu stressi, väsymys ja itsetuhoiset ajatukset eivät vain poistu. Tälle tilalle ei välttämättä tarvitse edes mitään suurta elämäntilanteen muutosta."
Tässä on ajattelumme ero. Olen täysin eri mieltä. Ainoa tapa aiheuttaa ihmiselle jopa pysyvä masennus on vaurioittaa hänen aivojaan esimerkiksi mielialalääkkeillä, sähköshokilla tai psykokirurgialla. Tällaisessa tapauksessa voidaan puhua aidosti biologisesta masennuksesta, mutta nyt syy onkin iatrogeeninen.
Masentuneilla, ja pitkäänkin masentuneilla, on ihan normaalit aivot. Kukaan ei ole ikinä pystynyt osoittamaan, että aivoissa olisi jotakin poikkeavaa. Kuten aikaisemmin jo sanoin, muutokset aivoissa ovat normaalia ihmisruumiin plastisuutta, kykyä muuntautua. Esimerkiksi meditoijilla on todettu aivoissa muutoksia suhteellisen lyhyenkin treenauksen johdosta. Siltikään emme sano meditointia tai meditoijia sairaiksi. Paljon meditoineiden sanotaan reagoivan stressaaviin tilanteisiin rauhallisemmin kuin keskivertokansalaisen, mutta tämäkään ei todista, että "meditoidut" aivot olisivat sairaat. Myyttiä mielisairauksista halutaan pitää yllä aivan eri syistä kuin lääketieteellisistä tai kansanterveydellisistä. Saanko kysyä, oletko psykiatrian alan opiskelija? Olet lukenut liikaa biopsykiatrisia hypoteeseja ja propagandaa.
Iatrogeenittömälle masennukselle löytyy aina syy elämästä, vaikka henkilö ei sitä osaisi heti hahmottaakaan. Psykiatrit ovat yleensä niin päästään lahoja ja huonosti koulutettuja, että he eivät lähde näitä asioita selvittämään vaan vetoavat "aivosairauteen", johon vain pillerit auttavat. Biopsykiatria yhdessä lääketeollisuuden kanssa ovat luoneet vahvan myytin mielisairauksista oikeina sairauksina ja, joka on menestyksekkäästi markkinoitu ihmisille ympäri maailman. Em. menettely on apuahakevien ihmisten huijaamista eikä voisi olla kauempana todellisesti auttamisesta.
"Jos poistat ihmisen mielihyvän tunteen, poistat suuren osan siitä miksi normaalit ihmiset ylipäätänsä ovat elossa."
Nyt olemme samaa mieltä! Tämä on yksi syy, minkä takia mielialalääkkeet ovat niin haitallisia, koska ne vievät psalta käyttäjistä kyvyn tuntea mielihyvää.
"Jos et ole koskaan ollut diagnosoidusti masentunut kuten monet tällä palstalla, et tule ikinä masennusta ymmärtämään. En tiedä oletko trolli vai ajatteletko aidosti noin, mutta olen monesti kuullut monilta ihmisiltä samoja asioita joten saatat ehkä jopa oikeasti ajatella noin."
Tiedän masentuneisuudesta enemmän kuin osaat arvatakkaan, joten siitä ymmärrykseni ei kärsi. En myöskään kunnioita trollaamista. Ajattelen yhtä vahvasti niin kuin kirjoitan kuin ehkä sinä omasta kannastasi. Meillä on molemmilla kuitenkin oikeus mielipiteeseemme ja hyvä niin.
Mitä kerrot noista "neuvoista", kuten itse laitoit hyvin lainausmerkkeihin, olen asiasta ihan samaa mieltä. Ei tuollainen kannusta tai auta ketään yli ongelmiensa, päinvastoin. Aitoa auttamista on tarjota apua ja kuunteleva korva kärsivälle. Valitettavasti psykiatrit tekevät ihmisestä voimattoman sanomalla, että kyseessä on aivojen toimintahäiriö tai "sairaus" ja, että hän on kykenemätön selviämään näistä koettelemuksista ja tuntemuksista yli ilman aineita. Saat ehkä kuulla joutuvasi syömään aineita loppuelämäsi. Mikä voisi olla ahdistavampaa tai masentavampaa kuultavaa. Miten epäammattimaista.
"Tälle palstalle hakeutuvat ihmiset, jotka tarvitsevat jotakuta jota ymmärtää, ja sitten sinä pölähdät paikalle vielä lisää syyllistämään ja riitauttamaan ihmisiä."
Olet tulkinnut minut väärin. Tahdon nimenomaan auttaa kaikkia mielenterveysongelmista kärsiviä, jotka ovat joutuneet harhaanjohdetuiksi omien psykiatriensa toimesta. Masennus ei ole sairaus eikä sitä voida hoitaa tai parantaa lääkkein, kuten keuhkokuumetta tai jalkasientä. Oikea tapa auttaa on kuunnella masentunutta, sitä mitä hän kokenut tai jäänyt paitsi, miten häntä on kohdeltu ja miten hän tahtoisi tai unelmoisi asioiden elämässään olevan toisin.
Et siis pysty kertomaan, mitä ovat masennuslääkkeisiin liittyvät "suuret riskit" ja millä tavalla ne "myrkyttävät ihmisen". Olet vain hakenut nämä uskomukset joltain netin huuhaasivulta.
Mahtava vasta-argumentti. Ei tätä kannata pidemmälle jatkaa ennen kuin sinulla on kirja kädessäsi. Et ilmeisesti ole vaivautunut ottamaan asiasta selvää tai avaamaan yhtäkään linkittämääni sivustoa. (Jopa täällä Suomi24:llakin on runsaasti ketjuja, joissa ihmiset kertovat omakohtaisia kokemuksia siitä mitä nämä aineet voivat aiheuttaa henkilön terveydelle ja millaisiin vaarallisiinkin mielentiloihin niiden käyttö voi johtaa. Samat tarinat ja varoitukset löytyvät kirjallisuudesta ja lukuisilta nettisivustoilta. Jos minun valitsemat sivut tai kirjallisuus eivät kelpaa, googleta esimerkiksi "SSRI mania", "SSRI psychosis", "SSRI and impotence", "SSRI suicidality", "SSRI aggressiveness and homicidality", "SSRI heart failure tai attack", "SSRI hallucinations" tai "SSRI brain damage". En jaksa luetella kaikkia hakusanoja. Lisää voi päätellä esimerkiksi Suomessakin hyvin tunnetun SSRI:n, Cipralexin (vaikuttavaaine: essitalopraami) potilasohjeen haittavaikutusluettelosta, johon linkki tässä http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=9817&d=16579, ole hyvä.)
Pitäisi siis uskoa kaikenmaailman nimettömiä nettikirjoituksia? Valitettavasti minulla on tallella kyky lähdekritiikkiin. Lääkeinfossa mainitut tunnetut sivuvaikutukset ovat tiedossa.
"Valitettavasti minulla on tallella kyky lähdekritiikkiin."
Samoin.
Todella rasittavia nämä lääkefanaatitkot, jotka levittelevät kaiken maailman kauhutarinoita aivovaurioista ja psykooseistas, joita lääkkeet muka aiheuttavat. Mikään määrä lähdelinkkejä ei kelpaa lääkkeiden puolesta, mutta sen sijaan aivovauriotarinoista ja muista kaameista haitoista sopii pelotella ilman minkäänlaisia näyttöjä tai lähdeviitteitä.
On toki ikävää, etteivät lääkkeet auttaneet näitä ihmisiä, mutta ei se tarkoita, että ne eivät auttaisi ketään. Itse olen kokenut Voxran hyödylliseksi, sillä se leikkaa hyvin syvimmät epätoivon alhot ja antaa energiaa. Lääkekriitikoilla ei ole koskaan tarjota mitään tilalle.
Ainahan masennukselle on syy-joillakin se on rahattomuus ja työttömyys toisille jotain muuta.
Mutta on lääkäreitä, jotka väittävät masennuksen olevan elimistön infektio?
Mistä tuo infektio johtuu? Onko se virus vaiko bakteeri?
Viruksillahan on kyky aiheuttaa monenlaista haittaa elimistössä, jopa aivojen alueilla.
Onko tietoa?
Esimerkiksi ihon herpes- infektio on viruksen aiheuttama ja kasvojen alueella ollessaan se voi todellakin mennä aivoihin ja aiheuttaa pikkuhiljaa pahenevaa masennusta. Onko näin ?
Titenkin masennukselle on aina syy, hassu kysymys.
Tottahan sitä tuntuu pahalle, kun asiat eivät suju suunnitlmien mukaan.
Masentuneella ei edes ole suunnitelmia.
Tehdäänkö siis alakuloisuuden tuottamasta toiminnasta aivoissa sairaus koska se on negatiivinen toiminto? Hehhe JO ON. Ja myös vihasta näin ollen negatiivisena toiminnollisena juttuna voidaan tehdä sairaus? Mikä muu olisi no hei epätoivoinenkin sairausnimikkeeksi ja pelko pelkohäiriöksi. Tulevaisuus näillä näkymin kun joka ihminen sirujen rokotteen ja eri myrkkyjen tuotosta diagnosoidaan, joksikin ja vielä uhrit haluaa diagnoosin. Cool.
Masennuslääkkeitä käyttäneenä, jota en enää ole koska niiden aikaansaama
välinpitämättömyys,tuntettomuus ja listaa voisi jatkaa..mutta kaikista oleellisin
nimittän masennus vähintään puolittui kun lopetin niiden käytön kokonaan.
Vieroitusoireet pahimmat 2-4vk. ja vielä monien kuukausienkin päästä
ne muistuttavat entisestä zombi elämästä, jolloin olin paljon sairaampi kun
oli uskottava lääkäreiden vakuutteluja niiden hyvydestä. Tosiassa monet eivät
edes tiedä mitä heille syötetään. Nyt kun valoa on "tunnelin" päässä olo on
alkanut olemaan "selvempi" kuin itse vuosia kestäneiden kuurien aikana.
Joskus käynyt mielessä, "ne haluavat päästä tuottamattomista" ihmisistä
eroon kuten minä joka aikoinaan joutui jäämään pois työelämästä fyysisen-
sairauden vuoksi. Lääarsenaaliini kuuluu opiaatteja ja rauhoittavia jotka olen
todennut itselleni parhaiksi. Myös taloudellisen tilanteeni vuoksi JOUDUIN lopettamaan lume mielialääkkeet ja se oli kullanarvoinen päätös.
Voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen, siitä löysin selkeää ja toimivaa tietoa sisäisestä puolestamme. Tutustuttuani siihen huomasin varsin pian, että se todella toimii eli pääsin masennuksestani. Se kannattaa ehdottomasti hankkia.
Ketään ei kiinnosta mainosroskasi. Kertoo epätoivosta ja surkeasta tuotteesta, että pitää täällä mainostaa.
No esimerkiksi herkässä isässä, jolloin pitäisi aloittaa itsensä kouluttaminen, ammatin hankkiminen, voi käydä esimerkiksi niin, että rakkain lähimmäinen kuolee ja sinä olet näkemässä tuon kuoleman. Eli menetät yht`äkkiä ihmisen, joka on ollut sinun elämäsi aurinko.
Tällaisessa tapauksessa shokkivaiheen jälkeen ei olisi mikään ihme, jos masennus jäisi pysyväksi koko elin- iän ajaksi. Siitä jollain tavoin toipuu, mutta miten aivot reagoivat tällaiseen? Mitä tapahtuu aivoissa? Muistikuva jää ikuisiksi ajoiksi nuoren mieleen, se ei poistu sieltä milloinkaan.
Seurauksena olisi siis pysyvää apaattisuutta ja aloitekyvyttömyyttä ja mieliala kaiken aikaa surullinen. Mutta ,....ja mutta,....nuorella ei olisi lähellä silloin jaksavia aikuisia, koska henkilö joka menetettiin oli kuitenkin koko lähisuvulle tärkeä ja kaikki ovat suruissaan.
Onko tällaisella henkilöllä jokin aivojen patologia tai sitten geneettisesti suurempi todennäköisyys saada koko ikänsä depressio, jota sitten hoidetaan erilaisilla lääkkeillä ja saadaan jopa hyviä tuloksia, vai miten on?
Samankaltaisia tapahtumia on paljon, jotka aiheuttavat järkytyksiä ja seurauksena on suru, joka ei milloinkaan poistu/ häviä, vaan siitä saa sitten kärsiä vuosikymmenet tai koko elämänsä ajan.
Minun masennukseni oli sairauden oire, kilpirauhasen käänteinen vajaatoiminta. Masennus ei ole sairaus vaan kertoo, että joko elimistössä tai elämässä muuten on joku pahasti pielessä. Ravintoaineiden puutokset myös voivat aiheuttaa.