Ahdistuksesta voi kuulemma oppia ulos mutta se ei tapahdu mitään valokatkaisijaa painamalla eikä taikasauvaa heilauttamalla. Kuulemma ne ovat vain ne ajatukset jotka ahdistavat, ei itse asioiden tekeminen. On kuulemma virhe ajatella että jonkin asian tekeminen ahdistaa vaikka ihmisen mieli yrittää väittää että asia on niin.
Onko masennus ja sosiaalinen fobiakin vain ajatus josta pitäisi oppia pois? Eikö masennus, ahdistus ja sosiaaliset pelot olekkaan todellisia? Minulle ne ainakin ovat olleet täyttä totta jo useamman vuoden ajan. Varmasti on ylireagoimista pelätä ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita mutta milläs harhautat omia virheellisiä ajatuksia. Varsinkin kun ne ajatukset pyrkii uskottelemaan että muut ihmiset tulevat kohtelemaan minua huonosti ja on myös olemassa paljon oikeasti ilkeitä ihmisiä. Väistämättä ne huonot kokemukset palautuu mieleen.
Suurin osa ihmisistä on tietysti neutraaleja henkilöitä ja on varmasti paljon myös mukavia ihmisiä. Saattaa kuulostaa mustavalkoiselta ajattelutavalta lokeroida ihmiset hyviin, neutraaleihin ja pahoihin ihmisiin. Mielestäni se nyt on kuitenkin totta että on olemassa todella ilkeitä ihmisiä jotka jatkuvasti arvostelevat toisia ihmisiä negatiiviseen sävyyn tai puhuvat pahaa selän takana.
En ole aivan varma siitäkään voiko näistä ongelmista kasvaa ulos työstämällä omia ajatuksiaan ja olla alistumatta ongelmilleen. Tässä on paljon mietittävää ja ennenkaikkea siinä että opinko koskaan kasvamaan ulos näistä ongelmista. Onko se oikeasti edes mahdollista silloin kun ongelmat ovat näinkin suuria? Ehkä ei ole kuitenkaan vielä aika antaa periksi vaikka olenkin saanut kärsiä näistä ongelmista pian 10 vuotta.
Onko masennus ja sosiaalinen fobiakin vain ajatus josta pitäisi oppia pois? Eikö masennus, ahdistus ja sosiaaliset pelot olekkaan todellisia? Minulle ne ainakin ovat olleet täyttä totta jo useamman vuoden ajan. Varmasti on ylireagoimista pelätä ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita mutta milläs harhautat omia virheellisiä ajatuksia. Varsinkin kun ne ajatukset pyrkii uskottelemaan että muut ihmiset tulevat kohtelemaan minua huonosti ja on myös olemassa paljon oikeasti ilkeitä ihmisiä. Väistämättä ne huonot kokemukset palautuu mieleen.
Suurin osa ihmisistä on tietysti neutraaleja henkilöitä ja on varmasti paljon myös mukavia ihmisiä. Saattaa kuulostaa mustavalkoiselta ajattelutavalta lokeroida ihmiset hyviin, neutraaleihin ja pahoihin ihmisiin. Mielestäni se nyt on kuitenkin totta että on olemassa todella ilkeitä ihmisiä jotka jatkuvasti arvostelevat toisia ihmisiä negatiiviseen sävyyn tai puhuvat pahaa selän takana.
En ole aivan varma siitäkään voiko näistä ongelmista kasvaa ulos työstämällä omia ajatuksiaan ja olla alistumatta ongelmilleen. Tässä on paljon mietittävää ja ennenkaikkea siinä että opinko koskaan kasvamaan ulos näistä ongelmista. Onko se oikeasti edes mahdollista silloin kun ongelmat ovat näinkin suuria? Ehkä ei ole kuitenkaan vielä aika antaa periksi vaikka olenkin saanut kärsiä näistä ongelmista pian 10 vuotta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.