Lapseni ei ollutkaan terve!!

Voimia sinulle.

Lapsen voi aina viedä itse yksityiselle lasten pediatrille tai neurologille.......

Niin voi viedä, mutta ei kaikilla nuorilla ole varaa ja sitähän niin automaattisesti luottaa "tehokkaaseen" terveydenhoitojärjestelmään. Varmaan sitä itsekkin jollain tapaa toivoo, että olisi itse väärssä.
Lapsi on kuitenkin lapsenne ja yksi meistä tänne syntyneistä ainutlaatuisista yskilöitä. Erittäin ikävää, että olet äitinä joutunut haaskaamaan turhaan energiaasi ja terveyttäsi väärinymmärryksen vuoksi.
Jos mahdollista niin tee juttu asiasta johonkin laajalevikkeiseen lehteen. Silloin kun siihen pystyt. On jokin kopautus "systeemille".

Tuttua tuo; kun huolta ei kuulla/ oteta vakavasti.. Meilläkään tyttö ei oppinut rinnalle, tyttö syntyi pienipainoisena, motorinen kehitys viivästynyttä, kiinteiden syöminen ollut vaikeaa, nyt (tyttö viikon päästä 3v) puheenkehitys takkuaa, (katse)kontaktin saaminen ollut aina vaikeaa, erittäin levoton ja vilkas lapsi.. Ja minua vaan epäillään, että olen liian suojeleva kanaemo ja tarkkailen liikaa lastani.. :( Taidan skipata 3v neuvolan ja mennä suoraan lastenlääkärille vaikka varaa ei kyllä olisi..

Myös minä tiesin sen, mutta muut ei tajunnu. 2,5v sai diagnoosin. Nyt 4v. Tuli jotain apuja sen jälkeen. Silloin kun dg mulle ilmoitettiin puhelimessa, mä nauroin. Olin autossa ja nauroin 20 kilsaa. Mä en ollukkaa hullu :-D no nyt ei enää dg naurata, mutta oli se sellanen synninpäästö kun vaivautunu lääkäri soitti, ettei kaikki ookkaa niinku pitäs.

Tarvitset oikeusavustajaa tai ala laatimaan kantelua terveydenhuoltohenkilökunnasta itse.

Sukulaistyttö diagnosoitiin vasta 5-6 vuotiaana ja henkinen kehitys myös päättyi noihin ikiin. Myöskin oli cp-vamma, mutta tämä kaikki valkeni vasta vuosia, vuosia syntymän jälkeen. Sitten tuli epilepsia.
Kyllä minäkin mietin, että miksi hän välttelee katsetta ja alkaa keinuttamaan itseään sitterissä, kun meni lähellekään.

Tapasin kerran äidin ja pojan. Synnytys oli ollut vaikea ja kivulias, mutta synnytyksestä vastaava lääkäri oli kaunistellut asiat papereihin (ei myöntänyt sikiön hapenpuutetta). Äidille ei ollut edes kipulääkettä annettu, vaikka oli kuumeinen ja tuskainen synnytyksen jälkeen.
Poika sai myöhemmin autismi-diagnoosin, vain yksi lääkäri oli myöhemmin suorastaan suuttuneena todennut selkeän CP-vammaisuuden mm. kävelytyylistä. Poika ei muistaakseni puhunut juuri mitään ainakaan tavatessamme. CP-vammaa ei vauvana ja lapsena voitu todeta, koska synnytyskertomuksen mukaan synnytys oli normaali jne. Sanoin aikuisen pojan äidille, että onpa sääli, poikaa olisi voinut kuntoutuksella auttaa paljon lapsena kun diagnoosi olisi ollut oikea (olin vähän aiemmin nähnyt filmin Vasen jalkani).

Itse muistutan neuvolassa joka kerta siitä miten terveydenhoitaja piti hulluna. Olen kertonut sen kuin hauskana juttuna harjoittelijoille. Terveydenhoitaja varmaan haluaisi minusta eroon. Meillä lapsella autismi. Minulle yritettiin tyrkyttää lastensuojelua ja psykiatrista diagnoosia. Väitettiin että vuorovaikutuksen ongelmat ovat minun vikani.