Lähdin etsimään tietoa mielenterveys ongelmista kärsivistä äideistä sekä heidän lapsistaan johtuen omasta taustani sekä saadakseni tiedon kautta omanlaistaan vertaistukea. Mitä enemmän luin, sitä enemmän huomasin kuinka moni oli huomannut ''sairastuneensa'' vanhempiensa kautta, osa oli toki työstämisen kautta päässyt voiton puolelle mutta sitten oli näitä jotka ovat vanhempiensa kuoppaan. Itse kuulun kaiketi tähän väli maastoon eli työstän koko ajan lapsuuden ajan traumoja vaan koen silti polkevani paikallani ahdistuksen sekä lievän masennuksen kanssa. Yksikin kertoi alkoholismin vaivaneen isovanhempia, vanhempia ja nyt seuraavan sukupolven sisaruksia jopa eli viina kiersi valitettavasti jos ei huomannut sen hiivintää perheen sisälle tai vaikutusta yksilöön itseensä.
Tärkein pointti mitä keskusteluissa kävi ilmi oli sana hyväksyminen. Antaa itselleen anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Kivistää kuitenkin tunne hyväksymisestä koska alan heti miettimään mitä äitini teki minulle ja kun katson hänen nykyistä vointiaan. Sisäistän kuitenkin että hyväksyminen ja eteen päin meneminen on järjen mukaan parhainta vaan entä kun tunne puskee järjen tielle voimalla? Sama juttu kun todetaan että luontaistuotteet, liikunta ja itsensä tutkistelu on avain eteenpäin menossa. Ne on kyllä vaan ensin pitäisi tasapainottaa se vallitseva tunne mikä sisällä myllää ja käsitellä se. Huvittavaa olen jopa käynyt juoksemassa niin että koko lenkin ajan pohtinut mielessä pyörinyttä asiaa ja kotiin palattua olen tullut väsyneenä mutta yhä neuvottomana takaisin.
En silti ala vähätelemään noita keinoja koska väsymisen kautta olen kuitenkin ollut tasaisempi ja jaksanut taas seuraavaan päivään. Silti kalvaa mielessä asiat joiden pohtiminen sekä käsittely saa minut itkemään tai jopa suuttumaan vaikka puhuisinkin niistä.
Pahoittelen jos esitin asiani sekavasti tai epäloogisesti mutta yritin tiivistää siis perheen/ympäristön vaikutuksen masennuksen kehitymisessä sekä sen mahdollisessa paranemisessa. Jos ympärillä vallitsee ahdistusta, surua tai kaaosta niin se luo ympärille usein samaa. En osaa suhtautua äitiini samalla tavalla kuin pitäisi eli kohdata kasvattajani ja synnyttäjäni sekä lämmin syli joita en ole saanut lapsena vaikka olisin kaivannutkin.
Kiteyttää ajatukseni:
http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2007/1_2007/aidin_kipea_mieli_varjostaa_tyttaren_elamaa/
Tärkein pointti mitä keskusteluissa kävi ilmi oli sana hyväksyminen. Antaa itselleen anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Kivistää kuitenkin tunne hyväksymisestä koska alan heti miettimään mitä äitini teki minulle ja kun katson hänen nykyistä vointiaan. Sisäistän kuitenkin että hyväksyminen ja eteen päin meneminen on järjen mukaan parhainta vaan entä kun tunne puskee järjen tielle voimalla? Sama juttu kun todetaan että luontaistuotteet, liikunta ja itsensä tutkistelu on avain eteenpäin menossa. Ne on kyllä vaan ensin pitäisi tasapainottaa se vallitseva tunne mikä sisällä myllää ja käsitellä se. Huvittavaa olen jopa käynyt juoksemassa niin että koko lenkin ajan pohtinut mielessä pyörinyttä asiaa ja kotiin palattua olen tullut väsyneenä mutta yhä neuvottomana takaisin.
En silti ala vähätelemään noita keinoja koska väsymisen kautta olen kuitenkin ollut tasaisempi ja jaksanut taas seuraavaan päivään. Silti kalvaa mielessä asiat joiden pohtiminen sekä käsittely saa minut itkemään tai jopa suuttumaan vaikka puhuisinkin niistä.
Pahoittelen jos esitin asiani sekavasti tai epäloogisesti mutta yritin tiivistää siis perheen/ympäristön vaikutuksen masennuksen kehitymisessä sekä sen mahdollisessa paranemisessa. Jos ympärillä vallitsee ahdistusta, surua tai kaaosta niin se luo ympärille usein samaa. En osaa suhtautua äitiini samalla tavalla kuin pitäisi eli kohdata kasvattajani ja synnyttäjäni sekä lämmin syli joita en ole saanut lapsena vaikka olisin kaivannutkin.
Kiteyttää ajatukseni:
http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2007/1_2007/aidin_kipea_mieli_varjostaa_tyttaren_elamaa/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja varmaan auttaa antamaan vanhemmille anteeksi jos ymmärtää, että heillä on ollut syynä myös oma rikkinäisyytensä ja kyvyttömyytensä vanhemmuuteen. Onneksi itse voi katkaista kierteen ja nykyään on paljon tietoa, on nettiyhteydet, saa vertaistukea ym.