Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten paljon muut etäisät tapaavat lapsiaan? Minulla ja ex-miehellä on pikku sanasota tässä meneillään, kun hänen mielestään on ok ottaa lapsi 1-2 yöksi/kk. Yhteishuoltajuudessa haluaa ehdottomasti olla, omasta mielestään kantaa isällisen vastuunsa hienosti. Totuus on kuitenkin se, että lapsi asuu minun kanssani ja minä hoidan yksin kaikki lapsen asiat. Hän ei halua osallistua mihinkään. Tapaamiset ex-mies ilmoittaa n.1-2kk aiemmin, tapaamiset on miten sattuu, vailla mitään säännönmukaisuutta. Jos hänen ehdotuksensa eivät jostain syystä sovi, sitten ei ota ollenkaan, ja tulee pari kertaa viikolla puistoon lapsen kanssa pariksi tunniksi. Lisäksi hän haluaa, että minä kuljetan lasta hänelle ja noudan. Ihan kuin tässä nyt ei ihan kaikki palikat olisi paikallaan? Mikään järjen puhuminen ei auta, nyt on sitten tappelemalla lisätty näitä tapaamisia, mutta onko sekään ihan oikein? Minulla ei ole mitään tarvetta saada lasta pois kotoa, siitä ei ole kyse, vaan siitä että lapsi kaipaa isää ja ei se isäsuhde tällä tavalla kovin ihmeelliseksi kehity.
Kuinka paljon etäisät tapaavat lapsiaan?
kokkeliskoo
21459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Viikko/viikko meillä ollut aina ja yhteinen vastuu ja valta asioista. Kyllä se vaan niin minun mielestä menee, että jos kantaa vastuun saa oikeuksia ja jos ei kannna vastuuta, niin ei pitäis olla oikeuksiakaan. Mutta valitettavasti se ei näin mene... Fakta on myös, että sinä et valitettavasti voi kantaa vastuuta isän ja lapsen suhteesta, vaan se vastuu on isällä. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ehkä voisit olla kovempi ja lopettaa itse tuon joustamisen ja paapomisen, mutta niin kauan kuin itse annat viedä itseäsi kuin pässiä narussa, niin valitettavasti mies käyttänee tilaisuutta hyväkseen. Valitettavaa on, jos lapsen isää alkaa lapsi joskus enemmän kiinnostaa, niin saattaa peli olla jo silloin menetetty :(
Aluksi oli 2krt/vko, mutta nyt viikko-viikko, hyvin toimii!
Mulla poikaan etäisyyttä 400km. Noin 7 vuotta sitten olisin halunnut/kiinnostusta ollut ja pystynyt useimminkin tavata poikaa (1-2 vkl/kk, mut äiti ei antanut ja perui usein sovittuja tapaamisia. Nykyään kun on vuorotyöläinen ja lisäksi vkl töissä, hankalempi järjestää tapaamisia, niin tapaan noin 6vkl/vuodessa, koska vieläkin äiti järjestää yllätyksi. Soitellaan joka viikko poijan kans ja vaihdetaan kuulumisia. Näin meillä, odotellaan et poika vanhenee ja osaa itte kulkea julkisilla.
ei koskaan. Välimatkaa 100 kilsaa.
Kiitos vastauksista! Olen monelta taholta saanut neuvon lopettaa joustaminen. Näin on varmasti tehtävä, ihan siitäkin syystä etten itse jaksa enää. Varmasti se niin on, että jos isää oikeasti lapsi kiinnostaa, niin pyrkiii itse ottamaan enemmän ja kyselisikin joskus vaikka kuulumisia!
Nyt kun vanhempi lapsista on jo koululainen tapaamiset on vähentyneet. Ennen koulua oli mahdollista pitää pitkiä viikonloppuja, koska minulla joka toisen viikon maantai ja perjantai on vapaita. Näille viikoille olen myös pyrkinyt lapset ottamaan. Täydet elatustuet toki maksoin vaikka tapaamisia oli 10pv/kk ja siihen lisäksi satunnaiset tapaamiset keskellä viikkoa harrastuksiin ja lääkärikäynteihin liittyen.
Nykyään nämä pitkät viikonloput on historiaa ja se on aiheuttanut ahdistusta meissä kaikissa. Olen harkinnut muuttoa lähemmäksi lapsia jolloin koulua voitaisiin käydä myös minun luotani. Tällä hetkellä minä asun länsi-helsingissä ja lapset äitinsä luona itä-helsingissä.
Välimatkaa 50km. Ei tavata, koska välit lähivanhemman ahneuden ja joustamattomuuden takia viilenivät. Paljon.
Ymmärät kai, että lapsesi maksaa siitä hinnan. Ilmeisesti et lapsestasi juuri välitä, koska kusipäämutsin vuoksi et halua lastasi tavata.
Kysehän onlasten tapaamisista, miten se vaikuttaa heidän äitiin? Kyllä lapsia voi tavata vaikkei ole heidän äidin kanssa missään väleissä, se on susta istsetään kiinni.
Mutta hyvähän se on syyttää ex vaimoa, eipä tarvi uhrautua olemaanlasten kassa...
Eirttäin huono selitys.
Syy on sinä, ei se ex vaimo.
Et voi syyllistää äitiä siitä, ettet itse tapaa lapsia. Sinulla on oikeus tavata, samoin lapsilla ja tiedät sen. Tällä tavalla vain kostat lapsille teidän vanhempien väliset riidat ja SE ON VÄÄRIN! Jos välit on niin huonot ettei voi kohdata, niin voi järjestää valvotun vaihdon, jossa vanhemmat ei kohtaa.
Elämä on. Tätä.
Ehkä, jos olisi ollut lapsiin läheisemmät välit, ehkä silloin voisin nähdä nälkää, että saa tavata. Mutta ei ole, ei kerennyt syntymään. Koska minä rakensin äitinsä vaatimuksesta omakotitaloa ja kävin parissakin työssä, että saatiin sitä maksettua. Ero tuli, vaimo löysi paremman kun talo tuli valmiiksi. Lasten edusta huudettiin joka suunnasta, itse asuin vuokrayksiössä ja maksoin samalla lainaa talosta, missä lapset äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa asuivat. Lasten takia piti myydä puolikas lainan puolikkaan hinnalla. Siitä pelkästään tuli 40 000 euroa takkiin, lasten edun takia. Yhteinen omaisuus, jonka minä olin maksanut, kun lasten äiti oli milloin työtön, milloin masennuslomalla jäi sinne. Ja sitten vielä oli lastenvalvojan mukaan varaa maksaa hyvää elatustakin kaiken päälle. Kyllä 30 000 bruttona tienaavalla on varaa tähän kaikkeen. Vuosien väsymyksen jälkeen en osannut taistella oikein vastaan. Kävin töissä ja nukuin. Ei ollut lapsia ikävä. Kun lapsia tapasin, itse piti hakea ja tuoda, koska äidin mukaan se kuului yksin minulle. Väsyin lisää. Tapaamiset vähenivät ja loppuivat sitten kokonaan. Loppuiko lasten äidin ahneus, ei. Lisää pitäisi maksaa. Ehkä sitten on varaa, kun muutan telttaan.
Meillä isä etävanhempana ottaa lapset joka toinen viikonloppu, viikolla hyvin harvoin tapaa, ei soita lapselle koskaan. Isä nyt lomautettuna eikä siltikään hoida/ota lapsia. Minä olen yrittänyt ja pyytänyt ja aina antanut lapset kun on pyytänyt. Mutta vihaa minua ja haluaa että minun elämä on vaikeaa. Välimatka noin 10km. Ei ymmärrä että tekee lapsille hallaa. En jaksa hoitaa isä-lapsi suhdetta, keskityn vain hoitamaan äiti-lapsi suhdetta. Lasten puolesta on paha olla...
jep, isällä lomautettuna varmasti on aikaa mutta ei rahaa pitää lapsiaan luonaan! ( se kuules on aika vähissä ne tuet yhteiskunnan taholta yksin asuvalle isälle ) vihan voi ymmärtää hyvinkin kun sä voit nauttia lapsista koko ajan vailla taloudellista huolenhäivääkään samalla kun isä ikävöi lapsiaan ja tuskailee miinuksella pyörivän talouden kans!
Rahaarahaarahaa. Ettekö te muusta osaa puhua? Äijä makaa työttömänä kotona eikä viitsi tavata lapsiaan ja sinusta se on ihan ymmärrettävää. Ja sekin pitäisi ymmärtää että isukki vihaa äitiä koska äiti saa asua lasten kanssa? Eikä taloudellista huolenhäivääkään ole lähivanhemmalla?
Älä jaksa iso mies inistä.
Mies itse usein jättää tapaamiset lastensa kanssa, jotta hänestä itsestään tulisi se uhri ja säälittävä.
Mihet vaan on hankoita syyttelemään muita kun itse ei viitsi tehdä mitään aioiden eteen. Valmista on helppo odottaa.
Kun ex vaimo jo lapset kokonaan hoitaa, niin on erittäin säälittävää alkaa syyttelemään häntä enää mistään.
Miehen vapaa aika on rajaton, verrattuna siihen ex vaimoon.
Meillä perinteinen joka toinen vkloppu sopimus ja sovittiin myös että kerran kahden viikon aikana hakisi myös yhtenä arki-iltana ettei välistä tulisi pitkä... tätä hän ei tosin ikinä ole toteuttanut. Loistavin selitys mitä hän lastenvalvojalla sanoi tähän syyksi oli se että eihän siinä oikein kerkee mitään kun pitäisi sitten ruokaakin laittaa yms. jep. Hän saa puolestani lapsia tulla hakemaan niin paljon kuin haluaa, mutta eipä sitä kiinnostusta ole tuntunut olevan.. Aika usein pojat kertovat myös olleensa sitten mummilla hoidossa.
Sitä olen usein miettinyt että kun ero tulee niin miten on mahdollista että toinen vanhempi (usein isä) voi vaan livetä vastuusta. Jos ei huvita sittenkään leikkiä isää niin voi vaan lopettaa !! Mun mielestiä tällaisesta pitäisi joku erillinen sanktio säätää niin josko isiä alkaisi kiinnostaa.
Et se en ikinä pystyisi olemaan lapsistani koko ajan niin paljon erossa ilma mitään sen kummempaa syytä.
Poika on paperin mukaan mulla perinteiset joka toinen viikonloppu ja keskiviikot. Käytännössä poika on mulla ainakin puolet ja se on ihan ok koska meillä on hyvä meininki keskenämme.
Kuljetan harrastuksiin ja hölmöillään kimpassa kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Elatusmaksut maksan paperitapaamisten mukaan koska jos alkaisin asiasta neuvottelemaan pojan äiti "leikkaisi" tapaamsiamme eli maksan siitä että saan viettää aikaa lapseni kanssa... :-)
Loppupeleissä mä en ymmärrä miten jotkut isät ja äiditkin ei halua olla osa lastensa elämää koska se on aika pirun lyhyt aika jonka lapset ovat lapsia.
Tapaan tytärtäni 2x4pv kuukaudessa mahdolliset lisäpäivät jos joskus saa lomilla sitten enemmän. Välimatka yli 300km. Kaikki rahathan tähän palaa, kun asunnon joutunut hankkimaan molemmista päistä, mutta eikai sillä rahalla mitää väliä oo.
Ei tuokaan alistuminen ihan tervettä ole.
Meillä viikko-viikko, tyttö 5v ja poika 7v, toimii hyvin.
mulle olisi ihan sama vaikka eivät näkisi koskaan.Mutta varsinkin nuorempi ikävöi isäänsä.