Hei, olen 17-vuotias tyttö ja olen nyt osastohoidossa koska on ollut niin paljon sitä oloa että en kestä ja itsetuhoisia ajatuksia. Tämä alkoi kun menin kouluun ja en ole pystynyt olemaan koulussa. Tuntuu että vaikka kuinka puhun stäällä iitä että minua ahdistaa ja pelottaa niin se ei auta. Illalla en pelkää ihan niin paljoa mutta sitten alan heräilemään yöllä ja olen ihan hikinen ja aamulla pelottaa iha sairaasti ja koko päivän. Pelkään siis jotenkin koko ajan sitä etten selviä ja että tämä kokoaikainen pelko vaan jatkuu. Jalat kipeet ku pelottaa niin paljon ja vaikka yritän tehä jotain niin koko ajan on pelko että ei selviä, ei selviä. Onko kellään muulla koko ajan pelkoa?
Pelkään kokoajan
mekku
7200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
onko sinulla aavistusta mitä pelkäät tunnistatko sen aiheen?
Ei Oikeen ole aavistusta :'( Tää alko kun menin kouluun. Ja kaikki mitä teen Nii tuntuu olevan turhaa esim jos meen puhuu jollekki Nii Se on turhaa koska aattelen etten kumminkaa selviä ettei Tää pelko kumminkaa lähe pois
Sitten on alitajunta kehittänyt pelon sinuun...tekee sen hieman monimutkaiseksi
koska alitajunnan olemassaoloa emme tajua lainkaan
Kun en asu suomessa mitä on "osastohoito" etkö ole kotona?
.
Meidän on löydettävä syy mistä epäonnistumisen pelko?
Onko sinulla tai perheelläsi suuret vaatimukset sinusta
Oletko joutunut joskus aiheettoman arvostelun kohteeksi
Oletko epäonnistunut "häpeällisesti" jossain tehtävässä
Hyväksyttäisiinkö epäonnistumisesi perheessäsi
.
Muu syy pelätä epäonnistumistasi
Mistä ajatus "en kumminkaan selviä"
Joku vaikeus/syy joka häiritsee onnistumistasi
onko motivaatio onnistumiseen alhaalla
Ole levollinen..se pelko lähtee pois itsestäänkin...:)
.
Haluatko kirjoitaa PM jos kirjoitan minun reg osoite?
Olen nyt kolmekymppinen nainen. Minulla oli sinun iässäsi aika lailla saman tyyppistä pelkoa kuin sinulla. Pelkoa siitä, etten selviä elämässä. Voimakastakin pelkoa, joka oikein tuntui vyöryvän päälle niin, että oli vaikea hengittää. Saatoin esim. yhtäkkiä purskahtaa itkuun lukion välitunnilla tai tunnin alussa, vaikkei mitään varsinaista todellista syytä ollut havaittavissa. Siis ulkopuolisten havaittavissa. Syy ahdinkooni oli pelko, jota tunsin. Minua on myös koulukiusattu, mikä ilman muuta pahensi pelkoani.
Ajan ja iän myötä elämä vain on opettanut, ettei mikään asia, ei edes elämä itse, ole lopulta niin pahaa kuin sitä edeltävä pelko. Pahimmatkaan tulevaisuuden uhkakuvat, joita pelokas mieli on taipuvainen maalailemaan, eivät koskaan toteudu, koska se, mikä niissä on pelottavaa, on juuri niiden tuntemattomuus. Se pelottavan tuntuinen tulevaisuus koetaan ja eletään aina läsnäolevana hetkenä, nykyhetkenä, pienissä erissä, joista kyllä selviää.
Et siis ole yksin, et ole ainoa, jolla on tällainen ongelma. Olen itse hyvin herkkä ihminen, ja ehkä siksi taipuvainen myös pelkäämään lamaannuttavan paljon. Ikä kuitenkin helpottaa tilannetta. Itse myös uskon Jumalaan ja saan tästä uskostani vahvistusta perusturvallisuuteeni.
Toivotan sinulle lohtua ja kannustusta! Kaikki muuttuu vielä paremmaksi.
Kiitos, olen ihan loppu, en tiedä päätänkö elämäni vai jaksanko, mutta katsotaan... En ainakaan vielä päätä.
Älä missään nimessä tee mitään itsellesi. Jos olet vielä osastohoidossa, kerro itsetuhoisista ajatuksistasi lääkärille / hoitajalle, niin he tietävät, missä ja miten syvällä mennään. Jos olet kotona, kerro vanhemmillesi tai muulle läheiselle ihmiselle. Jos ei muuta ole, voit soittaa auttavaan puhelimeen, tässä linkki MLL:n nuorten auttavaan puhelimeen ja nettiapuun: http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/
On ihan ymmärrettävää, että koet olevasi loppu. Pelko ja ahdistus ovat kuluttavia tunteita. Mutta nyt sinun ei tarvitsekaan muuta kuin levätä.
Niin , olen kertonut jo ja vaikka kuinka monesti. Mutta ei se auta. Ja en pysty tavallaan lepäämäänkään. Minulla on sellainen joku lukko päässä eikä sitä saa auki. :'(