Minä olen todella yksinäinen....! Kavereita minulla ei enää ole yhtään, mies minulla on mutta sekin on niin paljon töissä, sillä ei pahemmin ole aikaa minulle eikä se jaksa töiden jälkeen pahemmin mitään tehdäkään, ainakaan minun kanssa. Olen niin väsynyt tähän tylsään ja yksinäiseen elämääni. En ikinä olisi uskonut että minulle kävisi näin, elämäni oli kolme vuotta sitten täysin päinvastainen kuin se nyt on. Eikä yhtään helpota se että kaikki inhoaa minua tässä pienessä 200 ihmisen kylässä koska olin ennen hieman "villi", eli aivan normaali nuori. Mutta sellaista ei tässä kylässä suvaita, sisäsiittoinen paska paikka! Ette tiedäkään miltä tuntuu kun kaikki inhoavat sinua, toivottavasti ette ainakaan! Sydäntäni oikeasti särkee, tuntuu kuin sydämmelläni olisi iso, raskas kivi. Mieheni kaveritkin inhoaa minua, tiedän että ne ajattelee että en ole tarpeeksi hyvä sille. Kukaan ei ole valmis tutustumaan minuun vaan kaikki ajattelee etukäteen että olen täysin paha ihminen...se sattuu. Nykyään olen vain varjo siitä mitä ennen olin...
En edes uskalla käydä kylällä koska pelkään, halveksivia, vihaisia katseita ja sanoja.
Onneksi minulla on sentään äiti, isä ja sisarukset ja mieheni, ainoat läheiset ihmiset jotka minulla on. Sukulaiset, mummo, sedät, tädit ja serkut, sain tosiaankin huomata kuinka paljon he välittivät minusta kun tein "väärin", en ole puhunut heidän kanssaan kolmeen vuoteen tai siis he eivät ole puhuneet minun kanssani kolmeen vuoteen. Niin ja ehkä jotain kiinnostaa mitä tämä "väärin" tehty on, eli joskus kolme vuotta sitten kun minulla oli vielä elämä, vietin ihan normaalia(?) nuoren elämää. Pidin hauskaa, kavereiden kanssa ryypiskelyä, seurustelin vanhemman pojan kanssa, pari yhden illan juttua ja muuta hölmöilyä kuten kahdesti "karkasin" yhden pojan kanssa yöksi sen tykö... Ei varmaan kaikki tee noin mutta jos olisin tiennyt että tekopyhät paskat sukulaiset ja kyläläiset alkaisivat vihaamaan minua niin olisin jättänyt nuoruuden hölmöilyt välistä!
Siis kaiken tuon takia ihmiset inhoavat minua ja täällä jopa asuu sellainen ihminen joka pitänyt raskautensa salassa ja synnytti lapsensa kotona ja tappoi vastasyntyneen lapsensa vasaralla ja vei kaatopaikalle. Ja kukaan ei ole edes poliisille ilmoittanut ja eikä sitä ämmää kukaan edes vihaa!
Toivottavasti suunnitelmat toteutuu ja päästään muuttamaan tästä "rakkaasta" synnyinkylästäni pois vuoden lopussa!
Uuteen paikkaan, kaupunkiin, jossa uskallan hakea postin ja käydä kaupassa ja olla normaali ihminen.
En edes uskalla käydä kylällä koska pelkään, halveksivia, vihaisia katseita ja sanoja.
Onneksi minulla on sentään äiti, isä ja sisarukset ja mieheni, ainoat läheiset ihmiset jotka minulla on. Sukulaiset, mummo, sedät, tädit ja serkut, sain tosiaankin huomata kuinka paljon he välittivät minusta kun tein "väärin", en ole puhunut heidän kanssaan kolmeen vuoteen tai siis he eivät ole puhuneet minun kanssani kolmeen vuoteen. Niin ja ehkä jotain kiinnostaa mitä tämä "väärin" tehty on, eli joskus kolme vuotta sitten kun minulla oli vielä elämä, vietin ihan normaalia(?) nuoren elämää. Pidin hauskaa, kavereiden kanssa ryypiskelyä, seurustelin vanhemman pojan kanssa, pari yhden illan juttua ja muuta hölmöilyä kuten kahdesti "karkasin" yhden pojan kanssa yöksi sen tykö... Ei varmaan kaikki tee noin mutta jos olisin tiennyt että tekopyhät paskat sukulaiset ja kyläläiset alkaisivat vihaamaan minua niin olisin jättänyt nuoruuden hölmöilyt välistä!
Siis kaiken tuon takia ihmiset inhoavat minua ja täällä jopa asuu sellainen ihminen joka pitänyt raskautensa salassa ja synnytti lapsensa kotona ja tappoi vastasyntyneen lapsensa vasaralla ja vei kaatopaikalle. Ja kukaan ei ole edes poliisille ilmoittanut ja eikä sitä ämmää kukaan edes vihaa!
Toivottavasti suunnitelmat toteutuu ja päästään muuttamaan tästä "rakkaasta" synnyinkylästäni pois vuoden lopussa!
Uuteen paikkaan, kaupunkiin, jossa uskallan hakea postin ja käydä kaupassa ja olla normaali ihminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä nyt ihmeessä rajoita kulkemisiasi sen vuoksi mitä luulet toisten sinusta ajattelevan! Ethän ole tehnyt nuorena mitään muuta kuin ollut tavallinen nuori! Jos olisit monottanut kylän mummoja aina ohikulkiessasi, ymmärtäisin mutta kaikki kuvailemasihan on ihan normaalia teini-ikää!!!
Sitäpaitsi itse sitä helposti kuvittelee muiden halveksuvan itseään vaikka tosiasia voi olla aivan toisenlainen. Se yrmeä ja vaitelias naapurin kyyräilijä voi yrmyillä ja kyyräillä vain ihan oman ujotensa vuoksi, ei siksi että hän näkisi sinussa jotain vikaa! Ala piruuttasi olemaan yliystävällinen muille ihmisille, niille yrmyille, niin näet miten he muuttuvat seurassasi. Ja jos yrmyparat eivät siitä muutu, ainakin tiedät itse tekeväsi oikein ja olevasi se "isompi ihminen" teistä! Muista että olet sitä mitä olet tällä sekunnilla - et sitä mitä olit viikko sitten tai vuosia sitten. Sinä olet yhtä kuin tämänhetkiset tekosi, ei muuta - muista sinun ei kannata enää kantaa murhetta.
Kerron vielä esimerkin omasta elämästäni. Lukiossa olin aika epävarma ja luulin eräänkin rinnakkaisluokan tytön kyräilevän itseäni pahansuovasti. Hän tuntui aina tuijottavan minua jotenkin ilkeän ja arvostelevan näköisenä. Emme koskaan puhuneet joten en päässyt selville mistä oli kyse, kunnes viimein viimeisenä lukion keväänä tyttö tuli sanomaan: "Onko sun mutsis kampaaja? Mä aina katselen sun tukkaasi, kun se on laitettu niin ammattimaisen näköisille nutturoille - laitatko sä ne itse vai...?" Eli koko tämän ajan kyse oli ollut aivan jostain muusta kuin kyräilystä! Eli ei kannata maalailla niitä piruja seinille ja hankaloittaa omaa oloaan kuvittelemalla muiden vihaavan sinua. Jos näin jostain syystä sattuisi olemaan, tuo vihan sairaushan on heissä eikä sinussa - pysyttele sinä ylpeänä omana itsenäsi ja hymyile heille leveästi!!!
Valoisaa syksyä!
Jaana