nimim. Maria Päivämiehessä rummutetuista lakihenkeä tihkuvista teksteistä:
"
Olenpa minäkin tuntenut surua ja jopa häpeää kyseisten lehtiartikkeleitten vuoksi (lukevathan Päivämiestä monet muutkin kuin "meikäläiset"). Ei ole hyväksi kuulostaa ja näyttää ulospäin lähestulkoon taikauskoiselta, aivan omituiselta, tunkkaiselta ja vastenmieliseltä, epäkristilliseltä. Ei tuollaisilla oudoilla kommenteilla ("kirkkokuorossa laulaminen on vaarallinen silta maailmaan..."jne) ole mitään pohjaa Raamatun opetuksessa. En keksi muuta kuin että tarpeeksi yksinkertaiset ja tunne-elämältään epätasapainoiset ihmiset ovat niitä omassa ahdistuksessaan keksineet ja niillä toisia sitten orjuuttaneet. Uskomisen ilo ja vapaus ovat tuollaisista edesottamuksista kaukana, vaikka muuta tietysti kaiken aikaa toistellaan (Päivämiehen kirjoituksessa).
Eniten ihmettelen sitä, että Päivämies-lehden toimittajat ovat katsoneet tarpeelliseksi moisia julkaista. Kenenhän uskonelämää noilla on tarkoitus ravita? Vai onko sittenkin kyse jostain ihan muusta?
Pikemminkin noita aikoja kireine kommentteineen olisi syytä pyytää julkisesti anteeksi. Silloin oltiin kyllä joukolla harhaan jouduttu.
Tuli kyllä kovin surullinen olo.
Mutta älä sinä alkuperäinen tuon takia lätkimään lähde. Olen varma siitä, että hiljainen enemmistö ajattelee asioista toisin. On paljon vl-ihmisiä, joitka uskovat ja luottavat Raamatun opetukseen ja evankeliumin lohdulliseen sanomaan. Kanssapuheet rauhanyhdistysten eteisissä ovat kyllä varsin toisenlaisia kuin esim. Päivämies-lehdessä.
"
"
Olenpa minäkin tuntenut surua ja jopa häpeää kyseisten lehtiartikkeleitten vuoksi (lukevathan Päivämiestä monet muutkin kuin "meikäläiset"). Ei ole hyväksi kuulostaa ja näyttää ulospäin lähestulkoon taikauskoiselta, aivan omituiselta, tunkkaiselta ja vastenmieliseltä, epäkristilliseltä. Ei tuollaisilla oudoilla kommenteilla ("kirkkokuorossa laulaminen on vaarallinen silta maailmaan..."jne) ole mitään pohjaa Raamatun opetuksessa. En keksi muuta kuin että tarpeeksi yksinkertaiset ja tunne-elämältään epätasapainoiset ihmiset ovat niitä omassa ahdistuksessaan keksineet ja niillä toisia sitten orjuuttaneet. Uskomisen ilo ja vapaus ovat tuollaisista edesottamuksista kaukana, vaikka muuta tietysti kaiken aikaa toistellaan (Päivämiehen kirjoituksessa).
Eniten ihmettelen sitä, että Päivämies-lehden toimittajat ovat katsoneet tarpeelliseksi moisia julkaista. Kenenhän uskonelämää noilla on tarkoitus ravita? Vai onko sittenkin kyse jostain ihan muusta?
Pikemminkin noita aikoja kireine kommentteineen olisi syytä pyytää julkisesti anteeksi. Silloin oltiin kyllä joukolla harhaan jouduttu.
Tuli kyllä kovin surullinen olo.
Mutta älä sinä alkuperäinen tuon takia lätkimään lähde. Olen varma siitä, että hiljainen enemmistö ajattelee asioista toisin. On paljon vl-ihmisiä, joitka uskovat ja luottavat Raamatun opetukseen ja evankeliumin lohdulliseen sanomaan. Kanssapuheet rauhanyhdistysten eteisissä ovat kyllä varsin toisenlaisia kuin esim. Päivämies-lehdessä.
"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyväksyminen, no niitä on mutta sitten tulee se julkinen tunustus jossa totuus tapetaan Demokratian alttarilla.
Mitäpäs eihän sille näy mitään voivan varsinkaan yksilö joka ei muutenkaan kovin arvostettu ole.
Aikansa kutakin sanoi PÄSSI kun päätä kerittiin,niin miksikö monella on lyhyt tukka, ajatelkaa sitä.
mutta kun noita juttuja luen Päivämiehestä(luin useammankin kerran), niin ei mulla niitä vastaan mitään ole? Eihän niissä kielletä mitään, annetaan suosituksia vain.
Totuus on se, että yhä enenevässä määrin kirkossammekin vaaditaan ekumenian tunnustamista.Suvaitsevaisuus, jota kovasti toitoteaan rajoittuu vain sellaisiin, jotka hyväksyvät kaikki muutkin opit. "Ollaanhan samaa laumaa?" on hiljainen kysymys yhdessä jos toisessa seurakunnan tilaisuudessa, kirkkokuorossakin. Ja tällainen ajatus on vuosien mittaan vain lisääntynyt.
Senhän nämä Päivämiestä kuin Piru Raamattua lukevat kirjoittajat unohtivat myös mainita, että samalla aukeamalla myös taustoitetaan ks. kirjoitusta kertomalla, millaisia aikoja silloin elettiin.
Todellakin, en löydä tuosta Päivämiehen kirjoituksesta mitään vikaa.
Samasta lehdestä löytyy (muistaakseni se oli uusimmassa) hyvä kirjoitus aiheesta "vaikka saisin kaikki Egyptin tavarat".
Minä muistan todella hyvin tuon ajan. Sitä fiilistä, vahtaamisen ja kyttäämisen tuntua ei voi noista kirjoituksista nähdä eikä kai aistia muutenkaan.
Sinänsä tekstit vaikuttavat olevan ihan kuin kohdallaan, mutta se henki, missä noita opetuksia kentällä tulkittiin ja pantiin käytäntöön, oli jotain kaameaa!
Kun sen muistaa, lukee noita kirjoituksia tänäänkin surullisena ja pettyneenä. Miksi niitä pitää lehteen laittaa, jos ei opiksi ja ohjennukseksi tälle päivälle? Hyi hirvitys!
Mutta jos lusmuilu sallitaan, niin mikäpä siinä! Se on mielestäni tekopyhyyttä ja farisealaisuutta. Sekö on tarkoituskin?