Ääh, olin jo melkein saanut riittävästi rohkeutta kerätyksi, kun taas heräsin todellisuuteen. Haluaisin kertoa hänelle että ihailen ja kaipaan häntä, mutta minulla ei kerta kaikkiaan ole mitään syytä uskoa, että hän sellaisesta ilahtuisi. En kuvittelekaan saavani mitään vastakaikua, mutta jospa hän olisi edes huvittunut. Tai imarreltu. Tai jotain positiivista. Ja jotenkin tuntuu että kertominen olisi minulle itselleni tärkeää. Mutta en usko, että hän piittaisi pätkääkään, tai jos huonosti kävisi, niin hän olisi kiusaantunut lähestymisestä, enkä siitä voi häntä moittia. Itsekin olisin vastaavassa tilanteessa vähintääkin hämmentynyt.
En itsekään tajua, miten aloin taas kerran kuvitella että minun pääni sisältö olisi kenestäkään merkityksellistä tai mielenkiintoista, säälittävää...
En itsekään tajua, miten aloin taas kerran kuvitella että minun pääni sisältö olisi kenestäkään merkityksellistä tai mielenkiintoista, säälittävää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anna viestisi mennä perille.
Mitä oikeasti menetät ja mitä voit saada?
no miksi kerroit sen täällä että "olit" kirjottaa. kertoisit sitte kun olet kirjottanu!
Kirjoittelen mieluummin tänne, niin ei ehkä tule tehtyä tyhmyyksiä. En tiedä miksi se tuntemattoman ihmisen häiritseminen alkaa aina silloin tällöin tuntua hyvältä idealta, pelottavaa ja ällöä, minussa asuu joku stalkkeri..
täälläkö kerrotaan vaan siitä kun olin tehdä ja kun tein?
eikö saa ihmetellä sitä, miksi kerrotaan esim. tuo sinun "melkein kirjotin"?
Ole sen verran utelias ja selvitä asia. Rakkaus on elämän merkityksellisin asia, joten uskallatko jättää katsomatta korttisi?
Parhaassa tapauksessa haaveesi täyttyvät ja selvyys antaa mieleesi rauhan oli tulos mikä tahansa. Tässä onnenpotku!
olisikin syytä kirjottaa se asiansa, ja laittaa se menemään. Ei kukaan voi tietää toisen ajatuksia miten kukin asioihin suhtautuu.
Ei tuo kenelle vastasit, ole ap.