Olen kuullut sanottavan että psykoosi on realiteeteista irtautumista, mutta eihän objektiivista realiteettiä ole olemassakaan, vaan meillä kaikilla on vain subjektiivis-solipsistinen realiteetti, jonka koemme vain oman mielemme kautta, joten objektiivisuus on looginen mahdottomuus. Minusta moinen ei ole hyväksyttävä määritelmä.
Keksiikö joku oikeasti hyvän määritelmän psykoosille, vai eikö sitä ole olemassa?
Sekopäistä käytöstä toki on olemassa, mutta sanoa että sekopäinen käytös johtuu psykoosista on tasan yhtä tieteellistä ja faktuaalista kuin sanoa että se johtuu kirouksesta.
Keksiikö joku oikeasti hyvän määritelmän psykoosille, vai eikö sitä ole olemassa?
Sekopäistä käytöstä toki on olemassa, mutta sanoa että sekopäinen käytös johtuu psykoosista on tasan yhtä tieteellistä ja faktuaalista kuin sanoa että se johtuu kirouksesta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No se, että itseä pelottaa päässä kuuluvat äänet ja huoneeseen ilmestyvät hahmot käy aika hyvin määritelmästä.
Voiko moiselle tehdä mitään? Onko pakkohoito ja pakkomyrkytys ratkaisu?
Kyllä on. Jos ei muu auta, niin pakkohoito on just se oikea apu. Itse en istuisi tässä näpyttämässä konetta, jos ei olisi viety pakkohoitoon ja "myrkytetty". Olisin levinnyt ympäri lähitienoota junan alta, joten siksi olen tätä mieltä.
Mutta yleensä pakko tekee enemmän haittaa kuin hyötyä, ja jos joku tekee enemmän haittaa kuin hyötyä, siitä on päästävä eroon.
Ettei enää kukaan saisi hoitoa suljetulla osastolla tai pakolla hoitoon vietynä? Tätäkö tarkoitit? Että siis minäkin, matkalla sinne junan alle, olisin saanut rauhassa jatkaa matkaani; luonnonvalinta hoitaa heikot pois elon tieltä. En voi mitenkään olla samaa mieltä. Jos en psykoosini takia olisi päässytkään hoitoon, olisi kaksi pientä lastani jäänyt äidittömiksi. Suostutko myöntämään, että joissain tapauksissa myös pakkohoito on paikallaan? Joissain siis, ei missään nimessä aina.
Psykoosin kokeneena voi vakuttaa sen olevan ihan totta.. minulla psykoosin laukaisi erittäin ahdistava elämäntilanne ja lääkkeet.
Vaikka tuosta on vuosia tunnen tulleeni niin väärin kohdelluksi psykiatrian puolelta. Ensin kokeilivat masennuslääkkeitä montaa merkkiä samaan aikaan, lopettivat kun itse huomasin niiden auttavan jo niin paljon, ettei edes luottokorttien höylääminen tappiin saakka huolestuttanut yhtään.
Tilalle neurolpetit joiden vuoksi pääni meni sellaiseen kuntoon, etten muistanut enää edes omaa sotuani.
Noiden lääkkeiden lopettamisen jälkeen olinkin enemmän ja vähemmän harhojen riivaama kuukausia.
Onneksi tuo kaikki on enää harmaa muisto.
Psykoosi kaikkine ulottovuuksineen on jotain niin karmeaa kokemuksena, etten toista mokomaa kestäisi.
Sitä en vain käsitä miksi psykoosiin pitäisi syödä neuroleptejä? Mieli ei jaksa loputtomiin leipoa rankkaa materiaalia, psykoosit taittuvat ajallaan. Neuroleptit ovat äärettömän julma tapa katkoa psykoosi.
Minua ainakin psykoosi kasvatti henkisesti, minua eivät enää ihan pienet jutut kaadakaan.
En tiedä miten muilla psykoosin kokeneilla on mieli palautunut takaisin, hidas ja tuskallinen prosessi kaikenkaikkiaan. Voisin sanoa psykoosin nollaaneen pääni ja pyyhkineen kaiken entisen. Tässä sitä on sitten 44v saanut/joutunut rakentamaan minänsä uudelleen.
Sanotaan ettei ihminen pysty muuttamaan itseään, mutta psykoosin ja etenkin sen onnistuneen läpikäynnin jälkeen on mahdollisuudet kasvaa uudeksi ja kenties ehyemmäksi ihmiseksi.
"Noiden lääkkeiden lopettamisen jälkeen olinkin enemmän ja vähemmän harhojen riivaama kuukausia" Kokemustesi perusteella saadaankin aloittajan pyytämä määritelmä psykoosille. Psykoosi on neuroleptien aiheuttama sekava olotila.
Sanotaan, että psykoosin kokeneelle kaikista pahin uhka mitä ikinä on, on Suomen mielenterveydenhuolto. Kun nämä sinuun kyntensä upottavat, niin suositellaan lääkettä loppuiäksi ja sinun arvosi laskee jonkun maatilaeläimen tasolle. Lääke tekee sinusta zombin, joka ei reagoi enää mihinkään. Psykoosin aihe jää käsittelemättä. Ja tämän jälkeen kaikki reaktiosi tulkitaan tämän "sillä on ollut psykoosi"-ikkunan kautta. Jos hermostut vaikka siitä, ettei sinulle ole maksettu palkkaa, niin psykkolookipa keksii, että sinulla on psykoosi. Edes normaalilääkärissä mielipiteitäsi ei kuunnella normaalisti. Saat käytännossä heittää hyvästit tyëlämälle, koska sielläkin päällimmäisenä on valvoa sinun psykoosin uusiutumistasi.
Tästä sitten päästäänkin, että mielenterveyspotilaat kuolevat 10-20 vuotta nuorempina. Tästä saa lukea vaikka mistä. Psykkolookihan harvoin potilaan kanssa puhuu, kun on paljon kätevämpää leikkiä hyvää samarialaista ja sabotoida suhteita läheisiin. Mutta jos seuraavan kerran psykkolooki sinulle alkaa toitottamaan sitä omaa totuuttaan, niin kannattaa lukea tutkimuksia, että mitä ne ovat ihmisille aiheuttaneet. Maailmanlaajuisesti nykyään enemmän menetettyjä ihmisvuosia vuodessa kuin juutalaiset menettivät holokaustissa.
Välttäkää ihan tosissaan, erityisesti Tarja Pitkosta Turusta.
Väärin. Psykoottiset kokemukset siis olivat tulosta siitä , ettei syönyt lääkkeitään.
Eivät, koska hän oli "psykoottinen" myös niitä syödessä, ja sitäpaitsi niillä lääkkeillä ei ole tieteellistä perustaa, vaan ne on suunniteltu taltuttamaan ihmiset.
Eli ei psykoosia ilman neuroleptejä? Mielenkiintoinen näkökulma. Bipoon liittyvä psykoottinen masennus onkin siis vain kakkamaista oloa, jonka johdosta voi päätyä tappamaan itsensä. Sovitaanko, ettei psykoosia ole edes olemassa, on vaan hiukan huonot fiilikset. Hip hei.
on olemassa sairasta porukkaa jotka yrittää lavastaa toisille psykoosia mm. seuraavat, tulevat kotinurkille vainoamaan, häiriköi kännyköillä ja jopa antavat "ääniaaltoja." Vielä ei kukaan ole kotiini tunkeutunut yön pimeydessä. Sitä yötä odotellessa.............
Helppo yhtyä. Ei ole mitään lisättävää.
Psykoosi on ihan normaali tunnereaktio esimerkiksi suuriin elämän vastoinkäymisiin, läheisen kuolema tulee mieleen ensimmäisenä. Monilla niin kutsutuilla 'mielialalääkkeillä' eli paremminkin mielialahuumeilla, siinä missä katuhuumeillakin, on kyky saattaa käyttäjänsä psykoosiin kemiallisesti. Neuroleptien pitkäaikaiskäytön aiheuttamat aivovaurioit ruokkivat jatkuviin psykooseihin (tardiivi psykoosi), jolloin voidaan puhua täysin iatrogeenisistä psykooseista. Myös muiden 'mielialalääkkeiden' lyhyeeseenkin käyttöön ja vieroitukseen liittyy merkittävä psykoosiriski.
"The use of neuroleptics is a trap. It is like having a psychosis-inducing agent built into the brain."
Lars Martensson, physician, in a presentation at the World Federation of Mental Health Conference in Copenhagen, 1984
Psykoosi on "normaali" tunnereaktio. No luojan kiitos et ole oikeassa. Olet varmaan käynyt lukemassa Wikipediaa ja on jäänyt huomaamatta ilmoitukset tekstin puolueellisuudesta. Lankaan menit, voi jestas sentään.
Ei wikipediassa ole puolueellisuusilmoituksia, ja muutenkin mikä on normaalia ja mikä ei on vain metafyysistä spekulointia. Se millä on väliä on se, että se mitä tehdään toimii positiivisesti suhteessa maailmaan.
...lääkkeenne.
Psykoosi 100% normaali tunnereaktio. On hassua, että joku ylipäätään luulee sen olevan jotenkin epänormaalia. Hieman jopa pelottavaa, jos kyseessä olisi lääkäri tai psykiatri.
Normaaliuden määritelmä on ns.harmaalla alueella. Evolutiivisesti voi ajatella narsismin ja väkivallankin olevan "normaaleita" ilmiöitä ihmiskunnassa. On ikäänkuin luontaista ihmiselle toimia itsekkäästi tai käytää väkivaltaa puolustuskeinona.
"Artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu". Se kertoo puolueellisuudesta, etkö muka ole huomannut noita? Niissä on se vaakakupin kuvakin. Lähteet puuttuu ja selkeästi kirjoittajana on ollut joku, jolle on sattunut väärä lääkitys tai on paha asennevamma. Porukat vaan asennoituu Wikipediaan kuin se olis joku totuudenlähde, mutta pieleen menee.
käy tse....
oikeassa olet..helwetin oikeassa!!!!
Typerää pitää yllä perusteetta tuollaista uskoa "mielenterveyslääkkeisiin". Monissa kaksoissokkotutkimuksissa on todistettu niiden tehottomuus. Sokkotutkimukset vertaavat sokeripilleriä pilleriin, jossa on "vaikuttavaa ainetta", ja siten saadaan lumevaikutus kitkettyä. Useimmat jotka sanovat että mielilääkkeet vaikuttavat, ovat lumevaikutuksen alaisia.
Psykoosi on kuin rikkinäiseen peiliin katsomista. Näet kyllä kuvan, mutta palat ovat irrallaan toisistaan etkä niitä omin avuin kasaan saa. Psykoosi on psyyken hajoamista, tukahdutettujen tunteiden pirstaloitumista erilleen... Hieman sama dissosiaatiossa, mutta silloin vielä henkilön realiteetit voivat olla ennallaan. Psykoosin testaamiseksi on olemassa realiteettitestaus, mikäli ihminen ei ole realiteetteissa niin hän on psykoottinen.
Olen kokenut psykoottisia jaksoja, mutta en varsinaisesti psykoosia. Psykoottisuus voi avata vanhoja tunnelukkoja ja auttaa psyyken uudelleen luomisessa, niin kuin itselleni kävi.. Mutta varsinaisessa psykoossissa suurimpana ongelmana käsittääkseni on henkilön taantuminen. Ja juuri tämän menetetyn kehitysjakson ja ajan ottaminen kiinni on kärsineelle kaikkein ongelmallisinta, siitä jää jälki aivoihin ja aivan kuin olisit kokoajan muita jäljessä...
"Psykoosi on psyyken hajoamista, tukahdutettujen tunteiden pirstaloitumista erilleen..."
Miten psyyke voi hajota kun se on vain abstrakti konstruktio? Sama kuin sanoisi että kummitukset hajoaa ja olemattomuus katoaa. Ei minusta tuokaan täydellinen, selvä määritelmä ole.
Joo, miekään en ymmärrä tuota psykoosin määritelmää "mielen hajoamista" ja todellisuuden hämärtymistä, jolloin henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.
Siis kuka ensinnäkin voi määritellä mikä on totta ja mikä ei? Mikä on todellisuus ja mikä taas todellisuuden vääristymä?? Onko absoluuttista todellisuutta edes olemassa mielen ulkopuolella. Eikö koko maailmankaikkeus ole täysin subjektiivisen mielen luoma. Jokainen luo maailman ympärilleen täysin omasta mielestään lähtöisin. Eihän mitään objektiivista ulkomaailmaa ole edes olemassa. Maailma ei ole muuta kuin jokaisen mielen oma tuote.
Kuka voi määritellä mikä on harhaa, ja mikä todellista? Perustuuko määrittely siihen, että se minkä voi jokainen havaita viidellä aistillaan on ainoa todellisuus, ja kaikki muu on harhaa. Eikö viidelle aistille näkymätön, ns toinen todellisuus ole itse asiassa paljon todellisempi kuin tämä materiaalinen maailma??
Itse uskon että ns psykoosissa ihmiselle on vain avautunut henkiset aistit (viiden tavallisen aistin vastineet) niille näkymättömään todellisuuteen. Mikä on ihan yhtä todellista kuin tämä materiaalinen maailma.
Psykoosi on kanava toiseen todellisuuteen.
Minullekin tuli psykoosistani mieleen, että se ei todellakaan ole itsestään selvästi realiteeteista irtoamista. Joskus psykoosi kokemuksena voi olla pelottavankin realistinen monellakin eri tavalla, ja se tekee kokemuksesta itsessään jopa hyvin traumatisoivan. Muistan itse psykoosistani paljon asioita, jotka muistuttivat minua ihmiselämän realiteeteista paljon voimakkaammin, kuin mihin normaaleilla aisteillani olisin kyennyt. En olisi koskaan normaalissa elämässäni kohdannut kuoliaaksi kuristettua prostituoitua, jonka henki seurasi minua ja halusi saattaa kohtalonsa tietoisuuteeni, jotta saisi oikeutta edes kuolemansa jälkeen. Tai alkanut muistella mielessäni sydänkohtauksen saaneen vanhan naisen elämää, tai ajatella, että vanhemmillani oli ikäviä, häpeällisiä salaisuuksia nuoruudessaan. Tällaiset kokemukset eivät toki ole normaaleja ja ne loukkaavat rajusti sitä, mitä pidetään mahdollisena ja totena. Pidän kuitenkin itse psykoosiani jonkinlaisena avautumisena toiseen todellisuuteen tavalla, joka rikkoi oman käsityksen minuuteni rajoista ja todellisuudesta.
Olenkin psykoosini jälkeen huomannut, että minun on äärimmäisen helppo vaistota toisten ihmisten tunnetiloja, aikomuksia ja ajatuksia. Olen aivan varma, että psykoosi todella herkisti minussa ulottuvuuksia, joita en nuorempana tiennyt olevan olemassa. Olen lukenut, että monien luonnonkansojen keskuudessa tällaisia kokemuksia todella pidetään lahjakkuuden ilmentyminä, yhteyden saavuttamisena "tuonpuoleiseen", kuten esi-isien henkiin. Uskon myös, että psykooseilla on tekemistä hyvinkin paljon sanattomien, usein häpeällisten ja täten kätkettyjen, kollektiivisten muistojen käsittelyn kanssa. Siksi niitä on alkuperäisheimojen keskuudessa pidetty usein niin tärkeinä ja arvokkaina reaktioina, eikä suinkaan sairauden oireina. Tuo kokemus on säilynyt niissä perimätietoina sukupolvelta toiselle, ja koska se on kokemusperäistä, niin psykoosien tulkinnassa alkuperäisheimojen keskuudessa on usein jotain hyvin autenttista verrattuna esimerkiksi länsimaiseen lääketieteeseen.
Oma mielipiteeni on se että se mitä kutsumme "psykoottisuudeksi", on vain se että yksilö havainnoi maailman ratkaisevasti eri tavalla kuin muut.
Aistii harhoja?