Tutustuimme kesän alussa erään sosiaalisen median kautta. Itselleni entuudestaan tuntematon brittimies lähetti minulle yksityisviestinä melko platonisen kommentin, josta juttu lähtikin sitten luistaan.
Ikäeroa on parisen vuotta ja olemme kummatkin alle kolmekymppisiä.
Juttu siirtyi kuitenkin jo aika alkuvaiheessa flirttiin ja jopa hieman intiimimpäänkin viestittelyyn puolin ja toisin. Olemme vaihtaneet kuvia, puhelinnumeroita sekä hyvinkin sensuroimattomia ajatuksia toisistamme. Emme ole kuitenkaan ikinä soitelleet, vaikka hän sitä haluaisikin. Itse en halua, koska pelkään englannin suullisia taitojani (tosin lähetin hänelle lyhyen videon, jossa kerroin terveiset ja lähetin lentosuukon... hän rakasti sitä!).
Hän on aikalailla alusta asti kertonut halustaan tulla Suomeen ja että nyt hänellä olisi joku "syykin" tulla. Aikataulu on kuitenkin joka kerta venynyt ja muuttunut.
Suurin ongelma ei kuitenkaan ole välimatka vaan se, etten osaa nykyään suhtautua häneen. Nyt tuntuu, että juttumme on jäänyt "pinnalliselle tasolle" eikä hän esim. ikinä juurikaan kysele kuulumisiani tms.
Tiedän, että hänellä on viime vuonna (samoihin aikoihin kuin minullakin) kariutunut vakava parisuhde, mutta siitäkään asiasta en tiedä sen enempää. Jotain kamalaa kuitenkin tapahtui.
Tiedän, ettei hän halua mitään parisuhdesotkuja tällä hetkellä elämäänsä, mutta kuvittelin, että olen aika "harmiton tapaus", koska asun kaukana eikä tällä hetkellä eikä varmaan pitkiin aikoihinkaan parisuhde tulisi meidän kohdalla kysymykseenkään. Hän kuitenkin kertoo usein mielestäni aika romanttisestikin, kuinka haluaisi minut syliinsä eli viesittelymme ei ole ainoastaan seksivihjailuja.
Alkuun muistan hänen kertoneen moneen kertaan, kuinka hän on menettänyt kiinnostuksensa ja uskonsa naisiin, mutta tuntuu, että olen ehkä onnistunut näyttäytymään hänen silmissään erilaiselta. Liekö suominaisen eksotiikka pureneen... hehe :)
Hän on myös erittäin tiukkalinjainen yksityisasioiden suhteen, esim. kokonimen sain kovan työn jälkeen puristettua hänestä, kuten myös kotikaupungin nimen. Työpaikan tiedän ja harrastuksia/mielenkiinnon kohteita. Synnyinkuukauden ja vuoden tiedän, mutta tarkkaa päivää en kuulemma "saa vielä näin varhaisessa vaiheessa tietää". Hänen kuulemma kertoo "kaiken kun tapaamme"...
Hän on kuitenkin todella fiksun, herkän, kiltin, kohteliaan ja hauskan oloinen mies. Ja järjettömän komea. Ei mikään "hunksi", mutta juuri omaan makuuni sopiva "perusmies" ihanalla hymyllä.
Reagoimme toistemme huumoriin lähes täydellisesti ja tuntuu, että aina kun olen allapäin ja kaipaisin häneltä kovasti viestiä, jotenkin maagisesti saman illan aikana saan viestin "it's ridiculous how beautiful you are", vaikka edellisestä yhteydenotosta olisi parikin päivää.
Hän sanoo olevansa todella rikki ja että minun kannattaisi pysyä kaukana, mutta jotenkin aistin sen olevan häneltä testi, että hylkäänkö hänet ja ettei hän oikeasti halua menettää minua. Hän vaikuttaa olevan yksinäinen eikä tapaa (oletettavasti vähäisiä) kavereitaan usein.
Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin; en sääli häntä eikä hän ole mikään "hyväntekeväisyyskohde"! Empatiaa tunnen häntä kohtaan, mutta en sääli. Osaan pikemminkin samaistua hänen ajatuksenjuoksuunsa (siihen vähään mitä hän on kertonut, loput olen lukenut rivien välistä).
Teenkö tässä itselleni vain hallaa vai pitäisikö tehdä niin kuin tähänkin asti eli etten murehdi tulevaa, koska se on turhaa ja jatkan tätä osaltani niin kauan, kuin se tuntuu enemmän hyvältä ja ihanalta kuin taakalta? Itsekin olen kuitenkin todella yksinäinen ja hänen seuransa on ollut korvaamattoman ihanaa ja piristävää nämä kuukaudet!
Itse myönnän (pitkin hampain) olevani jollain tasolla ihastunut, mutta järki taas kysyy, että tiedänkö itsekään tarkalleen kehen tai minkälaiseen mieheen? Pitääkö siis vain odottaa ja luottaa, että hän tulee Suomeen ja kertoo itsestään sitten enemmän?
Ikäeroa on parisen vuotta ja olemme kummatkin alle kolmekymppisiä.
Juttu siirtyi kuitenkin jo aika alkuvaiheessa flirttiin ja jopa hieman intiimimpäänkin viestittelyyn puolin ja toisin. Olemme vaihtaneet kuvia, puhelinnumeroita sekä hyvinkin sensuroimattomia ajatuksia toisistamme. Emme ole kuitenkaan ikinä soitelleet, vaikka hän sitä haluaisikin. Itse en halua, koska pelkään englannin suullisia taitojani (tosin lähetin hänelle lyhyen videon, jossa kerroin terveiset ja lähetin lentosuukon... hän rakasti sitä!).
Hän on aikalailla alusta asti kertonut halustaan tulla Suomeen ja että nyt hänellä olisi joku "syykin" tulla. Aikataulu on kuitenkin joka kerta venynyt ja muuttunut.
Suurin ongelma ei kuitenkaan ole välimatka vaan se, etten osaa nykyään suhtautua häneen. Nyt tuntuu, että juttumme on jäänyt "pinnalliselle tasolle" eikä hän esim. ikinä juurikaan kysele kuulumisiani tms.
Tiedän, että hänellä on viime vuonna (samoihin aikoihin kuin minullakin) kariutunut vakava parisuhde, mutta siitäkään asiasta en tiedä sen enempää. Jotain kamalaa kuitenkin tapahtui.
Tiedän, ettei hän halua mitään parisuhdesotkuja tällä hetkellä elämäänsä, mutta kuvittelin, että olen aika "harmiton tapaus", koska asun kaukana eikä tällä hetkellä eikä varmaan pitkiin aikoihinkaan parisuhde tulisi meidän kohdalla kysymykseenkään. Hän kuitenkin kertoo usein mielestäni aika romanttisestikin, kuinka haluaisi minut syliinsä eli viesittelymme ei ole ainoastaan seksivihjailuja.
Alkuun muistan hänen kertoneen moneen kertaan, kuinka hän on menettänyt kiinnostuksensa ja uskonsa naisiin, mutta tuntuu, että olen ehkä onnistunut näyttäytymään hänen silmissään erilaiselta. Liekö suominaisen eksotiikka pureneen... hehe :)
Hän on myös erittäin tiukkalinjainen yksityisasioiden suhteen, esim. kokonimen sain kovan työn jälkeen puristettua hänestä, kuten myös kotikaupungin nimen. Työpaikan tiedän ja harrastuksia/mielenkiinnon kohteita. Synnyinkuukauden ja vuoden tiedän, mutta tarkkaa päivää en kuulemma "saa vielä näin varhaisessa vaiheessa tietää". Hänen kuulemma kertoo "kaiken kun tapaamme"...
Hän on kuitenkin todella fiksun, herkän, kiltin, kohteliaan ja hauskan oloinen mies. Ja järjettömän komea. Ei mikään "hunksi", mutta juuri omaan makuuni sopiva "perusmies" ihanalla hymyllä.
Reagoimme toistemme huumoriin lähes täydellisesti ja tuntuu, että aina kun olen allapäin ja kaipaisin häneltä kovasti viestiä, jotenkin maagisesti saman illan aikana saan viestin "it's ridiculous how beautiful you are", vaikka edellisestä yhteydenotosta olisi parikin päivää.
Hän sanoo olevansa todella rikki ja että minun kannattaisi pysyä kaukana, mutta jotenkin aistin sen olevan häneltä testi, että hylkäänkö hänet ja ettei hän oikeasti halua menettää minua. Hän vaikuttaa olevan yksinäinen eikä tapaa (oletettavasti vähäisiä) kavereitaan usein.
Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin; en sääli häntä eikä hän ole mikään "hyväntekeväisyyskohde"! Empatiaa tunnen häntä kohtaan, mutta en sääli. Osaan pikemminkin samaistua hänen ajatuksenjuoksuunsa (siihen vähään mitä hän on kertonut, loput olen lukenut rivien välistä).
Teenkö tässä itselleni vain hallaa vai pitäisikö tehdä niin kuin tähänkin asti eli etten murehdi tulevaa, koska se on turhaa ja jatkan tätä osaltani niin kauan, kuin se tuntuu enemmän hyvältä ja ihanalta kuin taakalta? Itsekin olen kuitenkin todella yksinäinen ja hänen seuransa on ollut korvaamattoman ihanaa ja piristävää nämä kuukaudet!
Itse myönnän (pitkin hampain) olevani jollain tasolla ihastunut, mutta järki taas kysyy, että tiedänkö itsekään tarkalleen kehen tai minkälaiseen mieheen? Pitääkö siis vain odottaa ja luottaa, että hän tulee Suomeen ja kertoo itsestään sitten enemmän?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuota.. mies ei ajattele/ei osaa ajatella noin (viittaan siis tuohon "tämä on testi"-asiaan). Tuo ei kuulosta suhteelta, hän vain pitää hauskaa kanssasi, hänellä ei ole aikomuksia tulla tapaamaan sinua. Oletko nähnyt hänet livenä videolla tai vaikka skypen kautta? Jos et - heräisi kyllä mieleeni epäilyksiä paljonkin.
Olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta me soittelimme ja olimme toisiimme yhteydessä webkameroiden välityksellä.
Sinuna en tuohon mieheen kovin syvästi ihastuisi, sillä pahalta näyttää että se olet sinä joka jää nuolemaan näppejään.
Naisena sinä mietit liikaa ja analysoit kaikkea miehen sanomaa ja tekemää.. Mies ei ajattele kuten sinä. Lähestulkoon kaikki mitä sinä luulet tietäväsi.. ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Siis minkä ikäinen sä aloittaja olet ?
On ihan järkyttävän surullista ja säälittävää, että vielä tänäkin päivänä jotkut menee halpaan noiden facebookin huijareiden kanssa...
Luuletko olevasi ainoa, kelle se kirjoittelee ??
Tollasista tyypeistä on kirjoteltu keskustelupalstoilla jo aika kauan...
Ajattele omaa parastasi ja lopeta tuo "suhde".
onko minkä värinen ?
Kiitos vastauksista.
Hän on synnynnäinen britti, todella pienestä kaupungista kotoisin. Ei ole siis mikään mamu, joka on rahan tai viisumin perään.
Emme tavanneet facebookissa enkä tosiaan tiedä, kirjoitteleeko hän muidenkin kanssa. Ajatus siitä ei kuitenkaan vaivaa eikä haittaisi minua.
Se on totta, että yliajattelen välillä asioita, etenkin nyt kun hän ei itsestään paljon kerro ja jättää kaiken oman mielikuvitukseni varaan.
Odotukset eivät ole omalla kohdalla korkealla hänen Suomeen saapumisen suhteen. Itsekin pidän enemmän todennäköisenä sitä, ettei hän tänne tule, mutta jos tulee niin se on vain positiivinen yllätys.
Onko siis väärä asenne pitää hauskaa niin kauan kuin sitä kestää vai "varmuuden vuoksi" tehdä asioille stoppi heti, jotta säästyisin sydänsuruilta?
En kuitenkaan pelkää sydänsuruja enkä ole riippuvainen hänestä ihmisenä. Olen ainoastaan humaltunut häneltä saamastani huomiosta, jota en vuosiin saanut avomieheltäni.
Jos/kun pyytää rahaa, niin tiedät että on huijari.
Justiinsa oli Ilkassa juttu Jyväskyläläisestä naisesta, jota ei onnistuttukaan huijaamaan. Huijasi miestä takaisin.
Olen itsekin lukenut vastaavista tapauksista. Itse en kyllä niin epätoivoinen tai naiivi ole, että rahaa antaisin tuntemattomalle edes lainaan. Raha on minulle tabu. Kerran eräs mies, jota tapailin ihan "livenä" pyysi 20 € lainaan ja minun osalta yhteydenpito jäi kyllä siihen.
Mutta kiitos huolenpidosta :)
Enemmän kyllä kaipasin hieman konkreettisempia vinkkejä tai neuvoja esittämiini kysymyksiin, mutta ehkä monella ei sitten ole vastaavanlaisesta tilanteesta kokemusta, jotta osaisi neuvoa. Onhan tämä itsellekin uusi, outo ja odottamaton tilanne!
Elena lähettelee lentosuukkoja. Vieläkö Sä jaksat.....
Minullekin brittimies lähetteli viestejä. Eikä ole edes pitkä aika. Oli sitten ihan lirkun lirkun ja jotain kamalaa oli sillekin tapahtunut. Lieneeköhän sama mies, vaikea oli saada tietoja irti, siksi aloinkin epäilemään että siinä on jotain mätää...
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/jyvaskylalaisnainen-napaytti-huijari-lankesi-omaan-nokkeluuteensa/1667615
Luin artikkelin enkä kyllä löytänyt mitään yhtäläisyyksiä tilanteeseeni. Tuskin hän rahan perään on, jos kolmisen kuukautta on pitänyt yhteyttä eikä kertaakaan ole vihjannutkaan raha-asioista eikä varmastikaan vonkaisi rahaa opiskelijalta, jolla ei ole ylimääräistä. Eikä hän ikinä vanno rakkautta tms. tai edes sano tarvitsevansa minua jne. Hän kehuu ulkonäköäni ja kuulemma pitää huumoristani ja seurastani.
Vähän nyt sain pettyä tämän keskustelun kulkuun. Huijari-perspektiivi on liian helppo, eikö tosiaan muita näkökulmia tilanteeseeni löydy?
Mitä jos se onkin ihan normaalia ja tervettä itsesuojeluvaistoa häneltä, ettei paljasta liikaa tuntemattomalle nettituttavuudelle?
Pystytte parempaankin, eikö!
Jos se tyyppi haluu pelkkää nettijuttelua, niin se löytää sitä seuraa omasta maastaankin...
Aloin miettimään, että miksi ihmeessä kyseinen mies ei ole löytänyt naista kotimaastaan? Mitähän hänessä on vialla? Ettei vain sattuisi olemaan sama mies... alkaako etunimi J-kirjaimella?
Hän ei etsi naista tällä hetkellä vaan toipuu erosta. Alunperin hän alkoi jutella minulle ihan kaveri pohjalta, mutta itse olen aika kova flirtti, joten kumpikin lähti leikkiin mukaan.
Kaikissa meissä on vikaa, mutta haluaisin kyllä itsekin tietää, mitä hänen edellisessä suhteessa kävi, mutta en taas halua avata haavoja utelemalla. Miehet yleensä ennemmin sulkeutuvat ja haluavat unohtaa kuin avautua.
Hänen nimensä ei ala J-kirjaimella.
Ilta-sanomissa on toinen juttu joka kannattaa lukea.
Miten hän voi pitää seurastasi kun olet vain tekstiä? Kannattaa nyt herätä ja miettiä vähän..
Kyllä kirjoitettu tekstikin on keskustelemista, josta pystyy tulkitsemaan myös toisen huumorintajua. Eli olemme pitäneet toisillemme seuraa keskutelemalla ja vitsailemalla. Ei sitä voi tietää ellei ole itse kokenut.
Suomalaiset haluavat nähdä kaikessa aina pelkkää negatiivista eikä positiiviselle puolelle anneta edes mahdollisuutta olla olemassa. Tarve on nujertaa toinen ja ikäänkuin palauttaa hänet maanpinnalle keinolla millä hyvänsä.
Joten nyt kun negatiivinen puoli on jo täällä käyty läpi perinpohjin, jään odottelemaan muita näkökulmia tilanteeseen. Jos niitä ei löydy, en palaa tähän keskusteluun enää todetessani sen turhaksi. Jatkan siis tämän miehen seurasta nauttimista hyvillä mielin ja ajan kanssa katson mitä siitä tulee. Odotukset matalalla ja mieli korkealla niin kuin tähänkin asti!
Sä et selvästikään halua hurmoksessasi kuulla muita kommentteja, kuin siirappia ja duudeliduuta.
Ammattihuijareilla on monia samanaikaisia uhreja ja kun muutamia lypsää, niin toisia voikin pehmittää jopa kuukausia ennekuin aletaan puhumaan rahasta.
Juttu voi olla ihan viatonkin, mutta terve järki on syytä pitää päässä
En halua "duudeliduu hurmoksessani" kuunnella negatiivisia kommentteja ihmisiltä, joilla ei ole vastaavanlaisesta tilanteesta OMAKOHTAISIA kokemuksia.
Peräänkuulutin jo heti alkuun, että haluan saada neuvoja vastaan saman kokeneilta ja ainoastaan yksi vastaaja on sanonut olleensa samantapaisessa tilanteessa.
Kyse on realismista, ja se on joskus negatiivista valitettavasti.
Mistään nujertamisesta ei ole kyse. Nuo tyypit on nimittäin todella taitavia ja heillä voi olla satoja tyyppejä samanlaisia kuin sinä, eri maissa.
Hyväuskoisia, yksinäisiä ihmisiä jotka ovat lemmenkipeitä ja jotka saavat positiivista kohtelua tuntemattomalta, joka tuntuu todella hyvältä. Kuvittelevat omassa rehellisyydessään muidenkin olevan rehellisiä. Kuulostaako tutulta?
Vielä kun vedotaan sinun hyväntahtoisuuteesi niin olet ansassa.
Tutustuminen jossain livenä esim sinun käydessäsi Englannissa lomareissulla on aivan eri asia kuin jonkun tuntemattoman miehen imarteluviestit pelkän kuvasi perusteella jossain facebookissa.
Sinua ei voi suojella sinulta itseltäsi joten ole varovainen.
Kiitos asiallisesta viestistäsi.
Vaikka imarreltu olenkin hänen antamastaan huomiosta, en kuitenkaan ole siitä sokaistunut. Kuten jo aiemmin sanoin, raha on minulle aihe, josta en halua ikinä puhua, joten jos tulee tilanne, että hän yhtäkkiä ottaakin se puheeksi, sanon suoraan, että se on aihe josta en halua puhua. Onhan se ehkä osa suomalaista kulttuuriakin, että raha-asiat pidetään omana tietona.
Enkä ole epätoivoinen. Enkä oikeastaan yksinäinenkään. Viihdyn yksin. Tiedän olevani hyvännäköinen nuori nainen ja jos vain haluaisin tapailla tällä hetkellä miehiä, live-seuraa löytyisi varmasti heti :)
Mutta edelleen haluaisin kuulla muitakin näkökulmia. Oma järki (ei tunteet) sanoo, että huijari vaihtoehto on toistaiseksi poissuljettu. Ei kaikki ihmiset netissä ole huijareita. Ihan yhtä hyvin minäkin voisin olla huijari. Vai onko nyt kyse vain siitä, että hän oli keskustelussa aloitteentekijä enkä minä? Sekö tekee ihmisestä potentiaalisen huijarin?
Ps. Emme edelleenkään tavanneet facebookissa.