Minkälaista bisnestä purjeveneiden tekeminen on ja on ollut, kun miltei kaikkien venemallien historiikeissa mainitaan veistämön menneen jossain vaiheessa konkkaan ja muottien vaihtaneen omistajaa?.. Mitä näitä nyt on, Elvström, Polar marine, Finngulf jne. Esim. H-venettäkin on tehnyt vaikka kuinka monta veistämöä.
Onko tämä joku veneveistämöalan tapa että määräajoin pöytä puhtaaksi ja sitten uudella nimellä lentoon, vai onko veneiden teko jotenkin erityisen tuulista bisnestä?
Mitkä veistämöt ovat selvinneet pitkään ja miksi? Mitkä veistämöt ovat tehneet laatua ja mitkä eivät? Onko bisnes loppunut liiasta tai liian vähäisestä laadusta?
Onko tämä joku veneveistämöalan tapa että määräajoin pöytä puhtaaksi ja sitten uudella nimellä lentoon, vai onko veneiden teko jotenkin erityisen tuulista bisnestä?
Mitkä veistämöt ovat selvinneet pitkään ja miksi? Mitkä veistämöt ovat tehneet laatua ja mitkä eivät? Onko bisnes loppunut liiasta tai liian vähäisestä laadusta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kun maailmantalous tökkii, loppuvat asiakkaat ensimmäisenä veneentekijöiltä. Ja usein stoppi tulee juuri, kun isoin vaihde on jo päällä venemyynnissä ja valmistuksessa. Silloin muotit usein vaihtavat omistajaa. Parin vesitämön olen nähnyt menevän nurin pian omistajavaihdoksen jälkeen, mutta se omistajavaihdoskin on tehy silloin parhaan buumin aikaan. Eli on se tuulista bisnestä, tai ainakin nopeusvaihtelut ovat isoja ja jyrkkiä.
H-vene on yksityyppiluokka ja niitä voi tehdä tavallaan kuka vain. Sillä oli siis parhaimpina päivinään useampia rinnakkaisvalmistajia Suomessa ja toisia maailmalla.
Kysymys siitä, mikä veistämö on tehnyt liikaa tai liian vähän laatua, on niitä, johon jokaisella on joku vastaus. Kai minullakin omani, mutta sitä pandoran lipasta en viitsi avata.
Jos yksinkertaisetetaan melko rajusti voisi luetella seuraavia syitä viimeisten vuosien konkursseihin (on niitä ollut aikaisemminkin mutta niissä oli useimmiten yhtiökohtaisia pääsyitä):
1. Purjevenemarkkinat ovat suhdanneherkkiä ja markkinoiden koko vaihtelee voimakkaasti suhdanteiden mukaan. Yleensä ei ole mitään pakkoa ostaa uutta venettä, aina voi odottaa seuraavaan kauteen. Autoon on yleensä pakko otta vähän toisenlainen asenne.
2. Talouskriisin seurauksena maailmanlaajuiset purjevenemarkkinat putosivat n 50 % vuoden 2008 jälkeen eivätkä ole siitä merkittävästi toipuneet vieläkään.
3. Massaveneiden ja piensarjaveneiden hinnanero kasvaa koko ajan koska työ kallistuu ja sitä on piensarjaveneissä paljon enemmän.
4. Massavenevalmistajia ei ole juuri mennyt nurin vaan yleensä ne ovat pystyneet sopeutumaan tilanteeseen. Omistajamuutoksia sielläkin on ollut ja markkinanäkymien rajusta muutoksesta kertoo mm Bavarian joku vuosi sitten ostaneen omistajaryhmän tekemä 800 M€ alaskirjaus. Myös Dufour vaihtoi omistajaa. Eniten konkursseja on ollut juuri pienempiä sarjoja valmistavien kalliimpien veneiden valmistajissa.
5. Lasikuituveneissä poistuma venekannasta on uusmyyntiin nähden vähäistä, toisin kuin esim autoissa. Venekanta siis kasvaa selvästi edelleen vaikka myynti nyt on huippuvuosia paljon pienempi. Tuskin missään maassa 10 % kotitalouksista ryhtyy purjeveneen omistajaksi joten ei ole yllätys että venekannan kasvu hiipuu.
Laadukkaat ja oikean hintaiset merkit ovat pystyssä nyt ja tulevaisuudessa.
Purjeveneistä näemmä ainakin Beneteau ja Bavaria porskuttavat eteenpäin.
Riittävän suuria, globaaleja ja tunnettuja. Eivät myöskään kuseta ylihintaisilla tuotteilla nousukauden aikana.
Bavarian ja Benetaun brändit ovat niin arvokkaat, että niille on aina ostaja, vaikka itse firma olisikin syvällä paskassa. Uusi omistaja voi aina yrittää saneerata firman ja halventaa valmistusta. Pienempien firmojen brändeillä ei niin paljon ostajia houkutella, eivätkä ne siksi kiinnostakaan, siksi ne joutavat mennä. Kalliiden merkkien ostajat eivät ole niin suhdanneherkkiä kuin Bavarian ostajat, toisaalta niilläkin on niin raju kilpailu vähistä asiakkaista, että pienikin notkahdus voi pistää ne rajan yli.
Suhdanneherkkyys taitaa muuttua vasta Swan/Baltic-ostajissa. 2008 romahti täysin vaikkapa FG/HR/Najad-kysyntä ja kaksi noista meni pian konkurssiin. Bavaria/Beneteua-kysyntäkin romahti, mutta ei tainut romahtaa suhteellisesti yhtä paljon. Tasoittaisikohan noiden suhdanneherkkyyttä venevuokraamot, jotka ovat heille suuri asiakas?
Vanha totuus venealasta on: "Jos haluaa venealalla miljonääriksi, pitää aloittaa miljardöörinä". Harvoina poikkeuksina tuohon on Bavarian perustajasuku, Bellan perustaja ja ehkä X:n perustajat. Rahansa menettäneitä löytyy melkein kaikkien merkkien takaa ja tietysti on myös paljon tapauksia, joissa on onnistuttu pitkäaikaisesti työllistämään itsensä.
Ne veistämöt ovat kestäneet huonot ajat, joiden takana on riittävän iso yritys puskurina. Mitenkähän olisi Bavariankaan käynyt, jollei iso amerikkalainen investoija olisi firman ostettuaan syytänyt siihen tukuttain rahaa ja sitten tehnyt vaatimattoman 800 000 000 euron alaskirjauksen ja myynyt takaisin entiselle omistajalleen automatisoituna tehtaana. Sellaisen yritystuen siivin on helppo yrittää. Beneteaun taustoja en juuri tunne, mutta ymmärtääkseni iso raha sielläkin on takana. Nautorilla oli ensin Schauman, nyt Ferragamo, näitä esimerkkejä olisi paljon.
Pienten, vain veneiden tekoon nojautuvien yritysten tilanne on todella haastava tuotteesta riippumatta. Hyvinä aikoina loppuu kapasiteetti, huonoina asiakkaat.
Hyvinä aikoina tehdään huonoa kiireellä, huonoina aikoina tehdään konkurssirikoksia.
Bavaria oli ennen ko. kauppaa velaton ja erinomaisen kannattava yritys, mikä oli valtava poikkeus venealalla. Tehdas oli automatisoitu jo kauan ennen. Tuskin siis olisi kovin helposti hankaluuksiin ajautunut.
Perustajasuku sai myynnistä 1,3 miljardia euroa taskuunsa. Ei ole kai Bavarian vika, että joku hullu maksaa 270 miljoonan liikevaihtoa tekevästä veistämöstä 1,3 miljardia todetaakseen vain muutaman vuoden päästä, ettei se ihan tuollainen kultakaivos ollutkaan. Siinä välissä Bavaria tosin osti myös Dufourin ja Grand Soleilin, joten ainakaan minä en tiedä miten alaskirjaukset noiden välille jakaantuvat.
Ei ole lainkaan ensimmäinen esimerkki myöskään siitä, että menestyvä perheyritys ei olekaan menystyvä enää sijoitusyhtiön tms. hallinnassa.
Olihan Bavaria Yachtbau jo selkeästi tehdas eikä veistämö jo myytäessä, mutta kyllä välissä tehtiin isot investoinnitkin. Ei kai sijoitttajakaan niin hölmö ole, että kuvittelisi parin sadan miljoonan liikevaihtoon pystyvän tuotantolaitoksen kykenevän edes teoreettisesti tuottamaan miljardeja kapasiteettia lisäämättä.
Pienten veistämöiden ongelma on myös nykyinen mallien uusimissykli. Isot venetehtaat pukkaavat uusia malleja ulos jo autotehtaitakin nopeammin, pahimmillaan 4-5 vuoden välein. Uudet mallit saavat lehdissä ja messuilla näkyvyyttä, ja uuden veneen ostajat mielellään hankkivat uusinta designiä. Myy siinä sitten 10 vuotta tuotannossa ollutta mallia. Toisaalta kehityskuluja on vaikea maksaa muutaman veneen katteella.
Eikös ne vanhat veneet ole lähtökohtaisesti selvästi parempia kuin uudet, joten luulisi vanhemmankin designin myyvän, jos se on oikeasti hyvä? Vai onko palstaparlamentti tässäkin asiassa aivan metsässä?
Purjevenepuolella massavalmistus on vähän niin ja näin. Suurinkaan tehdas ei sylje valmista tuotetta ulos kuten muita tuotteita tekevät (todelliset) massavalmistajat. Puhumattakaan pienvalmistajista.
Vanha vs. uusi vene on mielenkiintoinen. Moottoriveneissä kansimuotit ovat muuttuneet rajusti parissa kymmenessä vuodessa mutta runkomuotit ovat jokseenkin samoja. On reilusti viistot keulat ja sen perässä suorakaidemuotoa. Kansimuoteissa entiset sokeripalat ovat muuttuneet jonkilaiseiksi korkeiksi tortuiksi. Parikymmenvuotias vene näyttää kansimuotin puolesta ikälopulta.
Purjeveneissä taas runkomuotit on laitettu uusiksi, korkeutta reilusti lisää, keulat ja perät pystyiksi ja leveyttä lisätty perästä, samoin kölit erimuotoisia, kun taas kansimuoteissa ollaan paljon perinteisemmillä linjoilla. Muutokseen ei ole ollut kansipuolella niin aihetta, mitä nyt sitlooda pitänyt miettiä leveyden vuoksi uusiksi. Viiruikkunatkin ovat 80-luvulla ja 2010-luvuilla kovin saman näköisiä. Parikymmenvuotias purkkari näyttää helposti rungoltaan epämuodikkaalta, vaikka kansi on vielä ok.
Mutta joka tapauksessa: uusien purjeveneiden myynti on prosenttiluokkaa moottorivenemyynnistä. Ei sillä ihmeitä busineksia pyöritellä. Hienoja veneitä on jo rannat täynnä, uusien kysyntä pysyy taatusti matalana jatkossakin. Mitäpä tuota murehtimaan, sen kun purjehditaan.
Minulla on vuonna 2005 uutena ostettu keskieurooppalainen purjevene. Sillä on nyt purjehdittu 18 000 nm. Itse veneessä ei ole ollut rakenteellisia vikoja. Takuuaikana yksi vuotava kansi-ikkuna tiivistettiin ja siinä kaikki.
Alkuperäiset vakiopurjeet on uusittu kuluvalle kaudelle. Elektroniikka on reistaillut jonkin verran, mutta tällä hetkellä kaikki toimii. Pentterin ympäristön ja portaat olen lakannut uudelleen.
Yhdeksän vuoden jälkeen ei veneessä ole havaittavissa mitään sellaista, mikä antaisi aihetta moittia tehtaan laatua. Jos siis laadulla tarkoitetaan veneen kestävyyttä tms. Minulla oli 90-luvulla myös kotimainen uutena hankittu purjevene neljän vuoden ajan. Siitä jouduttiin mm. kölin asentoa korjaamaan takuuna yhden kauden jälkeen. Sisätiloiltaan se oli ahdas ja pimeä. Ei missään tapauksessa parempi kuin nykyinen uudempi.
Kyllä uuden veneen ostaja varmaankin haluaa myös uusimmat "innovaatiot" veneeseensä - muutenhan voisi ostaa halvemman käytetyn. Tässäkin voisi käyttää usein ontuvaa autoverrausta; vanhan mallin myynti hiipuu kun uusi malli on tulossa. Ehkäpä kuvitellaan, että uusi malli on aina tuotannosta poistuvaa parempi, tai ainakin säilyttää arvonsa paremmin.
Venepuolellakin tulee rungon muodon kehittymisen lisäksi koko ajan uusia ominaisuuksia ja varusteita: on tuplarattia, tuplaperäsintä, kylkitaitetta, alaslaskettavaa uimatasoa, alaslaskettavaa avotilan pöytää, esiintyöntyvää genaakkeripuomia jne.. Osa on muotioikkuja, ja ne jäävät pois seuraavista malleista, osa jää elämään todellisina parannuksina. Noista sitten eri aikakausien veneet myöhemmin muistetaan.
Maailmanmarkkinoiden lukuja ei ole ihan helppo saada mutta Beneteau-konserni arvioi jossain tiedotteessa että moottorivenemarkkinat ovat n 8 kertaa purjevenemarkkinat, ja Beneteau-konserni lienee maailman suurin purjeveneiden valmistaja (ja merkittävä moottorivenevalmistaja). Tämä siis maailmanlaajuisesti. Suomessa maantieteen vuoksi (paljon järviä) on paljon hyötykäytössä olevia moottoriveneitä joten Suomessa luku lienee suurempi.
Ohessa linkki Beneteaun yhtiökokouksessa esittämään esitykseen, siitä näkee miten Beneteaukin määrätietoisesti pyrkii kasvattamaan muita liiketoimintoja purjeveneiden kustannuksella. Myös tässä näkyy se 50 % pudotus kokonaismarkkinoissa vuoden 2008 jälkeen eikä Beneteau usko vuoden 2008 tason palautuvan edes vuoteen 2020 mennessä.
http://www.beneteau-group.com/upload/documents/reunion-financiere-31-01-2013-en.pdf
On laatua ja laatua. Laadulla tarkoitetaan toisaalta sitä, että tuotteessa ei ole valmistuvirheitä, eli se on sellainen kuin on tarkoitettukin, ja sitten laadulla tarkoitetaan myös sitä, mihin kaikkeen veneen luvataan kykenevän. Sinä puhut tuosta ekan tyyppisestä laadusta. Toisen tyyppinen laatu olisi vaikkapa sopivuus avomeripurjehdukseen. Joku Swan on siihen tarkoitettu, ja tekniset ratkaisut ovat sen mukaisia, Bavaria taas ei lupaakaan veneidensä olevansa parhaita avomeriveneitä. Joku vanha vene voi olla parempi vene avomerelle, vaikka se olisikin satamaelämään ja rannikkopurjehdukseen huonompi, ja rakentamisen laatu olisikin epätasaista.
Onko niin, että automaattisesti se vene, joka on avomerellä tai valtamerellä "parempi", on laadukkaampi ? Siis tässä jälkimmäisessä laadun mielessä. Mielestäni ei. Kyllä se on laadukkaampi, joka toimii käyttötarkoituksessaan paremmin. Muuten laadukkaimmat veneet olisivat aina pitkäkölisiä teräsveneitä.
Kuten sanoin, on erilaisia laatukäsitteitä.
Laatu-käsitteen voisi heittää romukoppaan monessa muussakin asiassa kuin veneissä.
Laatu määritellään usein niin, että se on hyvä, kun asiakas saa sen mitä odottaa saavansa. Eli tuote vastaa valmistajansa lupausta.
Olen kuullut saman asian siinä muodossa, että laatu on hyvä jos ostettu tuote tai palvelu ylittää ostajan odotukset. Huono laatu on vastaavasti odotusten alittaminen. Jos odotukset kohdataan niin sitten ei ostajan kannlta olisi hyvää eikä huonoa. Veneitä ja niiden käyttötarkoituksia on niin monia, ettei mitään yleispätevää laatukriteeriä voi olla. Sama vene voi olla hyvälaatuinen ja tarkoituksen mukainen saaristo- ja lomapurjehduksessa mutta huono valtamerelle.
>Kyllä se on laadukkaampi, joka toimii käyttötarkoituksessaan paremmin.
Kun minua yritettiin 30 vuotta sitten kurssittaa yritysmaailman saloihin, siteerattiin laatujutuissa mielellään alan gurua nimeltä Joseph M. Juran (1904–2008). Hänen laatukäsitteensä kuului kiteytettynä jokseenkin näin:
”Quality = fitness for use as seen by the user”
Olet näköjään täsmälleen samoilla linjoilla.
Bavaria 36 -03, takana 17000 mailia. EI MITÄÄN VIKAA !, mitä nyt prjeet pian vaihtokunnossa, mutta venyyhän ne kunnon tuulessa.
Kölikin pysynyt, vaikka usein rantautuessa kolisteltu.
Mitenkäs tämä liittyi veistämöbisneksen kannattavuuteen? Täsmälleen sama on sitäpaitsi luettu jo monet kerrat.
Kyllä vain Bavariankin tuotanto on pudonnut kymmenesosaan parhaista vuosista. Huonoina aikoina ei hyvin viritetyllä tehtaallakaan ole asiakkaita.
Kotimainen vene mallia -85, takana 25 000 mailia. Purjeita on vaihdettu, koneesta vaihdettu kansi ja pakosarja, salongista sohvatyynyt, melkoinen joukko heloja ja juokseva riki yhtä köydenpätkää lukuun ottamatta uusittu. Koko elektroniikka on tietenkin päivitetty ja tiikkikannen saumaus uusittu. Mutta EI MITÄÄN VIKAA! Kölikin on pysynyt muutaman pienen ja yhden kovalla vauhdilla tehdyn kivelleajon jälkeen. Kaikki tuulet koettu 0-24 m/s.Tämän pitäisi olla niin normaalia, ettei pitäisi olla mitään aihetta sitä julistaa.
Osa miehistä ei vaan voi purjehtia Bavarialla.
Jos on pieni ....., ei Bavaria ole sinun merkkisi. Tarvitset tormakamman merkin jatkeeksi.