Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Köyhyys syö aivoja

loinen, ei kohtalo

Kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa.

Mullainathan ja Sharif osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole "heikompaa ainesta" ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin "heikompi aines." Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.

Jos ei ole koskaan ollut oikeasti köyhä, ei voi tietää millaista se on. Millaista on joutua harkitsemaan jokaista puhelinsoittoa, ettei saldoraja tule täyteen? Millaista on suunnitella jokainen bussimatka ja jokainen yksittäinen ruokaostos, jotta rahat riittäisivät kuun loppuun? Millaista on elää elämää, jossa lohjennut hammas tai pesukoneen hajoaminen tietää takuuvarmaa taloudellista katastrofia? Köyhän elämä on jatkuvaa laskemista ja laskelmointia; jos jätän tämän tekemättä, ehkä rahat riittävät muihin elämän välttämättömyyksiin.

Mullainathan ja Sharif osoittavat, että nämä köyhyyteen liittyvät huolet ovat kuin loinen, joka kaappaa käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Kun huolet täyttävät mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee. Näin köyhistä tulee eräänlaisia putkiaivoja. Heidän ajatuksensa ja energiansa kiertyvät niin tiiviille kerälle rahanpuutteen ja sen mukanaan tuomien ongelmien ympärille, ettei aivopoweria riitä muihin tehtäviin.

Teoksessa esitetään lukuisin esimerkein, miten köyhyys loisii ihmismielessä, mutta nostan tähän vain yhden. Siinä tutkijat haastattelivat intialaisia sokeriruokoviljelijöitä ja pyysivät heitä osallistumaan älykkyysosamäärää mittaavaan testiin ennen ja jälkeen sadon myymisen. Jujuna oli, että kuukausi ennen sadon korjaamista viljelijät ovat köyhiä ja heidän mielensä on täynnä taloudellisia huolenaiheita. Sadon myymisen jälkeen he ovat rahoissaan ja taloudelliset huolet hellittävät. ÄO-testien tulokset kertovat paljon siitä, miten köyhyys nipistää aivokapasiteettia. Ennen sadon valmistumista ihmiset pärjäsivät testissä huonosti. Sadon myymisen jälkeen samat ihmiset kohensivat pisteitään huomattavasti. ÄO:n romahdus ennen satoa verrattuna sadon jälkeiseen tilanteeseen oli samaa luokkaa kuin mitä nähdään valvotun yön jälkeen.
"Tilanne on sama kuin istuisit tietokoneen ääressä ja ihmettelisit, miksi se on niin hidas", sanoo Mullainathan. "Sitten tajuat, että tietokone tekee raskaita päivityksiä, ja siksi se ei jaksa pyörittää käyttämääsi ohjelmaa."

Kun ihmisen ei tarvitse uhrata merkittävää osaa aivokapasiteetistaan taloudellisten huolien miettimiseen, hänen aivonsa toimivat kuin laajakaista. Köyhällä tämä laajakaista kapenee puhelinlangaksi.
Mullainathan ja Sharif kirjoittavat, että köyhien ja rikkaiden ero liittyy nimenomaisesti tähän laajakaistaan. Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi.

Köyhyyden ongelma ei kuitenkaan ole ainoastaan siinä, miten suuren osan aivokapasiteetista köyhyyden loinen kaappaa itselleen, vaan mitä kaikkea se työntää ulos. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun aivokapasiteetti ylikuormittuu, ihmisten kyky itsehillintään heikkenee. He eivät kykene keskittymään, ja heidän käytöksensä muuttuu aggressiivisemmaksi ja impulsiivisemmiksi.
Näin köyhyys alkaa näyttää kohtalolta. Köyhyyden aivomato heikentää juuri niitä ominaisuuksia, jotka auttaisivat köyhiä suunnittelemaan elämää pidemmälle ja tekemään harkittuja päätöksiä.

Niiden puuttuessa ihmiset sortuvat nopeisiin ja impulsiivisiin ratkaisuihin, jotka usein vain syventävät heidän ongelmiaan. Moni sotkee siinä tuoksinassa elämänsä niin pahaan solmuun, ettei sitä avaa enää kuin korkeintaan Jeesus.
Mullainathanin ja Sharifin teos on todella tärkeä keskustelunavaus aikana, jolloin köyhiä syyllistetään estoitta omasta ahdingostaan. Samalla se herättää joitakin piinaavia kysymyksiä siitä, miksi me emme onnistu nostamaan köyhiä ahdingostaan.

Jos köyhät nimittäin ovat yhtä kyvykkäitä kuin hyvätuloisetkin, millaista inhimillisen pääoman, resurssien ja lahjojen tuhlaamista on, että heidät jätetään selviämään päivästä päivään yksinään, eivätkä he voi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.
Vai onko todellakin jonkun intresseissä pitää heidät siellä jossakin, poissa silmistä, ja poissa parempien ihmisten juhlista?
http://www.hs.fi/tiede/a1379382081489?jako=02392522617a6a3147b3a63a4a52ffdf&ref=fb-share

2

99

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hilipatsu

      Kun köyhän ääni ei kuulu eikä ole edes kuuntelemisen arvoinen (muka) niin köyhän olot ja köyhän mahdollisuudet tuntea olevansa tasavertainen ihminen tyrehtyy. se on totta. Pitäisi perustaa sellainen Köyhän miehen ja naisen lehti, jossa käsiteltäisi näitä asioita ja haastateltaisi heitä.
      Raha nimittäin sokaisee näkemästä sitä iloa ja elämänhalua, mitä köyhilläkin on. Samoin sitä, että heillä on hyviä ratkaisuja moniin asioihin, ovathan he kokoajan ratkomassa omia selviytymisiään ja tehneet upeitakin löytöjä näin. Ne kun saisimme jakoon!!!

    • ettäjotta

      Muutamia omia näkökulmiani asiaan:

      Olen lähtöisin köyhästä, laman runtelemasta perheestä. Lapsuudessa ei kuljettu merkkivaatteissa ja jos pyörä meni rikki niin sitten mentiin kävellen. Ei mitään puhetta mistään mopoista tai edes ajokortista tai autosta kun sen aika koitti. Lapsesta asti opin, että pienellä on osattava tulla toimeen. Vanhempani ovat olleet kovia tekemään töitä, mutta lama aiheutti velkaantuneelle kestämättömän taakan, ja lisäksi vanhempani joutuivat myös toisen takaamansa lainan maksajiksi. Kävin kesätöissä koko nuoruusiän ja rahoitin viikonlopputöillä omat ylimääräiset menoni. Meillä ei koskaan hyväksytty joutenoloa päivätolkulla, tai jos oli laiska niin piti hyväksyä se, että raha ei tipu taivaasta, eli sitten oltiin kotona. Aina pystyi hankkimaan elokuvarahat ym vaikka pesemällä ikkunoita.Ulkoilutin koiria, olin hevostallilla töissä, siivosin, autoin naapuruston mummoja. Ei se mikään työleiri ollut, sain ihan tarpeeksi elää tavallisen nuoren villiäkin elämää, mutta raha siihen piti hankkia ihan itse. Kuinka moni nuori hankkii nykyään kulutusrahansa itse? Taitaa tulla isin ja äitin lompakosta, siitä hyvästä että tekee kotona ihan tavallisia asioita, joista ei kyllä kukaan maksa sulle palkkaa kun muutat omillesi!!! Tai sitten on niitä, jotka eivät saa vanhemmiltaan rahaa, eivätkä kasvatusta, ja hankkivat rahan epäilyttävillä keinoilla. Sitten on niitä, jotka eivät myöskään saa rahaa, kun vanhemmat elävät tuilla, makaavat kotona ja valittavat köyhyyttä. He antavat esimerkkiä lapsilleen, että kotona istumalla saa luukulta rahaa. Opettavat lapsensakin elämään "köyhän elämää", vetoamaan kaikessa köyhyyteen ja huono-osaisuuteen, voivottelemaan osaansa ja luhistamaan kykynsä hallita itse omaa elämää.

      Ok, kategorisoin, mutta aika paljon totta, eikö? Köyhyys ei ole Suomessa mikään loukku. Jossain kehitysmaissa kyllä, mutta ei Suomessa. Täällä kaikki saavat apua, että selviävät kun elämässä tulee haasteita. Kukaan ei kuole Suomessa nälkään eikä terveydenhuollon puutteeseen. Kaikille, joilla on elämässä jotain kontrollia, on katto pään päällä ja vaatteita yllä. Kaikille annetaan mahdollisuuksia. Jos et saa töitä, voit mennä kouluun, että saat töitä. Jos et ole työkykyinen, voit uudelleenkouluttautua sellaiseen työhön, mihin fyysisesti pystyt. Mahdollisuuksia on. Tietysti on niitä, joilla on todella kurja tilanne, on vaikka psyykkisen sairauden vuoksi työkyvytön ja varmasti rahaa ei ole millä mällätä. Mutta on tukijärjestöt ym, ja apua saatavilla, ja se raha mitä työkyvytön saa, riittää kyllä toimeen tulemiseen. Ei sillä taulutelkkareita tai mersuja ostella, mutta ei kai kuulukaan?

      Olen itse korkeakoulun käynyt ja nyt hyväpalkkaisessa työssä. Olen ollut myös hanttihommia tekevä opiskelija, joka on kaupassa laskenut pennejään, että onko tänään varaa maitoon. Olen ollut ja olen edelleen velallinen. Silloin kun muut ovat käyneet festareilla ja ulkomailla ja leireillä ja löhönneet lomilla, mä olen painanut töitä. Ilman lomia. Kitisemättä. Se oli mun lähtökohta, mulle ei tarjottu parempaa aloitusta, en päässyt helpolla. Mutta se mitä mun vanhemmat mulle antoi oli päättäväisyyttä ja tunteen siitä, että mun elämä ja mun tulevaisuus on mun omissa käsissä. Se on tehtävä itse, kenenkään ei kuulu tarjota sitä mulle valmiina. Joillain on niin hyvät lähtökohdat, että paljon tarjotaan valmiina, hyvä niille. Kaikilla ei ole, mutta ei niitä tarvitse sääliä. Pitää taputtaa olalle ja sanoa, että hyvin sä vedät. Ole ahkera ja uhraa joskus jotain, niin lopulta pääset siihen mihin pyrit. Ja pyri jonnekin. Älä pyri vain elämään helppoa elämää. Se vasta loukku onkin. Helppo elämä ei ole hauskaa. Hauskaa on huomata, että mä itse olen itseni tähän tuonut ja tämän tehnyt ja tämän ansainnut.

      Pointti siis se, että sääli on sairautta. En minäkään kenenkään säälillä ole tähän päässyt, hitosti on pitänyt tehdä töitä! Eikä vaan niitä kivoja töitä. Mun haave on vielä pärjätä niin hyvin, että ostan omakotitalon maalta. Yksinhuoltajan se ei ole helppoa, mut en mä sitä helpolla haluakaan. Kaikki kotona löhöäjät ottakaa nyt helkkarissa itseänne niskasta kiinni ja ylös sieltä!!! Ite hakemaan sitä työtä tai opiskelupaikkaa! Niitä ei kukaan tuo sinne kotiin!

      Ja muutenkin nykypäivän ihmisille tämmösen maanläheisen ihmisen mielipide: aina ei tarvi olla uusinta puhelinta, hienoimpia vaatteita, autoja, taulu-tv:tä ja muita nykyajan herkkuja. Mua ärsyttää "köyhät raukat, joilla ei ole varaa ostaa lapsilleen kaupasta terveellistä ruokaa" ja kun menee sellaisen perheen luokse kylään, niin kyllä on tekniikkaa ja puhelinta ja ylipainoa ja käydään baarissa "kun ei tätä muuten jaksa".

      Älkää te, joilla OIKEASTI on joku poikkeuksellisen hankala tilanne, ottako nyt itseenne, tietenkin on niitä harvinaisia tilanteita, että ei pääse itse jaloilleen (puoliso kuolee, jää lapset ja talo ja velka ja äiti joka ei ehtinyt ennen lastensaantia opiskella loppuu, niin ei se nyt ihan juhlan paikka ole). Mutta köyhyys on muuten tosi huono tekosyy laiskuudelle.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      69
      2257
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      101
      2083
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      78
      1698
    4. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      41
      1510
    5. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1506
    6. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      10
      1407
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      31
      1374
    8. 52
      1268
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      62
      1200
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      28
      1196
    Aihe