Paljonko itse opiskelussa tarvitaan esimerkiksi kemiaa?

Itse en ole tarvinnut lukiomatematiikkaa yhdelläkään kurssilla. Tilastotieteessä on laskuja mutta lukion matikasta ei ollut minulle juurikaan apua. Tilastotieteen kurssi on suoritettavana kaikilla yliopisto-opiskelijoilla, humanisteillakin.

Kemiaa ei tarvitse. Biokemia ja farmakologia ovat ulkoa opiskeltavia aineita. Kun lääkärit määräävät potilaille lääkkeitä, eivät he mieti mitään molekyylikaavoja sillä hetkellä.Farmakologiassa opetellaan ulkoa lääkkeitten käyttöaiheita ja haittavaikutuksia. Esimerkiksi antibiootit voivat vaikuttaa bakteerien soluseinämiin ja toisaalta antibiootit voivat aiheuttaa haittavaikutuksina ripulia, ihottumia jne. Ei tarvita antibioottien molekyylikaavoja tai happovakioita!

Fysiikkaa en muista tarvinneeni.

No joo, miten ton nyt ottaa, ilmankin varmaan pärjäis varsinaisissa opinnoissa.

Itselle oli lukion / galenoksen kemiasta hyötyä alkuvuosien biokemian ja aineenvaihdunnan kursseilla, kun ymmärsi mitä luki, asioita ulkoa ei pahemmin tarvinnut opetella.

Fysiikan perusperiaatteiden ymmärtäminen on musta selkeesti helpottanut fysiologian opiskelua, erityisesti verenkierron ja hengityksen fysiologia oli galenosfysiikan pohjalta aika suoraviivaista opiskeltavaa. Samoin säteilyä koskevat kurssit olis voinut olla aika työläitä ilman lukiofysiikkaa ja galenosta,
mut kukin tavallaan, kai ne ulkoakin ulkoakin vois opetella.

Aloittajan kysymyksenasettelu on musta vähän samankaltainen kuin kysymys siitä, mitä hyötyä englantilaisessa yliopistossa opiskelevalle suomalaiselle on lukioenglannin pilkkusääntöjen osaamisesta. Tottakai ilmankin pärjää, mutta sääntöjen automaattinen osaaminen helpottaa ja nopeuttaa esseiden kirjoittamista kummasti.

Meillä piti lääkiksessä opetella ulkoa esimerkiksi sitruunahappokierto. Olisi mielenkiintoista kuulla nimimerkiltä "volkswagen", miten sitruunahappokierron reaktiot voi itse päätellä lukiokemian pohjalta? Itse olin siis lukenut toki lukenut lukion kemian mutta jouduin opettelemaan ulkoa joka ikisen sitruunahappokierron reaktion enkä yhtäkään olisi osannut päätellä itse. Se olisi vähän sama kuin päättelisi itse toisen maailman sodan kulun lukematta sitä ensin kirjoista.

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, mitä lukiofysiikan kaavoja esimerkiksi hengityksen mekaniikassa tarvitaan? Tai verenkierron toiminnassa? En ole itse tarvinnut kyseisten asioiden omaksumiseen yhtään lukiofysiikan tai -kemian kaavaa.

Jos opiskelee englantilaisessa yliopistossa, englannin kieliopista on hyötyä joka tilanteessa. Vaikka siinä kun kysyy tietä ruokalaan.

Vielä muutama vuosi sitten lääkikseen pääsi ilman fysiikkaa tai kemiaa ja valmiina lääkäreinä toimii siis paljon henkilöitä, jotka ovat päässeet sisään ilman lukiofysiikkaa.

Fysiikan ja kemian merkitys lienee lähinnä pääsykoepotliittinen. Lukion fysiikan vaatimus karsii pääsykokeista pois kymmeniä tuhansia hakijoita.

Ei lääkikseen päästy galenos-aikanakaan ilman fysiikan ja kemian osaamista.

Päinvastoin vuoteen 2011 asti valintakoemateriaalina oli Galenos, joka sovelsi lukiokemiassa ja -fysiikassa käsiteltyjä lainalaisuuksia ihmiselimistön toiminnan kuvaamiseen. Vaikka Galenosaikana pääsykoekirjallisuutena ei ollut lukion ja kemian ja fysiikan oppimäärä, Galenoksen lukiokemiaa ja fysiikkaa syventävää ainesta ei ollut käytännössä mahdollista oppia ja etenkään pääsykokeessa rittävällä tasolla soveltaa ilman lukion fyke-oppimäärän hyvää hallintaa. Tämän voi havaita myös tarkastelemalla Galenosajan pääsykokeita vuosilta 2007-2011. http://www.med.utu.fi/opiskelu/opiskelijavalinta/valintakokeet

"Itse en ole tarvinnu" taitaa olla trolli, mutta rukitaan nyt sitä vähän;-)

Fysiologia tieteenä tutkii ja mallintaa elimistön toiminnan lainalaisuuksia kemian ja fysiikan lakeja soveltamalla, joten on aika luonnollista että edes lukio-oppimäärän hallitseminen helpottaa ja nopeuttaa fysiologian opiskelua.
Fysiikan ja kemian hallitsemisella en nyt tarkoita että lääkiksessä laskimet viuhuen ratkaistaisiin fyke-laskutehtäviä (ei lasketa), vaan sitä että ymmärtää ilmiöiden taustalla vaikuttavat fysikaaliset perusluonnonlait seurauksineen sekä lakien väliset yhteydet.

Ilman lukio-fyke-osaamistakin voi pärjätä, mutta joutuu varmasti tankkaamaan ulkoa paljon asioita jotka fyke-taidot omaava pystyy kerran luettuaan päättelemään ja myöhemminkin soveltamaan. Kukin tavallaan. Sinänsä on kai ihan sama jos joku mieluummin tankkaa lääkisbiokemman ja fysiologian "haukionkala"-tyyliin ulkoa, kunhan sen sitten riiittävällä tasolla osaa. Itse en näe tollaisessa vaan ihan hirveästi pointtia kun niitä ihan oikeastikin ulkoa opittavia juttujakin lääkisopiskeluussa riittää ja lukuaikakin on usein tiukilla.

Hengityksen fysiologian opiskelua helpotti mielestäni paljon, kun ymmärsi valmiiksi painetta käsittelevät peruslait ja daltonin osapainelain sekä esimerkiksi Henryn vakion ja reynoldsin luvun merkityksen. Surfaktantin tärkeyttä hengitykselle on mielestä aika vaikea todella YMMÄRTÄÄ jos ei tunne työn ja voiman peruslakeja.

Verekierron fysiologia soveltaa sähköopin perussääntöjä (U=RI P=UI) ja virtapiirejä verenkierron ja siinä tapahtuvien muutosten kuvaamiseen:
-Veren virtauksen (vrt. I eli sähkövirta) edellytyksenähän on paine-ero (vrt. U=jännite-ero)
-Virtaus tapahtuu aina suuremmasta paineesta pienempään (pienemmän jännitteen U suuntaan).
-Verenvirtausta vastustavia tekijöitä (vrt. R vastus) ovat esimerkiksi painovoimasta (g) aiheutuva veren hydrostaattinen paine ja suoniston virtausvastus, johon vaikuttaamm. suonen poikkipinta-ala ja kimmoisuus.
-Sydän toimii paine-eron (Delta U jännite-eron ) tuottavana pumppuna ja tekee siis työtä (W) verenpaineen voittamiseksi ja liike-energian antamiseksi verelle. Työskennellessään sydän kuluttaa energiaa teholla P=W/t.

Reynoldsin laki auttaa ymmärtämään miksi ja minnepäin verenkiertoa syntyy turbulentteja virtauksia ja Bernoullin laki puolestaan auttaa oivaltamaan miksi ateroskleroottisessa ahtautuneessa suonessa veren virtausnopeus kasvaa, mutta paine pienenee toisin kuin voisi kuvitella. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, nämä nyt tulevat ekana mieleen. Kaikki nämä on ihan lukiofyssaa soveltaen ymmärrettävää kamaa.

Mitä tulee tohon sitruunahappokiertoon, voi olla jos on hakenut Galenosajan jälkeen, pohjatiedot hapetus-pelkistysreaktioiden ja niihin osallistuvien entsyymien roolista elimistön energiantuotannossa ovat niin heikot, että niiden yhteyttä lukiokemiaan ei oivalla ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää ulkoaopettelu. Galenoshan käsitteli sitruunappokierron kemialliset reaktiot huomattavasti lukiotasoa tarkemmin.

Galenoskemiansa osaavan ei todellakaan tarvinnut opetella alusta loppuun ulkoa reaktioita ja niitä katalysoivia entsyymejä ainakaan Stadin lääkiksessä, enkä nyt muutenkaan tajua miksi joka reaktio edes kannattaisi opetella ulkoa. Olennaistahan on reaktioketjun periaatteiden, reaktiota säätelevien vaiheiden ja entsyymien toiminnan ymmärtäminen ja ennenkaikkea sen ymmärtäminen miten sitruunahappokierto linkittyy osaksi muita aineenvaihdunnallisia reaktioita. Tätä pointtia opetuksessa myös painotettiin, mutta ehkä muualla opetetaan toisin.

Ennen Galenosta useimmissa yliopistoissa piti vastata kolmeen haluamaansa valintakoeaineeseen. Näitä olivat aineistokoe (usein aiheena olivat filosofiset aiheet), biologia, kemia ja fysiikka. Monet jättivät juuri fysiikan vastaamatta. Ensimmäisinä Galenos-vuosina ei juuri kyselty fysiikan kaavoja kemian osiossa.

Myönnetään, en tiedä, mikä on Henryn laki tai reynoldsin luku. Enkä ymmärtänyt monia muitakaan esittämiäsi asioita. Mutta arvostan kovasti henkilöitä, jotka ymmärtävät.

Käytännön lääkärin työssä tuollaisia asioita ei kuitenkaan useimmiten tarvita. Esimerkiksi TK:ssa katsellaan korvia ja kurkkuja, katsellaan sydänfilmejä yms. Sydänfilmistäkin katsotaan yksityiskohtia, kuten, miltä QRS-kompleksi näyttää, onko ST-väli noussut. Ulkoa opeteltavia asioita. En ole huomannut, että siinä juuri tarvittaisiin sähköopin tuntemusta.