Jos se jotakuta kiinnostaa, mieleni on virkistynyt pienten elämänmuutosten myötä. Kaipailen välillä erästä naista, mutta hän ei näköjään minua. Onko silloin aika unohtaa ja tehdä muita asioita? Luulen niin.
Menee paremmin nyt
qfouuj
15149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos olet varma siitä että hän ei sua kaipaile..usein se vain menee niin että kumpikin kaipaa mutta ei uskalla tehdä mitään kun omassa päässään kuvittelee asiat jo valmiiksi.Yleensä niillä kuvitelmilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa..mutta onko se sitten niin,että nämä ihmiset eivät ansaitsekaan toisiansa kun yritystä ei ole?Ajattelen niin,että jos tarpeeksi haluaa ja näkee asian/ihmisen sen arvoisena niin myös toimii eikä oikeastaan pysty muuta tekemäänkään...
Usein se menee niin, että vain toinen kaipaa, ei kumpikin. Täälläkin suurin osa näyttää olevan yksipuolisesti kaipailevia.
sitä mitenkään tietää, kyllä monesti molemmat kaipaa mutta ei vaan päästä eteenpäin.
No todennäköisyyslaskentaa soveltamalla... :D
Tiedän muutamia tapauksia, joissa molemmat kaipaa, itseni mukaan lukien. Vielä enemmän tiedän niitä, joissa kaipaus on syystä tai toisesta yksipuolista. Nää siis tosielämästä, palstaelämää tutkailemalla vaikuttaa myös siltä (monihan kertoo esim. saaneensa pakit tai eronneensa ja silti edelleen kaipailevansa, vaikka kaikki on jo päivänselvää).
älä tee liikaa oman pään mukaelmia, ne ei aina päde, ei pidä olla liian " tietävä ".
vain omasta puolestasi, et muiden etkä yleensä. mikään ei mene yleensä .
Ei tietenkään... Aaarrghh! Mutta olishan se nyt suorastaan tavatonta, jos melkein kaikki kaipailisi molemminpuolisesti! Onhan meissä nyt niitäkin, jotka ottaa ja toimii eikä vain ihmettele. Kohta olis koko laji kuollut sukupuuttoon jos se noin menis... mikä ei välttämättä olis maapalloa ajatellen lainkaan huono vaihtoehto.
Joo mutta se menee jo itsepetoksen puolelle, jos toinen on oikeasti mennyt eteenpäin, selkeästi sen ilmoittanut että ei kaipaa eikä halua olla tekemisissä, ja toinen (yleensä kyllä nainen) yhä vain kuvittelee, toivoo ja elää haaveissaan, joissa se toinekin yhä silti kaipaa, vaikka kaikki muulta näyttääkin.
tavatonta, mitä ihmettä oikein jankkaat. täällä ei kuule tarvita mitään todennäköisyyslaskelmia ja mitäs sä sitten täällä teet?
Anna jokaisen elää tavallaan, se ei kuulu sinulle . Hyvänen aika sentään mitä saman asian veivaamista.
kaipaa, mutta toinen tai pahimmillaan molemmat tuntee itsensä liian loukatuiksi ottaakseen yhteyttä. Mäkin mietin erästä miestä ja välillä ajattelen, että ottaisinko yhteyttä, vaikka vaan kaverina ois kiva nähdä ja kuulla miten toisella menee, mutta sitten muistan joitain tilanteita, joissa hän on loukannut minua pahasti ja se yhteydenotto jää.
Hienoa, että olet tehnyt virkistäviä elämänmuutoksia. Ilmeisestikin on aika unohtaa, ja totta on, että se on helpompaakin silloin, kun huomaa ettei toinen kaipaa.
Miinustaja on ilmeisesti sitä mieltä, että pitäisi ikuisesti kaivata yksipuolisesti?
Mä en ainakaan jaksa.
Kyllä se siltä vaikuttaa, että täällä kaipaavat juuri ne jotka eivät voi kaipauksensa kohdetta saada. Ja kaipaus on kyllä yksipuolista.
Mutta sitä vartenhan tämä palsta tietenkin on, että voi jonnekin kaipuustaan kirjoittaa.
kun me ei voida tietää.