Olen kuulemma luonteltani stressi altis. Stressi kuulemma altistaa masennukselle. Kuulemma, kuulemma.
Olen joskus nuoruudessani jo tutustunut psykiatrien tarjoaaan keskusteluapuun. Hetkellisesti se taisi auttaakin.
Olen taas huomannut tai pikemminkin kiinnittänyt enempi huomiota tähän omaan hyvinvointiin. Olen fyysisesti terve (tietääkseni). Hoikka, kunnossa.. urheilen. ei todettuja vakavanlaatuisia oireita.
Toistuvasti koen sitä, että elämässäni hetkessä innostun asiasta tai toisesta. jaksan päivä ja kaksi ja kohta asia vaikuttaa taas turhalta ja vähäpätöiseltä. Saatan aamulla olla "onnellinen". ainakin tyytyväinen elämääni ja itseeni, illalla saatan itkeä mennessäni kotiin. koska en vaan "jaksa enää". Ahdistaa ja tuntuu pahalta. Mikä sitten? niin. yleisesti ottaen kaikki.
Tuntuu, että tämän hetkinen elämäni ei ole hallinnassani, että en kontrolloi omaa elämääni. en tee valintojani. "on valinnan varaa, mutta ei varaa valita".
KOen keskittymiseni heikenneen, puheeni on alkanut välillä menemään sösseliksi (jokseenkin uskon keskittymiskyvyn vaikuttavan tähänkin). Olen väsynyt, apaattinen, innoton. Kärttyisä. Mielialani vaihtelevat miten sattuu. Olen turhautunut, rauhaton. Koitan selitellä ja keskustella asioista itseni kanssa. Mutta en tiedä mistä aloittaa ja kohta se tuntuukin turhalta.
Mistä narusta pitäisi ottaa kiinni, jotta pääsisi etenpäin?
Olen joskus nuoruudessani jo tutustunut psykiatrien tarjoaaan keskusteluapuun. Hetkellisesti se taisi auttaakin.
Olen taas huomannut tai pikemminkin kiinnittänyt enempi huomiota tähän omaan hyvinvointiin. Olen fyysisesti terve (tietääkseni). Hoikka, kunnossa.. urheilen. ei todettuja vakavanlaatuisia oireita.
Toistuvasti koen sitä, että elämässäni hetkessä innostun asiasta tai toisesta. jaksan päivä ja kaksi ja kohta asia vaikuttaa taas turhalta ja vähäpätöiseltä. Saatan aamulla olla "onnellinen". ainakin tyytyväinen elämääni ja itseeni, illalla saatan itkeä mennessäni kotiin. koska en vaan "jaksa enää". Ahdistaa ja tuntuu pahalta. Mikä sitten? niin. yleisesti ottaen kaikki.
Tuntuu, että tämän hetkinen elämäni ei ole hallinnassani, että en kontrolloi omaa elämääni. en tee valintojani. "on valinnan varaa, mutta ei varaa valita".
KOen keskittymiseni heikenneen, puheeni on alkanut välillä menemään sösseliksi (jokseenkin uskon keskittymiskyvyn vaikuttavan tähänkin). Olen väsynyt, apaattinen, innoton. Kärttyisä. Mielialani vaihtelevat miten sattuu. Olen turhautunut, rauhaton. Koitan selitellä ja keskustella asioista itseni kanssa. Mutta en tiedä mistä aloittaa ja kohta se tuntuukin turhalta.
Mistä narusta pitäisi ottaa kiinni, jotta pääsisi etenpäin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.