Joo, pahoittelen heti alkuunsa otsikkoa, on pää vaan niin pyörällä, etten tuon parempaan otsikkoonkaan juuri nyt kykene.
Tilanne on se, että olen ollut mieheni kanssa vähän reilu 2vuotta yhdessä. Olen itse 24-v, mies 26. Miehelläni on vakituinen työpaikka, ja itse valmistuin toukokuussa lähihoitajaksi, ja sain juuri tänään työpaikan (!!). Juuri tänään kävin lääkärissäkin ja raskaanahan tässä ollaan, viidennellä viikolla. Ainakin sen tiedän, että ei ole kohdunulkoinen, vaikkakaan sydänääniä ei vielä kuulunut jne, mutta lääkäri ei epäillyt, että kyseessä voisi olla ns tuulimunaraskaus.
No. Miehelleni tietysti asiasta kerroin heti, kun lääkäristä pääsin. Hänen kantansa on ehdoton, abortti pitäisi tehdä. Itselläni ajatukset ovat niin sekaisin kuin olla voi. En olisi vielä halunnut raskaaksi, ehkäisykin on aina hoidettu (kumia käytetty, pillerit lopetin toukokuussa siitä syystä, että mieluummin elän ilman mitään lääkkeitä, jos mahdollista.) Mies tottakai on asiasta tietoinen, ja yhdessä pilleireiden lopetuksesta päätimmekin. Vastuu on siis molemmilla tässä asiassa, tietysti. Itse kun mietin, en millään kykenisi aborttiin, en siis millään. Ainakaan nyt en pidä sitä vaihtoehtona. Ahdistaa niin kovasti tämä, mies haluaa abortin, siskoni oli sitä mieltä että lapsi kannattaa pitää, anoppi taas ajatteli, että meidän tilanne ei ole juuri nyt sellainen, että lapsi kannattaisi pitää. TIEDÄN, ettei kukaan voi tehdä päätöstä puolestani, tiedän, että minun on tämä suuri päätös jotenkin ratkaistava, mutta... Ähh, ahdistaa niin kovasti. Olen ihan kuin puun ja kuoren välissä, joka puolelta ahdistaa joku ja jokin, mies ei ymmärrä kantaani tässä asiassa ja KAIKKI ON IHAN SEKAISIN.
En tiedä mitä tällä tekstilläkään edes haluan kertoa. Varmaankin jonkinlaista tukea haen, ja kysyn, onko joku ollut tässä tilanteessa? On varmasti, mutta miten siitä eteenpäin, jne?
Ahdistaa. Kun kuulin olevani raskaana, olin alkuun todella iloinen. Haluan vielä joskus pitää tätä lasta sylissäni ja rakastaa häntä. En haluaisi hänestä luopua, vaikka näin alussa vielä ollaankin ja kaikkea voi tapahtua.
Olen sekaisin. :) Sanottakoon vielä, että mies kuulemma ei ole minua jättämässä, mikäli lapsen tahdon pitää, mutta pettyisi minuun kuitenkin kovasti (niin hän asian ilmaisi.) Onko sitten oikein sekään, että synnytän lapsen, jota mies ei olisi halunnut, eikä sitä välttämättä sitten rakastakaan niinkuin omaansa ja..... Ääääh en minä tiedä.
Tilanne on se, että olen ollut mieheni kanssa vähän reilu 2vuotta yhdessä. Olen itse 24-v, mies 26. Miehelläni on vakituinen työpaikka, ja itse valmistuin toukokuussa lähihoitajaksi, ja sain juuri tänään työpaikan (!!). Juuri tänään kävin lääkärissäkin ja raskaanahan tässä ollaan, viidennellä viikolla. Ainakin sen tiedän, että ei ole kohdunulkoinen, vaikkakaan sydänääniä ei vielä kuulunut jne, mutta lääkäri ei epäillyt, että kyseessä voisi olla ns tuulimunaraskaus.
No. Miehelleni tietysti asiasta kerroin heti, kun lääkäristä pääsin. Hänen kantansa on ehdoton, abortti pitäisi tehdä. Itselläni ajatukset ovat niin sekaisin kuin olla voi. En olisi vielä halunnut raskaaksi, ehkäisykin on aina hoidettu (kumia käytetty, pillerit lopetin toukokuussa siitä syystä, että mieluummin elän ilman mitään lääkkeitä, jos mahdollista.) Mies tottakai on asiasta tietoinen, ja yhdessä pilleireiden lopetuksesta päätimmekin. Vastuu on siis molemmilla tässä asiassa, tietysti. Itse kun mietin, en millään kykenisi aborttiin, en siis millään. Ainakaan nyt en pidä sitä vaihtoehtona. Ahdistaa niin kovasti tämä, mies haluaa abortin, siskoni oli sitä mieltä että lapsi kannattaa pitää, anoppi taas ajatteli, että meidän tilanne ei ole juuri nyt sellainen, että lapsi kannattaisi pitää. TIEDÄN, ettei kukaan voi tehdä päätöstä puolestani, tiedän, että minun on tämä suuri päätös jotenkin ratkaistava, mutta... Ähh, ahdistaa niin kovasti. Olen ihan kuin puun ja kuoren välissä, joka puolelta ahdistaa joku ja jokin, mies ei ymmärrä kantaani tässä asiassa ja KAIKKI ON IHAN SEKAISIN.
En tiedä mitä tällä tekstilläkään edes haluan kertoa. Varmaankin jonkinlaista tukea haen, ja kysyn, onko joku ollut tässä tilanteessa? On varmasti, mutta miten siitä eteenpäin, jne?
Ahdistaa. Kun kuulin olevani raskaana, olin alkuun todella iloinen. Haluan vielä joskus pitää tätä lasta sylissäni ja rakastaa häntä. En haluaisi hänestä luopua, vaikka näin alussa vielä ollaankin ja kaikkea voi tapahtua.
Olen sekaisin. :) Sanottakoon vielä, että mies kuulemma ei ole minua jättämässä, mikäli lapsen tahdon pitää, mutta pettyisi minuun kuitenkin kovasti (niin hän asian ilmaisi.) Onko sitten oikein sekään, että synnytän lapsen, jota mies ei olisi halunnut, eikä sitä välttämättä sitten rakastakaan niinkuin omaansa ja..... Ääääh en minä tiedä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sinuna pitäisin lapsen...
"Haluan vielä joskus pitää tätä lasta sylissäni ja rakastaa häntä. En haluaisi hänestä luopua, vaikka näin alussa vielä ollaankin ja kaikkea voi tapahtua."
Sanoin, että tämä lause sinetöi sen mitä jo olet tainnut syvällä sisälläsi päättää.
Sanoisin, että anna lapsen tulla, kun on tullakseen. Sinulla on kuitenkin asiat kaikesta huolimatta ihan hyvällä tolalla, ammatti hanskassa ja työtäkin vähintään tähän siksi aikaa, kun äitiyslomalle lähdet. Tokihan suhdetta voisi olla takana enemmänkin, mutta onhan niitäkin pareja jotka jo puolen vuoden jälkeen tapaamisesta ovat hankkiutuneet raskaaksi ja rakastaneet toisiaan sen jälkeenkin.
Ja mitä mieheen tulee niin hänenkin mieli voi vielä muuttua, kun raskaus etenee ja viimeistään, kun lapsi syntyy. Ajatus on tulevalle isällekin varmasti pelottava ja hämmentävä, siksi ehkäpä noin pikainen aborttiin passitus.
Toisaalta hän ei välttämättä muuta mieltään. Jos kuitenkin miehen käytös sinua (ja lasta) kohtaan käy juuri tuollaiseksi kuin uhkaa, vältteleväksi ja syyttäväksi, niin lähde vain pois. Pärjäät kyllä hyvin yksinkin mikäli niin käy. Vaikeaahan se on ja raskasta, mutta kyllä sie pärjäät.
Teillä on ulkoiset puitteet kunnossa lapsen hankintaan ja selvästi näkyy myös sinusta, että olet oikeasti iloinen lapsesta. Ajankohta lapselle olisi hyvä jos näin ajatellaan, sillä ikinä lapsen hankkimiselle ei ole olemassa sitä parasta aikaa ja jos sitä jää odottamaan, niin saa odottaa loppuelämänsä.
Onnittelen sinua siis raskaudesta ja tulevasta vauvasta! Miehellesi varmaan tilanne on sokki ja hän vaatii asiaan totuttelua. AIna on riski raskautua ja miehen on nyt vain käsiteltävä asia ja sulateltava. Joka tapauksessa jos abortin tekisit olisin aika varma, että katuisit sitä loppuelämäsi. Teille oli tarkoitus syntyä lapsi nyt ja toivotan onnea matkaan.
Ja jos mietit tuota, että jos synnytätä lapsen nyt ja pelkäät,e ttä mies ei rakastaisi sitä kuin omaansa, niin kyllä yleensä ne miehen tunteetkin muuttuu siinä kun lapsi on syntynyt! Jos ei muutu eikä halua olla isänä lapselle, niin mitä sellaisella miehellä edes mitään tekee? Vaikuttaa silloin aika kylmältä ihmiseltä. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen on tiedettävä riski raskautumiseen ja esim. itselläni on aina ollut vahva tunne siitä, että jos vahinko olisi ns. tapahtunut aiemmin niin en aborttia olisi kyennyt tekemään vaan pitäisi lapsen.
Sitä paitsi tulevasta ei kukaan tiedä. Vaikka lapsi olisi yhdessä pitkään toivottu ja haluttu, niin silti ydinperheetkin hajoaa eli ei sekään takaa mitään, että lapsi on yhdessä toivottu. Joka tapauksessa saat itse paljon iloa elämääsi lapsesta ja kykenet tarjoamaan paljon iloa ja hyvän kasvuympäristön lapselle yhdessä miehen kanssa tai ilman (ilmeisesti sinulla on kuitenkin tukiverkostoa, läheisiä jotka voivat myös auttaa).
Joka tapauksessa loppupeleissä sinun on kuunneltava itseäsi ei muita! Tässä oli vain oma mielipiteeni ja näkemykseni!
Onnittelut vielä raskaudesta!
ole koskaan vastaavassa tilanteessa ollut, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että aborttia en tulisi tekemään koskaan missään tilanteessa enää aikuisiällä. En koskaan haluaisi tietoisesti luopua omasta lapsestani, oli hän suunniteltu tai ei. En pääsisi siitä menetyksestä koskaan yli. Sen tietää myös mieheni.
Kiitoksia vain kaikille, on ihanaa huomata, että noin moni tavallaan on minun 'puolella' tässä asiassa.
Jos miehesi ei tuosta muutu ei hän ole sen arvoinen.
Tuollaiseen asiaan ei voi toista pakoittaa.Sinulla on nyt ammatti ja työpaikka ja ikääkin ihan hyvin varmasti pärjäät yksinkin.Niin kuin joku mainitsi että jos alkaa odottaa et kaikki valmista saa odottaa ikuisesti.
Voimia sinulle ja onnea raskauteen!
Hienoa että kuuntelet itseäsi, se on sinun omallatunnollasi sitten jos abortin tekisit, joten sinun täytyy päätöksesi itse hyväksyä. Jos tekisit abortin miehen painostuksen alla, voisi olla että suhde silti kaatuisi, jos et pystyisi hyväksymään sitä, minkä mies "pakotti" sinut tekemään. Pahimmassa tapauksessa tunne kehittyisi syväksi vihaksi miestä kohtaan.
Jos mies ei lasta hyväksy/tahdo/rakasta, niin silloin kannattaa lähteä. Mutta kuten monet muutkin ovat sanoneet, mieskin voi kasvaa isyyteen kun vaan selität, että toista vaihtoehtoa tässä tilanteessa ei ole...
Minusta teillä onkaikki puitteet kunnossa lapsen pitämiseen.
Mies tietenkin on pelästynyt ja huolissaan kuinka pärjätään. Kuitenkaan hän ei ole sanonut ehdotonta eitä lapselle. Vaan olisi ainoastaan pettynyt sinuun. Mielestäni tuota voisi jo sanoa että asia ehkäpä olisi vähän ok hänelle.
Meillä mies,kun kerroin raskaudesta- uhkasi asianajajalla. Hän oli niin pelästynyt asiasta :D. Lapsi pidettiin ja nyt hän nukuttelee sitä tuolla...laulaen :D
Se on sun oma päätös pitää se. kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Miehesi olisi pitänyt sitä vehjettään sitten vähän huolellisemmin käsitellä -lue: ei edes hipaisua pilluun paljaalla vehkeellä..se riski on aina olemassa, että touhutipasta lähtee siittiö..
Nimimerkillä kokemusta on.. aborttia en ole ikinä vaatinut kenellekään. Päinvastoin.
Sitä spermaa ja etenkin niitä siittiöitä tarvitaan kyllä raskautumiseen jonkin verran enemmän, vaikka monella onkin "ei tarvita kuin yksi siittiö" -harhaluulo. Siittiö ei nimittäin pääse etenemään munasolun luo ilman muiden siittiöiden apua. Useimmiten keskeytetystä yhdynnästä aiheutuneissa raskauksissa on kyse siitä, että mies ei ole kuitenkaan vetäytynyt ajoissa ulos ja spermaa on tullut jonkin verran naisen sisään.
leikkiä ihmishengillä? Ehkäisy käyttöön yhdynnän alusta loppuun! Keskeytetty ei ole mikään ehkäisy.
Voi jestas sentään. TIETENKIN ehkäisyä tulee käyttää alusta loppuun asti, ettei käy, kuten juuri tuossa edeltävässä viestissä kirjoitin. Tässä oli nyt kyse faktatiedosta, eikä mistään ehkäisyvalistuksesta.
No totta kai pidät lapsen. Mieshän sanoi jopa, ettei ole jättämässä sinua. Hän ehtii rakastua lapseen sitten kun se syntyy. Minä sain lapsen yksinhuoltajana ja kaikki terveyskeskuslääkäriä myöten puolsivat aborttia. Minä sain tukea ainostaan ex-anopiltani ja tyttäreltäni. Tyttäreni ei varmasti edes tiennyt että on olemassa sellainen asia kuin abortti ja ex-anoppi oli ainoa joka ymmärsi, että abortti ei ole minulle vaihtoehto. Mutta nykyisin on itsestäänselvyys kaikille, että lapseni on olemassa. Hän on osa perhettä, osa sukua. Häntä rakastavat kaikki, jotka hänet tuntevat. En osaa kuvitalla elämää ilmän häntä.
Sinulla ei mielestäni ole ollut mitään hyvää syytä lopettaa pillereiden käyttöä. Ihme että miehesi on suostunut siihen, että sähläätte pelkällä kumilla, kun kuitenkin itse on noin vahvasti NYT abortin kannalla! Jollei halua lasta pitää ehkäisyn olla kunnossa!!!
Abortti ei ole ehkäisykeino, niin että koska vapaaehtoisesti YHDESSÄ riskin otitte, niin teidän kuuluu kantaa seuraukset yhdessä. Päättäkää, mitä päätätte, mutta tehkää sekin yhdessä.
...koska lähihoitsut miehineen eivät ole penaalin terävimpiä...
Se, ettei halua syödä hormoneita, on aivan riittävä syy lopettaa e-pillerit
Höps! Ei ne hormonit tapa, jos ei sitten ole tupakoiva ja sairaalloisen ylipainoinen ja sellaisen on joka tapauksessa vaikea tulla raskaaksi.
Jos haluaa lykätä lapsentekoa, pillerit on paras vaihtoehto, kun lapsiluku alkaa olla täynnä, voi siirtyä hormonikierukkaan tai panna piuhat poikki. Hormoneista on paljon hyötyäkin, miksi niitä muutoin syötettäisiin vaihdevuosi-ikäisille. :D
Tietty, jos kovin neuroottisesti pelkää hormoneja voi elää luomuna ja tehtailla lapsia koko hedelmällisen ikänsä. Ajattele, mitä on pamahtaa 18. kerran paksuksi 50 vuoden kypsässä iässä. :P
Noh, hoikka ja tupakoimaton, kaikin puolin riskittömäksi arvioitu sisareni kuoli keuhkoveritulppaan 27-vuotiaana pian pillerit aloitettuaan. Saman kohtalon koki mieheni entinen tyttöystävä, alle 30-vuotiaana hänkin.
Eivät ole välttämättä ihan niin vaarattomia kuin oletetaan. Sinä saat toki syödä niitä ihan vapaasti jos haluat. Oma on kehosi ja elämäsi. Minä en söisi.
Lääkärit ja lääketehtaat toki iloitsevat kaltaisistasi ajattelijoista. Jos kuvittelet, että mahdollinen veritulppa on ainoa haitta ja sekin tulisi vain, jos on lihava ja tupakoi, niin olet aika kuutamolla. Hormonaalinen ehkäisy voi mm. laukaista korkean verenpaineen tai migreenin. Se voi aiheuttaa haluttomuutta ja jopa masennuksen kaltaisia oireita. Puhumattakaan pienemmistä sivuvaikutuksista. Joillekin hormonaalinen ehkäisy toki sopii kuin nenä päähän, mutta ei se todellakaan ole mikään patenttiratkaisu. Ja niistä hormoneista vaihdevuosien aikana: eivät ole ongelmaton juttu nekään, koska nostavat rintasyöpäriskiä. Juuri veljeni vaimon äiti sai tietää syövästään ja tuskailee, olisiko säästynyt siltä jos olisi jättänyt hormonit ottamatta.
Itsehän olen muuten käyttänyt pelkkää kondomiehkäisyä koko elämäni, lopputuloksena 0 vahinkoraskautta. Raskaaksi tulin helposti, kun kondomi jätettiin pois. En missään nimessä suosittele kondomiehkäisyä kaikille, mutta oikein käytettynä se on aivan riittävän luotettava, jos ei halua tai voi niitä hormoneja syödä. Ja onhan sen lisäksi vielä esim. kuparikierukka, joka saattaa sopia ihan hyvin, jos ei ole kovin runsaat kuukautiset.
tasan yhtä hyvä ehkäisyteho oikein käytettynä kuin e-pillereilläkin.
Sisaresi onkin aloittanut pillerien syönnin "kypsässä" iässä.
Tiedetään myös, ettei hormonikorvaushoitojakaan saa aloittaa liian myöhään esim 55-60-vuotiaana, koska verisuonissa on voinut tulla rappeutumia ja kalkkeutumia, jos hoidot aloitetaan, kun oma hormonitoiminta on ollut liian pitkään poissa. liian myöhään aloitettu hormonikorvaushoito voi myös aiheuttaa tulpan.
Ehkä sisaresi on kärsinyt hormonivajeesta jo tuossa iässä? Itsellä kyllä hormonit testattiin, kun parikymppisenä aloitin pillerien syönnin. Kun lapsiluku oli täynnä siirryin hormonikeirukkaan, jonka etuina on se, että hormonikierukan käyttö vähentää gynekologisia syöpiä.
Rintasyövän riski kasvaa hormonien käyttäjillä, mutta onneksi sen lajin syöpä löydetään useimmiten ajoissa, toisin kuin kohdunkaulan, munasarja- tai kohtysyöpä.
Se mitä tunnen myös hormonikorvaushoitoja käyttäneitä keski-ikäisiä naisia, he ovat terveempiä ja nuoremman näköisiä kuin luomusti elävät. :)
Mulla olisi mennyt pieni omaisuus kondomeihin, niin että kyllä sitäkin puolta on syytä miettiä, mitä ehkäisy maksaa.
Toivottavasti veljesi vaimon äiti ei ole laiminlyönyt rintojensa tutkimista ja syöpä havaittiin ajoissa.
Ne, jotka eivät hormonaalista ehkäisyä voi/halua käyttää, ovat yleensä valmiita panostamaan ehkäisyyn myös rahallisesti hieman enemmän. Ja kuten sanoin, varsinkin vakaassa parisuhteessa elävälle myös kuparikierukka on kokeilemisen arvoinen. Ehkäisypillerit ovat tosiaan monelle aivan toimiva ja hyvä ehkäisy, mutta ihan niin yksinkertainen asia ne eivät ole, kuin annoit viestissäsi ymmärtää.
Syöpä löydettiin juuri siksi aikaisessa vaiheessa (ei ole ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä), että kyseinen henkilö on tutkinut rintansa säännöllisesti. Toivotaan, että hoidot tehoavat.
Halusin vain tuoda esille, että naisille on hormooneista myös erittäin paljon hyötyä, eikä pelkkää haittaa, niinkuin mustavalkoisesti ajattelevat ihmiset haluavat asiat esittää. Siis muutakin hyötyä, kuin raskauden ehkäisy.
Itse kuulun mm. heihin, joilla nuoruudessa vaikea akne parani e-pillereillä pysyvästi. Nyt keski-ikäisenä en voi muuta kuin ylistää hormonikorvaushoitoja. Mammografiassa käyn säännöllisesti, eikä minun tarvitse stressata gynekologisilla syövillä, joihin jo kaksi työkaveriani on alle 50-vuotiaana menehtynyt. :(
Rintasyövän paranemisennuste on huomattavasti parempi kuin näiden muiden syöpien, joita hormonaaliset ehkäisymenetelmät ja hormonihoidot ehkäisevät!
Tiesitkö muuten, että mammografiassa saa kerralla aika tuhdin annoksen säteilyä? Se altistaa toistuvasti tehtynä ja pitkällä tähtäimellä vähän ikävämmillekin syöville kuin sille "vaarattomalle" rintasyövälle. Esim. leukemioille, joiden pääasialliset tunnetut syyt ovat säteily ja eräät liuottimet. Niiden ennuste onkin sitten aikuisella aika huono. Alle puolet toipuu ja yli 60-vuotiaista vielä puolet pienempi prosentti kuin sitä nuoremmista.
Tuskinpa tämä sinua kiinnostaa, mutta tiedoksi silti.
Niin ja lisäksi suojaa taudeilta.
Parisuhteessakin voi toinen pettää.
Ei olisi ollut minulla. Tulen raskaaksi, jos näen mieheni likaiset kalsarit eli hormonikierukka on ainoa vaihtoehto ja tulee myös edullisimmaksi minulle.
Kuka sellaisessa parisuhteessa viihtyy, jossa koko ajan täytyy pelätä, että kumppani tartuttaa sukupuolitauteja?
Tuskinpa olet lääkäri! HAH HAH, mikä vitsi!!! Jos olisit lääkäri, toimisit etiikan vastaisesti tietäen tutkimusten vaarat, mutta informoisit siitä ihmisiä suoli24:llä!
Miksi mammografioita tehtäisiin, jos se aiheuttaisi suuremman vaaran kuin rintasyövän, jota sillä halutaan tutkimuksin ehkäistä?
olen raskautunut 3 kertaa alle 3kk yrityksellä, joten sanoisin että helposti olen tullut raskaaksi. Raskauksien välillä on käytössä ollut kondomi. Tämän kolmannen lapsen jälkeen onkin tarkoitus hankkia jokin pidempiaikainen ehkäisy, luultavasti kuparikierukka, koska minipillerit ei minulle sopinut alkuunkaan, eikä siksi hormonikierukkakaan käy. Lyhyaikaisena ehkäisynä (meillä 1-2 vuotta raskauksien välillä) on kondomi ollut kaikkein paras ja helpoin.
Jos katsot amerikkalaisia sivustoja ja tutkimuksia kyseisestä aiheesta, niin "lääkäri" on oikeassa. Mammografian hyöty on kyseenalainen ja toistuvien tutkimusten aiheuttama säteily todella lisää rintasyöpäriskiä ja on myös todettu, että rinnan solut vanhenevat huomattavasti nopeammin saatuaan mammografian tuottamaa säteilyä niiden soluympäristön muuttuessa. Googlaa nettiä....
Pakko on kommentoida Kannatan aborttia nimimerkille. Luulen nyt, että et oikein tiedä mistä puhut. Hormonalliseen ehkäisyyn liittyy aina terveysriskejä ja muutenkin hormonit vaikuttavat eritavoin eri ihmisiin - joillakin myös siihen mielialaan.
Itselläni puhkesi krooninen migreeni e-pillereistä ja nousi verenpaine tappavan korkeaksi. Kaikki hormonit kiellettiin loppuelämäksi ja pillerit lopetettua verenpaine palasi normaaliksi, mutta migreenit pysyivät. Lääkäri sanoi suoraan kohonneesta aivohalvausriskistä. Eräs kaverini sai pillereistä keuhkoveritulpat 20v:na ja tiedän muitakin joille tosiaan hormonit eivät sovi joko fyysisten oireinen ja henkisten haittavaikutusten vuoksi. Minulle myös tuli pillereistä kamalaa itkuherkkyyttä.
Joka tapauksessa hormoniton ehkäisy on turvallinen ja kaikkiin ehkäisymenetelmiin riittyy raskauden riski - ihan kaikkiiin jopa e-pillereihin. Kaksi kaveriani on tullut raskaaksi e-pillereistä huolimatta ja kolmas ehkäisykapselista huolimatta (jota muuten ei voi unohtaa). Joka tapauksessa jos lapsiluku alkaa olla täynnä ja ikää riittävästi niin silloin sterilisaation on yksi vaihtoehto (eikä sekään ole aina 100 varma).
Joka tapauksessa aina seksiä harrastettaessa on hyvä ottaa huomioon, että raskaus voi olla seuraus.
Minua niin häiritsee asenne, että koska juuri nyt ei lapsen saanti satu huvittamaan, niin tehdään abortti. Katsotaan sitten parin vuoden päästä.
Lapsi on lahja. Voi olla että ap:lta ei onnistu lapsen tekeminen enää silloin kun mies olisi siihen valmis.
Jos ap päätyy painostuksen tuloksena aborttiin, asia tulee vaivaamaan ja seuraamaan häntä lopun elämän.
Toivon ap:lle rohkeutta pitää kiinni siitä minkä hän kokee oikeaksi.
Ette ole teini-ikäisiä, olette vakituisessa parisuhteessa ja teillä on molemmilla työ. Millä ihmeen perusteella sinun pitäisi nyt tehdä abortti? Kun miestä ei huvita tulla isäksi? Uskomattoman härskiä mieheltäsi. Sinun ei missään tapauksessa kannata ainakaan tehdä aborttia, jotta olisit hänelle mieliksi. Jos mies ei rakasta omaa lastaan, se on hänen häviönsä. Ei lapsi siitä niin paljon kärsi, että hänen olisi parempi olla syntymättä, haloo. Eri asia, jos olisitte jotain narkkareita, ja lapsen elämä olisi yhtä helvettiä alusta alkaen. Miten voit rakastaa enää miestäsi, jos annat hänen taivutella itsesi surmaamaan yhteisen lapsenne?
mies hyvin tiesi pillereitten lopettamisen seuraukset. aikamoinen itsekäs, sydämetön jaska näin suoraansanottuna!
pidä lapsi!
kuinka niin kaunista, pientä ja viatonta kukaan voisi hyljätä :'(
ehkä miehesi mieli muuttuu, kun saa pienokaisen syliin ja hän ymmärtää itse tulleensa isäksi.
ei hän voi kiristää ja syyllistää sinua sanomalla, että hän pettyy sinuun. nimenomaan asia on toisinpäin!!
voimia ja halauksia sinulle tyttökulta! puhu ystäville ja läheisille niin saat rakkaiden tukea.
itse olen 25-v ja rv 10 :)
Jätä mies ja pidä lapsi! Mies on epäkypsä lapsi!
Voisin tässä jakaa kokemukseni, koska sellainen voisi ehkä sinua auttaa. Olen 27-vuotias ja avopuolisoni on 29v. Olimme seurustelleet vajaa vuoden (asuneet yhdessä 5kk), kun viime huhtikuussa huomasin kuukautisteni olevan myöhässä. Tein testin ja raskaanahan minä olin. Raskaus ei todellakaan ollut mikään suunniteltu juttu ja mielestämme olimme kumia käyttäneet huolella.
Olin kuukautta aikaisemmin saanut osa-aikatöitä puolentoista vuoden työttömyyden jälkeen, joten ajankohtakin lapsenhankkimiselle oli jotenkin kehno.
Kerroin samantein puolisolleni raskaudesta. Olimme joskus keskustelleet, että haluaisimme tulevaisuudessa lapsia, mutta toki tilanne oli molemmille pelottava. Päädyimme yhteisellä keskustelulla sitten siihen, että pidämme lapsen. Kumpikaan meistä ei halunnut tulevaisuudessa miettiä, millaisen lapsen elämän olisimme abortilla estäneet. Että jos tämä lapsi on tullakseen, niin sitten on.
Meillä on kuitenkin "kaikki hyvin". Molemmilla töitä sen verran, että talous on hoidossa. Mahdollisuus antaa lapselle turvallinen koti ja rakastava ympäristö. Omat ja puolisoni perhe tukemassa meitä. Niin ja tietysti koimme molemmat vastuuta kehittyvästä uudesta elämästä. Kummankaan moraali ei antanut abortille mahdollisuutta.
Raskaus on edennyt hyvin lukuunottamatta alkuraskauden pahoinvointeja (oksensin päivittäin 4-12kertaa lähes reilu kuusi viikkoa putkeen). Meille on pienokainen syntymässä joulukuussa ja pikkuhiljaa tässä on alettu "kasvaa" vanhemmuuteen ja ajatukseen omasta lapsesta.
Toivon, että pääsette puolisosi kanssa keskustelemaan asiasta samalle aaltopituudelle ja teette yhdessä päätöksen, joka on kummallekin osapuolelle se oikea. Abortti on ihan yhtä lopullinen vaihtoehto kuin lapsen saaminenkin, molemmat vaikuttavat sinun ja hänen loppuelämäänne.
Hei,
Minulla ihan sama tilanne juuri sain työsopparin kirjoitettua ja menossa neuvolaan ensikäynnille (rv 9) saman viikon aikana. Mies vastustaa raskautta passiivisesti, hänkin sai juuri työpaikan parin vuoden työttömyyden jälkeen. Työpaineet hänellä aiheuttaa kireytä myös kotona. Minulla ennestään yksi 5 vuotias jonka sain AP:n ikäisenä. Miehellelapsi on ensimmäinen oma. Olemme elänee avoliitossa 2,5 vuotta.
En tietenkään aijo tehdä aborttia koska ei siltä tunnu ja tiedän että katuisin sitä koko loppuelämäni. Kyllä se mieskin raskeuden edetessä heltyy ja innostuu :)
Vinkiksi AP:lle : Jos mies päättää olla mulkku niin ei kannata jäädä itseään kiduttamaan ja antamaan lapselle vääränlaista esikuvaa elämään. Itse ten näin ensimmäisen lapsen kanssa, lähdin pois lapsen ollessa 2v enkä hetkeäkään kadu tekoani, mies oli täysi sekopää ja lisäksi tuli lapsen jälkeen narkkariksi.
Olisi kiva jutella jonkun kanssa itsekin omasta tilanteesta, mutta en ole vielä kertonut kenellekkän raskaudesta, ainoa kenen kanssa jutellu on mies, joten kaipaan hieman muitakin näkökulmia asiaan....
Kylläpä "ihanien" miesten kanssa tehdäänkin innolla lapsia. :)
Hei, Jokke nallekarkki... itse olen samassa tilanteessa. Laskettuaika on 21.5.2013.
siis laskettuaika 21.5.2014 :D