Miksi kukaan ei halua viettää aikaa kanssani?

Minullakin on työ, tyttöystävä, mukava perhe yms. Kavereita ei kuitenkaan ole ollut vapaa-ajalla vuodesta 2004. Yläasteella ja lukiossa jäin porukan ulkopuolelle... Sitten vietin vuoden armeijassa, mutta ei sieltäkään tarttunut vapaa-ajalle kavereita. Omaa syytä tosin, kun en ollut aloitteellinen.
Luulen kyllä, että jos pyytäisin tapaamista, se onnistuisi. En vain ole pyytänyt, kun koen sen jollain tapaa vaivaannuttavaksi.
Joskus kauan sitten, kun viimeksi pyysin jotakuta tapaamaan, oli hänellä jotain muuta tai sitten en saanut vastausta ollenkaan. Niinpä en ole pitkään jaksanut enää kyselläkään.

Enää en tiedä edes kaipaanko kaveria vai en. Joskus tulee mieleen, että voisi olla kiva jutella tai olla jonkun kaverin kanssa, mutta ajatukseksi se aina jää. Tyttöystävän pari kaveria ovat oikeastaan ainoat, joita voin kavereiksi nimittää, mutta heidän kanssaan tulee oltua harvoin tekemisissä pitkän välimatkan vuoksi.

Neuvoa en kyllä osaa antaa tuohon kaverinhakuun, koska se ei itsellänikään oikein luonnistu. Ajatuksia voin vaihtaa, mikäli kinnostaa. :) willissvt(ät)windowslive.com

Oletko varma että he ovat pitäneet syntymäpäiväjuhlia? Se on melko harvinaista kuitenkin, itsekin aina sivuutan enkä juhli.

Jos itse kutsuu juhliinsa, niin ei se ole velovite vieraille että heidän tulisi kutsua ja edes juhlia.
Ystävyys on sellainen juttu, että se syntyy spontaanisti kahden henkilön tai porukan kanssa. Ei sitä voi väksin punnertaa. Anna sinulle neuvoksi, että ole vain itse aktiivinen ja sosiaalinen, niin vuosien myötä saattaa haviin tarttua joku henkilö joiden kanssa synkkaa ja löytyy yhteistä halua pitää yhteyttä. Jos yrittämällä vänkää, ei onnistu.

Täällä yksinäinen myös... Aviomies pohjoisessa pyörittää yritystä ja muita naisa.. Minä olen etelässä lapsemme kanssa... Kukaan ei pyydä eikä halua olla kanssani... Yksi ystävä sanoi sen suoraan: olen liian seksikäs ja tienaan jopa kotona olleessani... Ok kateus.. Mutta.,, olen hyvä sydäminen, autan aina ystävää, uskollinen ja olen se kuka viimeisenä on se ns. Olkapää.. Miksi hitto mua sitten vihataan ja kukaan ei halua viettää aikaa kanssani kun on se ns. Last change..... Ja minä laitan kaiken itseni edelle....Hhhhhh....

Älä yritä olla kiva ja mukava. Ole vain oma itsesi.
Aikuiset ei niinkään vietä synttärijuhlia. Ehkä tapaamiset ei ole vielä oikea juttu, voi olla paljon menoja muilla. Pienet yhteydenotot, puhelin, sähköposti, facebook.
Voit myös liittyä vaikka ystäväpalvelua yksinäisille tarjoaviin, oliko nyt SPR.
Tai muuhun vapaaehoistyöhön. Maailma on pullollaan ihmisiä jotka on yksin.
Ei nykyisin aikuiset ystävykset ole kuin paita ja peppu, joka paikassa yhdessä.

=> Aina kun ehdotan tapaamista, heillä on jotain muuta.

Se "muu" voi olla joko totta, tekosyy jolla välttelevät sinua tai valkoinen valhe jolla peittelevät omaa epävarmuuttaan.

Olet profiilisi mukaan 18 vuotias, eli muut elävät eri elämänvaihetta. Toisille olet liian nuori, toisille kuulut aikuisiin jos sinulla on hyvä työ ja poikaystävä.

Vaikka Suomessakin halaillaan ei edes se tarkoita että silloin ollaan hyviä ystäviä. Se on kättelyn toinen muoto. Joskus pitää sanoa jotakin tyyliin "oli todella kiva nähdä" sen perinteisen "moi sitten" sijasta. Se että olet kiva ja mukava joillekin ei tarkoita sitä että ymmärtävät että olet mukava juuri heitä kohtaan syystä että pidät juuri heistä.

Pelkkä kahvillakäynti ei aina riitä, sen lisäksi pitää olla jotakin tekemistä joka yhdistää. Syitä siihen miksi sinua ei kutsua voi olla monia, mutta ainakin omalla kohdallani se on ainakin johdonmukaista. Melkeinpä kaikki kohtelevat minua oikeinkin hyvin, mutta kukaan ei kaipaa kaveriksi.

Ystäviä elämäänsä saa ajattelemalla heitä koska ajatus peilautuu takaisin kuin hymysi peilistä. peilikuvaa on mahdoton saada hymyilemään käskyn tai toiminnan avustuksella. peili hymyilee kun itse hymyilee peilille. anne ystäväsi tuntea että välität, pelkkä sydämmen ajatus riittää kun osoittaa ystävällisyyttä niin saa osakseen ystävällisyyttä. Jos täydellä sydämmellään rukuilee ja muutenkin ajattelee ystäviään sydämmellään niin ystäviä löytyy varmasti. Se on paradoksi kun ajattelee olevansa yksin niin yksinäisyys vaan lisääntyy sen vuoksi kannustan ajattelemaan ystäviä ja heidän sydämmiään jotta todellinen ystävyys pystyy kukkimaan tarvitaan mukaan tietysti rakkautta joka kertoo että hei nyt olemme ystäviä. kyse on pelkästään omista haaveistasi ja aajatuksistasi jotka kertovat että kaipaat ystäviä joten rohkene tavoitella heitä sydämmelläsi niin vastaus on sydäntä lämmittävä molemmin puolin.

Aloittaja ei ole yksin ongelman kanssa.

Kyse on aivan normaalista suomalaisesta ilmiöstä, jossa

KUKIN ODOTTAA OMALLA TAHOLLAAN ETTÄ JOKU TEKISI JOTAIN.

mutta

HARVAT TEKEVÄT MITÄÄN ASIALLE.

IHMISET OVAT NYKYÄÄN NIIN PELOISSAAN JA ITSEKKÄITÄ, ETTÄ OMAN AJAN ANTAMINEN TOISILLE ON HÄPEÄLLISTÄ, VARSINKIN MUILLE KUIN PERHEENJÄSENILLE.

Nykyään ei ole trendikästä olla välittävä ja rakastava ihminen, vaan elämä verhotaan jatkuvan tekemisen taakse. Toivottavasti siihen tulee muutos.

Valtavasti tsemppiä ystävien etsintään, löydät niitä kyllä.

Aloittajalle: Olet luultavasti vaan niin vitun tylsä tyyppi ettei kukaan halua olla kanssasi.

Itsellä on kans just näin. Monet ihmiset, varsitenkin naiset, pitävät mua jonain kummajaisena. Kukaan ei koskaan pyydä minnekään, itse on pakko itsensä kutsua. Tulen paremmin toimeen miesten kanssa, mutta harvan kanssa voi oll vaimot ei tykkää :(?