Kun typeryys ja osaamattomuus pääsevät valtaan, eivät seuraukset voi olla mairittelevia saati edes tästä maailmasta, joka sekään ei tasollaan häikäise, mutta josta sentään vielä on löydettävissä joitakin terveen järjen ituja. Sen sijaan oikeusministeriön puuhissa kirjata seksuaalinen häirintä rikoslakiin, ei ole järjen häivää. Päinvastoin pyrkimys on suorastaan kaksinaismoralistinen ja täydellisen mielivallan mahdollistava kriminalisoimishanke.
Seksuaaliseksi häirinnäksi mainittu viranomainen määrittelee runollisesti teot, jotka ovat omiaan loukkaamaan teon kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tällaisiksi teoiksi nähdään esimerkiksi mökillä alasti uiminen. Vain todella sairas mielikuvitus voi liittää alasti uimisen seksuaaliseen häirintään saati seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Myös ylipäätään se, mitä seksuaalisella itsemääräämisoikeudella on tekemistä häirinnän kanssa ihmetyttää. Voiko seksuaalista itsemääräämisoikeutta jollakin tavoin häiritä? Lähinnä kai ihmistä häiritään, jos jotakin, eikä joitakin mystisiä oikeuksia. Häirintähän tulee kysymykseen vasta sitten, kun yksilö aikoo toteuttaa seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan ja joku tulee sitä sitten estämään, kuten esimerkiksi poliisi, jos tätä itsemääräämisoikeutta aikoo harjoittaa julkisella paikalla.
Joku lainsäädäntöneuvos puolustelee keksimäänsä lakihirvitystä sillä, että tulkinnassa otettaisiin huomioon paitsi tapahtuneesta olemassa oleva näyttö, myös se, kuinka ihmiset keskimäärin suhtautuvat tekoon. Luulisi, että jo tällainen todentamistapa osoittaisi lain typeryyden, koska puolelle populaatiosta teko todennäköisesti on tuomittava ja toiselle puolelle ei. Lopputuloksen ratkaisisi sitten, kuten tähänkin asti, median ulvonta, joko syyllisyyden puolesta tai sitä vastaan. Todennäköisimmin kuitenkin tuomitsemisen puolesta, koska mediahan myy sitä paremmin, mitä enemmän "verta" saadaan "kentälle".
Kaiken kaikkiaan lainsäädännössä pitäisi pyrkiä pois tällaisista rikkomuksista, jotka perustuvat yksilön tuntemuksiin ja joita ei voi mitenkään objektiivisesti todentaa. Todentamisen puutehan merkitsee käytännössä samaa kuin se, että kuka tahansa, joka keksii väittää jonkin toisen ihmisen tekoa rikokseksi, niin saa tahtonsa läpi, jolloin oikeusistuin vain kopauttaa nuijalla pöytään ja antaa tuomion sopivansuuruiseksi, jopa ja kenties vielä, mielensä pahoittaneen toivomalla tavalla. Eihän tämä tällainen voi johtaa mihinkään muuhun kuin täydelliseen mielivaltaan.
Toinen täysin typerä kriminalisointi on kiihottamisen kieltäminen. Jos joku kiukuspäissään sattuu nimittämään jotakuta joksikin ja joku keksii sen olevan rikollista kiihotusta, niin rangaistushan lankeaa riippumatta siitä, onko kysymyksessä kiihotus vai normaali suuttumus, huono kasvatus tai suoranainen vahinko. Tai mikä kauheinta, ilmaisun kiinnostavuutta lisäävä kirjallinen tyylilaji. Kaikilla kansalaisillahan ei ole samanlainen kasvatus kuin esimerkiksi herrasväellä. Tällainen epämääräinen lakien rustailu palvelee tietysti valtaa pitäviä, jotka voivat pitää epämääräisten lakien avulla kansalaiset syvässä kyykyssä, leimata kilpailijoitaan ja saada lakimiestuttavilleen tuottoisia tienestimahdollisuuksia.
Erityisen ihmeellistä on myöskin se, miksi seksuaalinen häirintä ylipäätään on ongelma näinä sukupuolineutraalisuuden aikoina. Miten sukupuolineutraali ihminen voi ylipäätään häiritä toista sukupuolineutraalia ihmistä seksuaalisesti? Sehän merkitsisi samaa kuin sukupuolineutraali ihminen häiritsisi itse itseään.
Toisaalta lainsäätäjä itse on yksi suurimpia sukupuolisen häirinnän aiheuttajia säätäessään erilaisia sukupuolisia perversioita kaiken kansan hyväksyttäviksi ja pakottamalla ihmisiä käytäntöihin, jotka jo keskiarvojen mukaankin ovat perversioita. Perversiolla tarkoitetaan tässä tavan yleisyyttä populaatiossa. Myös media häiritsee normaaleja ihmisiä sukupuolisesti päästämällä julkisiksi pervertikoiksi tunnustautuneita riekkumaan kaikelle maailmalle tarinoita tai elämänfilosofioita, joiden käyttökelpoisuudesta ei ole takeita ja syyttämään ja nimittelemään ihmisiä milloin miksikin foobikoksi, jos nämä eivät hyväksy tai suorastaan samaistu heidän normaalista poikkeavaan maailmaansa.
Kaiken huippuna ovat sitten kiintiöt ja positiiviset syrjinnät, joilla näitä vähemmistöjä pyritään kasvattamaan ja samaan aikaan käännyttämään yhä useampi normaali näihin vähemmistökulttuureihin. Sen vielä ymmärtäisi, jos kaikkia sukupuolisia vähemmistöjä kohdeltaisiin tasapuolisesti, mutta kun ei, vaan jotkut vähemmistöt ovat päässeet asemaan, joiden oikeudet ylittävät jo valtaväestön oikeudet ja lisää oikeuksia vain ollaan säätämässä.
Seksuaaliseksi häirinnäksi mainittu viranomainen määrittelee runollisesti teot, jotka ovat omiaan loukkaamaan teon kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tällaisiksi teoiksi nähdään esimerkiksi mökillä alasti uiminen. Vain todella sairas mielikuvitus voi liittää alasti uimisen seksuaaliseen häirintään saati seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Myös ylipäätään se, mitä seksuaalisella itsemääräämisoikeudella on tekemistä häirinnän kanssa ihmetyttää. Voiko seksuaalista itsemääräämisoikeutta jollakin tavoin häiritä? Lähinnä kai ihmistä häiritään, jos jotakin, eikä joitakin mystisiä oikeuksia. Häirintähän tulee kysymykseen vasta sitten, kun yksilö aikoo toteuttaa seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan ja joku tulee sitä sitten estämään, kuten esimerkiksi poliisi, jos tätä itsemääräämisoikeutta aikoo harjoittaa julkisella paikalla.
Joku lainsäädäntöneuvos puolustelee keksimäänsä lakihirvitystä sillä, että tulkinnassa otettaisiin huomioon paitsi tapahtuneesta olemassa oleva näyttö, myös se, kuinka ihmiset keskimäärin suhtautuvat tekoon. Luulisi, että jo tällainen todentamistapa osoittaisi lain typeryyden, koska puolelle populaatiosta teko todennäköisesti on tuomittava ja toiselle puolelle ei. Lopputuloksen ratkaisisi sitten, kuten tähänkin asti, median ulvonta, joko syyllisyyden puolesta tai sitä vastaan. Todennäköisimmin kuitenkin tuomitsemisen puolesta, koska mediahan myy sitä paremmin, mitä enemmän "verta" saadaan "kentälle".
Kaiken kaikkiaan lainsäädännössä pitäisi pyrkiä pois tällaisista rikkomuksista, jotka perustuvat yksilön tuntemuksiin ja joita ei voi mitenkään objektiivisesti todentaa. Todentamisen puutehan merkitsee käytännössä samaa kuin se, että kuka tahansa, joka keksii väittää jonkin toisen ihmisen tekoa rikokseksi, niin saa tahtonsa läpi, jolloin oikeusistuin vain kopauttaa nuijalla pöytään ja antaa tuomion sopivansuuruiseksi, jopa ja kenties vielä, mielensä pahoittaneen toivomalla tavalla. Eihän tämä tällainen voi johtaa mihinkään muuhun kuin täydelliseen mielivaltaan.
Toinen täysin typerä kriminalisointi on kiihottamisen kieltäminen. Jos joku kiukuspäissään sattuu nimittämään jotakuta joksikin ja joku keksii sen olevan rikollista kiihotusta, niin rangaistushan lankeaa riippumatta siitä, onko kysymyksessä kiihotus vai normaali suuttumus, huono kasvatus tai suoranainen vahinko. Tai mikä kauheinta, ilmaisun kiinnostavuutta lisäävä kirjallinen tyylilaji. Kaikilla kansalaisillahan ei ole samanlainen kasvatus kuin esimerkiksi herrasväellä. Tällainen epämääräinen lakien rustailu palvelee tietysti valtaa pitäviä, jotka voivat pitää epämääräisten lakien avulla kansalaiset syvässä kyykyssä, leimata kilpailijoitaan ja saada lakimiestuttavilleen tuottoisia tienestimahdollisuuksia.
Erityisen ihmeellistä on myöskin se, miksi seksuaalinen häirintä ylipäätään on ongelma näinä sukupuolineutraalisuuden aikoina. Miten sukupuolineutraali ihminen voi ylipäätään häiritä toista sukupuolineutraalia ihmistä seksuaalisesti? Sehän merkitsisi samaa kuin sukupuolineutraali ihminen häiritsisi itse itseään.
Toisaalta lainsäätäjä itse on yksi suurimpia sukupuolisen häirinnän aiheuttajia säätäessään erilaisia sukupuolisia perversioita kaiken kansan hyväksyttäviksi ja pakottamalla ihmisiä käytäntöihin, jotka jo keskiarvojen mukaankin ovat perversioita. Perversiolla tarkoitetaan tässä tavan yleisyyttä populaatiossa. Myös media häiritsee normaaleja ihmisiä sukupuolisesti päästämällä julkisiksi pervertikoiksi tunnustautuneita riekkumaan kaikelle maailmalle tarinoita tai elämänfilosofioita, joiden käyttökelpoisuudesta ei ole takeita ja syyttämään ja nimittelemään ihmisiä milloin miksikin foobikoksi, jos nämä eivät hyväksy tai suorastaan samaistu heidän normaalista poikkeavaan maailmaansa.
Kaiken huippuna ovat sitten kiintiöt ja positiiviset syrjinnät, joilla näitä vähemmistöjä pyritään kasvattamaan ja samaan aikaan käännyttämään yhä useampi normaali näihin vähemmistökulttuureihin. Sen vielä ymmärtäisi, jos kaikkia sukupuolisia vähemmistöjä kohdeltaisiin tasapuolisesti, mutta kun ei, vaan jotkut vähemmistöt ovat päässeet asemaan, joiden oikeudet ylittävät jo valtaväestön oikeudet ja lisää oikeuksia vain ollaan säätämässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutkija Peters oivalsi sananvapauden ytimen puhuessaan Tampereella. Hänen kotimaassaan USA:ssa on kaikenlainen puhe sallittua koska se perimmältään sananvapauden koivan ytimen.
Myös natsipuhe on siellä sallittua.
Susanna Koski oli mielestäni amoilla linjoilla ja näinollen edelläkävijä täkäläisen hyvin analyyttisesti kuvaamasi "oikeusvaltion" toisinajattelija.
Mielestäni rikoslaista löytyy kohta, jonka mukaan äärimmäisistä teoista saadaan tarvittaessa tuomittua.
Mitään erillisiä lakeja ei siis tarvita. Romukoppaan vain sekava ja monipolvinen lainsäädäntö.
Mitäs mieltä muuten olet? Tekeekö tilaisuus kenestätahansa varkaan?
Nuori porvaristo ei ole tietääkseni mitenkään täsmentänyt tuota kiihotuksen poistovaatimustaan, mutta ainakin joiltakin osin se kuulostaa järkevältä.
Se nyt taas on jo suorastaan hulluuden huippu, jos lakeja ryhdytään säätämään sillä perusteella mikä saattaisi olla rikollista. Tilaisuushan ei sinänsä tee varasta, vaan lainsäädäntö.