Kuinka moni viettää lauantai - illat yksin eristäytyneenä kaikesta? Tää on jo ties kuinka mones ilta neljänseinän sisällä. En pysty menemään ulos viettämään iltaa ihmisten kanssa koska oon nii masentunut ja ahdistunut. Kuolen tähän tuskaan. Siltä se vain tuntuu. Tarttis toimia sen suhteen ei vain jatkaa tätä merkityksetöntä kärsimistä.
Miten te muut pärjäätte?
Miten te muut pärjäätte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen iäkäämpi yksinelävä naisihminen ja tapailen ihmisiä työn, harrastusten ja seurakunnan toiminnassa.
Lauantai-iltana en oikeastaan kaipaa seuraa: se on aikaa vain itseäni varten. Päivällä olin vapaaehtoistyössä, sitten puhdistin hieman puolukoita ja vein tädilleni viisi litraa, Sitten saunoin pitkään ja hartaasti. Kävin lenkillä ja hiukan luin ja otin tunnin unetkin.
Radiosta olen kuunnellut Ylen ykkösen ohjelmaa istuessani netillä. En kaipaa aina seuraa ja on ihan hyvä ja rento olla.
En ole käynyt ulkona (siis "viihteellä") vuosikausiin. Se on yleensäkin lähes pelkästään ryyppäämiseen tähtäävää typerää toimintaa, joten en ole mielestäni menettänyt kovinkaan paljon.
Nautin yksinolosta. Minun ei tarvitse pitää pakkohauskaa. Olen vapaa kuin taivaan lintu.
Minun menneen elämäni kohokohtia oli lauantai-illat, kun menimme miehen kanssa ravintolaan syömään ja sitten leffaan. En hirveästi enempää elämältä pyytäisi. Nyt kun mies lähti paremman matkaan ja olen yksin, on vaikea keksiä tekemistä. Olen käynyt yksin syömässä ja leffassa, mutta olo on ihan täysin tyhjä. Sitä vain tuntee itsensä tyhmäksi siellä onnellisten ja nauravaisten ihmisten joukossa. Yksin ihmisten pariin lähteminen itkettää ja sattuu enemmän kuin kotona oleminen, joten ehkä on järkevämpää jäädä kotiin.