Uskallatteko kirjoittaa tänne villeimmän unelmanne kirjailijana?

Että voisin elättää itseni kirjoittamalla tarinoita. Ei sen kummempaa toivetta. Sen verranhan niiden kirjojen pitäisi myydä tai sen verran saada apurahoja, että voisi tosiaan elää pelkästään sillä, mutta se riittäisi minulle. En haaveile julkisuudesta tai maineesta. Päinvastoin ajatus julkisuudessa olemisesta olisi äärimmäisen ahdistava.

Villein unelmani olisi saada julkaistua 3 kirjaa ja saada niistä positiivisia arvosteluja. En unelmoi itseni elättämisestä kirjoittamalla (miten yksinäistä, tarvitsen työyhteisön) enkä palkinnoista. Palkinnoksi riittäisi vaikkapa muutaman lukijan kommentti "Se oli aivan ihana kirja!".

Hienoa olisi, jos tulisin niin hyväksi kirjoittajaksi, että ihmiset siteeraisivat runojani milloin missäkin tilaisuudessa, olisi varmasti metka tunne..en halua kuuluisaksi, mutta tekemisilleen olisi kiva saada tunnustusta..eikä sitäkään, jos ei oikeasti ansaitse..

Haaveena olisi kirjoittaa menestyvää sarjaa, jota lukijat ja kustantamo odottavat sekä muuttaa ulkomaille. Viimeisen haaveen tosin voin toteuttaa ilman kirjaakin...

Minä haluan Hesarin palkinnon, Finlandia-palkinnon ja Kirjailijaliiton jäseneksi. Haluan elää loppuelämäni kirjatuloilla ja ansaita niin paljon, että voin ostaa joltain kivalta paikkakunnalta tönön, matkustella hiuykan ja muutenkin sen verran ettei tarvi stressata raha-asioilla. Haluan tuottaa 1-3 vuoden välein laatukirjan, kaikki ei tietenkään voi olla yhtä hyviä. Haluan kirjoittaa monista eri aiheista. Haluan kirjoittaa vielä ysikymppisenä, jos silloin vielä elän. Ja vaikka kaikki tuo toteutuisi, haluaisin pitää jalat maan pinnalla ja olla ilman kusta päässä. Toivoisin myös, ettei menestys ja haastattelut ym. kiertueet viesi niin paljon aikaan, etten enää ehtisi kunnolla kirjoittaa ja toisinaan olla jouten. TV- ja radio-ohjelmiin en halua, menisin paniikkin ja jännittäisin, hätäisesti ehkä tohtisin käydä noutamassa Finlandia- ja muut palkintoni ja tehdä pakolliset esiintymiset. Lehtijuttuja voisin antaa silloin tällöin, mutta oman elämäni pitäisin omanani ja puhuisin vain kirjoista ja kirjoittamisesta, mutta en välttämättä siitä aihepiiristä, jota kullloinenkin kirjani koskee - haluan olla ensisijassa tarinankertoja, en lihavuuden/vanhenemisen/muun mahdollisen aiheen asiantuntija.

Nämä nyt aluksi tulivat mieleen :D

Suomalaisia kirjailijanalkuja selvästi... Niin vaatimattomia! :) Varmasti monet vain haaveilevat moisesta nöyryydestä ja vaatimattomuudesta jossakin muualla. Itsekin oikein kauhistui mitä sitä olikaan mennyt kirjoittamaan. Eihän tuollaisia oikeasti missään saa sanoa!

Minua kiinnostaa kirjoittaa sivutyönä romaaneita pienelle taidekirjallisuudesta kiinnostuneella joukkiolle. Olen itse lukenut alunperin yläasteella runsaasti viihdekirjallisuutta, mutta lukiossa ja yliopistossa innostuin klassisesta kirjallisuudesta ja nykytaidekirjallisuudesta. Apurahat voisivat taata vapautta kirjoittaa päätyön virkavapaudessa esim. ulkomailla kirjailijaresidensseissä.

Nämä ovat minun unelmiani. Eivät villejä, vain unelmia sille, joka kirjoittaa hitaan kärsivällisesti esikoisromaaniaan.

Kun alustuksessa pyydettiin kertomaan "villein" unelma, vaikuttaisivat vastaajat olevan aika heikolla mielikuvituksella varustettuja. No joo, todellisuudessa eivät varmaan ole, eivät vaan edes pyydettäessä hairahtuneet kertomaan, mistä "villeimmissä" unelmissaan haaveilevat. Jotenkin ärsyttää asia.

Eikö muka todellakaan kuin kaksi haaveile edes peruskaurasta eli Finlandia-palkinnosta? Ei yhtään Nobeliako mahdu tälle palstalle?

Totta, aika tylsää jos haaveidenkin pitää olla realistisia ja mahdollisesti toteutettavissa. Kyllä minäkin haaveilen, että kirjoittamisella eläisi, mutta miksi ei samalla siten, että voisi elää hyvin ja vailla minkäänlaisia rahahuolia. Mielikin olisi hyvä, kun myös sekä kriitikot kuin lukijatkin tykkäisi. Näin sanomalla olen rehellinen, toki jos joku asiasta kysyisi, en koskaan sanoisi haaveilevani mistään suurista rahoista tai palkinnoista, kunhan saisi kirjansa vain julkaistuksi, blaa blaa. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta tavoitteet saavat toki olla korkealla. Eikä sen mielestäni tarvitse olla unelmoinnista pois, jos tavoitteiden saavuttaminen olisi suurin piirtein todennäköisyydeltään peräkkäisten lottovoittojen luokkaa. En luultavasti pety yhtään enempää, jos kirjani jää julkaisematta. :)

Vähän tulee toistoa, mutta minun villeimmät unelmat käsittävät hesarin palkinnon, Finlandia ja Pohjoismaiden neuvoston palkinnon :)

Realistisempi haave on saada suunnittelemani trilogia valmiiksi. Kolmeen kirjaan on siis aihe ja synopsis valmis, ensimmäiseen taustatyö tehty ja kirjoitettu. Haluaisin asua kantakaupungissa ahtaasti mutta kodikkaasti ja omistaa elämäni kirjoittamiselle. Kantakaupungissa siksi, että sieltä on lyhyt matka mm. kansalliskirjastoon ja sks:n arkistoon, joista etsiä aineistoa romaanien taustatyöhön. Rahaa sen verran, ettei mielenrauha järkkyisi jatkuvista taloudellisista vaikeuksista. Matkustella hiukan ja elää oman aikataulun mukaan (kirjoittaa yöllä jos siltä tuntuu). Antaisin niukasti haastatteluja koskien työtäni, mutta muuten pitäisi juhaseppälämäisen linjan enkä näyttäytyisi turhanpäiväisissä yhteyksissä. Kaikista tärkeintä olisi kehittyä kirjoittamisessa, muu on toisarvoista.

Niin, eihän ole tarkoitus arvostella ikävästi tai väheksyä toisten unelmia, vaan jokainen kertokoon vain omistaan ja totuudenmukaisesti. Mutta jos on lopettanut unelmoinnin realismin takia niin se on jotenkin surullista, mielestäni. Päiväunet ovat ihania, ei niihin pety, jos vain muistaa niiden olevan unelmia tai tavoitteita. Minä ainakin unelmoin vieläkin joskus asioista joita on enää tämän ikäisenä mahdotonta saavuttaa, mutta miten mukavaa onkaan elää hetken sitä unelmaa!

Minun kirjailijaunelmassani olen hyvä kirjailija ja varakas enkä pelkästään hyvä kirjailija, mutta kukin tavallaan, tietysti. Ihan hölmöä olisikin jos kaikilla olisi sama vastaus kysymykseen, eikö?

Toisaalta taas, joillekin unelma sanana voi tarkoittaa samaa kuin tavoite ja joillekin, kuten minulle, unelman ei tarvitse toteutua, vaan sillä on arvoa jopa ihan itsessään, ns. turhana hömppänä. Ehkäpä keskustelu onkin johtanut väärinkäsitykseen?

Unelmat muuttuvat - sitä yritin sanoa. Kaksikymppisenä unelmoin eri asioista kuin nyt. Johtuu pitkälti siitä, että sain elämältä enemmän kuin luulinkaan.

Mitäs sanotte, kannattaako aloittaa oman kirjan kirjoittamista aikuislukion äidinkielenopettajan kehotuksesta? Olen, hänen sanojensa mukaan, loistava kirjoittamaan lyhyitä kertomuksia. Lyhyellä tarkoitan siis näitä lukion esseitä ja pieniä kaunokirjallisia pläjäyksiä.

En edes tiennyt ennen lukion alkua osaavani kirjoittaa. :)

Kirjoitan kuulemma ammattimaisesti ja opettaja kysyi, että kirjoitanko johonkin julkaisuun jotain. Kehuja on siis jo sadellut, mutta epävarmuus omasta taidosta kalvaa vielä pääkoppaa.

Villein unelmani mitä tulee uraan kirjailijana?

Saada käsis läpi, tehdä hyvän sopparin, tulla ensimmäiseksi aikuisillekin sopivan fantasian kirjoittajaksi (suomessa) ja myös isommassakin mittakaavassa.

Sitten ois kiva myös, että ei tarvitsisi koskaan tehdä muuta työtä.

Ja että lukijat kokisivat tekstini juuri samalla tavalla kuin minä.

Hmm... myönnetään, olisi kiva jos minua verrattaisiin ulkomaisiin huippuihin, mutta kyllä Remes ja Oksanenkin käy.

Mutta tavoitteena olisi tietenkin vain pärjätä kirjoittamalla. Muttei liikoja rahoja, sillä olen tullut nöyräksi rahan suhteen: en tarvitse miljardia.

Todellisuudessa seuraava askeleni on saada se hyväksyntä kässärille.... ;)

Että jokin kirjani julkastaisiin ja se käännettäisiin muille kielille, kuten englanniksi, ruotsiksi, norjaksi, saksaksi, ranskaksi...

Saada se ensimmäinen kustannussopimus ja julkaista lähinnä lasten ja nuorten fantasiakirjallisuutta, joka puhuttelee myös aikuisia. Aina parempi jos kirjoittamisella tienaisi sen verran että sen varassa voisi elää enemmän kuin mukavasti. Kehut ja palkinnotkin olisi mahtavia tunnustuksia rakkaasta työstä.

Mun villein unelma ois sanoa Sofi Oksaselle kirjallisuusohjelmassa että turpa tukkoon. Sitten mä oisin Ilsikan kannessa ja kun multa kysyttäis jotain Sofin töistä, mä kysyisin että ai se kirja, jossa myydään käytettyjä pikkuhousuja, vai se toinen jossa serkut nai.

Minun villi unelma olisi se, että nuortenkirjani bongaisi joku amerikkalainen leffaguru, joka haluaisi tehdä siitä Hollywood -filmin :)

Että joku tekis mun kirjoista leffoja, tulis semmone fanimania :) Se ois kivaa.

Minä haluan kirjoittaa niin värisyttävän tarinan, että siitä jää makean kirpeä jälkimaku. Rakastan Happy Endiä. Siitä saa myöhemmin tehdä elokuvan, minkä tekemistä olen itse valvomassa.
Kirjani tausta on totta, mutta henkilöt ovat omalla kädellä vapaasti hahmotettuja. Koska tästä kansainvälisestä romaanista tulee kiinnostavaa luettavaa, moni pelkää omasta puolestaan, että hänestä olisi maininta jossakin kappaleessa. Siitäkin syystä niin monet ostavat kirjani.
Aihe on oikeasti jo olemassa, mutta elämässäni on vielä monta vuotta muuta ohjelmaa (ja kykyjäni pitää vielä hioa paljon), eli kirjan aika tulee myöhemmin. Mutta se tulee, tämä on villein suunnitelmani eli unelmani.
Kirja saa paljon arvosteluja ja siitä keskustellaan ihmisten olohuoneissa.

Villein unelma...kun voitin ensimmäisen vähän merkittävämmän novellikilpailun unelma nousi kyllä siivilleen. Menestys muutamassa pienemmässä kisassa rohkaisi jatkamaan, mutta nyt...unelmia ei enää ole. Se on näiden romaanikisojen varjopuoli, pettymykset ´opettavat´ jotain, mitä ei ehkä pitäisi oppia. No, ehkä alan edes pohtia asiaa taas. Kirjoitan kyllä satunnaisesti ja yleensä kirjoittamiseni vaatii inspiraation. Silloin kun sellainen on tullut, huomaan ajattelevani jälkeenpäin : kirjoitinko MINÄ tämän?

Unelmat on unelmia, ilmaisia ja niihin on ihana paeta... Omat unelmani vaihtelevat paljon ja ovat samoja kuin muilla vastanneilla, tosin enemmän kansainvälisellä painotuksella (en välitä kauhesasti kotimaisista palkinnoista jne).

Mutta entäs TAVOITTEET?

Kehtaako kukaan tällä palstalla myöntää, että tavoittelee menestyskirjailijan asemaa?

Itse voin näin anonyymisti paljastaa, että elämäni suurin tavoite on luoda ura kansainvälisesti menestyneenä bestseller-kirjailijana! Tosimaailmassa kukaan ei tiedä että edes harrastan kirjoittamista. Olen pitänyt asian omana salaisuutenani, projektina, jota kaikessa hiljaisuudessa työstän ja jolla uskon rikastuvani joku päivä.

Olen täysin tietoinen kylmistä faktoista koskien kirjpilijan ammattia Suomessa. Yksi tuhannesta kässäristä julkaistaan, yksi tuhannesta kirjailijasta elättää itsensä kirjoittamalla jne Tiedän, että useimpien mielestä tavoitteeni saavuttaminen on mahdotonta ja olen haihattelija. Itse pidän sitä äärimmäisen vaikeana, mutta en mahdottomana. Yksikään kirjailija Suomessa ei ole saavuttanut sitä, mihin itse pyrin, mutta pohjoismaissa joitain esimerkkejä on.

Olen aina verrannut itseäni ulkomaisiin kirjailijoihin ja ajatellut omia teoksiani osana tätä jatkumoa - en oikein edes osaa mieltää itseäni "vain" suomalaiseksi kirjailijaksi. Luen kotimaista kirjallisuutta lähinnä siksi että se parantaa omia kielellisiä kykyjä, mutta en ole koskaan innostunut suomalaisesta kirjallisuudesta. Tuntuu luonnolliselta, että jos joskus julkaisen kirjan, julkaisisin sen samalle yleisölle joka lukee niitä kirjoja, jotka ovat inspiroineet itseäni eniten.

Tällä hetkellä tavoite on kaukana - en ole kirjoittanut ensimmäistäkään käsikirjoitusta loppuun. En ole julkaisukelpoinen ja tiedän sen. Uskon tunnistavani hyvin omat heikkouteni ja niitä on todella paljon. Tulee menemään vuosia ennen kuin edes voin haaveilla julkaisemisesta.

Uskon, etten ole ainut tällä palstalla jolla on tällaisia tavoitteita, mutta uskaltaako kukaan muu myöntää?

Hieno tavoite sulla, rima korkealla -nimimerkki.

"Itse voin näin anonyymisti paljastaa, että elämäni suurin tavoite on luoda ura kansainvälisesti menestyneenä bestseller-kirjailijana!"

Vaatii paljon taitoa, lahjaa ja kykyä ymmärtää nykylukijan ostotarpeita, uuden luomisen hajua, että saa tilaa itselleen kotimaassa myynnin ykköseksi. Että kännöspuoli kiinnostuisi ja kansainvälinen myynti oikeasti vetäisi TOP 5:n vaatii todella kunnioitettavaa poikkeuskykyä, kuten aina bisnesmaailmassa. Taidekin on bisnestä siinä missä aseteollisuus, lääketeollisuus tai musiikki.

Mutta unelmoiden kaikki aloittavat.

Ajattelen sellaisia pitkän matkan maailmoja valloittaneita bestsellerkyvykkäitä viihdekirjailijoita kuin: Sidney Sheldon, Harold Robbins, Stephen King, Ken Follet, Nora Roberts, Tom Clancy, John Grishman. Viimeinen omistaa yksityisen jetin. Harva kirjailija siihen elämässään yltää.

Bestsellerkirjailijan mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvät: koulutus ei ole pakollista, koulutusta kirjoittamiseen ei kuitenkaan vaadita ja vapauksia on paljon.

Antakaa siis unelmien kantaa. Vievät ne sitten itsenne minne vievätkin näillä myrskyisillä kulttuuriaallokoilla.

Tunnistavatko suomalaiset kustantajat kansainvälisen bessellerkirjan käsikirjoituksen?
Muissa Pohjoismaissa niitä ilmestyy joka vuosi, varsinkin dekkareita.
Väitän, että Suomessa on yhtä lahjakkaita kirjoittajia, mutta he eivät pääse esille.

Bestselleriksi aikovan kannattaa kirjoittaa teoksensa suoraan englanniksi (suomenkielisen lisäksi). Tätä olen itsekin ajatellut, koska haaveilen suuremmasta lukijakunnasta. Lisäksi kaunokirjallisuuden kirjoittaminen englanniksi olisi mielenkiintoista, sillä luen pääosin englanninkielistä kirjallisuutta. Haaveosastoon se silti kuuluu, koska en ole vielä yrittänyt tekstejäni kääntää.

Kilpailu on ulkomailla paljon kovempaa niin sopimuksista kuin julkisuudestakin, mutta kääntäminen on kuitenkin yksi ylimääräinen porras prosessissa suomenkielisen teoksen kohdalla. Teos täytyy aktiivisesti viedä ja markkinoida sekä Suomessa että ulkomailla ennen kuin siitä voi tulla bestseller. Kyse ei siis ole vain kirjan hyvyydestä, vaan markkinointiin käytettävästä rahasta. Parhaat paikat (ja paikat ylipäätään) kirjakaupoissakin ovat maksullisia. Kaikkiin teoksiin ei panosteta samalla tavoin, joten tuntemattoman kirjailijan käännöskirja on kustantajalle riski.

Minulle olisi kuin unelmien täyttymys pelkästään se että teoksistani tykättäisiin. Siksihän niitä kirjoitan - jotta voisin piristää jonkun päivää omalla teoksellani. Tietysti rahallisesta menestymisestä ei olisi haittaakaan. ;) Mutta ensisijaisesti haluan viihdyttää muita ihmisiä ja jakaa mielikuvitustani muillekin. :)

Pornonovellin julkaisu jossain miestenlehdessä.

Toki on ylevämpiäkin haaveita, mutta...

Saada kriitikot polvilleen.

KIRJAIMELLISESTI.

Että vaikka mitä tapahtuisi, muistaisi aina, kuka on ja mikä on elämässä tärkeintä.

Minä voisin kertoa pikkutarkasti neitsyyteni menetyksen. Se tapahtui viime viikonvaihteessa Ruotsin-laivalla. Kerronko?

Nobel.

Haluaisin saada fantasiaeepokseni julkaistuksi, sille menestystä ja oman faniporukan larppaajineen. Menestystä ulkomailla, ehkäpä myös leffan. Jotain Tolkien tyyliin... Pienet on haaveet ;D

Olen erittäin keskinkertainen ihminen ja jos yleensä kirjoitan, niin kirjoitan keskinkertaista tekstiä. Unelmia ei tällä elämänalueella ole, ne ovat muissa asioissa.
Toiveeni on olla kadottamatta kirjoituksen kipinää kokonaan ja tuottaa omaksi iloksi silloin tällöin jotain tekstiä.

Villein unelmani on se, että saisin kirjoittamisesta elantoni eikä tarvitsisi tehdä enää muita töitä. Se edellyttäisi palkintoja ja käännöksiä, joiden avulla saa paremmin apurahoja.

Että romaanini julkaistaan ja se saa osakseen lukijoiden arvostusta sekä jonkinlaista kaupallista menestystä. Täysipäiväiseksi kirjailijaksi ryhtymisestä en haaveile, viihdyn sellaiseen aivan liian hyvin nykyisessä ammatissani. :)

Yhteistyö Vesalan kanssa
Kahvit Sofi Oksasen kanssa
FInlandia palkinto
Tekstistä sovitettu näytelmä

itse haluaisin lasiavain -palkinnon parhaimmasta pohjoismaisesta dekkarista