Pitkästä aikaa palstalla, tällä kertaa omaa minääni etsimässä. Pari - kolme vuotta vierähtanyt edellisistä kirjoituksistani. Joku saattaa tunnistaakin, aiempaa nimimerkkiäni en paljasta vaikka sitä joku yrittäisikin (tiedostan tänne kijoittelun riskit)...
Heti aluksi voin vakuuttaa teille palstan "feikkiuskovaisille", etten ole se miksi joka toisen palstalle kirjoittavan ja samalla vl:ksi tunnustautuvan oletatte olevan, eli että en ole "feikki".
Minut edelleen tunnetaan liikkeessä vl:nä. Ry:n toimintaan osallistun edelleen aika ajoin, lähinnä sunnuntai-seuroissa käyden. Nuoriso- ym. opetustyöhön en ole enää osallistunut, enkä isommin mihinkään ry:n toimintaan kuuluvaan talkootyöhöön. Suurin osa suurperheeni lapsista on jo aikuisia, muutama on vielä kotona, jotkut niistä ammattiin opiskelemassa, jotkut vielä peruskoulussa. Selvisimme ja jaksoimme aivan "nipin napin" pahimman vaiheen yli, sanoisin että ylitimme riman hiuksenhienosti ja että se hieman vieläkin "väpättää", vaikka nuorimmat lapset ovat jo toisella kymmenellä...
Rakastettava, elämänsä pitkälti toistakymmenelle lapsellemme täysin uhrannut puolisoni on kotiäiti. Itse toimin edelleen työelämässä vaativissa tehtävissä.
Olemme käyneet yli 30 vuoden yhteiselämän aikana läpi useitakin kriisejä, jotka liittyvät vl-lapsuudenuskomme tuomiin suoritus- ja yhteisöpaineisiin, niiden torjumisiin ja torjumisten aiheuttamiin suku- ym. riitoihin. Molempien puoltemme sukujen juuret ovat syvällä vl-uskossa.
En lähde tarkemmin erottelemaan kaikkea tapahtunutta. Se syy, miksi nyt kirjoitan tänne on, että olemme molemmat nyt hieman hämillämme sen suhteen, miten asioihin tulisi suhtautua ja miten ajatuksemme istuvat lapsuudessamme mieliimme juurrutettujen ja iskostettujen vl-opetusten kanssa.
Vl-yhteisö on parhaimmillaan kaunis ja hyväsydäminen toisista välittävä yhteisö. Näin silloin kun kaikki menee käsikirjoitusten mukaan. Mutta jos jotain säröä tulee, taloudellista tai asenteellista, tämä kauneus voi muuttua hetkessä raastavaksikin hengelliseksi väkivallaksikin, jollaista me molemmat tahollamme olemme myös saaneet kokea. Itse taloudellisten vaikeuksien aikana hengellisen syyllistämisen muodossa, puoliso lasten kasvatukseen lähiomaisten puolelta puuttumisen muodossa. Pahimmillaan minua on suvun vahvan saarnaajapersoonan toimesta yritetty srk-puhutteluilla uhkaamalla ajaa nurkkaan, puolisolle on sanottu suoraan että "en kyllä voi pitää sinua uskovaisena" ja kotiimme on tultu lasten kuullen määräilemään lasten kasvatusasioissa.
Näitä asioita olen viime aikoina mietiskellyt ja pohtinut:
1. Miksi myös luonnonmukainen ehkäisymenetelmä tuomitaan yhteisössämme niin jyrkästi (varmojen päivien laskeminen)? Emme löydä enää, nyt myöhemmin silmiemme avauduttua, siihen sen paremmin raamatullisia kuin opetuksellisiakaan perusteluita.
2. Miksi lapsettomuushoitoja on luvallista hakea, eikö juuri se ole Jumalan luomistyöhön puuttumista (ei tyydytä osaamme)?
3. Ei voi olla niin, että Jumalan tarkoitus on väsyttää vanhemmat lapsensaanneilla niin perusteellisesti, että lapset jäävät hoidotta ja joutuvat huostaanotetuiksi ja sijaiskoteihin sijoitetuksi! Tämä kaikki vain sen takia, että ei ole mitään rajaa silloinkaan kun väsytään jatkuvaan lasten tulo ja hoitokierteeseen, vaan lisää on vastaan otettava. Syntyneille lapsille murheellinen tilanne kun aikaa ja jaksamista vanhemmilta ei enää löydy heille!
4. Miten voidaan sanoa, että Jumala ei anna kannettavaksi enemmän kuormaa kuin mitä jaksaa kantaa? Miksi sitten tuntemallen perheelle kävi niin, että vanhemmat, uupuivat niin täysin, että lähes kymmenen alaikäistä lasta jouduttiin sijoittamaan kolmeen eriin sijaiskotiin, eri puolille suomea? Entä toisen perheen, jonka myös tunnen, äiti väsyi niin että joutui psykologiseen hoitoon useiksi kuukausiksi ja lapset vaille äidin rakkautta?
Olen viime aikoina keskustellut näistä asioista melko paljon rakkaan, syvästi kunnioittamani puolisoni kanssa ja ajattelemme asioista samalla tavalla. Kunnoitukseni puolisoani kohtaan ei tule vähiten siitä hänen valtaisasta lastenkasvatustyöstä minkä hän on tehnyt. En olisi itse kyennyt siihen. Kunnioitan häntä myös siinä mielessä, mitä hän on joutunut kestämään lähisukulaistensa puolelta (jatkuvaa arvostelua ja henkistä väkivaltaa mm. lasten kasvatukseen puuttumisen mielessä), vaikka olisi itse kelvannut aivan täydelliseksi äitimalliksi kenelle vain! Toivon, että loppuelämäni aikana voin jotenkin korvata hänen uhrautumisensa ja toivon ja rukoilen hänelle hyviä ja rakastettavia vanhuuden päiviäkin siinä vaiheessa kun niiden aika on. Ne hän on ansainnut paremmin kuin kukaan muu tuntemani henkilö.
Heti aluksi voin vakuuttaa teille palstan "feikkiuskovaisille", etten ole se miksi joka toisen palstalle kirjoittavan ja samalla vl:ksi tunnustautuvan oletatte olevan, eli että en ole "feikki".
Minut edelleen tunnetaan liikkeessä vl:nä. Ry:n toimintaan osallistun edelleen aika ajoin, lähinnä sunnuntai-seuroissa käyden. Nuoriso- ym. opetustyöhön en ole enää osallistunut, enkä isommin mihinkään ry:n toimintaan kuuluvaan talkootyöhöön. Suurin osa suurperheeni lapsista on jo aikuisia, muutama on vielä kotona, jotkut niistä ammattiin opiskelemassa, jotkut vielä peruskoulussa. Selvisimme ja jaksoimme aivan "nipin napin" pahimman vaiheen yli, sanoisin että ylitimme riman hiuksenhienosti ja että se hieman vieläkin "väpättää", vaikka nuorimmat lapset ovat jo toisella kymmenellä...
Rakastettava, elämänsä pitkälti toistakymmenelle lapsellemme täysin uhrannut puolisoni on kotiäiti. Itse toimin edelleen työelämässä vaativissa tehtävissä.
Olemme käyneet yli 30 vuoden yhteiselämän aikana läpi useitakin kriisejä, jotka liittyvät vl-lapsuudenuskomme tuomiin suoritus- ja yhteisöpaineisiin, niiden torjumisiin ja torjumisten aiheuttamiin suku- ym. riitoihin. Molempien puoltemme sukujen juuret ovat syvällä vl-uskossa.
En lähde tarkemmin erottelemaan kaikkea tapahtunutta. Se syy, miksi nyt kirjoitan tänne on, että olemme molemmat nyt hieman hämillämme sen suhteen, miten asioihin tulisi suhtautua ja miten ajatuksemme istuvat lapsuudessamme mieliimme juurrutettujen ja iskostettujen vl-opetusten kanssa.
Vl-yhteisö on parhaimmillaan kaunis ja hyväsydäminen toisista välittävä yhteisö. Näin silloin kun kaikki menee käsikirjoitusten mukaan. Mutta jos jotain säröä tulee, taloudellista tai asenteellista, tämä kauneus voi muuttua hetkessä raastavaksikin hengelliseksi väkivallaksikin, jollaista me molemmat tahollamme olemme myös saaneet kokea. Itse taloudellisten vaikeuksien aikana hengellisen syyllistämisen muodossa, puoliso lasten kasvatukseen lähiomaisten puolelta puuttumisen muodossa. Pahimmillaan minua on suvun vahvan saarnaajapersoonan toimesta yritetty srk-puhutteluilla uhkaamalla ajaa nurkkaan, puolisolle on sanottu suoraan että "en kyllä voi pitää sinua uskovaisena" ja kotiimme on tultu lasten kuullen määräilemään lasten kasvatusasioissa.
Näitä asioita olen viime aikoina mietiskellyt ja pohtinut:
1. Miksi myös luonnonmukainen ehkäisymenetelmä tuomitaan yhteisössämme niin jyrkästi (varmojen päivien laskeminen)? Emme löydä enää, nyt myöhemmin silmiemme avauduttua, siihen sen paremmin raamatullisia kuin opetuksellisiakaan perusteluita.
2. Miksi lapsettomuushoitoja on luvallista hakea, eikö juuri se ole Jumalan luomistyöhön puuttumista (ei tyydytä osaamme)?
3. Ei voi olla niin, että Jumalan tarkoitus on väsyttää vanhemmat lapsensaanneilla niin perusteellisesti, että lapset jäävät hoidotta ja joutuvat huostaanotetuiksi ja sijaiskoteihin sijoitetuksi! Tämä kaikki vain sen takia, että ei ole mitään rajaa silloinkaan kun väsytään jatkuvaan lasten tulo ja hoitokierteeseen, vaan lisää on vastaan otettava. Syntyneille lapsille murheellinen tilanne kun aikaa ja jaksamista vanhemmilta ei enää löydy heille!
4. Miten voidaan sanoa, että Jumala ei anna kannettavaksi enemmän kuormaa kuin mitä jaksaa kantaa? Miksi sitten tuntemallen perheelle kävi niin, että vanhemmat, uupuivat niin täysin, että lähes kymmenen alaikäistä lasta jouduttiin sijoittamaan kolmeen eriin sijaiskotiin, eri puolille suomea? Entä toisen perheen, jonka myös tunnen, äiti väsyi niin että joutui psykologiseen hoitoon useiksi kuukausiksi ja lapset vaille äidin rakkautta?
Olen viime aikoina keskustellut näistä asioista melko paljon rakkaan, syvästi kunnioittamani puolisoni kanssa ja ajattelemme asioista samalla tavalla. Kunnoitukseni puolisoani kohtaan ei tule vähiten siitä hänen valtaisasta lastenkasvatustyöstä minkä hän on tehnyt. En olisi itse kyennyt siihen. Kunnioitan häntä myös siinä mielessä, mitä hän on joutunut kestämään lähisukulaistensa puolelta (jatkuvaa arvostelua ja henkistä väkivaltaa mm. lasten kasvatukseen puuttumisen mielessä), vaikka olisi itse kelvannut aivan täydelliseksi äitimalliksi kenelle vain! Toivon, että loppuelämäni aikana voin jotenkin korvata hänen uhrautumisensa ja toivon ja rukoilen hänelle hyviä ja rakastettavia vanhuuden päiviäkin siinä vaiheessa kun niiden aika on. Ne hän on ansainnut paremmin kuin kukaan muu tuntemani henkilö.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Vastauksia:
1. Miksi myös luonnonmukainen ehkäisymenetelmä tuomitaan yhteisössämme niin jyrkästi (varmojen päivien laskeminen)?
Siksi koska vl-liike kuihtuisi ja kuolisi ilman maksimaalista lisääntymistä. Vallassa olijat menettäisivät valtansa. Tulisi kuolema "pataan", vai miten Seppo Lohi ehkäisemättömyyttä perustelikaan.
2. Miksi lapsettomuushoitoja on luvallista hakea, eikö juuri se ole Jumalan luomistyöhön puuttumista (ei tyydytä osaamme)?
Tähän pätee sama vastaus kuin tuohon edelliseen: maksimaalisen lisääntymisen tavoittelu, etteivät vl-liikkeessä valtaa käyttävät menetä asemaansa.
3. Ei voi olla niin, että Jumalan tarkoitus on väsyttää vanhemmat lapsensaanneilla niin perusteellisesti, että lapset jäävät hoidotta ja joutuvat huostaanotetuiksi ja sijaiskoteihin sijoitetuksi!
Se riski ilmeisesti kannattaa valtaapitävien (SRK:n) mielestä ottaa, koska monet maksimaalisesti (holtittomasti) lisääntyneet perheet kuitenkin selviävät rimaa hipoen.
4. Miten voidaan sanoa, että Jumala ei anna kannettavaksi enemmän kuormaa kuin mitä jaksaa kantaa?
Siksi, että tuolla lauseella saadaan ihmiset sinnittelemään yli voimiensa, ja lisääntymään niin, ettei vl-liike kuole.
Hyvää pohdintaa.
Ainakaan "varmojen päivien" laskemista ei voi syntinä pitää. Paavalihan opettaa, ettei myöskään miehen ruumis ole hänen päätösvallassaan avioliitossa. Oikeassa avioliitossa vallitsee seksuaalinen tasa-arvo. Sitäpäitsi itsehillintä on Hengen hedelmä.
Ei myöskään voi olla Jumalan tahto, että ketään rasitetaan yli voimien.
Niin, tuohon ymmärrykseen olemme viime vuosien aikana päätyneet, kun on ollut hetki edes aikaa ajatella asioita -ja myös sisäistää niitä. Ei se voi olla muuten...
Emme koe olevamme huonompia uskovia tämän uuden ymmärryksemmekään muodostumisen jälkeen. Päin vastoin, jotenkin tunnemme olevamme vapaampia ja välittömämpiä uskossamme, asioihin on tullut vain mukaan tietty uusi syvyys, inhimillisyys ja vapaus välittää syvällisemmin läheisistämme.
Nyt unohtui kokonaan avaajalta, että usko Kristukseen pelastaa.
Unohtui että lain tekojen kautta ei kukaan tule vanhurskaaksi.
Unohtui että Jumala on rakkaus.
Unohtui että rakkaus ei tunne sellaisia san9oja lainkaan kuin pakko ja pelko.
Niin ikävää kun minun on veljesliikkeestä sanoa, ja osin omastakin kodistani,
Jeesus Kristus on aivan liian vähän tunnettu. Pietistis/herrnhutilainen perinne jota on edelleen kehitetty, on peittänyt Jumalan rakkauden joka loistaa Kristuksen kasvoista. Printeen mukainen opetus johdattaa liian helposti lain waatimusten alle, "näin sinun on tehtävä, näin sinä et saa tehdä, jos kuitenkin teet "seurakunnan yhteistä ymmärrystä" vastaan (vl-liikkeessä nimitetään kuulemma "armoneuvoiksi), niin sinä joudut kadotukseen.
Jeesus Kristus JUmalan Poika Vapahtaja joka on ristinkuolemallaan vapahtanut meidät synneistämme ja synnyttänyt meidät Jumalan lapsiksi, on jäänyt lestadiolaisuudessa kakkosjohtajan paikalle, ja ihmisopit istuu kuninkaan istuimella.
Onko ihme että tuskaa tulee, kun JUmalan rakkaudesta elämisen sijaan koitetaan kynsin ja hampain kelvata ihmisille, liikettä opillisesti johtavalle lakihenkiselle klikille.
Ei Raamattu turhaan todista ja varoita profeetta Jeremian suulla, että kirottu
on se mies joka luottaa ihmisiin, jonka sydän luopuu Herrasta. Joka ottaa lihan (langenneen ihmisluonnon) hengelliseksi käsivarreksensa.
Uskonvanhurskaus (se vanhurskaus joka tulee uskosta Jeesukseen kristukseen) on hyvin vaiketa langenneelle ihmisluonnolle, jonka on aina ollut kaikki osakseen tullut hyvä ansaittava: Elantonsa, hyväksymisensä joukkoon, rakastetuksi tulemisensa jne. Onko sitten ihme että kokonaan ilman ansioita lahjaksi saatava rakkaus ja hyväksyminen on niin vaikeata ottaa vastaan?
Ei ole, Raamattu sanoo että tie on kaita. Se on kaita tie siksi koska siinä on vain yhden miehen jäljet, joissa jäljestä tulevien pitäisi pysyä.
Rakas Jeesus, kirkasta kasvosi avaajalle ja hänen läheisilleen. Todista Pyhän Henkesi kautta heidän sydämilleen että sinun rakkautesi on ehdotonta, aitoa rakkautta, eikä siinä ole hintalappua. On valtava kokemus kun Kristuksen Henki tulee ja täyttää sydämen, sitä ei voi sanallisesti kertoa, eikä se valta ja voima mikä hänellä on, unohdu koskaan. KUn hän sanoo sydämelle että minä rakastan sinua, se on silloin totta, eikä kenekään ihmisen mielipiteet pysty sen jälkeen vaikuttamaan, jälki on pysyvää, se kestaa kaikki koettelemukset.
Kuule Jeesus rukouksemme, sinun nimessäsi Jeesus. Kiitos Jeesus pelastuksen lahjasta, kiitos rakkaudestasi, kiitos Jeesus että minä saan sinun vanhurskautyesi ja sinä otat syntini pois pyhällä sovintoverelläsi puhditettuina on ihana jatkaa tätä loppumatkaa. Jeesuksen nimessä ja veressä on syntimme pyyhitty pois, kun sinä sen uskot sinä sen omistat. Hallelujaa.
Loistava kirjoitus. Sinulla se on sydän paikallaan. Hienointa on minusta se miten kauniisti puhut puolisostasi! Kaikkea hyvää teille!
Kiitos lämpimistä sanoistasi, räppänä! Puolisostani en voi muuta tuntea, jos muuta tuntisin, se olisi huutava vääryys häntä kohtaan...
Tämä on vakavasti huomioon otettava kirjoitus henkilöltä, joka on itse kokenut asiat. Tässä on tosi painavaa asiaa, jota puhujien ja muiden johdossa olevien olisi syytä pohtia.
"Se syy, miksi nyt kirjoitan tänne on, että olemme molemmat nyt hieman hämillämme sen suhteen, miten asioihin tulisi suhtautua ja miten ajatuksemme istuvat lapsuudessamme mieliimme juurrutettujen ja iskostettujen vl-opetusten kanssa."
Jossain vaiheessa järkevä ja ajatteleva ihminen huomaa, että vl-opetukset eivät ole todellakaan Jumalan sanaa. Ne ovat vain vl-opetuksia: joskus oikeita, joskus täysin vääriä Raamattuun verrattuna.
Yllätys saattaa olla, että niitä oikeita uskovaisia on muuallakin kuin omassa joukossa ja että monet niistä, joita luopioiksi sanotaan, eivät ole uskoaan pois heittäneet, ovat vain lakanneet tottelemasta ihmisten keksimiä sääntoja.
Kun on vuosikymmet iskostettu luulemaan, että oikea ja pelastava oppi tulee vain tietystä suunnasta, on vaikea alkaa käyttää omia aivojaan ja ennen kaikkea uskaltaa uskoa sitä mitä Raamattu oikeasti sanoo - ja huomata, että kaikista käskyistä ja kielloista ei ole sanottu siellä yhtään mitään.
Irtautuminen isien näkemyksistä on tuskallista, vaikka niissä ei olisi mitään järkeä.
Omakohtaisesti voin sanoa, että eräässä vaiheessa oli pää seota kaikkea miettiessä ja tuli valtavat pettymyksen ja huijatuksi tulleen tunteet.
Pidä se mikä on hyvää ja kippaa rohkeasti loput roskiin. Nyt ajattelen, että olen mieluummin vapaana ja ehkä ajoittain yksinäisenä kuin massan mukana ja ahdistettuna.
Jossain elämän käänteissä koin voimakkaasti olevani hyljätty, koska suku ja ystävät etääntyivät. Silloin tapahtui niin, että 'kaarneet' toivat elämän leipää kotiin asti (en kerro minkä suunnan edustaja hän oli).
Nyt vuosien jälkeen välit ovat suhteellisen normaalit joka suuntaan, vaikka en sitä ovea ole enää aukaissut, jonka kiinni laitoin.
Aivan kuten itsekin olen havainnut ja kokenut. VL elää harhan vallassa.
".. Kun on vuosikymmet iskostettu luulemaan, että oikea ja pelastava oppi tulee vain tietystä suunnasta, on vaikea alkaa käyttää omia aivojaan ja ennen kaikkea uskaltaa uskoa sitä mitä Raamattu oikeasti sanoo - ja huomata, että kaikista käskyistä ja kielloista ei ole sanottu siellä yhtään mitään..."
"...Irtautuminen isien näkemyksistä on tuskallista, vaikka niissä ei olisi mitään järkeä.
Omakohtaisesti voin sanoa, että eräässä vaiheessa oli pää seota kaikkea miettiessä ja tuli valtavat pettymyksen ja huijatuksi tulleen tunteet..."
Niin, vaikeaa se on hyväksyä näin jälkeenpäin, ettei kaikki olekaan aivan niin kuin on mieliin iskostettu. Tietyt asiat on istuneet niin syvällä mielessä, ettei niitä ole mitenkään osannut lähteä kyseenalaistamaan.
Maan hiljainen rauhan terveiset sinulle.
Älä kuuntele kaikkia neuvoja kuitenkaan, nimittäin omien aivojen käyttö ja Jumalan sanaan uskominen ovat kyllä niin vahvassa ristiriidassakeskenään,
että näiden yhdistäminen kertoo kyllä vakavasta ongelmasta Jumala- suhteessa.
Ei ihmisen aivot voi käsittää Jumalan pelastusta, se on aivoille hullutus. Aivot kykenevät vain rationaalisten johtopäätösten tuottamiseen ja itselle elämiseen.
Jumala tarjoaa meille sanassaan aivan päinvastaista tietä, nimittäin ristin ja itsensä kieltämisen tietä. Tietä jossa ihminen tulee JUmalan kanssa sovitetuksi Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Ja kantaa hedelmää Jumalalle.
Ei ihminen omasta tahdostaan tai omalla ymmärryksellään voi Jumalan luokse tulla, ellei Pyhä Henki häntä Jumalan sanan kautta herätä ensin omien syntien tuntemiseen ja oman kadotetun tilansa tuntemisen kautta Jumalan armon etsimiseen, Jumalan lupausten kautta. Jumala on pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa tarjonnut merille pelastuksen, USKON KAUTTA vastaanotettaviksi.
Järjeltä on niskat taitettava, muutoin ei pelastuksesta voi edes haaveilla. Geneettisestä perimästämme johtuen me toimimme aina Jumalan tahtoa vastaan, jos annamme järkemme johtaa meitä.
"Ei ihmisen aivot voi käsittää Jumalan pelastusta, se on aivoille hullutus. Aivot kykenevät vain rationaalisten johtopäätösten tuottamiseen ja itselle elämiseen.
Jumala tarjoaa meille sanassaan aivan päinvastaista tietä, nimittäin ristin ja itsensä kieltämisen tietä. Tietä jossa ihminen tulee JUmalan kanssa sovitetuksi Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Ja kantaa hedelmää Jumalalle."
Näin on. Siksi kannattaakin hylätä vl-lahko. Se tie on ristin tie, kun tahtoo seurata Jumalaa eikä vl-johtajia. Helpompi olisi itselle alistua perinnäissääntöihin ja hakea yhteisön hyväksyntää kuin etsiä sitä mikä oikein on.
En kysy uskonliikkeeltä miten minun pitää elää ja asua, enkä näin ollen hyväksy neuvoja ja tuputusta tai tuomitsemista ko.
Provo tai ei. Neuvon sana: kun etsit itseäsi hämmennyksen mielentilassa, pysy kaukana täältä.
Kuuluu epäilykset osastoon ja sitä rataa...
Usko on lahja Jumalalta, rukoile että saat pitää sen.
"Provo tai ei. Neuvon sana: kun etsit itseäsi hämmennyksen mielentilassa, pysy kaukana täältä..."
No ei ole provo. Vastauksestasi tulee mieleen kysymys sinulle, miksi itse olet täällä, mitä saat täältä?
Osaan kyllä suodattaa aidot kirjoitukset ja asialliset vastaukset asiattomista. Yhteiskunnan ja ihmisten verkottuminenhan on juuri se, mikä on saanut avaamaan omat silmämme. Siis sille, mitä on aito omakohtainen uskominen ja miten omakohtaiseen uskoon liittyy teennäisten sääntöjen pilkullinen noudattaminen yli kaiken voimavarojen jopa niin, että ajaa itsensä niiden takia hoitoon.
Eikö olisi aika jo julkisesti kertoa, miten keskuudessamme oikeasti tänä päivänä hyvin moni säännöstelee tietoisesti lasten tuloa esim. niitä varmoja päiviä lukemalla. Kummasti vain löytyy niitä hyväosaisten lapsia (muutama lapsi perheessä, ja yhtäkkiä niiden tulo loppui ennen aikojaan...) niin tavallisten kanssasisarten ja veljien kuin myös puhujaveljienkin perheistä. Vaiettu totuus!
Olen lapsuuden uskovainen, mutta en enää sinisilmäinen sile mitä ympärillä tapahtuu. Anteeksianto on ainoa joka erottaa meidät "maailmasta" -ja sitäkin on monesti käytetty väärin. Emme ole yhtään sen parempia ihmisinä kuin muutkaan, silotellun ulkokuoren alta löytyy aivan samanlainen erehtyväinen ihminen kuin muualtakin.
On väärin uskotella jälkipolville, että on jotain tuollaista hulluutta että "syntymättömät lapset parkuvat taivaassa", millaisilla sanomisilla puhujat lapsuudessani pelottelivat äitejä. Onneksi en sentään ole tuollaista puhetta enää kuullut. Kaikenlaista kiemurtelua kyllä noissa lapsiasioissa, kun ei voida sanoa suoraan miten asiat on tänä päivänä oikeasti!
Nyky-yhteiskunta on erilainen kuin -70 ja vielä 80-luvuillakin. Silloin suurperheitä tuettiin myös taloudellisesti merkittävästi. Kodinhoitajankin sai kotia milloin vain tarvitsi. Niin kävi omassa lapsuudenkodissanikin puuroja keittelemässä ja tekemässä suursiivouksia, samalla meitä pieniä lapsia hoitamassa. Ei nyt niitä ole, ja jos olisikin niin eihän ne saisi edes siivota. Toistakymmenen lapsen kasvattaminen tänä aikana on valtavan paljon suurempi urakka kuin entisaikaan. Lasten kasvattamine harrastusvaatimuksineen ja taloudellisine rasitteineen on tänä päivänä täysi työ, joka vie jo muutaman lapsen osalta molempien aikuisten voimavaroista paljon. Yhteiskunnan paine on täysin eri kuin ennen. Ikävä katsoa vierestä kun esim. omat lapset kärsii kun kavereilla harrastukset ja omat kaveripiirit kun ei kelpaa joukkoon jne...
En malta olla kirjoittamatta, mutta kirjoitan kuitenkin. olet avaaja sitten tosissasi tai et, niin tällaista ei kukaan oikeesti uskomassa oleva jaa tällaisella palstalla , mitä tämäkin pitää sisällään. Täällä on 99% kaikkia muita kuin oikeita uskomassa olevia ja heidän kirjoituksiaan ja jos haet nyt heidän synpatiaansa itseäsi ja ajatuksiasi kohtaan, niin niitä tulet kyllä saamaan. Mutta oikea keskustelunpaikka näistä asioista on oma siioni ja siellä olevat uskonystävät ei missään nimessä tämä.
Itsekkin tiedät että siellä ei ole tilaa millekkään todelliselle keskustelulle.
Kesksuetlu siellä tarkoittaa vain yhteistä nyökyttelyä itse valitulle opille, joka on mielestänen se ainut mailmassa oleva pelastava oppi.
Joka paikasssa tulee se oppi esille, ei ole muuta joukkoa mailmassa joka pääsee perille taivaan kirkkauteen.
Milloin alatte siellä kotisiionissa keskustella sen opin suuresta hulluudesta ?
Siitä mie oon kiitollinen,että KUKAAN EI KUKAAN ole minua pentuna pakottanut mihinkään uskonmuottiin.Ihan ite syömmeni mukaan olen saanut valintani tehdä.
,hyvät jatkot kaikille olet lahkolainen tai et,ennenkaikkea olet IHMINEN.Jos kaikki noudattaisivat erästä käskyä,ei muuta tarvittaisi,RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI.Eikö olekkin yksinkertaista.
no on se mutta se ei ratkaise ihmisen ikuisuuskysymystä.
"...Mutta oikea keskustelunpaikka näistä asioista on oma siioni ja siellä olevat uskonystävät ei missään nimessä tämä...."
Hmm, en pane pahasta kommenttiasi, sillä aivan samalla tavalla minäkin kirjoitin kun vajaa 10 vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa tällä palstalla lukemassa ja kirjoittamassa.
Olen kokenut mitä voivat olla "uskonystävät" ja nähnyt lisää sivusta paljon sellaista, jota sinä ilmeisesti et ole nähnyt etkä kokenut. On vaikeaa ymmärtää sellaista mistä itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta.
Kanssasisarissa on paljon hyviä ja välittäviä ihmisiä, mutta paljon myös esim. sellaisia jotka juoruilevat selän takana pahaa ja ovat kateellisia mitä ihmeellisimmistä asioista. Kohdalleni on sattunut suoranaista takanapäin mustamaalaamista meikäläisten taholta, Sitten kun on otettu sanomisista kiinni, kukaan ei ole sanonut mitään -silti vältellään ja ei olla tuntevinaan jne.
Toinen esimerkki: Muutamia vuosia sitten ei tullut kyseeseenkään, että meikäläisten keskuudesta löytyy jopa pedofiileja. Se oli täysin vaiettu asia ja esiintyi puhujien taholta suoranaista valehtelua, puhujien jotka olivat kuitenkin asioista tietoisia.
Kannattaako mennä puhumaan mistään omista asioista "piireissä", vältyt siltä että et saa ikuista valittajan ja purnaajan leimaa otsaan, varsinkaan kun puhuminen ei auta mitään. Aika moni tuttava on avautunut esim. jaksamisasiassa, eipä ole tullut muuta apua kuin vakuuttelua siitä että "kenellekään ei anneta kuormaa kannettavaksi enempää kuin jaksaa kantaa" ja että "ota vain päivä kerrallaan..." Eipä paljoa puheet lohduttanut, kun lopputuloksena joutui hoitoon ja lapset huostaanotetuiksi.
Asiaa! Kiitos tästä tarinasta.
Jos ihminen kykenisi rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, niin se todellakin riittäisi. Mutta ei ihminen siihen pysty. Siksi tarvittiin Jeesuksen ristinkuoleman kautta tapahtunut täydellinen lunastustyö.
Asiaan on yksi ratkaisu. VL-ihmisen on pysyttävä naimattomana. Sillä lailla tama suurperheongelma hoituu pois.
Miten sinä 'Ihmetystä täynnä' voit olla varma, että 99 % tänne kirjoittavista on kaikkia muita kuin oikeita uskovaisia. Jos liikkeessämme on näin monta käsittämätöntä / ratkaisematonta / outoa asiaa, joihin ei tule suoria vastauksia vaan ainoastaan erehtymättömän seurakunnan nimissä julistettua kaksoisviestintää - niin tottakai näistä asioista ovat nimenomaan kiinnostuneita vanhoillislestadiolaiset. Ja niin heidän tuleekin olla, koska on kysymys heidän asioistaan.
On turha yrittää jatkuvasti vetää keskustelulta mattoa alta milloin minkäkinlaisella tekosyyllä, kun tosiasiassa liikkeemme on melkoisessa käymistilassa. Mielestäni nimenomaan keskustelun kautta on päästävä rakentavaan ratkaisuun. Sellaiseen, että ihmisiä ei voida pakottaa elämään koko aikuiselämänsä ajan täydellisessä kaaoksessa. Todellisuudessa kaikki tietävät, että ilman syyllistämistä tapahtuva aito keskustelu on mahdollista vain verkossa. Liikkeessä on paljon hyvää, joka halutaan säilyttää. Senhän myöntävät monet lähteneetkin.
"...Todellisuudessa kaikki tietävät, että ilman syyllistämistä tapahtuva aito keskustelu on mahdollista vain verkossa. Liikkeessä on paljon hyvää, joka halutaan säilyttää. Senhän myöntävät monet lähteneetkin..."
Täysin samaa mieltä. Vain verkossa voi tapahtua aitoa keskustelua liikkeemme sisäisistä asioista. Kunpa toisin olisikin...
Myös se, että liikkeessä on paljon hyvää, on totta.
Toinen esimerkki: Muutamia vuosia sitten ei tullut kyseeseenkään, että meikäläisten keskuudesta löytyy jopa pedofiileja. Se oli täysin vaiettu asia ja esiintyi puhujien taholta suoranaista valehtelua, puhujien jotka olivat kuitenkin asioista tietoisia.
Nämä lienevät lievimpiä.
Voi niitä hoitokokouksia. Vanhuksia heiteltii kadotukseen,
poikasnilkkien toimesta. Todellsita pelleilyä
Anteeksi lisäksi voitiin antaa- tai sitoa- seuraavaan kokoukseen saakka- tai miten päin vain. Ihmeellistä, mielisairasta toimintaa SRK hyväksymänä.
"... Voi niitä hoitokokouksia. Vanhuksia heiteltii kadotukseen, poikasnilkkien toimesta. Todellsita pelleilyä. Anteeksi lisäksi voitiin antaa- tai sitoa- seuraavaan kokoukseen saakka- tai miten päin vain. Ihmeellistä, mielisairasta toimintaa SRK hyväksymänä..."
Yksi asia, josta en ole ollut koskaan samaa mieltä, on että yhteisömme ylin johto (SRK OV etunenässä) ei ole avoimesti myöntänyt pahojenkin ylilyöntien tapahtumisia, vaan hoitokokouksia yritetään sinnikkäästi vielä tänä päivänäkin puolustella siunauksellisina. Samoin se, että SRK yrittää vierittää tapahtuneet ylilyönnit yksittäisten henkilöitten ylilyönneiksi ja ettei SRK:lla ole niiden kanssa mitään tekemistä. Ei vai? Kukahan nämä HS:t ja muut senaikaiset "henkien näkijät" valitsi ja lähetti maakuntien ry:itä kiertämään, oliko joku muu taho silloin olemassa kuin SRK?
### Yksi asia, josta en ole ollut koskaan samaa mieltä, on että yhteisömme ylin johto (SRK OV etunenässä) ei ole avoimesti myöntänyt pahojenkin ylilyöntien tapahtumisia, vaan hoitokokouksia yritetään sinnikkäästi vielä tänä päivänäkin puolustella siunauksellisina ###
Oikeata asiaa puhut!
Käyty on vl seuroissa n. 30 v. asti. Lähinnä ikäviä muistoja
vl seuroista jäi. Muistan ne seurojen jälkeiset ulko-ovien
lukitukset ja jatketut hoitokokoukset. Kauhunimike lienee oikea
sana.
On jäänyt vaikeastiunohdettava "pakkosyöttö" vain ME
autuudesta.
Vaikka toisaalta kunnioitan vl seuroissakäviöitä, ei minun
ajatusmaailmaan mahtunut se saarnamies- kukkopojat,
lampaat alaisineen perässä.
"...Muistan ne seurojen jälkeiset ulko-ovien
lukitukset ja jatketut hoitokokoukset..."
No en kyllä ole tuollaiseen missään törmännyt, en -70 enkä -80 luvullakaan. Olen osallistunut hoitokouksiin -70 luvun lopulla, jossa seuraväki ja kokousten pitäjät (paikallisia ja srk-puhujia) ylireagoi ja sisaria ja veljiä kävivät pyytämässä edessä kaikenlaisia kuviteltuja "vääriä henkiä" anteeksi. Osalle siunasivat, joillekin ei, esimerkiksi minulle ei annettu ensimmäisellä kerralla anteeksi vaikka pyysinkin kun en osannut kysyä oikeilla sanoilla. Toisella kerralla sitten onnistui, kun eräs sen aikaisissa "henkiasioissa" kokeneempi sisar (nyt jo pois nukkunut) neuvoi miten pitää pyytää. Täyttä teatteriahan se oli, mutta ei kyllä esim. mitään ovien lukitsemisia todellakaan tapahtunut...
Ovet lukkoon, seurojen jälkeen vaadittiin saarnamiehen
toimensta "epäuskovaisia poistumaan" ry tiloista.
ja ovet todella lukittiin. lukitsija V...,,
No minulla ei ainakaan ole tuollaisia kokemuksia.
Kyllä täällä Joensuussa ainakin käskettiin pitää suu kiinni siitä mitä hoitokokouksissa tapahtui, ja tämä käsky annettiin kokouksen alkajaisiksi. ovet myös pantiin kiini.
Ohohh, noista ovien lukitsemisista en ole aiemmin kuullut. Mutta tuota vasten ajateltuna, että tilaisuudet oli ulkopuolisilta suljettuja tilaisuuksia, se tosiaan saattoi olla joillain alueilla ainoa keino varmistaa ettei ulkopuolisia pääse tulemaan kuulolle edes puolivahingossa...
Kuuleppas "maan hiljainen" - Kyllä niitä ovien lukitsemisia todella tapahtui.Katselin kaverini kanssa koti-ry:n eteisessä,kun silloinen ry:n puh.johtaja ja saarnamies kävi lukitsemassa ulko-oven.Sitä ennen oli katsastettu "ulkopuoliset" ja pyydetty heitä postumaan tilaisuudesta.Tätä todistin omilla silmilläni pari kertaa. Kyllä se ihmetystä ja pelkoa herätti meissä kilteissä teini-ikäisissä. Samainen saarnaaja oli hyvin kiivas ja tunteisiin vetoava puhetyylillään ( sai pelkoa aikaan ja herkemmissä itkuherkkyyttä ja hysteriaa ).
Uskottava kai se sitten on, kun useammaltakin taholta nyt viestitetty samaa...
Vanhat muistot herää.
Pitäisi entiset saarnamiehet saadaa rikoshistoriaan,
nimet niistä. Kun pakotetaan lapsia seuroihin näkemään
kun oma äiti ja isä heitetään saa.anan haltuun.
Olisi sukupolvien nähtävä minkälaisia hulluja vl saarnamiehet olivat.
Olen itse ollut nuorena poikana paikalla, kun ulko-ovet teljettiin kiinni seurojen päätteeksi. Ja hulluinhuone oli vankilassa ry tiloissa hirvittävä. Itkua yöhön asti, jollakin saatoi tulla vanhuksella housuihinkin, voi kauhistus.
"Osalle siunasivat, joillekin ei, esimerkiksi minulle ei annettu ensimmäisellä kerralla anteeksi vaikka pyysinkin kun en osannut kysyä oikeilla sanoilla. "
Minäkin muistan, miten pelotti mennä seurakunnan eteen, jos peloissani sanonkin väärin, miten minulle sitten käy.
Oli erittäin tärkeää, että osasi pyytää oikein, oikeilla sanoilla kososlaista henkeä anteeksi. Joillekin sanottiin vielä, että sinulla on hempeää henkeä ja toisilla oli isäntä henkeä. Käsittääkseni nämäkin henget sai anteeksi, kun pyysi kososlaista henkeä anteeksi.
Kerran joku pyysi anteeksi sitä, että oli ollut rakkaudeton veljeä kohtaan.
Siitä nousi kova kohu, rakkaudettomuutta ei saanut anteeksi, koska sellaista ei ole olemassakaan. Rakkaudettomuus johtuu aina jostakin synnistä, eli näiden henkilöiden välille oli pitänyt tulla joku synti ja sitä syntiä sitten piti pyytää anteeksi.
En käsitä mitä väärää siinä on, jos on pyytänyt rakkaudettomuutta anteeksi?
Onhan se enemmän syntiä, kuin kososlainen henki, joka ei ole yhtään mitään, pelkkä höpösynti. Lukekaa Teuvo Pakkalan novelli, stiiknafuulia. Eiköhän se kososlainen henki ollut samanlainen taikasana, kuin stiiknafuulia.
kososlainen henki = stiiknafuulia
"Vallan käyttöä sanan voimalla on oivallisesti kuvannut Teuvo Pakkala lapsista kertovassa novellissaan Mahtisana, jossa juoksukilpailun voittanut Ville ilmoittaa olevansa stiiknafuulia. "Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului."
http://fi.wiktionary.org/wiki/stiiknafuulia
Olipa puhutteleva kirjoitus, tunnen itse täysin samoin, ikämmekin näyttää täsmäävän... Meillä ei tosin ole ihan kymmentä lasta, jäi hiukan alle. Olen samalla tavalla pikkuhiljaa luopunut tehtävistä ry:llä ja kirjoittamiasia asioita mietiskelemme keskenämme mekin vaimoni kanssa. Tunnistan todella omat ajatukseni kijoituksestasi! Voisimmepa joskus jutella kasvotusten - tiedät, ettei se helposti onnistu ja tiedät syynkin siihen... Ulkopuoliset ette voi tätä käsittää.
Nniinn...
Uskon että aika moni tänä aikana miettii näitä asioita. Olisi tosiaankin kokemus jos joskus voisimme tavata. Ehkä senkin aika vielä joskus tulee, mikään ei ole mahdotonta.
Hiljattain sain tavata lapsuusvuotieni parhaimman kaverini korkeassa iässä olevan rakastetun äitin yli 30 vuoden tauon jälkeen. Muistelimme hänen vielä terävän muistinsa myötä lapsuudenaikojani ja heillä vierailujani pitkät tovit. Viikko sen jälkeen kuulin että hän oli nukkunut vanhurskasten uneen!
Lapset ovat silti tärkeintä mitä on.
Lapset on tärkeitä. Tosin sitä pahemmin itse silloin voi, mitä enemmän konkretisoitu oma voimattomuus sen suhteen, kun ei ollut voimavaroja huomioida riittävästi lapsia. Kaikki pyöri sen ympärillä kun tästä ja tästä hetkestä nyt jotenkin selviäisi. Siihen kaaokseen sitten vielä tultiin toisen puolen vanhempien puolelta arvostelemaan, haukkumaan ja takanapäin perättömiä juoruja levittämään - tukemisen sijaan.
Jälkeenpäin olen saanut kuulla joiltakin nyt aikuisilta lapsilta kuinka vähän heitä tuettiin ja huomioitiin esim. ammattiin kouluttautumisvaiheessa.
En ole puolustellut, vaan sanonut että "niin..., se on ollut aivan järjetöntä touhua silloin ja varmasti olette joutuneet kärsimään ja olen siitä todella pahoillani...". Ymmärrystä toki on sitten tullut lasten taholta ja välimme onkin hyvin lämpimät kaikkien lastemme kanssa.
Sinulla on avautuneet silmät todellisuuteen.Niin minullakin avautui ja oli melkoinen shokki.Piti tuumata ja työstää asioita sen jälkeen.Ero vl-liikkeestä teki kipeää.Onneksi oli seurakunta monine harrastuksineen ja hengellinen koti löytyi seurakunnasta.Kaikkea en hyväksy ev.lut.seurakunnan opeista,mutta silti siellä on turvallista olla.Sinut hyväksytään siellä sellaisena kuin sinä olet.
"Pirrelini", omakohtainen usko on tärkeintä. Itse ajattelen niin, että ne asiat mitkä ei omasta mielestä voi perustua totuuteen tässä vl- yhteisössä (mm. avauksessa esille nostamani asiat), en ole niiden totuudenpohjasta enää samaa mieltä. Koen olevani sydämestä uskomassa, en sääntöjen mukaan elävä ja ulospäin oikeaa uskovaista näyttelevä, toisten vioista omaan elämäänsä voimia saava vl. Myös niitä on joukossamme.
Arvostan toisia ihmisiä siinä kuin itseänikin, vl-jäsenyys ei ole sama asia kuin taivaskelpoisuus. Taivaaseen päästään omakohtaisella uskolla, ei sillä kuuluuko vl:iin vai ei.
Tuo viesti siis oli minun lähettämäni, eli "Maan hiljaisen". Saman merkityksellisiähän nuo nimimerkit on
:-)
vuosia sitten lähtöä vl-liikkeestä. Luin paljon Raamattua ja ymmärsin monen asian aivan toisin, kuin oli opetettu. Tällaisia asioita olivat mm. eksklusiivinen seurakuntaoppi, ajatus siitä, ettei uskoa voi ilman vl-ihmisen julistamaa synninpäästöä, ehkäisykysymys versus hedelmöityshoidot jne. Lisäksi monet elämäntapasäädökset ahdistivat, koska mielestäni niille annettiin aivan liian suuri painoarvo ajatellessa sitä, kuinka Raamatun mukaan Jeesuksen sovitustyöhän uskomisen piti riittää.
Minulla oli pari luottoihmistä, joiden kanssa asioista puhuin. Toinen ei ole enää vl, toinen miettii asioita edelleen.
Nyttemmin olen rauhoittunut ja ajattelen, etten ymmärrä eikä minun tarvitsekaan. Tiedän omat heikot kohtani ja huonot taipumukseni ja ajattelen, että tällaisena en täytä Jumalan lakia mutta että luotan Jeesuksen kuoleman tähden riittävän armoa minullekin. Muuta ei tarvikaan ymmärtää, eikä ole minun tehtäväni arvioida kenenkään toisen sydämen tilaa.
Mielestäni vl-yhteisössä on paljon välittämistä ja rakkautta. Surullista, että olet saanut huonoa kohtelua osaksesi. Me ihmiset olemme sellaisia, eivätkä uskovaiset ole muita parempia, vaikka helposti niin ajattelisi. Kaikki olemme vain ja ainoastaan ihmisiä.
Kiitos "Tein itse" kirjoituksestasi. On totta, että yhteisössämme on paljon hyvää. Se yhdessä sen tosiasian kanssa, että julkierosta nouseva "meteli" tulisi olemaan kohdallani /-mme kova ja kuluttava, on pitänyt meidät vielä vl-yhteisössä mukana. Muista en niinkään välitä, mutta suurin osa lapsistamme ja lasten lapsistammekin tunnustaa tätä uskoa. Järkytys olisi varmasti valtava läheisillemme ja suhteiden normalisointi veisi pitkän aikaa.
"Kulissiuskontoahan" tämä nyt suoraan sanoen on. Niin paljon on tapahtunut ja niin paljon on tullut eri näkemystä ja kokemusta mukaan matkan varrella, että ajattelemme tosiaankin aika monesta asiasta tänä päivänä aivan eri tavalla. Emme ole enää niin sinisilmäisiä kuin joskus.
Se on totta, niinkuin totesitkin, että vl:t tekevät samoja virheitä kuin ei-vl;kin. Kaippa se on niin, että omalle kohdalleni ilmeisesti on vain sattunut tulemaan yhteisömme sisältä vain ne kaikkein karkeimmat ja törkeimmät ylilyönnit ja henkiset painostukset.
Ymmärrän ainakin samaan tilaan ajautuneita ja samoin asioita kokeneita.
Katselin taas kirjoituksiasi ja tutkiskelin omia ajatuksiani käytyäni eilen pitkän työreissun jälkeen ry:llä. Ajatuksesi täsmää niin omiiini... Tapasin myös erään aiemmin tuntemattoman, hyvässä asemassa oleva meikäläisen ikäiseni miehen. Juteltuamme jonkin aikaa huomasimme olevamme "saman isän lapsia" kuten tavataan sanoa. Mutta - jo kymmenen minuutin keskustelun jälkeen tämä arvostamani mies kysyi minulta, "mitä mieltä sinä olet tästä kristillisyytemme nykymenosta...?". Kuten arvata saattaa, kysymyksen takana olivat pedofilikohut ja niiden peittely ja suoranainen valehtelu keskusyhdistyksen taholta. Jäin tapaamisesta lopulta surulliseksi, tätä näyttää olevan paljon keskuudessamme, hajoaako tämä rakas yhteisömme vain täytyykö minun itse jättää se, jota en enää pidä arvojeni mukaisina. Vai jatkanko mukana kulkemista vaikka olen mielessäni eri mieltä, enkä osaa arvostaa mm. SRK:n johtokuntaa pätkääkään niinkuin sitä kuuluisi arvostaa "Jumalan huoneen hallituksena..."
"...Jäin tapaamisesta lopulta surulliseksi, tätä näyttää olevan paljon keskuudessamme, hajoaako tämä rakas yhteisömme vain täytyykö minun itse jättää se, jota en enää pidä arvojeni mukaisina. Vai jatkanko mukana kulkemista vaikka olen mielessäni eri mieltä, enkä osaa arvostaa mm. SRK:n johtokuntaa pätkääkään niinkuin sitä kuuluisi arvostaa "Jumalan huoneen hallituksena..."..."
Niinpä. Toistaiseksi olen mukana. Silti tunnen samalla tavalla kuin sinä. Tuntuu kuin SRK:n johtokunta yrittäisi kaikkensa "kiemurrella", jottei jotkut tietyt vuosikymmeniä uskotellut, ei totuuteen perustuvat yhteisömme kulmakivet paljastuisi. Tietysti on mahdollista myös, että hekin ovat niin oman uskomuksensa lumossa, että ennemmin keksitään jos minkälaisia kiertoteitä ettei totuutta tarvitsisi katsoa suoraan silmiin?
Raamatun käsky "Lisääntykää ja täyttäkää maa", tai se "siementen maahanlasku" -tapahtuma esimerkiksi on perusteluna sille että kaiken jaksamisen ja suoranaisen jo synnytettyjen lasten hoidon laiminlyönninkin uhalla on pakko tehdä kaikkensa että lapsia tulee suurperhekokoonkin jo luokiteltuun kotiin lisää! En kyllä usko, että kaikkivaltias niin tarkoittaa, kyllä ensisijaisesti tulee huolehtia, että jaksaa kasvattaa ja elää jo syntyneiden lasten kanssa.
Olisiko niin, että haettaessa kaikenlaisia ihmeperusteluja joskus 70-luvulla päätetyille omille säännöille, joudutaan samalla opettelemaan ns. huonoille tavoille eli epärehellisyyteen ja kaksoisviestintään, kuten tässä pedofilia-asiassakin?
Tunnistin ja tunnustan kokemuksesi aidoksi hyvä Maan hiljainen. Eksyin palstalle, tänne en ole muistaaksen koskaan ennen kirjoittanut. Jo ensimmäisestä kirjoituksestasi jää minulle olo, että et haluaisi uskoasi kieltää ja että sydämessäsi on uskoa ehkä vielä sinapin siemenen verran. Nyt vain on kamelin selkä katkeamassa. Itsessäni tunnistan samanlaisia epäilyksiä, mutta tilanne on kuitenkin henkisen ja fyysisen kunnon paranemisen myötä parempi ja voin taas kokea uskomisen iloa. Epäkohdat joita yhteisöön liittyy ovat tosia, en kuitenkaan neuvo kääntymään vastaan äiti seurakuntaa ja vaimentamaan pyhän hengen ääntä sydämessäsi.
Silloin kun on vaikeaa, on myös avun pyytäminen sitä. Olisikin todellinen Jumalan ihme, jos seurakunnan ja kanssasisarten ja veljien apu ja asenteet muttuisivat sellaisiksi, että tukea ja ymmärrystä aidosti ja oikeasti saataisiin. Niin nuorten kun vanhempien asenteet ovat myös uskovaisten keskuudessa muuttuneet, tai perheitten hyvinvointia tukevat arvot ovat unohtuneet. Kasvanut varallisuus, harrastukset ja elintason kohoaminen ovat jatkuvasti vaikuttamassa siten, että mm. ulkomaan matkat, harrastukset, työ ja nykyajan trendit ja virtaukset vievät helposti mukanaan ja jopa perhepiiristä voi olla mahdotonta saada apua. Välillä itsestänikin tuntui, että voiko tälläinen suhtautuminen ja jopa välinpitämättömyys olla elävän uskon hedelmää vai onko keskuudessamme epäusko lisännyt valtaansa. Tiukan paikan tullen kissan muutamaankin kertaan lähipiirissä esille nostaneena, olemme itse kuitenkin saaneet tarvittaessa apua, mutta myös muutamat perhepiiriini kuuluvat ovat myös uskostaan ehkä näidenkin keskustelujen siivittämänä luopuneet.
Näen tilanteen niin, että esim. suurten vl-perheiden naimattomaksi jääneet sisarukset sekä jopa omat vanhemmat jotka ovat itse eläneet ja kasvanee hiukan erilaisessa yhteiskunnassa, eivät aidosti ymmärrä tässä maailmassa kamppailevan jo suureksi kasvavan perheen tilannetta ja ongelmia. Myöskään taloudellisesti hyvinvoivan perheen tarvitsema tuki ei tässä yhteiskunnassa ole millään muotoa itsestään selvyys ja ns. "rahalla hoidettuna" tarvitseman tuen saavuttaminen on jokseenkin kohtuutonta ja yleensä mahdotonta järjestää.
VL-yhteisössä kyllä puhutaan näistä ongelmista ja asia on tiedostettu. Perheille yritetäänkin jatkuvasti luoda erilaisia tukimuotoja ja -verkostoja, mutta todellisuudessa mm. lastenhoitoapua on edelleen erittäin vaikea saada ja mm. parisuhteen hoitamiselle ei juurikaan ole mahdollisuuksia. Nykyajan työpaineet, harrastukset ja jopa oman siionin työhön liittyvät ponnistukset vievät aikaa lapsilta ja toisin kuin srk:n niin kauniin kuuloisissa perhetyön tavoitteissa kerrotaan, isä ja äiti ovat kovin yksin lastensa ja vaikeuksiensa kanssa.
Ehkä silti ajattelet, että sittenkin tämä usko, johon nykyaikana niin kipeästi liittyviä epäkohtia liittyy, on silti oikeaa uskoa, etkä rohkene sitä lastesikaan tähden kieltää. Ajattelisin kuitenkin, että lasten vuoksi kulissien ylläpitäminen on turhaa, mikäli isältä tai äidiltä usko loppuu, on lasten kasvattaminen "valheessa" turhaa ja jopa teet karhunpalveluksen lapsillesi. Valitettavasti näen kuten sinäkin, että näitä ns. enemmän tai vähemmän kulisseissa eläviä perheitä tänä päivänä on yhä enemmän. On eri asia elää kiusauksissa ja epäilyksissä ja heikkona ihmisenä tehdä ehkä syntiäkin esim. ehkäisyyn liittyvissä asioissa kuitenkin haluten säilyä uskomassa. Itse vedämme rajan tekemisiimme, mutta Jumalan edessä meidän tulee olla näyriä ja täällä maan päättä toteuttaa Hänen meille antamia töitä ja tehtäviä: http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Moos.1.html. Toteuttamalla Jumalan Moosekselle antamaa lisääntymiskäskyä, olemme osa Jumalan luomistyötä ja toteuttamassa tätä suurta suunnitelmaa. Sama koskee myös siionissa tehtävää työtä ja lähetyskäskyn toteuttamista. Mikäli meille annetaan voimia näihin tehtäviin, voimme ehkä kokea joitain taivaan iloasta muistuttavia ilonhetkiä jo tällä maan päällä.
Neuvoisin Sinua huolehtimaan omasta ja vaimosi henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista, tunnustamaan ja tunnistamaan todellisen avuntarpeen ja järjestämällä itse itsellenne apua tarvittaessa. Hakemalla ymmärtämystä tilanteeseen väärästä paikasta tulet sitä saamaan. Toivottavasti se ei vie uskoasi Jumalaan. Kirjoituksestasi olen myös aistivinani, että et täysin ole uskostasi kuitenkaan vieraantunut ja ehkä vielä haluaisit elävän uskon läikehtivän sydämmessäsi. Mikäli näin haluat uskoa, tiedät että saat milloin vain ja nytkin uskoa kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen veressä ja nimessä. Rukoilen kaikkea hyvää perheellesi ja itsellesi, jospa sittenkin jaksamme kantaa ristiämme Taivaan kunniaan asti.
"...Jo ensimmäisestä kirjoituksestasi jää minulle olo, että et haluaisi uskoasi kieltää ja että sydämessäsi on uskoa ehkä vielä sinapin siemenen verran..."
Uskon, että vain omakohtaisella uskolla on mahdollista päästä perille. Usko on vain mennyt tähän järjestelmään ja johtomme epärehellisyyteen ja linjattomuuteen. Myös tuossa lapsiasiassa kyllä tunnen tulleeni petetyksi, näin jälkeenpäin itse paljon kokeneena ja läheltä traagisiakin lasten heitteillejäämis-kohtaloita nähneenä. Siihen kun lisätään nämä lapsettomuushoitojen hyväksymiset, linjattomuus täydentyy. Toisaalla ei tyydytä Jumalan tahtoon, toisaalta vaaditaan heppoisin perustein täydellistä lisääntymistä, vakavista uhkakuvista huolimatta.
"...Kasvanut varallisuus, harrastukset ja elintason kohoaminen ovat jatkuvasti vaikuttamassa siten, että mm. ulkomaan matkat, harrastukset, työ ja nykyajan trendit ja virtaukset vievät helposti mukanaan ja jopa perhepiiristä voi olla mahdotonta saada apua. Välillä itsestänikin tuntui, että voiko tälläinen suhtautuminen ja jopa välinpitämättömyys olla elävän uskon hedelmää vai onko keskuudessamme epäusko lisännyt valtaansa..."
Tuo on kyllä melko hyvin todettu, helppo yhtyä tuohon..
" ...Nykyajan työpaineet, harrastukset ja jopa oman siionin työhön liittyvät ponnistukset vievät aikaa lapsilta ja toisin kuin srk:n niin kauniin kuuloisissa perhetyön tavoitteissa kerrotaan, isä ja äiti ovat kovin yksin lastensa ja vaikeuksiensa kanssa. ..."
Aivan samoin ajatuksin, hyvin kyllä kirjoitat!
"...Toteuttamalla Jumalan Moosekselle antamaa lisääntymiskäskyä, olemme osa Jumalan luomistyötä ja toteuttamassa tätä suurta suunnitelmaa..."
Tämä on sitten se asia, jossa en voi olla samaa mieltä, ikävä kyllä. Ainakaan siinä tapauksessa jos tulkitset tuon lisääntymiskäskyn ehdottomana, kaiken ylitsekäyvänä. Jos näin olisi, miksi sallitaan terveysriskitapauksessa lääkärin niin määritellessä esim. ns. "naruilla kiinni laitto", jottei lapsia voi tulla lisää -tai kohdunpoisto. Entä onko lääkäri parempi tuntemaan mitä äiti tuntee voimavarojen katketessa kuin äiti itse? MIksi jos tulkitaan noin ehdottomasti, miksi tehädään poikkeuksia ja puututaan Jumalan luomistyöhön ja viisauteen nähdä asiat oikein, esim. Onko oikein tehdä liukuhihnalla lapsia lisää jo ennestään kriittiseen tilanteeseen?
Koen kaikesta huolimatta olevani edelleen omakohtaisesti uskomassa ja taivastiellä. Puolisoni kanssa meillä on edelleen anteeksiantamukset - ja pyynnöt olemassa sydämellä, aivan niin kuin lapsuudestamme asti.
Emme vain voi hyväksyä enää kaikkea oppia mitä yhteisössämme on ainoana oikean totuutena opetettu, niiden ristiriitaisuuden takia.
> Usko on vain mennyt tähän järjestelmään ja johtomme epärehellisyyteen ja linjattomuuteen.
Itse en ole kokenut SRK:n tai oman rauhanyhdistyksenkään taholta järjestelmässä epärehellisyyttä tai linjattomuutta. Aika muuttuu, mutta opetus ei. Se ei tietenkään helpota elämistä arkitodellisuudessa. SRK:n toimesta on toki tehty virheitä ja niitä on julkisestikin pahoiteltu. Esim. paljon parjattu Hänninen on erittäin sydämmellinen ihminen, suoraselkäinen ja rehellinen. Tällä palstalla näyttää olevan hirveän paljon mustamaalausta ja vähän tietoa. Asioita vääristellään tahallaan ja käännetään lähestulkoon kaikki järkevätkin viestit ja sanomiset vl vastaisiksi.
> Myös tuossa lapsiasiassa kyllä tunnen tulleeni petetyksi, näin jälkeenpäin itse paljon kokeneena ja läheltä traagisiakin lasten heitteillejäämis-kohtaloita nähneenä. Siihen kun lisätään nämä lapsettomuushoitojen hyväksymiset, linjattomuus täydentyy. Toisaalla ei tyydytä Jumalan tahtoon, toisaalta vaaditaan heppoisin perustein täydellistä lisääntymistä, vakavista uhkakuvista huolimatta.
En näe lapsettomuushoitoja raamatun vastaisena, raamatussa kehotetaan olemaan hedelmällisiä. Mikäli uhkakuvana on lasten heitteillejääminen, en tiedä mikä on oikea ratkaisu tällaisessa tilanteessa, ehkä petipuuhat menisivät itseltä boikottiin jos tilanne olisi kovin paha.
> Ainakaan siinä tapauksessa jos tulkitset tuon lisääntymiskäskyn ehdottomana, kaiken ylitsekäyvänä. Jos näin olisi, miksi sallitaan terveysriskitapauksessa lääkärin niin määritellessä esim. ns. "naruilla kiinni laitto", jottei lapsia voi tulla lisää -tai kohdunpoisto.
Raamattu kehottaa tutkiskelemaan hengellisiä asioita hengen kautta, jolloin oikeita ratkaisuja ja neuvoja on lupa kysyä elävässä uskossa olevilta kanssaihmisiltä ja seurakunnalta. Terveydellisistä syistä kohdunpoisto tmv. on tulkittu ainakin oman siionin keskusteluissa ja srk:n leireilläkin mahdolliseksi ratkaisuksi, jos esim. raskaus uhkaa henkeä tai terveyttä.
>Toteuttamalla Jumalan Moosekselle antamaa lisääntymiskäskyä..<
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
Ihmeellistä, kun tekstistä poimitaan vai yksi "käsky" noudatettavaksi? Miten tuo yksi osa voidaan erottaa "käskyksi" ja muiden noudattamisesta ei ole tehty uskon kynnyskysymystä?
Miten perustelet, ettei tuo "lisääntymiskäsky" koske ns.yksinäisiä?
Onko maan hallintaan ottminen "käsky", vaiko "hengen hedelmä" tms?
Eikä tuota lisääntymis"käskyä" millekään Moosekselle annettu. Vaan ensimmäiselle ihmisparille paratiisissa heti syntiinlankeemuksen jälkeen.
Siinä sen näkee etteivät vanhoillislestadiolaiset Raamattua lue eivätkä sen sanomasta välitä. Joitakin jakeita on poimittu Raamatusta ja sitten tulkittu ne omaan korvasyyhyyn. Tällaisesta opista vanhoillislestadiolaisuudessa on kysymys.
Olemme iloksemme kuitenkin nähneet täällä olevista viesteistä, että väärätkään opetukset ja Raamatun tulkinnat eivät ole kaikkia sokaiseet. Heidän joukostaan on tullut ihania todistuksia Jeesuksesta. Luetaanhan heillä kuitenkin Raamattua, kyllä Jumala omansa vanhoillislestadiolaisistakin etsii, ja kotiin korjaa.
Rukoillaan yhdessä heidän puolestaan. Kaikki me, joilla on usko Kristukseen.
Kristittyjen autuus ei perustu lain noudattamiseen, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus on jo täyttänyt lain, ja me USKOMME häneen.
Jeesduksessa me tulemme siksi vanhurskaudeksi, joka kelpaa Jumalalle, emme me kukaan lakia pysty täyttämään, sellainen oppi on judaistien harhaoppia. Jeesus on tie, ja hän vie perille.
Mutta laki pysyy voimassaan, EI SEN TÄHDEN ETTÄ LAIN KAUTTA PERISIMME TAIVAAN, VAAN SIKSI ETTÄ SYNTI SYNNIKSI NÄHTÄISIIN. sillä missä synti on suureksi tullut siellä armo on ylenpalttiseksi tullut.
Ihminen joka ei tunne syntejään ei tarvitse armoa, eikä hän etsi pelastusta.
Room. 5:20-21
Mutta laki tuli väliin,
- että rikkomus suureksi tulisi;
- mutta missä synti on suureksi tullut,
- siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi ...
***) ... Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ymmärrän sinua Maan hiljainen!
Itsellä muutama lapsi,pieniä vielä ovat. Uteliaisuuttani kysyn sinulta, oletteko antaneet mielipiteenne ilmi lapsillenne, jotka ovat pikkulapsivaiheessa. Eli jos lastenne perheet valittavat tilannettaan/jaksamistaan, annatteko ääneen ilmi vapauden lapsiasian suhteen? Tulevaisuuttani mietin...
Miksi ette osaa itse nähdä asioita oikein, pitääkö kaikki kysyä toisilta saako ja miten nyt..!
Oletko koskaan lukenut Raamattua itse, ja onko usko johtanut omakohtaiseen uudestisyntymiseen, joka vasta avaa Jumalan Sanan koska Henki sitä valaisee.
koittakaa jo käsittää ettei Jumala lähettänyt Poikaansa laskeakseen lapsmme määrän, vaan pelastamaan syntisiä.
"Miksi ette osaa itse nähdä asioita oikein, pitääkö kaikki kysyä toisilta saako ja miten nyt..!"
Koska vl:ssa opetetaan, että "yksityinen uskovainen voi erehtyä, mutta seurakunta on erehtymätön"
Siis kun seurakunta eli käytännössä SRK päättää, mikä henkioppi on oikeaa ja milloin TV-on kadottava synti tai milloin mikäkin on syntiä.
Vastikään perustelttiin ehkäisykieltoa sillä, että Jumala neuvoi valitsemaan "elämän".
Tietysti jätettiin mainitsematta, että kyseinen Raamatussa opetettu valinta ei liity ehkäisyyn lainkaan, vaan kysymys on valinnasta seurata Herraa tai valita vaivaan johtava tie. (Tämä valintahan koskee myös yksinäisiä)
Kukaan ei edes yskäissyt seurasalissa! Ehkäisykiellolle etsitään kuumeisesti perusteluja, joten kaikkea kokeillaan.
"...Ehkäisykiellolle etsitään kuumeisesti perusteluja, joten kaikkea kokeillaan..."
Se oli muistaakseni EP, joka totesi että vl-yhteisö lakkaisi hyvin pian olemasta, jos perhsuunnittelu hyväksyttäisiin yleisesti (tai jotain sinnepäin...). Joka tapaukskessa, nythän liikkeemme kasvaa käytännössä pelkästään sisältä päin suuren syntyvyyden ansiosta. Vaikka "maailmaan" meneekin keskimäärin suurin osa vl-perheiden nuorista, silti vielä liikkeeseen jää niin paljon, että kasvua tapahtuu sissltä päin.
Olisiko perhesuunnittelun kieltämisessä kyse siis liikkeen olemassa olemisen varmistamisesta? Jos ei ole liikettä, ei vallasta pöhöttyneillä OV:llä ja muilla herroilla olisi nykyistä asemaa suuren vl-joukon johtohahmoina?
Joka tapauksessa, ei lisääntymiskäsky minunkaan mielestäni (enään) tarkoita sitä, että sitä on tehtävä henkensä uhalla ja yli omien voimavarojen. Montako lasta esim. OV:llä itsellään on, oliko 1 vai 2. Hyvä vaatia omalla esimerkillään pyyteetöntä nöyryyttä suurperheen väsyneiltä vanhemmilta entisestään tukalaan perhetilanteeseen uusien lasten synnyttämistä ja vastaaan ottamsta.
Esimerkki omast kokemuksesta: Kävin pitämässsä paikallisen ry:n vanhimpien virkistysillassa puheenvuoron reilu 10 vuotta sitten ja kerroin kuinka voimavaramme puolisoni kanssa on ollut aika ajoin aivan lopussa pitkälti toistakymmenestä lapsesta koostuvan suurperheemme kanssa. Kuinka ollakaan, heti välittömästi puheenvuoroni jälkeen eräs paikallinen puhujaveli pyysi puheenvuoron. Hänellä on muistaakseni 4 lasta, jotka on tulleet "sopivasti" muutaman vuoden välein maailmaan. Hänen sanomansa puheenvuorossa, joka selvästi oli osoitettu minulle, että kenellekään ei anneta ristiä yli voimavarojen ja että jaksaminen on myös itsestä kiinni! Olisi tehnyt mieli haastaa tämä veli oikeaan keskusteluun, mutta jaksamista ei siihen ollut, en olisi jaksanut alkaa enää tukalaan tilanteeseemme vääntämään hengellisiä asioita tämän puhujan kanssa. Asia ei varmasti olisi siinä selvinnyt vaan olisi pitänyt kokoontua neuvonpitoon johon olisi osallistunut muitakin henkilöitä. Kun vastassa on puhujaveli ja maan hiljainen, lähtökohtaisesti asetelma tällaiselle keskusteluille ei ole oikein hyvä ja vaatii suuria henkisiä ponnisteluja ja peräänantamattomuutta saada oikeutta näkemykselleen.
Tässä yksi esimerkki, miten näitä asioita hoidetaan, tai ainakin on hoidettu joskus...
Tunnen jotenkin sielujen sympatiaa sinua ja puolisoasi kohtaan, vaikka en itse olekkaan minkään uskontokunnan jäsen, enää. Koskaan en ole ollut lestadiolainen.
Kun lapset kasvavat ja elämä tasoittuu, ehtii ajattelemaan asioita ja pohtimaan syntyjä syviä. Ne asiat, jotka ennen olivat selviöitä eivät sitä enää olekkaan.
Johtuneeko siitä, että tulee vanhaksi ja viisaaksi? ;)))))))))
Kunnioitan sitä, että voit miehenä kertoa sen, että kunnioitat vaimoasi. Toivottavasti teet sen myöskin uskonveljiesi ja sisariesi läsnäollessa. Vaikka siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kateus siitä, että teillä on hyvä ja onnellinen liitto, voi nostaa päätänsä ystäväpiirissä.
Lestadiolaisuushan ei ole pelkkä uskonto, se on paljon muuta ja ennen kaikkea se on kaiken muun ulkopuolelle sulkeva yhteisö. Ja se ei eroa mistään muusta uskonnosta ja yhteisöstä mitenkään. Sama vallanhimo kukkii sielläkin ja sama naista alistava asenne, joka tehdään uskonnon nimissä.
Mutta tsemppaan sinua kypällä. Olet oikealla tiellä.
Kyllä me kaikki joudumme suurten kysymysten eteen, olimmepa lestadiolaisia tai emme.
Et sinä kyllä viisas ole. Kerroit juuri ettet ole koskaan ollut lestadiolainen. Kohta perään kuitenkin olet tietävinäsi lestadiolaisuudesta enemmän kun vuosikymmeniä liikkeessä mukana olleet henkilöt.
Sinun viisaudellasi henkilö kävelee suoraan liikennekoneen ohjaamoon, vaikka ei tiedä mitään lentämisestä. Viisas henkilö istuisi penkkiin matkustajaksi.
"...Kunnioitan sitä, että voit miehenä kertoa sen, että kunnioitat vaimoasi. Toivottavasti teet sen myöskin uskonveljiesi ja sisariesi läsnäollessa. Vaikka siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kateus siitä, että teillä on hyvä ja onnellinen liitto, voi nostaa päätänsä ystäväpiirissä..."
Uskon antaneeni kyllä puolisoani arvostavan kuvan läheisillenikin, mutta toki siinä on edelleen parannettavaa. Esim. välejämme repimään pyrkineille puolisoni vl-vanhemmille (mies vl-puhuja) sanoin suoraan, että te haaskaatte aikaanne yrittäessänne saada säröä välillemme - että me rakastamme näiden kaikkien henkisten hyökkäystennekin keskellä edelleen toisiamme ja myös arvostamme toisiamme syvästi.
Tässäkin keskustelussa esiin tuoduista asioista näkee, missä osa lestadiolaisesta liikkeestä on mennyt harhaan.
Jumalan sana ei pelastukselle aseta muita ehtoja kuin uskon ja kasteen. Joka on kastettu Jeesuksen kastekäskyn mukaisesti ja uskoo, että Jeesus kuoli ristillä syntien sovitukseksi ja nousi todellisesti kuolleista, on pelastuksen piirissä riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai uskonsuuntaan lukeutuu. Samoin hän on osallinen Pyhästä Hengestä, sillä Jeesukseen ei voi uskoa ellei Pyhä Henki ole sitä uskoa antanut.
On surullista että vanhoillislestadiolaiset opettavat väärin näin keskesisessä kohdassa kristinoppia ja Raamattua.
Muutoin arvostan suuresti vanhoillislestadiolaisia ihmisiä ja minulla on läheisiä ystäviäkin liikkeessä.
Ohohh, oletteko huomanneet, että tässä jutussa on jo melkein 1000 lukukertaa! Tuntuu olevan ajankohtainen aihe vl-yhteisössä.