Sille Etanalle

Etanalle joka tunsi naarmunsa, tunsi kotilon painon ja oman alastomuutensa. Jonain päivänä sen oli hylättävä naarmuunsa, niiden raskas ja tuttu, nimeltä mainittu paino jota ilman oli jo outoa, vailla.
Yksi juomu viistosi selän, rumana ja rosoisena. Kuorimurtuma.

Suojaa minua sanoi etana kilvelleen joka ilta. Suojaa. Ja kuori kiroten kolhunsa, piti puolikkaat yhdessä, antoi veden valua kahta puolen,... Sisällä ahtaasti etana, epäröiden. Etanan sielu joka tahtoi uskaltaa. Etanan elämää. Kuoresta irti ja mars. Karjui sen sisin. Ja jokin limavana sen takerrutti kotilon pieliin. Tuttuus. Se sulki silmät ja tunsi joka kolon. Tunnusteli sarvellaan halkeamaa. Ei minua pelota. Se sanoi nyt ihan ääneen. Ja se tunsi olevansa äkkiä vahva etana. Teräspanssarikuorinen sissietana. Ja vaikka olen välillä pienen pieni. Arka ja limainen. Niin minä olen kestänyt nämä naarmut, kuunnellut niiden tarinan ja antanut niille paikan kuoressani. Kuulkaa se sanoi taas puoliääneen. Teistä tuli osa minua vaikka te tuhositte minua. Minä ymmärrän. Se taivutti vasenta tuntosarveaan ja silitti otsaansa kuten se aina teki ollessaan hajamielinen ja mietteissään. Zen-etana. Huomisen minuus on huomisen minuus. Siinä kulki ajatusten rajan äärettömyys etanan aivoituksissa.
13335
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Voisit alkaa kirjoittaa lasten kirjoja.

Äänestä
  • Ja tämä olis sitten kohteliaisuus. Täällä kun tupataan ymmärtää toisella tavalla.

    Äänestä

Kerrankin jotain ihanaa luettavaa täälläkin! Kiitos.

Äänestä

ymmärrän täysin etanan tuntemukset. Olet aina ollut taitava kirjoittaja....runosi...ja nyt tämä. Ole kiltti ja ota yhteys. S-postini etunimi.sukunimi@(se kunta) .fi eityttönimi vaan se toinen...

Äänestä

Etana, etana näytäppäs sarves, onko huomenna jo pouta?

Äänestä

Oijjoi, hieno oivallus etanasta.

Lastenkirjamainen olematta lapsille :-)

Äänestä

Arvasin että sinulla on suruja. Lohdutusta päiviisi.

Äänestä

luettavaa ;).

Äänestä

Sissietana ja zen-etana,
joopa joo :-D

Hyvää viikkoo etskulle.

Äänestä

Hieno kirjoitus, nostaisin hattua jos olisi hattu päässä.

Äänestä

Huomisen minuus.
Ajattelin sitä aamusella töissä. Ja tätä tarinaa.

Hieno satu kaikkineen. Vai oliko se tarina, olipa kerran..

Äänestä

Tottumus on toinen luonto. Tottumus suojaa ja turvaa. Miten tahansa paljon sielu sisällä huutaa ja elämöi niin minä olen minä, kun omistan yhä kuoreni.. miksen olisi minä ilman suojaani. Jos saavuttaisin suojan sisältäni. Minun turvani on minussa ei kuoressani, ei ulkopuolella.

Vaikka tietäisin, etten sinua koskaan enää saisi rakastaa muuten kuin yksin sydämessäni. Uskaltaisin jättää kaiken. Elän näin, koska tarvitsen tätä kaikkea. Tapaa toteuttaa itseäni. Tapa olla minä.

näin minä kuljen. Ilman sinua. Puen takin, joka oli päällä, kun eka kerran minut näit ja taas itken. Kuin sen takin, puen ylleni kaipauksen. Verhoaa minut ja minä saan jälleen antautua ikävälleni, joka riistää myös lämmittää. Ei riisu minua, miksi minun silti on näin kylmä??

rakastan sinua. Jos väität vastaan, et tunne sydäntäni, jossa minä sinua kannan.

Äänestä

Ja kirjoitus etanasta oli kuvainnollisen kaunis. Tarina totuuksista, joista ihmiset hakevat turvaa ja selityksiä tavoilleen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Etanalta tältä kirjoitti:

Etanalle joka tunsi naarmunsa, tunsi kotilon painon ja oman alastomuutensa. Jonain päivänä sen oli hylättävä naarmuunsa, niiden raskas ja tuttu, nimeltä mainittu paino jota ilman oli jo outoa, vailla.
Yksi juomu viistosi selän, rumana ja rosoisena. Kuorimurtuma.

Suojaa minua sanoi etana kilvelleen joka ilta. Suojaa. Ja kuori kiroten kolhunsa, piti puolikkaat yhdessä, antoi veden valua kahta puolen,... Sisällä ahtaasti etana, epäröiden. Etanan sielu joka tahtoi uskaltaa. Etanan elämää. Kuoresta irti ja mars. Karjui sen sisin. Ja jokin limavana sen takerrutti kotilon pieliin. Tuttuus. Se sulki silmät ja tunsi joka kolon. Tunnusteli sarvellaan halkeamaa. Ei minua pelota. Se sanoi nyt ihan ääneen. Ja se tunsi olevansa äkkiä vahva etana. Teräspanssarikuorinen sissietana. Ja vaikka olen välillä pienen pieni. Arka ja limainen. Niin minä olen kestänyt nämä naarmut, kuunnellut niiden tarinan ja antanut niille paikan kuoressani. Kuulkaa se sanoi taas puoliääneen. Teistä tuli osa minua vaikka te tuhositte minua. Minä ymmärrän. Se taivutti vasenta tuntosarveaan ja silitti otsaansa kuten se aina teki ollessaan hajamielinen ja mietteissään. Zen-etana. Huomisen minuus on huomisen minuus. Siinä kulki ajatusten rajan äärettömyys etanan aivoituksissa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu