Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta puolitoista vuotta eikä mitään tunnu tapahtuvan.. En ole kokeillut mitään greippimehua tai sen sellaista.. Olen normaali painoinen, harrastamme seksiä n 2-3 päivän välein ja kiertoni on normaali. Joskus teininä söin pillereitä noin 2-4kk niin en usko että sekään olisi vaikuttanut asiaan. Ennen kuin aloimme yrittämään mieheni kanssa lasta niin minulla ei ollut mitään kuukautiskipuja mutta nyt ne ovat niin kovat että välillä tulee jopa oksennus. En syö säännöllisesti mitään lääkkeitä. Ei myöskään ole kamalasti stressiä.
Haluaisin tähän asiallisia vastauksia ja keskustelua :) kiitos paljon jo etukäteen vastauksista! :)
Haluaisin tähän asiallisia vastauksia ja keskustelua :) kiitos paljon jo etukäteen vastauksista! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti täällä on mahdotonta arvailla syytä raskautumisvaikeuksiin. Voimakkaat kuukautiskivut voivat viitata esim. endometrioosiin, mutta sekin täytyy selvittää lääkärin vastaanotolla. Suosittelen hakeutumaan lapsettomuuslääkärille tutkimuksiin, jotta teille kummallekin voidaan tehdä tutkimuksia ja selvittää, mistä kenkä mahdollisesti puristaa.
olla myös miehessäsi.
Oli samantyyppinen tilanne, ex-miehen kanssa oltiin muutama vuosi ilman ehkäisyä mutta yhtään raskautta ei alkanut. Erittäin säännöllinen kuukautiskierto, ei voimakkaita kuukautiskipuja tms. ongelmia. Lääkäri joskus ultrasi munasarjat ja sanoi, että kyllä täällä munasoluja kypsyy. Mies ei lähtenyt tutkimuksiin, sitten aikanaan erosimme. Kävin toisen miehen kanssa pari kertaa treffeillä viime vuoden lopussa, tuloksena nyt 3-viikkoinen lapsi.
Puolitoista vuotta on riittävän pitkä aika yrittää, kannattaa lähteä tutkimuksiin, molempien. Yleensä lapsettomuutta voidaan hoitaa. Kuukautiskipujen syy pitäisi selvittää joka tapauksessa, kun ovat alkaneet yhtäkki. Tsemppiä!
Hei,
Voisin kertoa oman kokemukseni. Meillä yritettiin 2 vuotta ennen kuin raskauduin. Molemmat olemme 26 v ja perusterveitä. Kokeilin kaikki mehu ja vitamiin lisät mitä missäkin suositeltiin. Mikään ei auttanut. Varasimme ajan tutkimuksiin lapsettomuudesta. Luovuin kokonaan toivosta. Tilalle tuli suru. Itkin kaksi viikkoa illat tilannetta. Luulen että itkeminen sai hormoonti liikkeelle. Purin kaiken pettymyksen lohduttomaan itkuun. Samalla olin kuukautta aijemmin alkanut käyttää Vehnän alkio öljyä mieheni kanssa. Toinen tai molemmat auttoivat koska ennen kuin ajanvarauksesta tutkimuksiin oli kulunut viikko tein raskaustestin joka oli positiivinen.
Aikaisemmin olin jostain lukenut että suru oli auttanut naisia raskautumaan.
Joku kertoi tuttavansa raskautuneen äidin kuoleman myötä pitkään jatkuneen lapsettomuuden jälkeen.
Oletteko te minkä ikäisiä ... ? Täällä yksi pari joka ilmottautuu samaan keskusteluun... Yksi luomuna tullut, ja toista yritetty jo kauan... :/
täällä kans yks 32 vuotias nainen, 33vuotiaan miehen kanssa ollaan yritetty puolitoistavuotta. Ovulaatiotikuilla testaamista, foolihappolisää, mies syö kaikkee mahdollista hivenaineista vitamiineihin, itse syön raskaus-ja imetysmultivitaa, jossa pitäis olla kaikki mahdollinen foolihaposta rautaan ja kaikkiin vitamiineihin.
mies on käynyt testeissä, näyte normaali, minä kävin gynellä viime keväänä ja hänen mukaansa kaikki hyvin,kohtu säännöllisen muotoinen, ei paksua limakalvoa, munajohtimet ok ja munasarjat erittäin aktiiviset, ei nähnyt mitään syytä, miksei raskaus onnistuisi.
liikuntaa on lisätty, ruokavalioo muutettu terveellisemmäksi, paljon kasviksia, maitotuotteita, kuituja. seksiä pääosin 2-3 päivän välein, varsinkin kuukautiskierron 10.päivästä lähtien, kuten gyne neuvoi. Siltikään ei vaan yritystä palkita. Joka kuukausi yrittäminen päättyy kuukautisiin, valtavaan pettymykseen ja suruun.
Minulla on edellisestä elämästä kohta 11vee poika, joten olen kerran onnistunut raskautumaan, valitettavasti vain niin väärän miehen kanssa kuin olla voi.
itse suurperheessä kasvaneena haluaisin monta omaa lasta. Haluan siis kaiken, odotusajan ihanuuden ja kamaluudet, synnytyksen ja vauvan, ennenkaikkea lapsen.
Tunnen kamalaa epäonnistumista, ulkopuolisten asettamat paineet ovat kamalinta, joko teillä? no eikös jo? no missäs se nyt viipyy jne.. nämä oikein kohteliaat kyselyt, vatsan tuijottelut mukaan lukien. Ja kaikkein huippu, kommentti jonka varmasti jokainen vauvaa yrittävä kuulee edes kerran; kun ette yritä, niin sitten onnistuu. no joo, voihan siinä olla perääkin, mutta en halua olla yrittämättä, en halua unohtaa asiaa, enkä olla niinkuin sillä ei olisi minulle merkitystä. Ja kun kuitenkin pitää testailla ovuloinko, ja koska, niin ei se oikein mene yksyhteen unohtamisen kanssa. Naiselle joka valittaa raskaanaolon kurjuutta, kun sitä ja tätä, voi voi ja tuoltakin nippaa ja painaa, tai yövalvomisia tmv, tekisi mieli sanoa, olet onnekas, itse antaisin melkein mitä vain ollakseni sun paikallas.