Blogeja kommentoi yksi selvästi tunnistettava ryhmä. Heidän tehtävänsä on ottaa selvää, minkä puolueen kannattajiin blogin pitäjä oikein kuuluu.
Voi sitä vilpitöntä riemua, kun pääsee paljastamaan blogikirjoittajan perimmäiset, toivottavasti alhaiset motiivit.
Blogisti kirjoittaa niin kuin kirjoittaa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hän on pohjimmiltaan demari, kokoomuslainen, vihreä tai mitä vain.
Puoluekannan selvittäminen ei ole osa suomalaista keskustelua. Se on se koko keskustelu. Kirjoittajan ajatukset menettävät pohjansa eivät niitten sisältöjen vuoksi, vaan sen vuoksi, mikä on kirjoittajan oletettu puoluekanta.
Minun kirjoituksiani ei kuitenkaan kannattaisi pohtia puoluepoliittisen kuurnimisen kannalta. Olen poliittiselta vakaumukseltani lämmin irtosuhteitten ystävä. Lutkahdan tässä asiassa reilusti, mutta saamatta kuitenkaan maksua. Äänestän ja kannatan vain niitä, jotka ovat oikeassa.
Poliittisessa keskustelussa ja politiikan journalismissa on luotu perintönä kulkeva käsitys, jonka mukaan puoluekannan pysyvyys tarkoittaa vakaata harkintaa, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa sen puutetta. Useampaan kuin yhteen poliittiseen puolueeseen kuuluneita ehdokkaita pilkataan tuuliviirimäisyydestä. Miksi?
Suomessa arvokeskustelu käydään näin: Hyvinvointivaltio on turvattava. Se oli siinä.
Miksi ihmeessä muuttuvassa yhteiskunnassa muuttumaton puoluekanta muka edustaisi luovaa ajattelua? Miksi ihmeessä puoluekanta kuuluisi niihin asioihin, joita mietitään vain kerran elämässä ja sen jälkeen pidetään jääräpäisesti hattujen puolta vaikka myssyt puhuvat järkeä?
Suomessa tavataan hymähdellä eteläisen Euroopan taloudenpidolle ja politiikalle. Siellä äänisiirtymät saattavat olla valtavia vaaleissa ja politiikka on, ellei suoraan bordellia, niin ainakin basaaria. Täällä meillä istuu samassa hallituksessa kommunistijuurinen vasemmistoliitto ja raamattujuurinen kristillisdemokraatit. Meillä ei ole varaa väheksyä ketään.
Suomessa arvokeskustelu käydään näin: Hyvinvointivaltio on turvattava. Se oli siinä.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija
Voi sitä vilpitöntä riemua, kun pääsee paljastamaan blogikirjoittajan perimmäiset, toivottavasti alhaiset motiivit.
Blogisti kirjoittaa niin kuin kirjoittaa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että hän on pohjimmiltaan demari, kokoomuslainen, vihreä tai mitä vain.
Puoluekannan selvittäminen ei ole osa suomalaista keskustelua. Se on se koko keskustelu. Kirjoittajan ajatukset menettävät pohjansa eivät niitten sisältöjen vuoksi, vaan sen vuoksi, mikä on kirjoittajan oletettu puoluekanta.
Minun kirjoituksiani ei kuitenkaan kannattaisi pohtia puoluepoliittisen kuurnimisen kannalta. Olen poliittiselta vakaumukseltani lämmin irtosuhteitten ystävä. Lutkahdan tässä asiassa reilusti, mutta saamatta kuitenkaan maksua. Äänestän ja kannatan vain niitä, jotka ovat oikeassa.
Poliittisessa keskustelussa ja politiikan journalismissa on luotu perintönä kulkeva käsitys, jonka mukaan puoluekannan pysyvyys tarkoittaa vakaata harkintaa, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa sen puutetta. Useampaan kuin yhteen poliittiseen puolueeseen kuuluneita ehdokkaita pilkataan tuuliviirimäisyydestä. Miksi?
Suomessa arvokeskustelu käydään näin: Hyvinvointivaltio on turvattava. Se oli siinä.
Miksi ihmeessä muuttuvassa yhteiskunnassa muuttumaton puoluekanta muka edustaisi luovaa ajattelua? Miksi ihmeessä puoluekanta kuuluisi niihin asioihin, joita mietitään vain kerran elämässä ja sen jälkeen pidetään jääräpäisesti hattujen puolta vaikka myssyt puhuvat järkeä?
Suomessa tavataan hymähdellä eteläisen Euroopan taloudenpidolle ja politiikalle. Siellä äänisiirtymät saattavat olla valtavia vaaleissa ja politiikka on, ellei suoraan bordellia, niin ainakin basaaria. Täällä meillä istuu samassa hallituksessa kommunistijuurinen vasemmistoliitto ja raamattujuurinen kristillisdemokraatit. Meillä ei ole varaa väheksyä ketään.
Suomessa arvokeskustelu käydään näin: Hyvinvointivaltio on turvattava. Se oli siinä.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puolueet on kyllä nykyään niin lähellä toisiaan ettei niistä kirjoittaessa useinkaan selviä puoluekanta ellei kirjoita sitä suoraan.
kepuvihaaja - ei takuulla "luikahda" Keskustan kannattajaksi - on sen verran se viha syvällä.
Mitä eroa on kepujen ja persujen politiikassa? Tiettävästi kumpikin profiloitunut maaseudun ja syrjäkylien puolestapuhujiksi.
Kun keskustelussa lausutaan sana "punikki", on keskustelu päättynyt.
Tiedätkö edes mitä se tarkoittaa?
Keskustelu on päättynyt.
Mene tekemään läksysi.
tämä on suuri haaste ihmisille että pystyis ja osais tai viitsis ajatella omilla aivoillaan, on helppoa olla samaa mieltä kuin muutkin ja seurata johtajaa ja julistaa heidän sanomaa. se vaatii jopa rohkeutta olla erimieltä asioita, siinä joutuu hyvin helposti leimatuksi noiden keksimillä leimoilla. persuissa on se hyväpuoli että siellä ihmiset vaikkuttavat olevan aidompia kuin noissa muissa puolueissa, joissa pitää jokaisen höpöttää hyväksytyt mantrat vaikkei edes tajua mitä ne tarkoittaa käytännössä
Aivoottomana on helppo olla. Mennään vaan sieltä mistä aita matalin ja annetaan toisten käyttää aivojaan.
Kuvaus sopii persuihin täydellisesti. Siksi puolue on oppositiossa ja kannattajat sossun asiakkaita.
Ne jotka on liian kovia luita aivopestäviksi pannaan ojennukseen ryhmäpäätöksellä.