Olen nuori (alle 25.) tyttö. Masennusta takana 10.vuotta ja nyt alkaa pikku hiljaa riittää!
Olen kokenut itsemurha yritykset, sairaala jaksot, nuorisokodit, kiusaamisen nje.
Eri lääkityksiäkin on kokeiltu ja olen myös käynyt psykologeilla että psykiatrisilla sairaanhoitajilla... mutta ei tämä masennus yhtään ole helpottanut .
Tällä hetkellä käyn koulua (välissä oli parin vuoden tauko, makasin himassa tekemättä
Mitään) , mutta koulukin menee päin v*****. Aamuisin en saa itseäni ylös ja poissaoloja on nyt jo aivan liikaa. Saan varmaan tästä kurssista hylätyn...
Mulla ei oo edes kavereitakaan. Poikaystävä on mutta suhde menee masennukseni takia huonosti. Viimesetkin ystävät on kqdonneet mun elämästä (mm.pettäneet luottamuksen) ja oon todella yksinäinen. Kun menin uuteen kouluun niin aattelin et "varmasti saan uusii kavereita" mut miten kävikään....oon taas se hylkiö :-(. Oon varmaan jotenkin outo tai jotain. Tuntuu että oon ihan eri puusta veistetty ku maailman kaikki muut ihmiset!
Asun yksin ja tuntuu että kaikki asiat mitä pitää hoitaa on liian vaikeita, en kykene käymään usein kaupassakaan, koska mulla on lievää sos.tilanteiden pelkoa. Usein pystyn menee vaan sillon kauppaan kun poikaystävä tulee mukaan. Kassatilanteet ahdistaa eniten, samoin bussimatkat...
Mä en oikeesti tiedä mitä mä enää voin tehdä!!!!!!!! Ahdistun jokaisesta asiasta, oon hylkiö, outo ja kukaan ei ikinä kysy mun kuulumisia...suurimman osan ajasta oon yksin...jos ei poikaystävää lasketa mukaan.
Helpompi vaan olis tietenkin kuolla. Elämä on vaan yhtä pa****** rämpimistä ja en pysty edes yhtä kouluu käymään!
Itsetuntokin on ihan nolla koulukiusaamisen takia, pidän itteäni rumana ja vastenmielisenä.
Mitä enää voin tehdä...
Olen kokenut itsemurha yritykset, sairaala jaksot, nuorisokodit, kiusaamisen nje.
Eri lääkityksiäkin on kokeiltu ja olen myös käynyt psykologeilla että psykiatrisilla sairaanhoitajilla... mutta ei tämä masennus yhtään ole helpottanut .
Tällä hetkellä käyn koulua (välissä oli parin vuoden tauko, makasin himassa tekemättä
Mitään) , mutta koulukin menee päin v*****. Aamuisin en saa itseäni ylös ja poissaoloja on nyt jo aivan liikaa. Saan varmaan tästä kurssista hylätyn...
Mulla ei oo edes kavereitakaan. Poikaystävä on mutta suhde menee masennukseni takia huonosti. Viimesetkin ystävät on kqdonneet mun elämästä (mm.pettäneet luottamuksen) ja oon todella yksinäinen. Kun menin uuteen kouluun niin aattelin et "varmasti saan uusii kavereita" mut miten kävikään....oon taas se hylkiö :-(. Oon varmaan jotenkin outo tai jotain. Tuntuu että oon ihan eri puusta veistetty ku maailman kaikki muut ihmiset!
Asun yksin ja tuntuu että kaikki asiat mitä pitää hoitaa on liian vaikeita, en kykene käymään usein kaupassakaan, koska mulla on lievää sos.tilanteiden pelkoa. Usein pystyn menee vaan sillon kauppaan kun poikaystävä tulee mukaan. Kassatilanteet ahdistaa eniten, samoin bussimatkat...
Mä en oikeesti tiedä mitä mä enää voin tehdä!!!!!!!! Ahdistun jokaisesta asiasta, oon hylkiö, outo ja kukaan ei ikinä kysy mun kuulumisia...suurimman osan ajasta oon yksin...jos ei poikaystävää lasketa mukaan.
Helpompi vaan olis tietenkin kuolla. Elämä on vaan yhtä pa****** rämpimistä ja en pysty edes yhtä kouluu käymään!
Itsetuntokin on ihan nolla koulukiusaamisen takia, pidän itteäni rumana ja vastenmielisenä.
Mitä enää voin tehdä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Olen itse 16-vuotias tyttö ja olen juuri tänä vuonna aloittanut kauppiksen. Alku meni hyvin,poissaoloja vähän,mutta on yhtäkkiä ruvennut tulemaan paljon poissaoloja. En kykene aamulla nousemaan kouluun tai työharjoitteluun vaan jään peiton alle makaamaan ja keksin vanhemmille syyksi huonon olon tai muuta.. Välillä sanon vanhemmille meneväni kouluun,mutta vietän aikani muualla. En osaa itse sanoa mistä tämä voisi johtua,mutta kertoisitko miten tää kaikki sulla alkoi? Erittäin surullista kuulla että oot joutunut kokemaan itsemurha yritykset,sairaalajaksot,kiusaamisen ja muut. Nykyään ei oteta kauhean tosissaan mitään.