Taisi olla toisssapäivänä televisiossa ohjelma tästä aiheesta.
Kun itse nuorena ja hyvinvoivana lihoin ja voin "paksusti", sain myös kovan kivun tuon ylipainon aiheuttamana.
Eipä siis muuta kuin lääkäriin apua hakemaan. Hoitoa löytyikin.
Tehdään nahkaiset tukiliivit oikein teräsvahvistein ja kipua varten määrätään doloriinia.
Ihmeissäni olin noiden kipujen keskellä, olin kuitenkin vain hetken. Kauhistuin tuollaisten liivien käyttöä vaikkapa kesäkuumalla ja myös tuon syöpälääkkeen käyttöä kivunhoitona.
Oma hoitotapani oli nälkä. Kun opiskeluaikana asuin alivuoralaisena, jossa mitään pikkaa ruuanvalmistuseen tai säilytykseen ei ollut, jouduin kokemaan kasvavn nälän yöseuduissa. Nälkä muuttui huutavaksi sudennäläksi mutta sitten vaimeni kuin olisin saanut jotain suuhuni. Päättelin näin. Jaaha, nyt elimistöni ryhtyi syömään luunlaihaa kehoani.
Tuollaisen laihdutuksen otin siis käyttöön kun tarve tuli.Olin jatkuvasti nälässä vähäisine syömisine ja tuota nälän poistumistakin kokeilin ja aina se toimi.
Pudotin painoani kuukaudessa 90 kilosta n. 80 kiloon koska kipu silloi loppui.
/0 kiloa on ollut elinpainoni tuon jälkeen ja olenkin kertonut monelle lihavalle kanssakulkijalle hyvästä laihdutusohjelmasta. Nämä kauhistuvat ja pitävät tarinaani valheena.
Käyttäkää ohjelmaa hyväksenne, onhan se hyvä ja kokeiltu
Kun itse nuorena ja hyvinvoivana lihoin ja voin "paksusti", sain myös kovan kivun tuon ylipainon aiheuttamana.
Eipä siis muuta kuin lääkäriin apua hakemaan. Hoitoa löytyikin.
Tehdään nahkaiset tukiliivit oikein teräsvahvistein ja kipua varten määrätään doloriinia.
Ihmeissäni olin noiden kipujen keskellä, olin kuitenkin vain hetken. Kauhistuin tuollaisten liivien käyttöä vaikkapa kesäkuumalla ja myös tuon syöpälääkkeen käyttöä kivunhoitona.
Oma hoitotapani oli nälkä. Kun opiskeluaikana asuin alivuoralaisena, jossa mitään pikkaa ruuanvalmistuseen tai säilytykseen ei ollut, jouduin kokemaan kasvavn nälän yöseuduissa. Nälkä muuttui huutavaksi sudennäläksi mutta sitten vaimeni kuin olisin saanut jotain suuhuni. Päättelin näin. Jaaha, nyt elimistöni ryhtyi syömään luunlaihaa kehoani.
Tuollaisen laihdutuksen otin siis käyttöön kun tarve tuli.Olin jatkuvasti nälässä vähäisine syömisine ja tuota nälän poistumistakin kokeilin ja aina se toimi.
Pudotin painoani kuukaudessa 90 kilosta n. 80 kiloon koska kipu silloi loppui.
/0 kiloa on ollut elinpainoni tuon jälkeen ja olenkin kertonut monelle lihavalle kanssakulkijalle hyvästä laihdutusohjelmasta. Nämä kauhistuvat ja pitävät tarinaani valheena.
Käyttäkää ohjelmaa hyväksenne, onhan se hyvä ja kokeiltu
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aikamoista syömättömyyttä:D Oma rekkani on 7 kg kk vedonlyönnin ansiosta, eikä silloin kovin paljoa voinut syödä!
Voitin vedon, mutta ei uskonut tuo haastaja silloin, väitti vain minulla olleen painoja taskussani p****iainen:D
On ihan totta, että ylipaino aiheuttaa ikäihmisillä sekä jalka, että selkävaivoja, itsekin yritän kamppailla sitä vastaan.
Toistaiseksi olen painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen, joten enpä taida hevoskuuriin ryhtyä, kun viihdyn olotilassani:D
Minä pudotin lähes kymmenen kiloa kuutisen vuotta sitten ja olen vielä saanut L-tauriinin avulla rasvamakkarat katoamaan.Meillä on suvussa diabetestä ja sepelvaltimotautia,sekä nivelrikkoa.
Mielestäni omasta terveydestään huolehtiminen ei saa olla rikos,näin sen olen huomioinut kyllä palstalla olevan.
Mitä ihmettä rituliini? Siis L-tauriini? Täytyi oikein googlata ja totta se on, että sellainenkin "myrkky" on olemassa.
Heti maanantaina menen hakemaan. Auttaa muka silmiin ja diebetekseen, siis ainakin vähän.
Mutta nuo rasvamakkarat? Epäillä sopii ja oletan, että olet syönyt kohtuullisesti ja liikkunut paljon. Kokeilen kuitenkin.
Kiitos vinkistä. Mitä muita lisukkeita syöt, juomiset hoitelen itse.
L-tauriini on rasvanpolttaja,ei mikään ihmelääke,kehonrakeltajien sivuilta sitä tilasin.Liikunta on osa hyvinvointiamme,älkää notkuko saitilla,menkää luontoon,käyttäkää liikuntaan luotuja raajojanne,niin terveyskeskuksen jonot lyhenevät ja sen herra Alzheimerin voimme sulkea pois elämästämme
Sen Alzheimerin kanssa olen tullut sinuiksi ja se siitä
Minäkin poistin miinuksen aloittajalta.
EN ole koskaan laihdutuskuureja kannattanut, vaan ruokavalion laatimista ihan pysyvästi sopivaksi kannatan,
maittavaa ruokaa voi silläkin tavalla sydä ja nauttia,
mutta ovat laihdutuskuuritkin tietenkin tarpeen silloin,
jos terveys vaatii kiloja pudottamaan.
Sitä vain ihmetelen, miten saitte Ss 7 kg ja Rituliini 10 kg pudotettua kyydistänne, kun olen huomannut näiden kahdenkin kilon olevan niin sanotusti ikuista lajia.
Minun sukuni ja itsekin olen herkkä lihomaan.
Vaikeata on saada pois grammaakaan.
.
La"ihana eläminen on elinikäistä terveydenhoitoa, näin on todettu ihan kansainvälisesti.
Näin kansanihmisenä sanoisin näin: On jopa järjetöntä kantaa suurta ihrakuormaa mukanaan läpi vuosikymmenten. Vaikka kannettavaa olisi "vain" parikymmenntä kiloa, on se kuitenkin taakka ainakin valveillaollessa ja ainainen kuorma sydämelle, nivelille jne.
Minun oli pakko käyttää tuollaista laihdutusmenetelmää, koska ylipainosta tuli elämisen este.
Kerron vielä tuon idean, jonka luonto minulle opetti.
Kun nälkä huutaa ruokaa, jota ei tule "se lopettaa huutonsa", ja elimistö alkaa syödä ruumiin rasvavarastoa.
"Oppinut elimistö" ei siis enää aiheuta kärsimystä vaan on helposti tapahtuva ylimenovaihe.
Muistammeko? Mitään ei voi saavuttaa ilman ponnisteluja ja kärsivällisyyttä.
Moni syö vanhuuden päivinään lääkettä n. 15-20 lääketablettia päivässä. Itse olen lääkäreiden ihmeeksi lähes lääkkeetön. Diabeteksen hoitoon on lääkäri pakottanut ottamaan tabletin kun oma ruokavalioni ei hoitoon kelvannut.
Rankka kuuri se oli,tein ensin sen psykistestin,haluanko olla,vai enkö halua olla pullukka,jolloin läähätin ja läkähdyin pienimmässäkin ylikuormituksessa.
Tulin tulokseen,en halua.Siitäse lähti,elämäntapa muutos.
Kyllä ihminen voi tehdä suunananmuutoksen,se vain vaatii itsekuria.Sitä kaalikeitonlitkua johon sellerinvarsia laitoin,söin,
en enää muista kuinka kauan.Miehelleni laitoin maittavan aterian,laihdutusruuista piittaamatta.
Se hetki,kun näin,että paino alkaa pudota teki minusta oman itseni herran,antoi itseluottamusta,antoi uuden vartalon,ja uumakin sieltä alkoi löytyä
"Kun opiskeluaikana asuin alivuoralaisena, jossa mitään paikkaa ruuanvalmistuseen tai säilytykseen ei ollut, jouduin kokemaan kasvavn nälän yöseuduissa. Nälkä muuttui huutavaksi..."
Alivuokralaisena olo on minullekin tuttu juttu, samoin nälkä.
Viisitoistavuotiaana pitkäksi tytöksi kasvaneena sen muistan usein kokeneeni.
Eräässä alivuokralaisasunnossani, nehän vaihtuivat vuosittain, sillä en pystynyt kesältä maksamaan vuokraa,
muistan vuokraemäntäni huutaneen sunnuntaina minulle huoneeseeni päin: "Tule syömä meidän kanssa, muuten sinä saat keuhkotautia!"
Kuumat perunat, paistinsiivu, tummaa kastiketta, vihanneksia ei siihen aikaan paljoa laitettu, ei niin paljoa kuin äitini tapasi laittaa. Kesäisin oli töissä kotona ja sain syödä riittävästi.
Se oli aikana, jolloin olin maatilan emäntänä ja silti työssä Helsingissä, jossa päivittäin kävelin työmatkan Kaisaniemestä Lännrotinkadun loppupäähän. Aamiaistunnilla tein myös pitkän kävelylenkin päivittäin, joten liikuntaa tuli maatilatöiden lisäksi runsaasti.'
Söin tosin kuin lintunen koko sen kuukauden, kun 5 kg oli veto lyöty, mutta saavutin sisukkuudella 7 kg. Sehän se harmitti kun kaikki huomasivat laihtumiseni, mutta myyntipäällikkö väitti painoja olleen taskuissani!
Hän oli naisvihaaja, väitti ettei nainen pysty edes 5 kg pudottamaan painoaan. Lihava vaimonsa kun oli heivannut hänet pellolle:D
Ruuneperi sanoikin, ilman ylipainoa eläminen on terveydenhoitoa parhaimmillaan, koska liikunta on silloin ilo jopa nautinto, eikä raskasta äheltämistä, mitä se näyttää ylipainoisella olevan.
Onkohan niin, ettei ylipainoinen ole kokenut koskaan sitä
hyvää oloa, mikä seuraa normaalipainosta ja hyvästä kunnosta? Eli hän ei tiedä, mitä menettää.
Kaikista asioista voidaan kuitenkin puhua nykysin, joten tietoisuus voi tulla sitä kautta.
.
Saanen näin "uutena" tulokkaana lausua muutaman sanan. Olen mielenkiinnolla seurannut palstaa ja sen mahtavia kirjoituksia ja nyt mielelläni otan niihin osaa.
Aiheeseen. Minulla oli nuorena paino 115 kg ja lääkäri sanoi, että jos et tee mitään painollesi ja kunnollesi, niin 10 v kuluttua et kävele. Aloitin hurjan kuntoilun, paastoilun ja ruokatapojen muutoksen. Painoni putosi 5 vuodessa 80 kg:aan ja siinä se on pysynyt (paitsi joulun tienoilla). Nyt kuntoni on kohtalainen, kuntoilen edelleen ja katson mitä suuhuni pistän ja kuinka paljon. Suosittelen muillekin, jokainen tietää itse mitä pitäisi tehdä, siispä tee se!
Terveisiä ja hyvää syksyn jatkoa.
Selvyyden vuoksi lienee manittava, ettei laihtuminenkaan sovi kaikille, lihavuus ehkä vielä vähemmän.
Tervetuloa mukaan!
Lyhyesti, ei kai runsasta ylipainoa voi puolustaa, vain äärimmäisessä erikoistapauksessa. Sellaistakin on. Myös tässä olen ollut "uhrina."
Kehu tai ei, olen selvinnyt. Pudotin ylipainoni pitkällä ohjelmalla, pika sellainen ei auta. Tavat täytyy muuttua. Minulla se on ollut, että ei kaikkea hyvinvointia voi panostaa syömiseen. Se kiusaus on on rankan elämäntyön tehneilläkin. Pitäisi muka ottaa entiset kärsimykset ja pakolliset nälkäkuurit takaisin. Ei hyvä.
Eipä kannata ihastella uusia herkkuja. Riittää se, että syö monipuolisesti, eikä vouhota. Ruoka on tärkeä elämässä, mutta se ei ole pääasia joka asiassa tässä yhteiskunnan kehitysvaiheessa. Ei ainakaan kaikille mm. Suomessa.
Niin mitä itse, no painoindeksi roikkuu 22-23 vaiheessa. Se riittää lääkäreille ja itselleni. Jalka nousee suunilleen ikäluokan tahtiin kohtuullisesti.
Lihotus terveydenhoitona! Vaimoni määrättiin nostamaan painoaan.
Hän oli aina pitänyt painonsa 52kg:n tietämissä. Ennen synnytyksiä 47kg. Tiukkaa tavaraa. Alkuaan 162cm.
Kroonisen, lopultakin arkielämää haittaamattoman kroonisen sairauden yhteydessä lääkäri määräsi hänet nostamaan painoaan koska yksi paha vatsatauti olisi saattanut olla kohtalokas.
Rouva ryhtyi popsimaan täytekeksejä ja tilaisuuden tullen paakelseja.
Kahvilla täytyi aina olla pullaa.
Nuo kaikki oli aikaisemmin ollut täysin pois laskuista.
58kg riitti lääkärille ja nyt tulikin taas nuo säännöstelyn ajat vastaan. Oli alkanut maistumaan.
On tuo nyt pitänyt vaakalukeman 60:n alapuolella.
Aikanaan suutuin itseeni ja pudotin painoni sekaravinnolla 96 > 80kg:oon.
Se asettui 82kg:oon niin kauan kuin tupakoin.
Lopetuksen jälkeisen nousun, 10kg otin pois atkinsillä. 8kg oli pysyvää.
Täten muutaman vuosikymmen saldo oli 4kg.
Minulla on aika ajoin koholla oleva verenpaine. Olen huomannut, että pienikin stressin tapainen nostaa verenpainetta, joten lääkitykseen ei katsota olevan tarvetta.
Painon pitäminen suunnilleen normaalina(iikäiselleni) auttaa verenpaineen "hoitokeinoksi". Jos paino nousee, niin heti parin kilon painonpudotuksen jälkeen arvot ovat kohdallaan.
Paino ei ole meikäläiselle enää suinkaan pelkästään, eikä läheskään ulkonäkökysymys, vaan terveydellinen asia. Tarkkailen verenpainettani omalla kotimittarillani, sitä vastoin painoa en välitä jatkuvasti tarkkailla. Vaatteet on hyvä "puntari", Vaaka näyttää milloin mitäkin, vaikka onkin luotettava instrumentariumilta hankittu "kilovahti".
Olen sanonut joskus aikaisemminkin, tarkoittamatta ketään laiheliinia, että vanha, hyvin laiha ihminen on kurpan näköinen. Joku oikaisi, että kurppa on lintu.
Kurppa tai ei.Nivelrikko oli se joka saneli senaikaisen päätökseni alkaa laihduttamaan.Jos nyt alkaisin liikkumaan
12kg säkki hartioilla,huomaisin missä mennään.
Kyllä vieläkin joskus iltaisin tekis mieli ahtaa kunnon iltapala
kitusiin,mutta toi itsekuri on vielä toiminut kannustimena.